Eilen vietettiin evakoiden päivää
Aluksi muuta asiaa. Blogisivuillani oli eilen 4603 käyntiä. Tein eilen tänään seuraavat blogikirjoitukset:
Näkemykseni vaaliasetelmista ja ehdotukset mahdollisista toimenpiteistä asiassa.
Eduskuntavaaliehdokkaat Oulun vaalipiirissä 2027 ja vaalinäkymät
https://e-aho-muutablog.blogspot.com/2026/04/eduskuntavaaliehdokkaat-oulun.html
TI 21.04.2026 Ukrainan sota 1521.päivä
http://kalajoki-ploki.blogspot.com/2026/04/ti-21042026-ukrainan-sota-1521paiva.html
Vuosi 2023
https://suomenhistoriaa.blogspot.com/2026/04/vuoisi-2023.html
Evakot eli siirtoväki tarkoittaa toisen maailmansodan aikana Suomessa sotatoimien ja alueluovutusten vuoksi kotinsa jättämään joutunutta väestöä.
Keskeiset tilastot ja luvut
Määrä: Noin 430 000 – 450 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa pysyvästi. Tämä vastasi noin 11 % koko Suomen silloisesta väkiluvusta.
Alueet: Valtaosa (noin 407 000) oli kotoisin luovutetusta Karjalasta. Muita evakuoituja alueita olivat Petsamo, Salla, Kuusamo ja myöhemmin Porkkalan vuokra-alue.
Lapin sota: Syksyllä 1944 Lapin sodan tieltä evakuoitiin lisäksi lähes koko Pohjois-Suomen väestö, yhteensä noin 168 000 henkeä, joista osa siirtyi Ruotsiin.
Elämä ja sopeutuminen
Evakoiden asuttaminen oli Suomelta valtava ponnistus, jota ohjasivat pika-asutuslaki (1940) ja myöhempi maanhankintalaki (1945).
Asuttaminen: Suurin osa siirtoväestä oli maatalousväestöä, jolle perustettiin uusia tiloja pakkolunastamalla maata muun muassa valtiolta ja yksityisiltä isänniltä.
Vastaanotto: Vaikka moni otettiin vastaan hyvin, evakot kohtasivat myös ennakkoluuloja, murre-eroista johtuvaa pilkkaa ja uskonnollisia jännitteitä (erityisesti ortodoksikarjalaisten kohdalla).
Muistaminen: Nykyään 20. huhtikuuta on vakiintunut päiväksi, jolloin valtionrakennuksissa liputetaan evakkojen ja Karjalan Liiton perustamisen kunniaksi.
Siirtoväen pika-asutuslaki (346/1940) oli 28. kesäkuuta 1940 säädetty laki, jonka tarkoituksena oli asuttaa talvisodan jälkeen Moskovan rauhassa luovutetuilta alueilta siirtynyt evakkoväestö.
Keskeiset kohdat
Tavoite: Luoda uusia elintiloja noin 400 000 evakolle, joista suurin osa oli maatalousväestöä Karjalasta.
Maan hankinta: Valtio hankki maata ensisijaisesti omista varoistaan, mutta myös kunnilta, seurakunnilta, yhtiöiltä ja viime kädessä yksityisiltä maanomistajilta pakkolunastusten tai vapaaehtoisten kauppojen kautta.
Toteutus: Suunnitelmana oli muodostaa lähes 40 000 uutta tilaa. Sijoittamisessa pyrittiin "pitäjä-pitäjään" -periaatteeseen, jossa saman alueen asukkaat pyrittiin asuttamaan lähekkäin uudessa kotikunnassa.
Keskeytyminen: Lain toimeenpano jäi kesken jatkosodan sytyttyä kesäkuussa 1941, jolloin monet evakot palasivat takaisin vallatuille kotiseuduilleen.
Historiallinen merkitys
Pika-asutuslaki oli poikkeuksellinen toimenpide, jolla vastattiin valtavaan asutus- ja asuntokriisiin. Sodan jälkeen vuonna 1945 säädettiin uusi maanhankintalaki, joka korvasi pika-asutuslain ja viimeisteli asutustoiminnan toisen maailmansodan jälkeen.
Voit lukea alkuperäisen lakitekstin Suomen asetus- ja säädöskokoelmasta (PDF) tai tarkastella sen tietoja Finlexistä.
Karjalan Liitto ry on karjalaisen kulttuurin harrastus- ja kansalaisjärjestö, joka perustettiin heti talvisodan jälkeen 20. huhtikuuta 1940. Alun perin se syntyi siirtokarjalaisten etujärjestöksi valvomaan evakoiden oikeuksia asutus- ja korvauskysymyksissä.
Toiminta ja tavoitteet
Nykyään liitto keskittyy karjalaisen identiteetin ja kulttuurin ylläpitämiseen sekä edistämiseen Suomessa.
Kulttuuri ja perinne: Liitto vaalii karjalaista ruokakulttuuria, käsitöitä, kieltä ja musiikkia. Esimerkiksi karjalan kielen elvytys ja sen aseman vahvistaminen ovat keskeisiä tavoitteita.
Yhteisöllisyys: Liittoon kuuluu satoja paikallisia karjalaisseuroja, pitäjäseuroja ja sukuseuroja ympäri Suomea.
Tapahtumat: Suurin vuosittainen tapahtuma on Karjalaiset kesäjuhlat. Lisäksi liitto järjestää luentoja, pitäjäesittelyjä ja teemavuosia, kuten vuoden 2026 kuvataideteema.
Edunvalvonta:V aikka alkuperäinen asutustoiminnan valvonta on päättynyt, liitto nostaa edelleen esiin siirtokarjalaisuuden historiallista merkitystä osana suomalaisuutta.
Organisaatio ja jäsenyys
Päämaja: Liiton keskuspaikka on Helsingin Käpylässä sijaitseva Karjalatalo.
Jäsenyys: Jäseneksi voi liittyä kuka tahansa karjalaisuudesta kiinnostunut; karjalaiset sukujuuret eivät ole välttämättömyys.
Liputuspäivä: Sisäministeriö suosittaa vuosittain 20. huhtikuuta (liiton perustamispäivä) yleistä liputusta evakkojen kunniaksi.
Talvisota
https://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisota
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosota
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lapin_sota
Erinomainen videosarja (videoita mentetyistä alueista n.130). Vasta sitten ymmärtää kuinka suuret menetykset Suomi koki Neuvostoliiton valloittamissa alueissa kun katsoo Ensio
Rajantakaiset kylämme, Jääski
https://www.youtube.com/watch?v=Ms0fc2Fg95I&t=155s
Jääsken pitäjästä monelle meistä tulee mieleen ensimmäisenä Enso tai Svetogorsk. Nykyinen taajaman nimi on mielestäni vitsi, koska Enson kylätaajaman on luonut suomalainen Enso Gutzeit Oy ja kylän nimenä tulisi olla Enso myös nykyään. Neuvostoliito sai Moskovan rauhassa Jääsken pitäjästä ilmaiseksi kaksi suurta vesivoimalaitosta, suuren metsäkombinaatin, johon kuului mm. uusi Sulfiittisellutehdas. Lisäksi Jääskessä oli useita pienempiä ja suurempia teollisuuslaitoksia, useita satoja uusia suomalaistaloja, kouluja ja suuria kauppaliikkeitä. Niistä osa on vielä nykyään asumis- ja teollisuuskäytössä. Jääsken pitäjän suomalaishistoria ulottuu aina 1100-luvulle saakka. Tuolloin Laatokan ja Vuoksen vesistön kautta tuli uudisasukkaita Jääsken kirkonkylään. Tulijoista osa oli Tverin karajalasta, osa muualta silloista venäjää. Seuraavalla vuosisadalla Viipuriin ja Jääsken alueille muutti suomalaisia ja ruotsalaisia, jotka toivat mukana roomalaiskatollisen uskon. Ensimmäiset kirkot rakennettiin Viipuriin ja Jääsken nykyiseen Enson kylään, Vuoksen vesistön varteen. Jääsken kunta sijaitsi Etelä-Karjalan ja Karjalankannaksen välimaastossa, vuoksen molemmin puolin. Pääosa kunnasta jäi jatkosodan jälkeen pakkoluovutuksen johdosta nykyisen rajan taakse Neuvostoliittoon. Jäljelle jäänyt pieni osa Jääskestä jäi Suomen puolelle, ne liitettiin vuonna 1948 Imatraan, Ruokolahdelle ja Joutsenoon. Jääsken naapurikuntia oli aiemmin Nuijamaa, Joutseno, Ruokolahti, Rautjärvi, Kirvu, Antrea ja Viipurin maalaiskunta. Jääsken nimi mainittiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1323 Pähkinäsaaren rauhan asiakirjassa. Jääskestä muodostui ennen vuotta 1415 kirkkopitäjä, johon kuuluivat Ruokolahden, Rautjärven, Kirvun, Antrean ja Vuoksenrannan alueet. Tuolloin pitäjän asukasluku oli noin 9 000 henkeä. Siitä erotettiin myöhemmin Ruokolahti ja Rautjärvi vuonna 1572, Kirvu vuoteen 1611 mennessä ja Antrea vuonna 1724. Jääsken kirkon suojelupyhimys oli Pyhä Pietari ja 1700-luvun lopulla käytettiin nimeä St. Peters. Jääsken nimi lienee tullut sukunimestä Jääski, Jääsköi tai Jäske. Tarina kertoo, että Tverin karjalan kylästä nimeltä ”Jeske” venäjäksi (Язьске) tuli asukkaita Jääskeen ja he nimesivät Jääsken kylän entisen kotikylänsä mukaan. Jääsken pinta-ala oli ennen sotia 420 km2. Asukkaita siellä oli vuonna 1939 yhteensä 20 879 henkeä. Jääskessä oli tuolloin yli 50 kylää ja niistä suurimpia kyliä Jääsken kirkonkylän lisäksi olivat Enson taajama, Ahvola, Järvenkylä, Kuurmanpohja, Kyyrölä, Lottola, Seppälä ja Suikkala. Tunnetuin Jääsken kylistä oli Enson kauppala, joka on ainoastaan suomalaisen työn tuloksena vielä nykyäänkin vireä teollisuuspaikkakunta. Videossa esitetyt valokuvat olen ottanut pääasiassa SA-kuvista sekä Museoviraston kuvista. Videossa olevat valokuvat olen muuttanut värikuviksi kuvankäsittelyohjelmilla. Osa kuvista saattaa olla myös Jääsken naapurikunnista? Kuvat ovat olleet Jääsken kuvien yhteydessä ja niistä osaan ei ole merkitty tarkkaa kuvauspaikkaa. Koska en ole asunut Jääskessä ennen sotia, en pysty määrittämään kaikkien kuvien sijaintia tarkasti.
Rajantakaiset kylämme videosarja
https://www.youtube.com/watch?v=6gm1DZgqvHs
Rajantakaiset kylämme videosarja päättyy, mutta esitetyt videot jäävät katseltavaksi YouTubeen. Olen esitellyt näissä videoissa lähes kaikki Suomen Neuvostoliitolle talvi- ja jatkosodan aikana kokonaan tai osittain luovuttamat kylät vanhojen valokuvien avulla. Ensimmäinen suunnitelmani 2019 oli se, että lähden Suomen vanhaan Karjalaan kuvaamaan videokameralla kaikkien entisten suomalaiskylien maisemia, mutta korona ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan pakottivat muuttamaan suunnitelmaa. Sarjaa tehdessä kävin läpi tuhansia vanhojen sanomalehtien ja viikkolehtien artikkeleita. Sarjaa varten valikoin noin 20 000 valokuvasta noin 5 000 mustavalkokuvaa, ne käsittelin valokuvankäsittelyohjelmilla ja väritysohjelmilla videoita varten. Videoihin päätyi näistä kuvista keskimäärin 50 valokuvaa/video. Sarjan koostamisen ja esittämisen aikana Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Suomi liittyi Natoon ja koronapandemia hiipui maailmassa. Venäjän hyökkäyssodan seurauksena meillä tavallisilla suomalaisilla ei ole kymmeniin vuosiin mahdollista käydä vanhoissa rajantakaisissa suomalaiskylissä. Onnekseni pääsin tutustumaan suurimpaan osaan näistä kylistä edellisten 30 vuoden aikana ja sain olla näin tekemässä näitä videoita suomalaisille. Kiitän Museovirastoa, Sota-arkistoa ja eri kuntien museoita valokuvista, joita sain käyttää videosarjaa tehdessä. On aika kiittää myös katselijoita, sillä sarjan videoita katseltiin reilun vuoden aikana noin 1,2 miljoonaa kertaa. Olen tehnyt seuraaville viikoille aina kesään 2023 saakka esitettäväksi Rajantakaiset Inkeriläiskylät ja Rajantakaiset Karjalaiskylät videoita Suomen itärajan läheisistä Neuvostokylistä, lähtien Karjalan kannakselta aina Kuhmon ja Kuusamon rajalle saakka. Näissä kylissä osassa olen päässyt käymään, joissakin useita kertoja. Niissä videoissa lähdeaineistona olen käyttänyt pelkästään vanhoja 1920–1940 lukujen sanomalehtiartikkeleita. Näin ollen videotekstissäni saattaa olla pieniä virheitä tai vivahde eroja muihin lähteisiin verrattuna. Videossa olevat valokuvat olen muuttanut värikuviksi kuvankäsittelyohjelmilla.
Zaharova täräytti Suomelle ankaran vaatimuksen – Selvitys alkoi välittömästi
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/d9348d41-0403-4b8d-98d5-a9c7b93935b9
Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Marija Zaharova vaatii jatkosodan aikana Itä-Karjalasta vietyjä mysteerin ympäröimiä historiallisia esineitä takaisin
Erkin kommentti: Olen Maria Zaharovan kanssa samaa mieltä. Esineet on palautettava takaisin, mutta vasta sen jälkeen kun Venäjä on luovuttanut valloittamansa alueet takaisin Suomelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti