1990-luvun taitteessa, kun Viro eli Neuvostoliiton loppuaikoja ja suuntasi kohti uudelleenitsenäistymistä, Tallinnan Toompean mäestä ja erityisesti sen näköalatasanteista muodostui vilkas ja tasokas vapaan katukaupan keskus.
Monet nuoret, lahjakkaat virolaiset taideopiskelijat ja vastavalmistuneet taiteilijat myivät siellä töitään suoraan ohikulkijoille ja itäturisteille.
Tämä ilmiö liittyi vahvasti aikakauden historialliseen murrokseen:
Korkea laatu: Myynnissä olleet työt – öljymaalaukset, akvarellit, grafiikka ja hiilipiirrokset – olivat usein akateemisesti erittäin korkeatasoisia, sillä taiteilijat olivat saaneet ankaran ja perusteellisen klassisen koulutuksen Tallinnan taidekorkeakoulussa (nyk. Viron taideakatemia).
Taloudellinen pakko ja vapaus: Neuvostoliiton talousjärjestelmä oli romuttumassa, ja taiteilijaliittojen viralliset kanavat menettivät merkitystään. Suora katumyynti Toompealla tarjosi nuorille tekijöille mahdollisuuden ansaita elantonsa ja saada vapaata valuuttaa, kuten Suomen markkoja, joilla oli tuolloin Virossa valtava ostovoima.
Kulttuurinen herääminen: Toompea oli laulavan vallankumouksen ja poliittisen liikehdinnän polttopisteessä. Taiteen tuominen kadulle oli osa laajempaa vapautumisen ja itsenäistymisen ilmapiiriä, jossa taide ei enää kaivannut viranomaisten lupia tai sensuuria.
Minä huomasin taideteosten korkean tason. Siksi hankin niitä ja nyt ne ovat muistuttamassa minua taidenäyttelyssäni Viron itsenäistymisen ajasta. Ne ovat yksi osa korkeatasoista taidenäyttelyäni ja kertovat jotakin minusta ja Viron uudelleen itsenäistymisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti