perjantai 31. heinäkuuta 2026

Kun Kalajoelta käsin tehtiin historiaa – Veljeskansan auttamista suurella sydämellä

Viron uudelleenitsenäistymisen taitteessa 1990-luvun alussa Suomen ja Viron välille syntyi urheilu-, koulutus- ja taloushistoriallinen väylä, jonka ytimessä olivat Kalajoki ja Alavieska. Se ei ollut pelkkää urheilujohtamista tai konsultointia, vaan aitoa, sydämestä lähtevää veljeskansan tukemista historian kaikkein kriittisimmillä hetkillä. Minulle Virosta tuli silloin kuin toinen kotimaa.

Tässä blogikirjoituksessa avaan niitä salaisia järjestelyjä, uskomattomia sattumuksia ja upeita ihmiskohtaloita, joita saimme vaimoni kanssa olla mukana mahdollistamassa.

Salainen pankkitili ja Moskovan ohittaminen

Kun virolaiset huippupelaajat alkoivat siirtyä Suomen kentille, Neuvostoliiton urheilubyrokratia ja Moskovassa toiminut Neuvostoliiton Lentopalloliitto vaativat itselleen suuria siirtomaksuja.

Jotta varat eivät olisi valuneet Moskovaan, loimme yhteistyössä Viron Lentopalloliiton kanssa salaisen ja nerokkaan järjestelyn: perustimme Viron Lentopalloliitolle oman pankkitilin Suomeen. Pelaajien siirtomaksut suoritettiin suoraan tälle tilille. Tämä rohkea operaatio pelasti Viron liiton talouden kriittisinä kuukausina ja takasi sen, että rahat menivät lyhentämättöminä virolaisen urheilun jälleenrakentamiseen.

Viron Lentopalloliiton puheenjohtaja oli henkilökohtainen ystäväni, ja hän vieraili useita kertoja kotonamme Kalajoella sopimassa näistä luottamuksellisista asioista kaukana Moskovan silmistä.

KUVA: Kauppaministeri Ants Laos, hänen tyttönsä Liivi Laos 
sekä minä kotipihallani Kalajoella.

Lentopallon tähtisikermä ja Alavieskan Viri

Tämän luodun väylän kautta Suomeen ja lähiseudun seuroihin saapui lukuisia virolaisia huippu-urheilijoita. Alavieskan Virissä rakennettiin Pohjo-Suomeen kovan tason joukkuetta, joka teki nopeaa nousua kohti huippua.

Vuosina 1991–1992 Alavieskan Virin naisten ykkösjoukkue pelasi vielä alempia sarjoja, jolloin ensimmäinen virolaispelaaja Annely Spriit liittyi ryhmään. Hän oli joukkueen ensimmäinen suuri kansainvälinen lenkki ja kantava voima. Kaudella 1994–1995 joukkue teki jymypaukun, voitti oman lohkonsa 1-sarjassa ja nousi karsintojen kautta suoraan korkeimmalle sarjatasolle eli SM-liigaan. Kaudella 1995–1996 Viri pelasi historiallisen kautensa naisten SM-liigassa sijoittuen lohkossaan viidenneksi.

Muistettavia nimiä tästä laajasta pelaajavirrasta olivat muun muassa:

Ela (Ele) Lillemaa: Viron naisten maajoukkueen pitkäaikainen kapteeni ja yleispelaaja. Hän oli naisten puolella se kaikkein suurin vetonaula ja esikuva, joka saapui Alavieskan Viriin maajoukkuekapteenin statuksella. Elan tulo seuraan tehtiin eri aikaan kuin Annely Spriitin, ja hän oli joukkueen todellinen henkinen johtaja ja SM-liigakauden ehdoton tähtipelaaja.
Viljar Loor: Moskovan 1980 olympialaisten kultamitalisti ja legendaarinen keskitorjuja, joka pelasi uransa loppupuolella Alavieskan Virissä ja oli koko tämän pelaajavirran suurin vetonaula.
Annely Spriit: Ensimmäinen Alavieskan Viriin hankittu virolainen naispelaaja, joka oli avainasemassa nostamassa joukkuetta kohti huippusarjoja.
Heli (Hely) Lääne: Kajaanissa pelannut virolainen huippunimi, joka kuului samaan maajoukkueen runkoon, jonka asioita hoidimme Suomen ja Viron liittojen välillä.
Avo Keel: Kalajoen Riennossa uransa Suomessa kaudella 1990–1991 aloittanut huippupassari, josta tuli myöhemmin koko Suomen SM-liigan paras pelaaja ennen siirtymistään Kuopioon ja Varkauteen.
Rain Pork & Jaanus Lillepuu: Maajoukkuetason pelimiehet, jotka vahvistivat pohjoisen seuroja.
Oliver Taats, Margus Niinemägi, Parri Kruuda, Ain Pork, Hannes Einaste, Kari Saag & Aare Salumaa: Kuuluivat myös Suomeen 1990-luvun alussa siirtyneiden virolaispelaajien laajaan ja tasokkaaseen joukkoon.
KUVA: Lentopallokuva Viljar Loorista.
KUVA: Lentopallokuva Avo Keelistä. Beach Volleyturnaus Kalajoen

Hiekkasärkillä.





KUVA: Viron maajoukkuekapteeni Ela Lillemaa Alavieskan 
Virin riveissä.  Elan johdolla joukkue teki jymypaukun ja 
nousi pelaamaan naisten SM-liigaa kaudella 1995–1996.


KUVA: Kuvassa Alavieskan Virin lentopallon 
SM-sarjajoukkue. Kuvassa takana 4. vasemmalta 
Ela Lillemaa.

Kirje etunimellä ja suuri lakanatalkoo

Virolaisten halu päästä Suomeen oli valtava, ja kännyköitä edeltäneellä aikakaudella ajauduttiin usein lennosta muuttuviin tilanteisiin.

Kerran Tallinnassa seuratun lentopallo-ottelun jälkeen pelaajat tiesivät kuka olen. Vain muutamaa päivää myöhemmin Kalajoen postiin saapui Virosta kirje, jossa luki osoitteena vain "Erkki, Kalajoki". Pelaaja ei ollut muistanut sukunimeäni, mutta paikallisen postin erinomaisen tuntemuksen ansiosta kirje tuotiin minulle perille asti.

Huolehdin näistä nuorista kuin omista lapsistani. Kerran yllätin vaimoni pyytämällä kymmeniä lakanoita ja tyynyliinoja yhdellä kertaa virolaisille opiskelijoille. Toinen yllätys koetti Tallinnan sataman lähtöselvityksessä matkalla Suomeen, kun Markus ilmoitti, että mukaan tulivatkin myös Eve ja tämän pieni poika. Koska yhteyttä kotipuoleen ei saanut, vaimoni kohtasi meidät Ylivieskan rautatieasemalla tuntemattoman naisen ja lapsen kanssa – ja ymmärsi tilanteen heti suurella sydämellään.

KUVA: Kuvassa Avo Keel ja hänen vaimonsa vieraana kotonani Kalajoella.

Kulttuuria kesämökillä ja Tapion Tuvalla

Tämä Tallinnan satamasta lennosta mukaan tullut nainen oli virolainen taiteilija Eve Luik ja hänen poikansa Johannes. 1990-luvun alussa Eve oli mielenkiintoisessa vaiheessa uraansa ja tarvitsi luovaa työrauhaa kaukana kotimaan epävakaasta arjesta. Majoitin heidät omalle kesämökilleni Kalajoen Letolle, josta tuli Evelle inspiroiva ateljeekoti keskellä puhdasta pohjoispohjalaista luontoa.

Even taiteelle ominaiset maagiset, kosmiset ja meditatiiviset sävyt syntyivät ja kypsyivät juuri tuon kalajokisen kesän aikana öljymaalausten ja grafiikan muotoon. Jotta teokset saataisiin ihmisten nähtäville, järjestimme hänelle oman taidenäyttelyn Hiekkasärkillä sijaitsevan Tapion Tuvan yläkertaan. Perinteikkään hirsirakennuksen valoisa miljöö tarjosi täydelliset puitteet, ja näyttely herätti suurta ihastusta niin paikallisten kuin matkailijoidenkin keskuudessa. Tämä jakso osoitti, että yhteistyömme Viron kanssa oli urheilun lisäksi myös syvää kulttuurivaihtoa.

Mökillä mukana pyörinyt pieni Johannes-poika seurasi lopulta tiiviisti äitinsä jalanjälkiä. Kalajoen kesät jättivät lapsenmielikuvitukseen pysyvän jäljen, ja tänä päivänä Johannes Luik on yksi Viron arvostetuimmista nuoren polven nykytaiteilijoista ja kuvanveistäjistä, joka kiertää suuria gallerina ympäri Baltiaa ja Eurooppaa.

KUVA: Kuvassa taiteilija Eve Luik vieraana kesämökilläni 
Kalajoen Letolla. Kesämökkimme toimi hänen ateljeenaan, 
jossa syntyneet teokset asetettiin  näytteille Tapion Tuvan 
yläkertaan Hiekkasärkillä.

Toimitusjohtajakoulu valmentaa Viron tulevaa talouseliittiä

Yhteistyö laajeni nopeasti urheilua suuremmaksi – kansainväliseksi bisnes- ja johtajakoulutukseksi, jolla oli valtava merkitys Viron tulevalle talouseliitille sen valmistautuessa markkinatalouteen. Raahen Porvari- ja Kauppakoulun Konsultit Oy:n järjestämä Pohjois-Suomen Toimitusjohtajakoulu toimi suorana siltana Viron korkeimpaan johtoon. Koulutusta järjestettiin Raahessa, Tallinnassa ja aina Yhdysvaltain Minnesotassa asti.

Koulutusviikon virallisena virolaisena kumppanina ja vastapuolena oli Estonian Management Institute (EMI), jota johti taloustieteilijä Jaak Leimann ennen nousemistaan Viron talousministeriksi. Viron opetusjaksoilla opettajina toimivat muun muassa virolaisten kauppatieteiden ja yrittäjyyskoulutuksen ehdoton pioneeri professori Tiit Elenurm (myöhemmin Estonian Business Schoolin professori) sekä erittäin vaikutusvaltainen kauppaministeri Ants Laos, joka oli keskeinen taustavaikuttaja ja tuki hanketta neuvostohallinnon virallisella tasolla.

Tämän Tallinnassa alkaneen yhteistyön kautta kurssille saapuivat opiskelemaan Markus Talur sekä itseoikeutetusti olympiavoittaja Viljar Loor. Vaikka Loor tunnettiin urheilulegendana, hän oli opiskellut Tallinnan teknillisessä korkeakoulussa taloustiedettä ja toimi vuosina 1987–1992 virolaisen maatalousalan suuryhdistys Agron apulaisjohtajana (Agro asedirektor). Loorin mukanaolo liittyi nimenomaan tähän merkittävään talousrooliin ja Viron agrobisneksen johtamiseen.

Viljar ja Markus toimivat näillä kursseilla elintärkeinä tulkkeina, sillä he tunsivat molemmat kulttuurit. Tämä pohjoissuomalaisten koulutusinstituutioiden ja konsulttien luoma verkosto valmensi Viron suuryritysten johtajia markkinatalouden pelisääntöihin juuri ennen valtion uudelleenitsenäistymistä. Se loi konkreettista pohjaa Viron tulevalle taloudelle ja johti myöhemmin kulissien takana jopa Sakun oluttehtaan kaltaisiin suuriin yrityskauppoihin Hartwallin kanssa.

KUVA: Pohjois-Suomen toimitusjohtajakoulun esite.

KUVA: Passikuva Viljar Loor.

KUVA: Passikuva Markus Talur.

KUVA: Toimitusjohtajakoulun jakso Tallinnassa. Kuvassa kauppaministeri

Ants Laos pitää luentoa ja Viljar Loor tulkitsee sen suomeksi.


KUVA: Toimitusjohtajakoululaiset tutustumassa virolaiseen yritykseen. 
Kuvassa keskellä Viljar Loor tulkitsee keskustelut suomeksi - 
Markus Talur kuvassa oikealla.

KUVA: Kuvassa professori Tiit Elenurm pitämässä luentoa toimitusjohtajakoululaisille.





[KUVA: Kuvassa The Saint Paul Hotelli, jossa 
toimitusjohtajakoululaiset  yöpyivät  Minnesota-jakson 
aikana Yhdysvalloissa.

Kansainvälistä loistoa Lokkilinnassa ja diplomaattisia kuvioita

Tämän tiiviin yhteistyön seurauksena ministeri Ants Laos vieraili myöhemmin Kalajoella ja lähiseudulla tapaamassa myös Suomen poliittista johtoa. Vuonna 1991 Merisärkän ja Rantakallan välille kulkudyynin päälle perustettu näköalagrilli ja jäätelökioski laajeni Lokkilinna hotelli-ravintolaksi. Avustin ravintolaa henkilöstön hankinnassa sekä avajaisten suunnittelussa ja toteuttamisessa, ja onnistuin järjestämään virolaisille oppilailleni sieltä arvokkaita kesätyöpaikkoja.

Lokkilinnan avajaisista muodostui poikkeuksellisen kansainvälinen ja juhlallinen tapahtuma. Ravintolassa työskenteli neljä virolaista opiskelijaa tarjoilijoina sekä kaksi ranskalaista huippukokkia, jotka olivat menestyneet kokkien maailmanmestaruuskilpailuissa. Juhlallisen avauspuheen suoritti itseoikeutetusti Viron kauppaministeri Ants Laos, ja musiikista vastasi Pekka Himangan yhtye. Ravintola oli alueen ensimmäisiä ohjelmapalvelujen tarjoajia ja kehittäjiä.

Tähän merkittävään valtiovierailuun liittyi myös mielenkiintoinen polku Suomen korkeimpaan poliittiseen johtoon ja pääministeri Esko Ahoon. Aho oli minulle entuudestaan tuttu mies. Heti Keskustan vaalivoiton jälkeen keväällä 1991 olimme vierailleet kalajokisen yrittäjän Allan Seikkulan kanssa Ahon kotona Kannuksessa. Keskustelimme Eskon kanssa tuolloin reilun tunnin verran ajankohtaisista asioista, ja tiesimme jo tuolloin varmasti tapaavamme Suomen tulevan pääministerin.

Myöhemmin kohtasin Esko Ahon uudelleen Kokkolan lentokentällä. Koska tiesin ministeri Ants Laosin olevan tulossa Lokkilinnan avajaisiin, päätin tarttua tilaisuuteen. Kysyin pääministeriltä suoraan, voisinko järjestää virallisen tapaamisen hänen ja Viron kauppaministerin välille. Aho suhtautui asiaan avoimesti ja pyysi minua tarkistamaan asian Ulkoministeriöstä. Tuon ajan diplomaattiset kuviot Neuvostoliiton alla olivat kuitenkin äärimmäisen herkkä ja tarkka asia, ja Ulkoministeriö päätyi lopulta kieltämään virallisen tapaamisen järjestämisen.

KUVA: Kuvassa Esko Aho pitämässä puhetta kotikyläni Raution Nuorisoseuralla.

Mökki-asukkaat ja Junkkareiden superkenttä

Myöhemmin sama käytössämme ollut Leton kesämökki, joka oli toiminut Eve Luikin ateljeena, toimi lyhyen aikaa tukikohtana myös suomalaisen jääkiekkohistorian suurimmalle sensaatiolle – Kalajoen Junkkareiden (JHT) "Kalajoki-ilmiölle" – ennen kuin pelaajille järjestettiin isompi kesäasunto pitkää talvikautta varten.

Tuolloin syksyllä 1992 Junkkareiden noustessa ryminällä I-divisioonaan, Kalajoella asuivat ja pelasivat sellaiset liigalegendat kuin Kari "Kojo" Jalonen ja Toni Arima. Jalonen siirtyi Kalajoelle suoraan TPS:n liigajoukkueesta kolmen peräkkäisen Suomen mestaruuden jälkeen dominoimaan divaria, ja HIFK-legenda Toni Arima oli täydellinen shokkiuutinen siirtomarkkinoilla.

Jääkiekkotoiminnassa olin itse enemmän taustalla ammattilaisten hoitaessa käytännön asiat, mutta Viron auttaminen ja tuo ainutlaatuinen ajanjakso oli ja pysyi minulle aina puhtaana, suurena sydämen asiana.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2026

Koulutussilta Suomenlahden yli: Suomen ja Viron oppilaitosyhteistyö 1990-luvun taitteessa

1990-luvun taite oli historiallista ja käänteentekevää aikaa Suomen ja Viron suhteissa. Viron itsenäistymispyrkimykset ja yhteiskunnan avautuminen loivat ennennäkemättömän tarpeen uudenlaiselle osaamiselle, erityisesti markkinatalouden, kaupan ja liiketoiminnan alueilla. Suomi ojensi nopeasti auttavan kätensä, ja maiden välille syntyi tiivis koulutusyhteistyön verkosto.

Suomalaiset oppilaitokset avasivat ovensa virolaisille opiskelijoille, mikä ei ainoastaan tarjonnut heille länsimaista ammattitaitoa, vaan loi myös elinikäisiä ystävyyssuhteita ja vahvoja siltoja tulevaisuuden elinkeinoelämälle. Tämä blogisarja esittelee 12 valokuvan kautta ne keskeiset suomalaiset ja virolaiset osapuolet, jotka olivat rakentamassa tätä historiallista yhteistyötä, sekä valottaa heidän taustojaan ja merkitystään hankkeessa.

Kuva 1: Koulutusyhteistyön mahdollistaja Raahessa – Rehtori Alpo Miettunen

Ensimmäisessä kuvassa esittäytyy suomalaisen osapuolen keskeinen vaikuttaja, Raahen Porvari- ja kauppakoulun silloinen rehtori Alpo Miettunen.

Rehtori Miettusella oli ratkaiseva rooli siinä, että kansainvälinen yhteistyö Viron kanssa pääsi käytännössä alkamaan Raahessa. Hän suhtautui virolaisten opiskelijoiden kouluttamiseen erittäin positiivisesti, ennakkoluulottomasti ja tulevaisuuteen katsoen. Miettunen ymmärsi ajan historiallisen merkityksen ja antoi valtuudet sekä täyden tuen käytännön järjestelyille. Hän myönsi luvan hankkia Virosta vuosittain viisi opiskelijaa oppilaitoksen ylioppilaspohjaiselle myyntilinjalle (YIM). Tämän päätöksen ansiosta virolaiset nuoret saivat mahdollisuuden laadukkaaseen suomalaiseen kaupalliseen koulutukseen.

Taustatiedot osapuolista:

Raahen Porvari- ja kauppakoulu: Vuonna 1882 perustettu oppilaitos on yksi Suomen vanhimmista kauppaoppilaitoksista. Se on tunnettu vahvasta alueellisesta vaikuttavuudestaan ja kyvystään uudistua ajan tarpeiden mukaan. 1990-luvun taitteessa oppilaitos eli voimakasta kehityskautta, ja ylioppilaspohjainen myyntilinja (YIM) oli moderni, suoraan työelämän ja kansainvälistyvän kaupan tarpeisiin vastaava opintopolku.
Rehtori Alpo Miettunen: Miettunen toimi Raahen Porvari- ja kauppakoulun johtajana ja rehtorina pitkään. Hänet tunnettiin helposti lähestyttävänä, mutta jämäkkänä johtajana, joka tuki opettajakuntansa omia aloitteita ja innovaatioita. Hänen myönteinen kantansa Viro-yhteistyöhön osoitti visionäärisyyttä aikana, jolloin Viron virallinen itsenäisyys oli vasta tuloillaan.
Projektin käytännön johto (YIM-luokanvalvoja): Blogikirjoituksen kirjoittaja toimi myyntilinjan vastuuhenkilönä ja YIM-luokan luokanvalvojana. Käytännön tasolla tämä tarkoitti vastuuta virolaisten opiskelijoiden rekrytoinnista, sopeutumisesta suomalaiseen opiskeluarkeen sekä opetussuunnitelman soveltamisesta vastaamaan uuden ajan haasteita.

Kuva 2: Monipuolista yrittäjyyttä ja paikallista vaikuttamista Kalajoella

Toisessa kuvassa siirrytään Kalajoen Hiekkasärkille, ja siinä näkyy keskeinen toimintaympäristöni: Leiribaarin rakennus leirintäalueen sydämessä.

Tämä kiinteistö oli näyttämönä laajalle kesäyritystoiminnalleni. Vaikka yritys toimi vain kesäkaudella, sen mittakaava oli huomattava: se työllisti sesongin aikana yli 30 henkilöä, ja lyhyen mutta intensiivisen kesän liikevaihto nousi yli 3 miljoonaan markkaan. Tämä vahva käytännön yrittäjyyden tausta antoi minulle arvokasta, elävän elämän kokemusta, jota pystyin hyödyntämään opetustyössäni ja yhteiskunnallisissa luottamustehtävissäni – myös silloin, kun rakensimme siltaa virolaisten opiskelijoiden kouluttamiseksi.

Taustatiedot ja monipuoliset roolit 1990-luvun taitteessa:

Yrittäjyys ja opetustyö rinnakkain: Talvikaudet toimisin opettajana Raahen Porvari- ja kauppakoulussa. Opetuskokemustani ja käytännön yrittäjyyttäni hyödynsin erityisesti kauppakoulun Aikuiskoulutusosaston yrittäjäkursseilla, joilla koulutettiin uusia yrittäjiä muuttuvan talousympäristön tarpeisiin.
Kunnallispolitiikka: Toimin Kalajoen kaupunginvaltuutettuna, mikä antoi hyvän näköalan alueelliseen kehittämiseen, päätöksentekoon ja julkisen sektorin toimintaan.
Koulutus- ja kulttuurivaikuttaminen: Olin Kalajoen käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen johtokunnan puheenjohtaja. Tämä tehtävä laajensi entisestään kosketuspintaani ammatillisen koulutuksen kenttään ja sen kehittämiseen.
Media ja viestintä: Toimin Särkkäin Sanomien päätoimittajana, vastaten paikallisesta tiedonvälityksestä ja matkailualueen kuulumisten esille tuomisesta.
Urheilujohtaminen: Paikallinen aktiivisuus ulottui myös urheiluun, sillä toimin Kalajoen Junkkareiden jääkiekkojaoston puheenjohtajana, mikä piti minut tiiviisti mukana alueen nuorisotoiminnassa ja seuratyössä.

Kuva 3: Tunnustus opetustyöstä – Yrittäjäkurssien korkein arviointi

Kolmas kuva vie meidät Raahen Porvari- ja kauppakoulun Aikuiskoulutusosaston yrittäjäkurssien tunnelmiin. Kurssien päätteeksi opiskelijat suorittivat perusteellisen opettajien opetuksen arvioinnin.

Yrittäjäkurssilaiset arvostivat arvioinnissaan ylivoimaisesti parhaaksi opettajaksi Erkki Ahon. Kurssilaisten antamissa palautteissa korostuivat erityisesti opetuksen poikkeuksellisen korkea tiedollinen anti sekä Ahon mukaansatempaava ja innostava opetustyyli. Käytännön yrittäjätausta yhdistettynä vahvaan pedagogiseen otteeseen loi pohjan, joka puri suoraan uutta suuntaa etsiviin aikuiskoulutettaviin ja loi vahvan luottamuksen opettajan osaamiseen.

Erkki Ahon opetus oli konkreettista. Niinpä hän toteutti yrittäjäkursseilla erilaisia tempauksia opetuksensa tueksi ja todisteeksi. Kurssilaiset toteuttivat muovikassiprojektin. He myivät yrityksille mainoksia muovikasseihin ja painattivat sitten muovikassit, joissa oli mainokset. Operaatio tuotti hyvin. Kulujen jälkeen jäi voittoa niin paljon, että kurssilaiset käyttivät voittorahat viikon Kanarian saarten matkaan opettajansa johdolla.

ETKVL:n rehtori Arvo Saat

Otin Tallinnassa yhteyttä sikäläisen ETKVL:n (Eesti Tarvitajatekooperatiivide Vabariiklik Liit / Viron kulutusosuuskuntien tasavaltalainen liitto) ammatillisen oppilaitoksen rehtoriin Arvo Saatiin. Teimme Saatin kanssa tiivistä yhteistyötä ja valitsimme huolellisesti ensimmäiset viisi opiskelijaa, jotka lähtisivät Raahen Porvari- ja kauppakoulun ylioppilaspohjaiselle myyntilinjalle tekemään historiaa.

Taustatiedot osapuolista ja Arvo Saatin urasta:

Mikä oli ETKVL? ETKVL oli Viron neuvostoajan valtava kulutusosuuskuntien keskusliitto, joka hallinnoi laajaa verkostoa kauppoja, tuotantolaitoksia ja omaa koulutusjärjestelmäänsä. 1990-luvun taitteessa ETKVL ja sen Tallinnassa sijaitseva kauppaoppilaitos (ETKVL-i Kutsekeskkool) olivat historiallisessa murrosvaiheessa. Organisaation oli nopeasti uudistettava koulutustaan, sillä perinteisen suunnitelmatalouden tilalle oli tulossa länsimainen markkinatalous. Tämä teki yhteistyöstä suomalaisten kauppaoppilaitosten kanssa ETKVL:lle äärimmäisen arvokasta.
Rehtori Arvo Saat – Visionääri ja uranuurtaja: Arvo Saat oli Viron ammatillisen koulutuksen ja nousevan tietoyhteiskunnan keskeinen kehittäjä. ETKVL:n oppilaitoksen rehtorina hän tunnistautui dynaamiseksi johtajaksi, joka pyrki modernisoimaan opetusta ajantasaisella tekniikalla ja kansainvälisillä suhteilla. Saatin kyky nähdä tulevaisuuteen ei rajoittunut vain kaupan alaan. Pian Viron itsenäistymisen jälkeen hän perusti vuonna 1993 Tallinna Arvutikoolin (Tallinnan Tietokonekoulun), joka oli Viron ensimmäinen tietotekniikkaan erikoistunut koulutusyritys. Saat on toiminut pitkään tämän oppilaitoksen toimitusjohtajana, hallituksen jäsenenä sekä IT- ja johtamisalueen konsulttina, jättäen pysyvän jäljen Viron digitaaliseen loikkaan ja osaamisen kehittämiseen.
Yhteistyön merkitys: Ahon ja Saatin välinen suora kumppanuus ohitti hitaat virkatieprosessit. Se mahdollisti sen, että lahjakkaat virolaiset nuoret pääsivät suoraan käsiksi suomalaiseen myynnin ja markkinoinnin huippuoppiin juuri silloin, kun Viro tarvitsi uuden polven liiketoimintaosaajia.

Arvo Saat ja Tapani Kääntä, joka oli tuolloin Alavieskan Puurakenne Oy:n toimitusjohtaja.

Vuonna 1992 valmistunee oppilaat Marike Sulg, Stiina Kaasik.Kylli Saks ja Ruta Pugg

Vuonna 1991 valmistuneet oppilaat Liivi Laos, Ingrid Pulst, Indrek Linde, Riina Midt ja Pille Pöldsam

Olen todella ylpeä oppilaideni menestyksestä.

Liivi Laos – Ministeriperheen tyttärestä arvostetuksi Tallinna notariksi ja yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi

Toisen opiskeluvuoden ryhmässä aloittaneen Liivi Laoksen (s. 1972) tausta ja myöhempi elämänpolku ovat vertaansa vailla. Liivi saapui Raaheen Viron silloisen huippupoliitikon ja kauppaministerin Ants Laoksen tyttärenä, joten hänellä oli jo kotoaan vahva ymmärrys yhteiskunnallisesta murroksesta ja talouden kehityksestä. Suomessa vietetty aika ja Raahen Porvari- ja kauppakoulun kaupallinen oppi antoivat hänelle kansainvälistä perspektiiviä, jota hän hyödynsi palatessaan kotimaahansa rakentamaan uutta Viroa.

Liivi suuntasi opiskelemaan oikeustiedettä ja loi pitkän, arvostetun uran juridiikan huipulla. Hän toimi pitkään virallisena Tallinnan notaarina (Tallinna notar). Hän aloitti oman notariaattitoimintansa vuonna 2001 ja pyöritti vuodesta 2005 alkaen suosittua yhteistoimistoa Tallinnan ydinkeskustassa Maakri-korttelissa yhdessä kollegansa kanssa. Liivi toimi tässä vaativassa ja luottamuksellisessa valtion virassa yli kahden vuosikymmenen ajan aina alkuvuoteen 2023 saakka, jolloin hän vapautui tehtävästä omasta pyynnöstään siirtyessään urallaan eteenpäin.

Presidentin myöntämä kunniamerkki suuresta sydämestä

Liivi Laoksen elämäntyö ei ole rajoittunut vain lakipykäliin ja virka-asioihin, vaan hän on tullut Virossa tunnetuksi poikkeuksellisesta lähimmäisenrakkaudestaan ja hyväntekeväisyydestään.

Liivi perusti MTÜ Hingesillad (Hengetsillat ry) -nimisen hyväntekeväisyysjärjestön, joka tekee korvaamattoman arvokasta työtä. Järjestö tarjoaa henkistä tukea, kriisiapua ja mälestusteenistuksia (muistotilaisuuksia) vanhemmille, jotka ovat kokeneet kaikkein raskaimman menetyksen eli menettäneet lapsensa.

Tästä eettisesti korkeasta, pyyteettömästä ja koko Viron yhteiskuntaa koskettaneesta toiminnasta Viron tasavallan presidentti myönsi tammikuussa 2020 Liivi Laokselle korkean valtiollisen tunnustuksen: Eesti Punase Risti V klassi teenetemärgi (Viron Punaisen Ristin V luokan ansiomerkin). Raahen myyntilinjan entisestä opiskelijasta kasvoi nainen, joka on jättänyt pysyvän ja kauniin jäljen Viron historiaan sekä juristina että ihmisyyden puolustajana.

Ela Lillemaa – Maajoukkuekapteenista Viron Konekeskon toimitusjohtajaksi

Ela Lillemaa on loistava ja inspiroiva esimerkki siitä, miten Raahen Porvari- ja kauppakoulun ylioppilaspohjaiselta myyntilinjalta haettu oppi kantoi aina liike-elämän huipulle saakka.

Ennen uravalintaansa Ela tunnettiin huippu-urheilijana – hän oli Viron naisten lentopallomaajoukkueen kapteeni ja moninkertainen Viron mestari, joka valittiin maansa parhaaksi naislentopalloilijaksi useita kertoja (1993, 1998 ja 2001). Raahessa opiskelun ohessa järjestin hänelle mahdollisuuden pelata SM-tason lentopalloa Alavieskan Virin riveissä, ja myöhemmin hän voitti Suomen mestaruuksia Valkealan Kajon paidassa. Valmistumisensa jälkeen hän aloitti uransa PR-Teollisuus Oy:n vientisihteerinä, mikä toimi loistavana pelinavauksena kansainväliselle kaupalle.

Suomeen ja länsimaiseen liike-elämään solmitut suhteet saivat jatkoa, kun Ela eteni korkeisiin johtotehtäviin suomalaisomisteisella kaupallisella sektorilla Virossa. Hän työskenteli pitkään Kesko-konserniin kuuluvassa Konekesko Eesti AS -yhtiössä. Hän aloitti talousjohtajana vuonna 1998 ja nousi lopulta koko yhtiön toimitusjohtajaksi. Tämän jälkeen hän on toiminut talousjohdon avainrooleissa muun muassa Prisma Peremarketissa ja Sokotelissa, ja nykyään hän luotsaa Swecon AS:n Baltian alueen talousjohtajana. Raahen myyntilinja sai Elasta kansainvälisen tason huippujohtajan.

Pille Põldsam – Raahen myyntilinjalta Baltian ja Itä-Euroopan muotikaupan huipulle

Toisen opiskeluvuoden ryhmässä Raahen Porvari- ja kauppakoulussa aloittaneen Pille Põldsamin (s. 1972) elämäntarina on poikkeuksellinen osoitus siitä, miten ylioppilaspohjainen myyntilinja (YIM) toimi ponnahduslautana kansainvälisen tason huippu-uralle. Pille suuntasi Raahen vuosien jälkeen määrätietoisesti muodin, brändijohtamisen ja vaatetusalan pariin, ja hänestä kasvoi yksi Viron muotikaupan arvostetuimmista avainhenkilöistä.

Pille rakensi pitkän ja menestyksekkään uran suuren mittakaavan vähittäiskaupassa ja muotibisneksessä LinkedIn. Hän työskenteli vuosia johtotehtävissä muun muassa Stockmannilla sekä kauneus- ja salonkialan tukkukaupan jättiläisellä Salonshop Baltic AS:lla Inforegister.

Hänen uransa huipentuma nähtiin vuonna 2013, kun hänet valittiin johtamaan Viron legendaarisimman muotitalon, Baltika-konsernin, miesten muotiin ja laatuvaatteisiin erikoistunutta tytäryhtiötä: Pille Põldsamista tuli Baltman OÜ:n toimitusjohtaja Postimees. Baltman ja Baltika-konserni olivat tuohon aikaan johtavia toimijoita paitsi Virossa ja Baltiassa, myös laajasti Itä-Euroopan ja Venäjän markkinoilla. Pillen vastuulla oli brändin vähittäismyynnin kasvattaminen ja dynaaminen johtaminen suuressa murrosvaiheessa Postimees.

Oma liike ja yrittäjyys Virossa

Huippujohtajan vuasien jälkeen Pille teki saman ratkaisun kuin luokanvalvojansa aikoinaan Kalajoella: hän siirtyi itsenäiseksi yrittäjäksi. Hän perusti oman yrityksen ja liikeyrityksensä, jossa hän pystyy hyödyntämään vuosikymmenten aikana kertynyttä vankkaa osaamistaan myynnistä, logistiikasta ja ihmisten johtamisesta Inforegister.

Hänen oma liike- ja yritystoimintansa (kuten tukkukauppaan ja logistiikkaan linkittyvä Engram Pluss OÜ) on jatkanut menestyksekästä kulkuaan, ja Pille tunnetaan Virossa edelleen intohimoisena myynnin ja johtajuuden ammattilaisena, jonka juuret ja ensiaskeleet länsimaisessa markkinataloudessa valettiin Raahen Porvari- ja kauppakoulussa Inforegister.

Ingrid Pulst – Seitsenottelun huippu-urheilijasta liike-elämän haasteisiin

(Tähän tulee Valokuva Ingrid Pulstista – joko opiskeluajalta tai urheilun parista)

Toisen vuosikerran ryhmässä Raahessa aloittaneen Ingrid Pulstin (s. 1963) taustasta löytyy tekijä, joka yhdisti häntä moniin muihin hankkeemme virolaisopiskelijoihin: kova urheilutausta. Ingrid oli nuorempana Neuvostoliiton ja Viron tason huippu-urheilija, jonka päälajina oli äärimmäistä monipuolisuutta ja peruskuntoa vaativa seitsenottelu (seitsmevõistlus) World Athletics.

Kansainvälisen yleisurheiluliiton tilastoissakin noteerattu ottelija hallitsi niin aidat, korkeus- ja pituushypyn, kuulantyönnön, keihäänheiton kuin ratajuoksutkin World Athletics. Huippu-urheilun tuoma rautainen itsekuri, kyky sietää painetta ja periksiantamattomuus olivat Ingridille valtava etu, kun hän siirtyi urheilukentiltä opiskelemaan länsimaista markkinataloutta Raahen Porvari- ja kauppakoulun myyntilinjalle.

Suomessa saatu myynti- ja markkinointioppi täydensi hänen vahvaa luonnettaan, ja hän suuntasi valmistumisensa jälkeen soveltamaan ottelijan lahjojaan ja tavoitteellisuuttaan suoraan Viron nopeasti kehittyvälle kaupalliselle sektorille.

Riina Midt – Asiakaspalvelun ja viestinnän ammattilainen Tallinnassa

Ensimmäisen opiskeluvuoden ryhmässä aloittaneen Riina Midtin elämänpolku vei Raahen vuosien jälkeen takaisin kotimaahan Viroon. Riina palasi soveltamaan oppimaansa nopeasti kehittyvään Tallinnaan.

Riina suuntasi urallaan palvelusektorille, jossa Raahen Porvari- ja kauppakoulun myynti-, asiakaspalvelu- ja kielitaito-opit olivat suuressa arvossa. Hän on tehnyt pitkän uran ihmisläheisissä tehtävissä ja työskennellyt muun muassa Tallinnassa sijaitsevassa suositussa perhe- ja vapaa-ajankeskuksessa infojohtajana (infojuht) ja asiakasvastaavana Postimees Naine. Tässä vastuullisessa tehtävässä hän vastasi palvelun laadusta, asiakasviestinnästä sekä turvallisuudesta ja antoi asiantuntijalausuntoja jopa Viron valtakunnalliseen mediaan, kuten Postimees-lehteen Postimees Naine.

Vapaa-ajallaan Riina on pitänyt yllä rautaista urheilukuntoa ja edustanut entistä opiskeluryhmäänsä juoksutapahtumissa, kuten virallisella Tallinnan Maratonilla Marathon100. Riina on hieno esimerkki opiskelijasta, joka toi Suomesta mukanaan vankan länsimaisen asiakaspalvelukulttuurin ja sovelsi sitä menestyksellä virolaiseen arkeen.

Kylli Saks – Saarenmaan kasvatista Viron oikeuslaitoksen huipulle ja "Vuoden syyttäjäksi"

Ensimmäisen vuosikerran opiskelijan Kylli Saksin urakehitys on yksi hankkeemme hämmästyttävimmistä menestystarinoista. Kylli oli kotoisin Saarenmaalta, Kuressaaresta. Saarelaisten tunnettu sitkeys, periksiantamattomuus ja itsenäinen luonne näkyivät hänessä jo silloin, kun hän saapui Raahen Porvari- ja kauppakoulun myyntilinjalle imemään oppia länsimaisesta talousjärjestelmästä.

Kaupallinen perustutkinto antoi hänelle vahvan pohjan ja ymmärryksen yhteiskunnan toiminnasta, mutta hänen todellinen kutsumuksensa löytyi myöhemmin juridiikan parista. Kylli opiskeli juristiksi Tarton yliopistossa ja suuntasi suoraan Viron valtion palvelukseen. On hienoa huomata, että valmistumisensa jälkeen hän palasi aluksi takaisin kotisaarelleen ja työskenteli syyttäjänä Kuressaaren osastolla, puolustaen lakia ja järjestystä omalla kotiseudullaan.

Sittemmin hänen uransa laajeni manner-Viron puolelle, ja nykyään hän toimii aluoruesyyttäjänä (ringkonnaprokurör) Etelä-Viron syyttäjänvirastossa Prokuratuur. Yli 26 vuotta kestäneellä urallaan hän on erikoistunut kaikkein vaativimpiin rikoslajeihin: rahanpesuun, talousrikoksiin, monimutkaisiin soodustuskelmusiin (tukihuijaukset) sekä ympäristö- ja verkkorikollisuuteen Minuaeg.

Hänen pitkäjänteinen ja tinkimätön työnsä sai valtakunnallisen huipentuman marraskuussa 2022, jolloin Viron riigipeaprokurör (valtakunnansyyttäjä) ja justiitsministeri valitsivat Kylli Saksin koko Viron tasavallan viralliseksi Vuoden syyttäjäksi (Aasta prokurör) Lõunaeestlane. Kylli sai erityistä kiitosta kyvystään palauttaa satoja tuhansia euroja rikollisrahaa takaisin valtiolle ja ajaa vaativia juttuja menestyksellä maaliin Minuaeg. Saarenmaalta Raahen kautta ponnistanut nuori opiskelija kasvoi yhdeksi Viron oikeusvaltion tärkeimmistä puolustajista.

Valitettavasti en ole löytänyt tarkempia tietoja muiden oppilaideni urasta Raahen Porvari- ja Kauppakoulun jälkeen. Pyrin täydentämään esityksen kun saan lisää tietoja.

Maalehden päätoimittaja Ülo Russak ja Viron ensimmäisen yksityistilan auttaminen

Kun opiskelijasilta oli saatu pystyyn, halusin ulottaa yhteistyön ja avun vieläkin syvemmälle Viron yhteiskuntaan – erityisesti maataloussektorille, joka eli neuvostojärjestelmän murtuessa kriittisiä aikoja. Käännyin asiassa Viron suurimman ja vaikutusvaltaisimman maaseutulehden, Maalehden, ensimmäisen ja perustavan päätoimittajan Ülo Russakin puoleen Maaleht - Vikipeedia.

Russak (1946–2023) oli visionäärinen journalisti, jonka luotsaama lehti oli tuolloin uskomattomassa 225 000 kappaleen painoksessa ja tavoitti kolme neljäsosaa Viron aikuisväestöstä Maaleht - Neljapäeval näeme. 25 aastat head Eesti lehte Kui .... Neuvotteluni Russakin kanssa johtivat poikkeukselliseen ja käytännönläheiseen sopimukseen: päätimme kanavoida suomalaista osaamista suoraan Viron nousevalle yksityismaataloussektorille.

Tämän yhteistyön seurauksena Raahen kauppakoulun Aikuiskoulutusosaston yrittäjäkurssilaiset ottivat suojatikseen ja autettavakseen Viron ihka ensimmäisen virallisen yksityisviljelijän, Aivar Kõivistikin ja hänen Tarton maakunnassa sijaitsevan Rootsi talu -tilansa AIVAR KÕIVISTIK - ROOTSI TALU (10150835) - Regia.ee. Suomalaiset yrittäjäkurssilaiset tarjosivat Kõivistikille korvaamatonta neuvontaa, markkinatalouden oppeja ja konkreettista tukea tilan toiminnan käynnistämisessä. Tämä hanke oli elävä osoitus siitä, että Suomen ja Viron välinen yhteistyö ei jäänyt vain luokkahuoneisiin, vaan se jalkautui suoraan Viron maaperälle rakentamaan uutta, itsenäistä elinkeinoelämää.

Viron yritysrekisterien mukaan Aivar Kõivistik (s. 1955) on rekisteröitynyt virallisesti Rootsi talu -maatilansa itsenäiseksi yrittäjäksi (FIE) heti kun se lainsäädännöllisesti tuli mahdolliseksi. Hänen tilansa sijaitsee Tarton maakunnassa, Kastren kunnassa Rooksen kylässä, ja yritystoiminta on pysynyt aktiivisena läpi vuosikymmenten. Julkisissa lähteissä hänet tunnetaan nykyään myös intohimoisena koorilaulajana ja kulttuurimiehenä, joka on ottanut elämäntehtäväkseen laululavojen projektoinnin ja kulttuuriperinnön vaalimisen. Hän on siis omistanut ja johtanut tilaa yhtäjaksoisesti jo lähes 30 vuotta ilman katkoja tai tilasta luopumista.

Aivar Kõivistik perheineen – Viron ensimmäisen yksityismaatilan synty

Tässä koskettavassa kuvassa esittäytyy Aivar Kõivistik perheineen. Kun neuvottelut Maalehden päätoimittajan Ülo Russakin kanssa päättyivät, su yrittäjäkurssilaiseni – Pyhäjoen nuoret tuottajat - päättivät ottaa Kõivistikin perheen ja heidän Tarton maakunnassa sijaitsevan Rootsi talu -maatilansa suoraksi avustuskohteekseen.

Aika oli kriittinen: neuvostojärjestelmä oli murenemassa, kolhoosit tekemässä kuolemaa ja perhe oli perustamassa Viron ihka ensimmäistä virallista yksityismaataloutta tyhjästä, ilman länsimaista kalustoa tai markkinatalouden osaamista. Tämä kuva perheestä edustaa sitä valtavaa rohkeutta ja tulevaisuuden uskoa, joka Virossa vallitsi 1990-luvun taitteessa – ja jota me Pohjanmaalla päätimme tukea kaikin mahdollisin keinoin.

Konkreettista apua ja osaamisen siirtoa Pyhäjoella

Nämä historialliset valokuvat vievät meidät Pyhäjoelle, jossa aloitimme Kõivistikin perheen käytännön auttamisen ja kouluttamisen. Apumme ei jäänyt vain hyvien neuvojen tasolle, vaan yrittäjäkurssilaiseni ryhtyivät tuumasta toimeen: järjestimme ja hankimme Aivar Kõivistikin maatilalle traktorin, tarvittavat maatalouskoneet ja -laitteet sekä kriittiset siemenet ja lannoitteet, joita Virosta oli tuolloin mahdotonta saada.

Kuvissa näkyy, kuinka pyhäjokisetyrittäjäkurssilaiset opettavat Aivarille länsimaisten koneiden ja laitteiden käyttöä sekä kunnostavat ja huoltavat traktoria luovutuskuntoon. Jotta oppi meni perille, yrittäjäkurssilaiseni tekivät myöhemmin myös matkoja Viroon ja kävivät paikan päällä auttamassa Aivaria hänen omalla maatilallaan suoraan peltotöissä. Tämä oli aitoa, pyyteetöntä ja suoraa kansalaisapua suomalaisilta yrittäjiltä virolaiselle virkaveljelle.

Uno Veski – Urheiluvalmentaja, opettaja ja elintärkeä tulkki

Koko tämän monimutkaisen käytännön koulutusprosessin, koneopastuksen ja Pyhäjoen työpajojen onnistumisen takasi mies, joka näkyy tässä kuvassa: Uno Veski. Kun olin aiemmin neuvotellut Viron urheilujohdon kanssa, olimme palkanneet Veskin Kalajoelle. Hän toimi urheiluseura Kalajoen Junkkareiden jääkiekkojoukkueen päävalmentajana sekä liikunnanopettajana ja asuntolanvalvojana Kalajoen käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa.

Koska Aivar Kõivistik ei puhunut suomea eivätkä yrittäjäkurssilaiseni viroa, Uno Veski toimi Pyhäjoella elintärkeänä tulkkina. Hän käänsi tekniset koneoppitunnit ja traktorikorjausten ohjeet suomesta viroksi.

Samalla Veski piti huolta nuorista virolaispojista, jotka olin järjestänyt opiskelemaan Kalajoen käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen. Nämä nuoret lahjakkuudet – Rauno Parras, Olle Sildre ja jo aiemmin myyntilinjalta tuttu Indrek Linde – olivat Kalajoella opiskelemassa ja pelaamassa jääkiekkoa Junkkareiden paidassa. Tämä kuva tiivistää sen uskomattoman verkoston, jossa urheilu, ammatillinen koulutus, yrittäjyys ja tulkkausapu sulautuivat yhdeksi suureksi Kalajoen ja Viron väliseksi sydämen asiaksi.

Digitaalisista arkistoista löytyy vahvistus tälle historialliselle yhteydelle. Mainitsemasi "Tallinnan taidekorkeakoulu" oli tuolloin viralliselta nimeltään Tallinna Kunstiülikool (Tallinnan taideyliopisto, joka nimettiin vuonna 1995 nykyiseen muotoonsa Viron taideakatemiaksi eli Eesti Kunstiakadeemiaksi / EKA). Se oli ja on Viron korkein ja arvostetuin taidealan oppilaitos.

Tämä kahdensuuntainen sopimus oli täydellinen "win-win-tilanne", jossa hyödynnettiin Kalajoen huippumoderneja laitteita ja tarjottiin samalla suomalaisille nuorille poikkeuksellinen väylä korkeakouluopintoihin.

Tässä kuvassa eräs virolainen opiskelija suorittamassa omaa lopputyötään Kalajoella

Akateeminen kulttuurisilta – Kalajoen ja Tallinnan taidekorkeakoulun yhteistyösopimus

Koulutusyhteistyömme ei rajoittunut vain kaupan ja maatalouden aloille, vaan se laajeni myös korkeimman tason kulttuuri- ja taidekoulutukseen. Toimiessani Kalajoen käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen johtokunnan puheenjohtajana solmimme historiallisen yhteistyösopimuksen Tallinnan taidekorkeakoulun (Tallinna Kunstiülikool, nykyinen Viron taideakatemia EKA) kanssa. Sopimus sisälsi perinteiset vaihto-ohjelmien raamit, mutta sen käytännön sovellukset olivat täysin ainutlaatuisia ja molemminpuolisesti mullistavia.

Sopimuksella rakennettiin poikkeuksellinen opintoväylä suomalaisille nuorille. Kalajoen lukiossa oli tuolloin mahdollista suorittaa ammatillinen kaksoistutkinto. Solmitun sopimuksen ansiosta näille kaksoistutkinnon suorittaneille kalajokisille opiskelijoille luotiin helpotettu väylä päästä opiskelemaan Tallinnan taidekorkeakouluun. Tämä oli valtava etu, sillä oppilaitos oli kansainvälisesti erittäin arvostettu ja sen sisäänpääsyprosentti oli niin tiukka, että jopa virolaisten itsensä oli äärimmäisen vaikeaa läpäistä sen pääsykokeet.

Vastaavasti sopimus tarjosi virolaisille taideopiskelijoille jotain sellaista, mistä he saattoivat Tallinnassa tuolloin vain haaveilla. Tallinnan taidekorkeakoulun opiskelijoilla oli mahdollisuus saapua Kalajoelle tekemään tutkintoonsa kuuluvia käytännön töitä. Kalajoen käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa oli käytössään erittäin monipuolinen, moderni ja länsimainen kone- ja laitekanta. Virolaiset tulevat huipputaiteilijat ja muotoilijat pääsivät Kalajoella käsiksi uusimpaan tekniikkaan, mikä nosti heidän osaamisensa ja lopputyönsä laadun kansainväliselle tasolle.