Taiteilija Rositsa Tanchevan muotokuvamaalaus toimittaja Helena Petäistöstä.
29.06.-05.07.2026
Rautio Raatihuone. Taidenäyttely Raution, Kalajoen ja Suomen
historiaa esittelevä taidenäyttely Rautio-viikolla Rautiossa.
Avajaiset 29.06.2026 klo 14.00. Helena Petäistö avaa taidenäyttelyn
ja Keijo Nivala vastaa musiikista.
Raution
tohtorit on avauspäivän 29.06. asia
https://kalajokinen.blogspot.com/2026/03/raution-tohtorit.html
Raution
tohtorit on kutsuttu taidenäyttelyn avajaisiin. Tiede-ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie on kutsuttu taidenäyttelyn avajaisiin ja Oulun piispa Jukka Keskitalo on kutsuttu taidenäyttelyn avajaisiin.
29.06.-05.07.2026,
RautioTaidenäyttely Raution, Kalajoen ja Suomen historiaa esittelevä
taidenäyttely Rautio-viikolla Rautiossa. Avajaiset 29.06.2026 klo
14.00. Helena Petäistö avaa taidenäyttelyn ja Keijo Nivala vastaa
musiikista.
Erkki Ahon esittelypuhe 29.06.2026 klo 14.00
Hyvät
näyttelyvieraat,
Kun
katsomme pientä, rauhallista maaseutupitäjää Vääräjoen
varrella, emme ehkä heti arvaa, kuinka dramaattisia, syviä ja
suuria tarinoita sen sielunmaisema kätkee sisäänsä. Mitä
oikeastaan on rautiolaisuus? Se on ilmiö, joka hakee vertaistaan
koko Suomen historiassa. Se on mielenlaatu, jossa yhdistyvät
käsittämätön sitkeys, tiedon jano ja rohkeus astua
maailmannäyttämölle.
Tämä
taidenäyttely on syntynyt rautiolaisen identiteetin
poikkeuksellisista palasista. Taidenäyttelyni on virallinen osa
laajempaa Kalajoki 500 vuotta -juhlanäyttelyäni. Samalla se
kytkeytyy osaksi vielä suurempaa eurooppalaista virtaa, sillä Oulu
on tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki, ja tämä näyttely
on mukana tässä upeassa kokonaisuudessa. Euroopan ja maailman
kartalla Rautio on aina ollut kokoaan suurempi.
Tänä
vuonna näyttelyllämme on vielä yksi erityisen arvokas ja
historiallinen kytkös. Se on virallisesti hyväksytty osaksi Turun
arkkihiippakunnan tuomiokapitulin 750-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa.
Vuonna 1276 perustettu tuomiokapituli loi pohjan suomalaiselle
julkiselle hallinnolle, koulutukselle ja sivistykselle. Juhlavuoden
valtakunnallinen teema on "Sydämen
sivistystä vuodesta 1276".
Kun mietimme tätä teemaa – sydämen sivistystä – huomaamme,
että se resonoi täydellisesti rautiolaisen sielun ja historian
kanssa. Rautiossa sivistys ei ole koskaan ollut vain kylmää tiedon
keruuta, vaan se on ollut sydämen sivistystä: yhteisöstä
huolehtimista, henkistä paloa ja syvää periaatteen lujuutta.
Tämä
rautiolainen sydämen sivistys ja rohkeus on aina tähdännyt myös
maailmalle. Rautiosta lähti kaikkiaan 889 siirtolaista – määrä,
joka suhteessa senaikaiseen väkilukuun on valtakunnallisesti
poikkeuksellisen suuri. Lähes jokaisesta talosta ja perheestä lähti
joku maailmalle. Heistä 619 suuntasi Amerikkaan. Yksi näiden
siirtolaisten jälkeläisistä, rautiolaistaustainen John Raymond
Ylitalo, nousi aina Yhdysvaltain Suomen-suurlähettilääksi saakka.
Kirjoissaan hän valottaa maailmanpolitiikan kulissintakaisia
salaisuuksia Naton perustamisesta siihen mysteeriin, miksi USA jätti
sodan julistamatta Suomelle.
Maailmalle
on ponnistettu muutenkin kuin siirtolaisina. Tästä vahvasta
eteenpäinpyrkimisestä ja menestyksestä kertoo näyttelyssäni
oleva karikatyyrimaalaus Pekka Niskasta. Hän on loistava esimerkki
rautiolaisista juurista ja siitä, miten täältä ponnistetaan
huipulle. Hänen nimeään kantava yrityksensä laajeni Suomesta
useisiin Euroopan maihin. Pekka Niska oli esimerkillinen työnantaja,
joka valittiin Suomen parhaaksi työnantajaksi, koska hän piti
aidosti huolta työntekijöistään ja palkitsi heitä jopa terveistä
elintavoista. Ja löytyipä tästä monipuolisesta miehestä
sellaistakin herkkyyttä ja taitoa, että hän voitti vakiotanssin
Suomen mestaruuden.
Rautiolaisuus
on myös henkistä viisautta ja periksiantamatonta tahtoa. Tästä
pienestä pitäjästä on noussut peräti 25 tohtoria – akateeminen
saavutus, joka on suhteessa asukaslukuun täysin omassa luokassaan.
Täällä on aina janottu sivistystä ja totuutta. Siitä kertoo myös
Sulevi Juholan tekemä, perinpohjainen Pähkinäsaaren rauhanrajan
tutkimus, joka haastoi perinteisen historiankirjoituksen.
Tämän
rautiolaisen sivistystahdon ja hengen suurena isähahmona loistaa
opettaja Osmo Tokola – varsinainen Rautio-viikon isä. Hän oli
äärettömän monipuolinen lahjakkuus: kotiseuturakas
historiankirjoittaja, lehtimies, runoilija, säveltäjä, soittaja,
taiteilija ja metsästäjä. Hän oli myös vaativa opettaja, joka
opetti kokonaisille sukupolville elämän perusarvoja, musiikkia,
runoutta ja kädentaitoja – hänen käsityötunneillaan oppilaat
valmistivat jopa vaativia könninkelloja. Ehkä juuri se Tokolan
istuttama periksiantamaton henki siivitti myös paikalliset
painonnostajat saavuttamaan käsittämättömät, yli 600
arvokisamitalia. Mutta täällä osataan soittaa muutakin kuin
rautaa, ja tästä on upeana osoituksena Ari Sihvonen, joka toi
pitäjään SM-hopeaa niinkin herkästä, harvinaisesta ja uniikista
taidosta kuin sahansoitosta.
Rautiolaiset
arvostavat syvästi perintöään ja vahvaa arvomaailmaansa. Tästä
meitä muistuttaa Raution viimeinen kansanedustaja, virsirunoilija
Leonard Typpö. Minulla on ilo esitellä tässä näyttelyssä
taiteilija Tanja Luukkosen tekemä herkkä muotokuvapiirros tästä
arvostetusta vaikuttajasta.
Tämä
oma perintö, itsenäisyys ja omat kirkkometsät ovat olleet
rautiolaisille niin pyhiä, että niistä on oltu valmiita
taistelemaan loppuun asti. Kun tuomiokapituli aikanaan halusi liittää
rikkaan Raution seurakunnan Kalajokeen, rautiolaiset nousivat
vastustamaan liitosta ennennäkemättömällä yhtenäisyydellä.
Kerättiin noin 1400 nimen adressi – käytännössä jokainen
kirjoitustaitoinen rautiolainen kirjoitti siihen nimensä. Vaikka
tuomiokapituli lopulta päätti yhdistämisestä ja Helsingin
hallinto-oikeus sen myöhemmin vahvisti, tämä taistelu jätti
historiankirjoihin ikuisen merkin siitä, mitä rautiolainen
yhteishenki tarkoittaa, kun omaa puolustetaan.
Tämä
Typön ja muiden menneiden sukupolvien perintö ja arvomaailma näkyy
yhä suoraan rautiolaisten jokapäiväisessä elämässä. Se näkyy
tulevaisuudenuskona ja yhteisöllisyytenä. Rautionkylän ikärakenne
onkin alhaisempi kuin Kalajoen muissa kylissä. Rautiossa asuu
poikkeuksellisen aktiivisia ihmisiä, jotka ottavat vastuun omasta
kotiseudustaan. Täällä on kyläläisten itse omistama kauppa ja
oma koulu. Vanhuksista pidetään huolta: heille on rakennettu
yksityinen vanhustentalo, koska rautiolaiset haluavat taata
senioreilleen arvokkaan vanhuuden. Lapsista ja nuorista pidetään
huolta: kyläyhdistys on hankkinut heille oman nuorisotalon. Ja
täällä luodaan uutta yhteisvoimin – siitä osoituksena on vuosi
sitten avattu luontopolku sekä nyt juuri Rautio-viikon perjantaina
avattava uusi frisbeegolfrata.
Tämä
sama tinkimättömyys ja luonnon kunnioitus näkyy myös siinä, mitä
me täällä juomme. Raution vesi edustaa suomalaisen vesihuollon
parasta A-luokkaa. Se on käsittelemätöntä, kemikaalitonta ja
täysin luonnollista pohjavettä, joka kumpuaa suoraan harjujemme
kätköistä. Samaan aikaan kun merkittävä osa suomalaisista juo
kemiallisesti puhdistettua pintavettä tai kloorattua vettä, me
saamme nauttia luonnon omasta täydellisyydestä. Se on elämänvoimaa
puhtaimmillaan.
Mutta
rautiolaisuus on myös mystiikkaa, historian synkimpiä
polttopisteitä ja rajujakin koettelemuksia. Näyttelyssäni on
mukana taiteilija Rositsa Tanchevan vaikuttava ja pysäyttävä
maalaus Isosta vihasta Kalajoella. Se vie meidät ajassa taaksepäin
kohtalokkaaseen talvipäivään, joulukuun 14. päivään vuonna
1714. Maalaus kuvaa hetkeä, jolloin venäläiset kasakat hyökkäävät
Kalajoelle ja Rautioon vieden mukanaan peräti 264 alle 15-vuotiasta
lasta. Tästä ryöstösaaliista Rautiosta vietiin 18 poikaa ja 2
tyttöä – haavoja, jotka jättivät syvät arvet sukupolvien
muistiin. Ja naapurista, Alavieskasta, kasakat veivät yöllä
suoraan miehensä vierestä kauniin Marketta Pekantytär Aniaksen.
Tämä maalaus muistuttaa meitä siitä, mistä kaikesta täällä on
jouduttu selviytymään.
Tämä
seutu on aina kantanut uskomattomia selviytymistarinoita. Kuten
everstiluutnantti Eino Takkusen legendaarinen kohtalo – mies, joka
virallisesti kuoli kolme kertaa ja haudattiin kaksi kertaa, mutta
palasi aina takaisin. Se on historian lehtien havinaa vanhassa
pappilassa, Eljas Simojoen askelia ja paikka, joka tarjosi salaisen
piilopaikan Arno Anthonille, Punaisen Valpon etsimälle henkilölle.
Ja
se on myös kykyä seistä yhdessä rintamassa silloin, kun
katastrofi uhkaa kotikylää. Heinä-elokuussa 2021 koettiin
dramaattisia hetkiä, kun täällä riehui Kalajoen suuri metsäpalo.
Se oli yksi koko vuosikymmenen laajimmista ja tuhoisimmista paloista
Suomessa. Liekit nielivät yli 230 hehtaaria maata, ja se oli
pääasiassa juuri tuon entisen Raution seurakunnan vanhaa metsää.
Palon kestäessä yli kaksi piinaavaa viikkoa paikallisten
rautiolaisten ja vapaaehtoisten talkoolaisten panos nousi
elintärkeäksi. Kyläläisten muodostama talkooväki seisoi
pelastuslaitoksen tukena yötä päivää pyörittäen muonitusta,
huoltoa ja opastaen pelastajia maastossa. Se oli moderni osoitus
siitä samasta periksiantamattomuudesta ja sydämen sivistystä
ilmentävästä talkoohengestä, joka virtaa tämän kylän veressä.
Tämä
maaperä kantaa vahvoja juuria. Täältä ne ulottuvat toimittaja
Helena Petäistön kaltaisiin maailmankansalaisiin ja aina
pääministeri Juha Sipilään saakka. Rautiosta ei ole vain lähdetty
maailmalle – sieltä on ponnistettu vaikuttamaan maailman kulkuun.
Teoksissani
ja valitsemissani näyttelytöissä olen pyrkinyt vangitsemaan tämän
kaiken: siirtolaisten kaipauksen, Isonvihan synkät tragediat,
historian mysteerit, akateemisen viisauden, kirkonmetsien syvän
vihreyden, vahvat arvot ja sen peruskallion voiman, jolla on kohdattu
niin historian murrokset, metsäpalot kuin nostettu rautaakin.
Toivon, että löydätte näistä töistä palan Raution
poikkeuksellista sielua.
Tämän
päivän juhlassamme rautiolainen koodi herää eloon paitsi
kuvataiteessa, myös sanoissa ja sävelissä. Saamme kunnian kuulla
rautiolaiset sukujuuret omaavaa, meidät vuosikymmeniä maailman
metropoleihin reportaaseillaan vienyttä toimittaja Helena Petäistöä,
joka tulee avaamaan tämän näyttelyn virallisesti.
Ja
kun puhuin hetki sitten Raution uskomattomasta 25 tohtorin määrästä
ja vahvasta kulttuuriperinnöstä – meillä on täällä siitä
elävä ruumiillistuma. Avajaismusiikista vastaa nimittäin
rautiolainen tekniikan tohtori, musiikin moniottelija sekä
Tango-Landolan ja Selvien Sävelten orkesterinjohtaja Keijo Nivala.
Teoksissani,
tämän päivän puheissa ja näissä rautiolaisissa sävelissä
kohtaavat rautiolainen sitkeys, sivistys ja se peruskallion voima,
joka kantaa Vääräjoen rannoilta maailman ääriin.
Rooman
valtiomies Marcus Porcius Cato vanhemmalla
oli vakiolopetus
hänen puheidensa päätteeksi aiheesta riippumatta. Niin
on minullakin. Muutoin olen sitä mieltä, että yleishyödyllisiltä
yhteisöiltä Kalajoella on poistettava kiinteistövero niin kuin on poistettu kaikissa muissakin lähikunnissa.
Toivotan
teidät lämpimästi tervetulleiksi ja annan puheenvuoron eteenpäin.
Ole hyvä Helena.