tiistai 14. heinäkuuta 2026

Rautio-ilmiö ja Kalajoki-ilmiö

 

Rautio-viikko

Raution tohtorit

Rautio-kulkue

Raution kirkko

Rautiolaislähtöiset kanttorit

Pekka Torvi - karikatyyrimaalaus Rositsa Tancheva


MAISTIAISIA: MuuSuomi tarina: Raution kyläkauppa pelastui kun toimeen tartuttiin

https://www.youtube.com/watch?v=92FL0ijgQDo&t=457s



Mitä oikeastaan on rautiolaisuus? Se on ainutlaatuinen ilmiö koko Suomen historiassa. Se on mielenlaatu, jossa yhdistyvät periksiantamaton sitkeys, tiedon jano sekä rohkeus astua suoraan maailmannäyttämölle.

Kun pysähdymme tämän arvomaailman äärelle, huomaamme, kuinka täydellisesti se sopii yhteen rautiolaisen sielun ja historian kanssa. Rautiossa sivistys ei ole koskaan ollut vain kylmää tiedon keruuta. Se on aina ollut sydämen sivistystä: yhteisöstä huolehtimista, henkistä paloa ja syvää periaatteen lujuutta.

Rautiolainen rohkeus on aina tähdännyt myös maailmalle. Pitäjästä lähti kaikkiaan 889 siirtolaista. Senaikaiseen väkilukuun suhteutettuna määrä on valtakunnallisesti poikkeuksellinen. Lähes jokaisesta kodista lähdettiin. Matkaajista 619 suuntasi Amerikkaan.

Maailmalle on lähdetty muutenkin kuin siirtolaisina. Tästä vahvasta eteenpäinpyrkimisestä todistaa näyttelyni karikatyyrimaalaus Pekka Niskasta. Hän on upea esimerkki rautiolaisesta voimasta ja huipulle nousemisesta.

Rautiolaisuus on herkkää henkistä viisautta ja periksiantamatonta tahtoa. Ajatelkaa: tästä pienestä pitäjästä on noussut peräti 28 tohtoria. Suhteessa asukaslukuun tämä akateeminen saavutus on täysin omassa luokassaan.

Tämän rautiolaisen sivistystahdon ja hengen suurena isähahmona loistaa opettaja Osmo Tokola. Hän oli varsinainen Rautio-viikon isä ja uskomattoman monipuolinen lahjakkuus. Sivistystahdon rinnalla rautiolaisuuteen kuuluu väkevän luja fyysinen voima. Rautiolaiset ovat voittaneet arvokisamitaleja voimailulajeissa 630 kappaletta. Se on hirmuinen määrä suhteutettuna väkilukuun. Rautiolaiset arvostavat syvästi perintöään ja vahvaa arvomaailmaansa. Tämä oma perintö, itsenäisyys ja omat kirkkometsät ovat olleet rautiolaisille niin pyhiä, että niistä on oltu valmiita taistelemaan loppuun asti. Kun tuomiokapituli aikanaan halusi liittää rikkaan Raution seurakunnan Kalajokeen, rautiolaiset nousivat vastustamaan liitosta ennennäkemättömällä yhtenäisyydellä.

Pitäjässä kerättiin noin 1400 nimen adressi – käytännössä jokainen kirjoitustaitoinen rautiolainen pani siihen nimensä. Vaikka tuomiokapituli lopulta päätti yhdistämisestä ja Helsingin hallinto-oikeus sen myöhemmin vahvisti, tämä taistelu jätti historiankirjoihin ikuisen merkin. Se osoitti, mitä rautiolainen yhteishenki tarkoittaa silloin, kun omaa puolustetaan.

Täällä asuu aktiivisia ihmisiä, jotka ottavat vastuun omasta kotiseudustaan.

Siitä ovat upeana osoituksena kyläläisten itse omistama kauppa ja oma koulu. Vanhuksista pidetään huolta: heille on rakennettu yksityinen vanhustentalo, koska rautiolaiset haluavat taata senioreilleen arvokkaan vanhuuden. Lapsista ja nuorista pidetään huolta: kyläyhdistys on hankkinut heille oman nuorisotalon. Ja täällä luodaan uutta yhteisvoimin – siitä todistaa vuosi sitten avattu luontopolku sekä nyt juuri Rautio-viikon perjantaina avattu uusi frisbeegolfrata.

Tämä maaperä kantaa syviä ja vahvoja juuria. Niistä ovat kasvaneet toimittaja Helena Petäistön kaltaiset maailmankansalaiset sekä pääministeri Juha Sipilä. Rautiosta ei ole vain lähdetty maailmalle. Sieltä on ponnistettu muovaamaan maailman kulkua. Rautiolaisuus elää vahvana ja voimakkaana. Se on omalaatuinen ilmiö koko Suomen historiassa.


Kalajoki-ilmiö

Lauri Järvinen - karikatyyrimaalaus taiteilija Rositsa Tancheva

Jan Jasko

Robert Pukalovic

Kari Jalonen ja Tapio Levo

'

Tony Arima

Junkkarit Hockey Team - inserttejä 90-luvulta

https://www.youtube.com/watch?v=E-IzT55uapg&t=241s


Kalajoki-ilmiö syntyi 1990-luvun taitteessa, kun Kalajoen Junkkareiden jääkiekkotoiminta (Junkkarit HT / JHT) nousi ennennäkemättömään hurmokseen ja valtakunnalliseksi puheenaiheeksi. Pienellä paikkakunnalla koettiin uskomaton jääkiekkohuuma lama-ajan keskellä, mikä täytti paikallisen kuplahallin kerta toisensa jälkeen ääriään myöten.

Ilmiön keskeisimmät tekijät ja tapahtumat jakautuvat seuraaviin kokonaisuuksiin:

Huikeat tähtipelaajat ja tehoennätykset

Kaudella 1990–1991 Kalajoella nähtiin poikkeuksellista pelaajalaatua, joka herätti koko Suomen kiekkoyleisön mielenkiinnon:

  • Kari Jalonen: Oululaissyntyinen huippusentteri ja SM-liigan tehoennätyksen haltija teki shokkisiirron Turun Palloseurasta Kalajoelle. Hän dominoi sarjaa tehden kauden aikana käsittämättömät 126 (65+61) tehopistettä.

  • Robert Pukalovič: Slovakialaispuolustaja pelasi Kalajoella vuosina 1990–1995. Hän takoi puolustajien ennätykseksi huimat 89 (32+57) tehopistettä.

Jäähallibuumi ja yleisöryntäys

Katsomoissa koettiin sellaista huumaa, jota harvoin näkee pienillä paikkakunnilla:

  • Yleisömäärät: Junkkarien kotiotteluissa Kalajoen kuplahallissa oli kaudella 1990–1991 keskimäärin yli 1 000 katsojaa per ottelu.

  • Uusi jäähalli: Menestyksen myötä heräsi tarve kunnolliselle hallille. Kalajoesta tuli Suomen ensimmäinen alle 100 000 asukkaan kunta, jonne rakennettiin kaksi jäähallia vain seitsemän vuoden sisään. Uusi halli nousi vahvan talkootyön ja Markku Raution johdon ansiosta.

Urheilullinen nousukiito

  • Kalajoki-ilmiö osoitti, että joukkueella oli vankat edellytykset nousta Suomen silloiseen I-divisioonaan.

  • Junkkarit näytti urheilullista mallia koko jokilaakson alueelle ja nosti Kalajoen hetkeksi Suomen jääkiekkokartan polttopisteeseen.


Junkkarit HT:n legendaarinen ykköskentällinen kaudella 1992–1993 oli Suomen jääkiekkohistoriassa täysin poikkeuksellinen.** Tämä viisikko oli koottu sellaisista nimimiehistä, että se herätti vastustajissa kauhunsekaisia tunteita ja olisi pärjännyt erinomaisesti mitä tahansa silloista SM-liigajoukkuettakin vastaan.

Tämä viisikko pelasi yhdessä Junkkareiden historian ensimmäisellä I-divisioonakaudella:

Hyökkääjät

  • Kari Jalonen (KH): Oulun Kärppien kasvatti ja moninkertainen SM-liigan mestari, joka toimi kentällisen pelillisenä moottorina. Hän oli koko divarin ylivoimainen syöttökuningas ja voitti runkosarjan pistepörssin tehoilla 21+45=66 vain 26 ottelussa.

  • Jan Jaško (LH): Slovakialainen maalitykki, joka oli jo aiemmin takonut Kalajoella hurjia tehoja II-divisioonassa. Ensimmäisellä divarikaudella hän tykitti joukkueen parhaat tehot 45+27=72 ja sijoittui divarin maalipörssissä toiseksi.

  • Tony Arima (LH): Helsingin IFK:sta ja Jokerien organisaatiosta tuttu perushelsinkiläinen värikäs profiilihyökkääjä ja SM-liigajyrä, joka täydensi ketjun tehden kaudella 13+36=49 pistettä.

Puolustajat

  • Tapio Levo: Ässien legenda ja entinen NHL-puolustaja, jolla oli takanaan pitkä ja loistava maajoukkueura. Hän toi takalinjoille valtavasti kokemusta ja sijoittui divarin puolustajien tehotilastossa toiseksi.

  • Robert Pukalovič: Slovakialainen huippupuolustaja ja Kalajoki-ilmiön ruumiillistuma, joka sijoittui Levon vanavedessä puolustajien pistepörssin kolmanneksi.

Tämän viisikon takana maalia vartioi vielä luotettava SM-liigakonkari Kari Rosenberg. Tämä tähtisikermä johti sarjanousija Junkkarit HT:n heti debyyttikaudellaan I-divisioonan runkosarjan upealle viidennelle sijalle, mikä oli divarihistoriassa sarjanousijoiden kaikkien aikojen korkein pistemäärä.


Liikuntaneuvos Lauri Järvinen oli Kalajoki-ilmiön ja koko paikallisen urheilun historian tärkein sanoittaja, tallentaja ja taustavaikuttaja. Hänellä oli poikkeuksellisen monipuolinen ja merkittävä rooli, sillä hän ei ainoastaan uutisoinut tapahtumista, vaan eli ja rakensi paikallista urheiluelämää sisältäpäin.

Järvisen merkitys Kalajoen jääkiekolle ja sen julkisuudelle jakautuu kolmeen keskeiseen rooliin:

✍️ Urheilutoimittaja ja ilmiön tallentaja

  • Järvinen kirjoitti maakunnallisiin ja paikallisiin medioihin valtavan määrän asiantuntevia artikkeleita ja raportteja Kalajoen jääkiekon noususta.

  • Hänen sujuva kynänsä ja intohimonsä urheiluun auttoivat välittämään kuplahallin huumaa laajemmalle yleisölle.

  • Jo ilmiön kuumimpina vuosina hän paketoi huuman kansien väliin ja julkaisi vuonna 1992 kirjan Parasta Kalajoella Hockey Team, joka dokumentoi Junkkareiden historiallisen nousukauden.

Jääkiekkojaoston puheenjohtaja

  • Järvinen ei seurannut urheilua vain lehdistökatsomosta, vaan hän toimi Kalajoen Junkkareiden jääkiekkojaoston puheenjohtajana aina kevääseen 1988 saakka.

  • Hän teki raskaan pohjatyön ja loi ne urheilulliset sekä organisatoriset rakenteet, joiden päälle 1990-luvun alun ennätysmäinen kiekkobuumi ja nimekkäiden tähtipelaajien hankkiminen pystyttiin rakentamaan.

Historianlehtori ja tietokirjailija

  • Päätyökseen Kalajoen lukiossa historiaa opettanut Järvinen toi urheilukirjoittamiseen ammattimaista historiantutkijan otetta.

  • Uransa aikana hän kirjoitti yli 40 urheiluhistoriallista teosta ja elämäkertaa, minkä ansiosta Kalajoen ainutlaatuinen urheiluperintö on tallennettu jälkipolville tarkemmin kuin kenties millään muulla vastaavan kokoisella paikkakunnalla Suomessa.


Ilman Lauri Järvisen monivuotista panosta urheilun järjestökentällä ja hänen poikkeuksellista tuotteliaisuuttaan kirjoittajana Kalajoki-ilmiö ei olisi saanut ansaitsemaansa pysyvää paikkaa Suomen jääkiekkohistorian lehdillä.


Kun Lauri Järvinen vastasi Kalajoen jääkiekon historian tallentamisesta ja urheilullisesta pohjatyöstä, 1990-luvun taitteessa tarvittiin kaksi muuta merkittävää hahmoa viemään seuran toiminta taloudellisesti ja organisatorisesti uudelle tasolle. Yrittäjä Markku Rautio ja opettaja-poliitikko Erkki Aho olivat ne kaksi voimahahmoa, jotka mahdollistivat Kalajoki-ilmiön rahoituksen, uuden jäähallin ja tähtipelaajien hankinnan.

Markku Rautio – Mies, joka rakensi hallin ja toi tähdet

Urakoitsija ja liikemies Markku Rautio otti kalajokisen jääkiekkoilun vetovastuun sarjakauden 1990–1991 kynnyksellä. Hän oli mies, joka ei pelännyt unelmoida mahdottomasta:

  • Toiminnan eriyttäminen: Raution johdolla jääkiekkotoiminta erotettiin Kalajoen Junkkareiden emoseurasta omaksi erikoisseurakseen, joka sai nimekseen Junkkarit Hockey Team (JHT).

  • Uusi jäähalli: Kun Kalajoelle tarvittiin kunnollinen halli kuplahallin tilalle, Rautio otti projektin ajaakseen. Hän toimi jäähalliyhtiön toimitusjohtajana, pani oman yrityksensä peliin ja johti rakennustyötä, joka tehtiin pitkälti massiivisena talkootyönä. Halli avattiin lokakuussa 1991.

  • Kari Jalosen shokkihankinta: Rautio oli päättänyt nostaa JHT:n I-divisioonaan. Kun muut nauroivat ajatukselle, Rautio matkusti Turkuun ja solmi sopimuksen SM-liigan tähtihyökkääjä Kari Jalosen kanssa. Se oli suomalaisen urheiluhistorian suurimpia siirtopommeja.

Erkki Aho – Varainkeruun innovaattori ja jaoston pelastaja

Opettaja ja kunnallispoliitikko Erkki Aho toimi Kalajoen Junkkarien jääkiekkojaoston puheenjohtajana juuri ilmiön kynnyksellä vuosina 1988–1989. Hänen panoksensa talouden turvaamisessa oli elintärkeä:



  • Särkkäin Sanomat: Aho toimi päätoimittajana kerran viikossa ilmestyneessä Särkkäin Sanomat -paikallislehdessä. Lehden nerokkuus piili siinä, että kaikki sen tuotot ohjattiin suoraan Junkkareiden jääkiekkoilun tukemiseen. Lehdellä ja kaukalon laitamainoksilla jaosto onnistui keräämään tuohon aikaan huiman, lähes miljoonan markan vuosibudjetin.


  • Taloudellinen pelastus: Aho teki valtavasti työtä myös omalla riskillään. Kun jaoston budjetti joutui tiukoille kalliiden pelaajahankintojen ja loukkaantumisten vuoksi, Aho pelasti seuran konkurssiuhan alta maksamalla jääkiekon laskuja omasta pussistaan yli 130 000 markkaa.

  • Poliittinen vääntö: Aho oli myös mukana kääntämässä kunnanvaltuuston päätä, kun uuden jäähallin rakentamisesta äänestettiin tiukasti numeroin 18–16.

Lauri Järvisen muut urheiluteokset

Lauri Järvinen oli Suomen tuotteliaimpia urheilukirjailijoita. Hänen kynästään syntyi yli 40 teosta, joista tunnetuimpia Kalajoen ulkopuolella ovat:

  • Kansainvälistäkin mainetta saaneet yleisurheilun suurteokset ja tilastokirjat, erityisesti kestävyysjuoksua ja suomalaisia olympiavoittajia käsittelevät kirjat.

  • Paikallishistoriat, kuten Kalajoen Junkkareiden laajat juhlakirjat sekä Jokilaaksojen alueen muiden urheiluseurojen historiikit.

Yhdessä tämä kolmikko – Järvinen taustoittajana, Aho talouden luojana ja Rautio visionäärisenä toimeenpanijana – loi pohjan sille, että Kalajoen kaltainen pieni paikkakunta pystyi kirjoittamaan suomalaista jääkiekkohistoriaa.


Lauri Järvisen urheiluteosten ja muiden tietokirjojen kokonaismäärä on yli 40 kirjaa. Kansalliskirjaston Finna-tietokannan mukaan hänen nimensä esiintyy tekijänä kaikkiaan 99 teoksessa tai nimekkeessä, mikä sisältää varsinaisten kirjojen lisäksi eripainoksia, laajempia artikkeleita ja päivitettyjä laitoksia.

Hänen urheiluhistoriallinen tuotantonsa kattaa erittäin laajasti eri aihepiirejä:

  • Hiihto- ja kestävyysurheilu: Järvinen kirjoitti lukuisia elämäkertoja ja historiikkeja, kuten teokset hiihtolegenda Jussi Kurikkalasta, Toivo Salosesta sekä laajat katsaukset kuten Wanhat Hiihtoveikot 1953–2013.

  • Jääkiekko: Kalajoki-ilmiön lisäksi hän laajensi kiekkotutkimustaan myös merten taakse kirjoittamalla teokset Atlantin takana: Pentti Lund ja muut siirtolaiskiekkoilijat (2013) sekä WHA – unelmien liiga (2014).

  • Paikallishistoria: Hän dokumentoi laajasti Jokilaaksojen alueen seurojen taipaleita, kuten teoksessa Sata vuotta kalajokista urheilua.


Olen miettinyt miten voimme käynnistää uuden Kalajoki-ilmiön. Palataan siihen asiaan myöhemmin.

Pyörälenkki 14.07.2026

 

Taiteilija Vesa Herranen

Kävin tänään pyöräilemässä Leton kautta Hiekkasärkille ja Tapion Tuvan kautta Kalajoelle. Kalajoella on erinomaiset pyöräilymahdollisuudet. Leton ja Vihasniemen kautta Hiekkasärkille lankkupolkuja pitkin on todellinen unelma reitti. Letolle on tehty uusi pyöräsilta. Se on erinomainen parannus aikaisempaan siltaan verrattuna. Liikennettä lankkupolulla oli tänään normaalimäärä ajankohtaan nähden.


Pyöräily on tehokasta, nivelystävällistä aerobista liikuntaa. Se parantaa merkittävästi hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä, kehittää alaraajojen lihaskuntoa, tehostaa rasvanpolttoa ja painonhallintaa sekä vähentää muun muassa sydän- ja verisuonisairauksien sekä tyypin 2 diabeteksen riskiä. Minulla oli mukana kaksi juoampulloa. Toisessa oli puhdasta juomavettä ja toisessa sitruunavettä.


Kasvion eli herbaarion kerääminen oli vuosikymmenien ajan perinteinen suomalaisten koululaisten kesätehtävä, joka herättää edelleen vahvoja nostalgia- ja stressimuistoja. Kasvien kerääminen kuului koulujen opetussuunnitelmaan laajasti aina 1860-luvulta lähtien, kunnes siitä luovuttiin virallisesti 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Viime vuosina perinne on kuitenkin palannut moniin kouluihin modernissa muodossa.

Prässääminen: Kasvit poimittiin juurineen ja asetettiin sanomalehtien väliin. Painona käytettiin usein paksuja kirjoja tai erillistä puista kasviprässiä. Sanomalehtiä piti vaihtaa säännöllisesti, jotta kasvit kuivuivat kauniisti homehtumatta

Luettelointi: Kuivatut kasvit kiinnitettiin paperiarkeille yleensä liimalla tai kapeilla paperisuikaleilla. Jokaisen kasvin viereen kirjoitettiin sen suomenkielinen nimi, latinankielinen nimi, löytöpaikka, päivämäärä ja kerääjän nimi.

Muistaakseni kouluaikanani karvoiston laajuus oli 30-40 kasvia. Nyt tästä kasviston keräämisestä on hyötyä pyörälenkillä, koska tunnistaa nuo tavallisimmat kasvit.

Nykyisin kasviston kerääminen on helpompaa. Nykyään lajintuntemusta pidetään jälleen tärkeänä, ja kasvio on tehnyt paluun osaksi biologian opetusta. Tehtävä on kuitenkin muuttunut nykyaikaiseksi:

  • Digikasviot: Suurin osa oppilaista tekee nykyään digitaalisen kasvion. Kasveja ei nypätä irti juurineen, vaan ne kuvataan älypuhelimella tai tabletilla omassa kasvuympäristössään.

  • Tunnistussovellukset: Nykyään apuna voi käyttää puhelinsovelluksia ja internetiä, jotka auttavat tunnistamaan lajit hetkessä.

  • Ympäristöystävällisyys: Digitaalinen kerääminen säästää luontoa, sillä harvinaisia tai rauhoitettuja kasveja ei vaaranneta poimimalla.

  • Mielestäni kasvien ja lintujen runnistaminen pitäisi kuulua koululaisten perusopetukseen.

  • Kasvien ja lintujen tunnistaminen – eli lajintuntemus – kehittää aivoja ja tarjoaa konkreettista hyötyä niin arjessa, terveydessä kuin luonnon suojelussakin. Kun opit nimeämään ympäröivän maailman eliöitä, luonto muuttuu "vihreästä seinästä" kiehtovaksi tarinaksi. Sienituntemus on elintärkeä taito, sillä Suomen luonnossa kasvaa noin 50 myrkyllistä sienilajia, joista viisi on hengenvaarallisia. Sienestämisessä pätee aina ehdoton kultainen sääntö: poimi ja syö vain niitä lajeja, jotka tunnistat 100-prosenttisen varmasti. Jos sienen lajista on pienikin epäilys, se on jätettävä metsään.


  • Tapion Tuvalla kävin tutustumassa 84-vuotiaan Vesa Herrasen taidenäyttelyyn. Vesa Herranen (s. 1942) on rovaniemeläinen kuvataiteilija, joka tunnetaan erityisesti Lapin luontoa ja sen eläimiä kuvaavista öljyväri- ja pastellimaalauksistaan. Hän on tehnyt taidetta lapsesta saakka ja aloitti aktiivisen maalausuransa vuonna 1968. Herranen asui pitkään Sodankylässä vuosina 1964–2013, kunnes muutti Rovaniemelle. Ennen täysipäiväistä taiteilijuuttaan hänet tunnettiin myös Polar Gym -kuntosalin omistajana.

Ura ja teokset

Tyyli ja tekniikka: Maalaa pääasiassa öljyväreillä ja pastelleilla.

Aiheet: Teosten keskiössä ovat Lapin maisemat, metsät ja villieläimet, kuten ahmat.

Näyttelyt: Järjestänyt näyttelyitä ympäri Suomea. Hänen töitään on nähty usein esimerkiksi Kalajoen Tapion Tuvalla.

Kansainvälisyys: Esitellyt taidettaan myös ulkomailla, kuten Ranskassa, Saksassa, Venäjällä, Norjassa ja Kyproksella.

Teoksiin ja taiteilijan esittelyyn voi tutustua tarkemmin Taiteilija Vesa Herrasen kotisivuilta sekä Yle Areenan haastattelusta, jossa hän kertoo inspiraatiostaan.

Vesa Herrasella on taidenäyttelyssään esillä 104 työtä. Haluan hieman valottaa mitä taidenäyttelyn tekeminen on. Esimerkkinä Vesa Herranen tuo Rovaniemeltä maalaukset Kalajoelle. Hänen on pakattava maalaukset siten, ettei ne kolhiinnu kuljetuksessa. Sitten hänen on suunniteltava miten hän asettelee maalaukset seinille. Hän joutuu kantamaan kaikki maalaukset autosta Tapion Tuvan toiseen kerrokseen. Kun otetaan huomioon, että taiteilija on 84.vuotias, niin taidenäyttelyn organisoiminen on todella haastava tehtävä.

Kuvataide on ihmiselle keino ymmärtää itseään ja maailmaa. Se vaikuttaa meihin syvällä emotionaalisella, kognitiivisella ja fysiologisella tasolla.

Mitä kuvataide on ja mikä on sen merkitys?

Tunteiden ja kokemusten ilmaiseminen

  • Sanojen korvaaja: Kuvataide antaa muodon tunteille, joita on vaikea pukea sanoiksi.

  • Traumojen käsittely: Visuaalinen ilmaisu auttaa käsittelemään vaikeita kokemuksia turvallisesti.

  • Identiteetin rakentaminen: Taide auttaa yksilöä jäsentämään omaa omakuvaansa ja arvojaan.

Hyvinvointi ja terveys

  • Stressin lievitys: Taiteen tekeminen ja katseleminen laskee kehon kortisolipitoisuutta.

  • Aivoterveyden tukeminen: Taidekokemukset aktivoivat aivojen palkitsemisjärjestelmää ja dopamiinin tuotantoa.

  • Terapeuttinen hyöty: Taideterapiaa käytetään laajasti mielenterveystyön ja kuntoutuksen tukena.

Sosiaalinen ja kulttuurinen yhteys

  • Yhteisöllisyys: Taide yhdistää ihmisiä yli kieli- ja kulttuurirajojen.

  • Empatian kehittyminen: Toisten tekemä taide avaa ikkunan erilaisiin elämänkokemuksiin.

  • Historian peili: Kuvataide säilyttää ja siirtää eteenpäin kulttuuriperintöä sukupolvelta toiselle.

Suomalaisten into vierailla kuvataidekohteissa on pysynyt poikkeuksellisen korkealla tasolla, vaikka taloudellinen epävarmuus ja julkisen rahoituksen leikkaukset asettavatkin taidekentälle haasteita. Ala kokeekin parhaillaan tietynlaista murrosta, jossa ihmisten halu kokea taidetta on suurta, mutta rahallinen kulutus ja ostokäyttäytyminen ovat muuttuneet. Vaikka ihmiset rakastavat katsoa taidetta, kynnys sen ostamiseen kotiin on noussut. Gallerioiden teosmyynti on laskenut taloudellisen suhdanteen vuoksi alimmilleen vuosiin. Kiinnostus kuvataidettä kohtaan on siis vahvempaa kuin koskaan, mutta ihmiset kokevat taidetta mieluummin elämyksenä ja sosiaalisena tapahtumana kuin sijoituskohteena.

Taidenäyttelyn jälkeen taiteilija purkaa taidenäyttelynsä. Hän pakkaa huoellisesti maalaukset niin, ettei ne kolhiinnu. Hän kantaa maalaukset autoon toisesta kerroksesta. Kun taiteilija on 84-vuotias niin se haastava urakka. Lsäksi hän kuljettaa maalaukset takaisin Rovaniemelle ja purkaa ne jälleen omaan taidenäyttelytilaansa tai varastoon.

Lisäksi taiteilija on joka päivä esittelemässä maalauksiaan Tapion Tuvan näyttelytiloissa aamusta iltaan. Se on haastava tehtävä 84-vuotiaalle miehelle.

Minä en voi ymmärtää Hilla Group yhtiön linjaa, koska yhtiö kieltäytyy uutisoimasta taidenäyttelyistä. Jos esimerkiksi Kalajokiseutu uutsoisi taidenäyttelyistä niin siitä hyötyisivät niin taiteilijat, kuin yritykset ja myös kalajokiset. Siksi minun on vaikea ymmärtää Kalajokiseudun toimintaa asiassa.

Kalajeolla on vaikeutena vielä se, että Hilla Group, kuten monet muutkin suomalaiset mediatalot, on käynyt läpi useita muutosneuvotteluita, joiden seurauksena toimitusten henkilöstöä on vähennetty ja lehtien ilmestymispäiviä harvennettu. Kun toimittajia on vähemmän, työaika joudutaan kohdistamaan kaikkein laajinta yleisöä kiinnostaviin perusuutisiin (kuten politiikkaan, talouteen ja rikoksiin), jolloin erikoistuneemmalle kulttuurijournalismille jää vähemmän aikaa. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että kulttuuri ja urheilu on pannaan julistettu Hilla Groupin lehdessä. Siksi päätin julkaista kuvia Tapion Tuvan heinäkuun taiteilijasta ja hänen töistään omilla blosivuillani. Toivon, että mahdollisimman moni kalajokienkin kävisi nauttimassa taide-elämyksistä taitelija Vesa Herrasen taidenäyttelyssä ja tekisi sijoituksen taiteilijan maalauksiin, sillä nyt on tarjolla useita eri vaihtoehtoja.