TI 21.04.2026 Eilen vietettiin evakoiden päivää

 

Evakoita Hietalan pappilassa Kalajoella

Eilen vietettiin evakoiden päivää

Aluksi muuta asiaa. Blogisivuillani oli eilen 4603 käyntiä. Tein eilen tänään seuraavat blogikirjoitukset:

Näkemykseni vaaliasetelmista ja ehdotukset mahdollisista toimenpiteistä asiassa.

Eduskuntavaaliehdokkaat Oulun vaalipiirissä 2027 ja vaalinäkymät

https://e-aho-muutablog.blogspot.com/2026/04/eduskuntavaaliehdokkaat-oulun.html

TI 21.04.2026 Ukrainan sota 1521.päivä

http://kalajoki-ploki.blogspot.com/2026/04/ti-21042026-ukrainan-sota-1521paiva.html

Vuosi 2023

https://suomenhistoriaa.blogspot.com/2026/04/vuoisi-2023.html

Evakot eli siirtoväki tarkoittaa toisen maailmansodan aikana Suomessa sotatoimien ja alueluovutusten vuoksi kotinsa jättämään joutunutta väestöä.

Keskeiset tilastot ja luvut

Määrä: Noin 430 000 – 450 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa pysyvästi. Tämä vastasi noin 11 % koko Suomen silloisesta väkiluvusta.

Alueet: Valtaosa (noin 407 000) oli kotoisin luovutetusta Karjalasta. Muita evakuoituja alueita olivat Petsamo, Salla, Kuusamo ja myöhemmin Porkkalan vuokra-alue.

Lapin sota: Syksyllä 1944 Lapin sodan tieltä evakuoitiin lisäksi lähes koko Pohjois-Suomen väestö, yhteensä noin 168 000 henkeä, joista osa siirtyi Ruotsiin.

Elämä ja sopeutuminen

Evakoiden asuttaminen oli Suomelta valtava ponnistus, jota ohjasivat pika-asutuslaki (1940) ja myöhempi maanhankintalaki (1945).

Asuttaminen: Suurin osa siirtoväestä oli maatalousväestöä, jolle perustettiin uusia tiloja pakkolunastamalla maata muun muassa valtiolta ja yksityisiltä isänniltä.

Vastaanotto: Vaikka moni otettiin vastaan hyvin, evakot kohtasivat myös ennakkoluuloja, murre-eroista johtuvaa pilkkaa ja uskonnollisia jännitteitä (erityisesti ortodoksikarjalaisten kohdalla).

Muistaminen: Nykyään 20. huhtikuuta on vakiintunut päiväksi, jolloin valtionrakennuksissa liputetaan evakkojen ja Karjalan Liiton perustamisen kunniaksi.

Siirtoväen pika-asutuslaki (346/1940) oli 28. kesäkuuta 1940 säädetty laki, jonka tarkoituksena oli asuttaa talvisodan jälkeen Moskovan rauhassa luovutetuilta alueilta siirtynyt evakkoväestö.

Keskeiset kohdat

Tavoite: Luoda uusia elintiloja noin 400 000 evakolle, joista suurin osa oli maatalousväestöä Karjalasta.

Maan hankinta: Valtio hankki maata ensisijaisesti omista varoistaan, mutta myös kunnilta, seurakunnilta, yhtiöiltä ja viime kädessä yksityisiltä maanomistajilta pakkolunastusten tai vapaaehtoisten kauppojen kautta.

Toteutus: Suunnitelmana oli muodostaa lähes 40 000 uutta tilaa. Sijoittamisessa pyrittiin "pitäjä-pitäjään" -periaatteeseen, jossa saman alueen asukkaat pyrittiin asuttamaan lähekkäin uudessa kotikunnassa.

Keskeytyminen: Lain toimeenpano jäi kesken jatkosodan sytyttyä kesäkuussa 1941, jolloin monet evakot palasivat takaisin vallatuille kotiseuduilleen.

Historiallinen merkitys

Pika-asutuslaki oli poikkeuksellinen toimenpide, jolla vastattiin valtavaan asutus- ja asuntokriisiin. Sodan jälkeen vuonna 1945 säädettiin uusi maanhankintalaki, joka korvasi pika-asutuslain ja viimeisteli asutustoiminnan toisen maailmansodan jälkeen.

Voit lukea alkuperäisen lakitekstin Suomen asetus- ja säädöskokoelmasta (PDF) tai tarkastella sen tietoja Finlexistä.

Karjalan Liitto ry on karjalaisen kulttuurin harrastus- ja kansalaisjärjestö, joka perustettiin heti talvisodan jälkeen 20. huhtikuuta 1940. Alun perin se syntyi siirtokarjalaisten etujärjestöksi valvomaan evakoiden oikeuksia asutus- ja korvauskysymyksissä.

Toiminta ja tavoitteet

Nykyään liitto keskittyy karjalaisen identiteetin ja kulttuurin ylläpitämiseen sekä edistämiseen Suomessa.

Kulttuuri ja perinne: Liitto vaalii karjalaista ruokakulttuuria, käsitöitä, kieltä ja musiikkia. Esimerkiksi karjalan kielen elvytys ja sen aseman vahvistaminen ovat keskeisiä tavoitteita.

Yhteisöllisyys: Liittoon kuuluu satoja paikallisia karjalaisseuroja, pitäjäseuroja ja sukuseuroja ympäri Suomea.

Tapahtumat: Suurin vuosittainen tapahtuma on Karjalaiset kesäjuhlat. Lisäksi liitto järjestää luentoja, pitäjäesittelyjä ja teemavuosia, kuten vuoden 2026 kuvataideteema.

Edunvalvonta:V aikka alkuperäinen asutustoiminnan valvonta on päättynyt, liitto nostaa edelleen esiin siirtokarjalaisuuden historiallista merkitystä osana suomalaisuutta.

Organisaatio ja jäsenyys

• Päämaja: Liiton keskuspaikka on Helsingin Käpylässä sijaitseva Karjalatalo.

  Jäsenyys: Jäseneksi voi liittyä kuka tahansa karjalaisuudesta kiinnostunut; karjalaiset sukujuuret eivät ole välttämättömyys.

  Liputuspäivä: Sisäministeriö suosittaa vuosittain 20. huhtikuuta (liiton perustamispäivä) yleistä liputusta evakkojen kunniaksi.

Talvisota

https://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisota

Jatkosota

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosota

Lapin sota

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lapin_sota

Erinomainen videosarja (videoita mentetyistä alueista n.130). Vasta sitten ymmärtää kuinka suuret menetykset Suomi koki Neuvostoliiton valloittamissa alueissa kun katsoo Ensio

Rajantakaiset kylämme, Jääski

https://www.youtube.com/watch?v=Ms0fc2Fg95I&t=155s

Jääsken pitäjästä monelle meistä tulee mieleen ensimmäisenä Enso tai Svetogorsk. Nykyinen taajaman nimi on mielestäni vitsi, koska Enson kylätaajaman on luonut suomalainen Enso Gutzeit Oy ja kylän nimenä tulisi olla Enso myös nykyään. Neuvostoliito sai Moskovan rauhassa Jääsken pitäjästä ilmaiseksi kaksi suurta vesivoimalaitosta, suuren metsäkombinaatin, johon kuului mm. uusi Sulfiittisellutehdas. Lisäksi Jääskessä oli useita pienempiä ja suurempia teollisuuslaitoksia, useita satoja uusia suomalaistaloja, kouluja ja suuria kauppaliikkeitä. Niistä osa on vielä nykyään asumis- ja teollisuuskäytössä. Jääsken pitäjän suomalaishistoria ulottuu aina 1100-luvulle saakka. Tuolloin Laatokan ja Vuoksen vesistön kautta tuli uudisasukkaita Jääsken kirkonkylään. Tulijoista osa oli Tverin karajalasta, osa muualta silloista venäjää. Seuraavalla vuosisadalla Viipuriin ja Jääsken alueille muutti suomalaisia ja ruotsalaisia, jotka toivat mukana roomalaiskatollisen uskon. Ensimmäiset kirkot rakennettiin Viipuriin ja Jääsken nykyiseen Enson kylään, Vuoksen vesistön varteen. Jääsken kunta sijaitsi Etelä-Karjalan ja Karjalankannaksen välimaastossa, vuoksen molemmin puolin. Pääosa kunnasta jäi jatkosodan jälkeen pakkoluovutuksen johdosta nykyisen rajan taakse Neuvostoliittoon. Jäljelle jäänyt pieni osa Jääskestä jäi Suomen puolelle, ne liitettiin vuonna 1948 Imatraan, Ruokolahdelle ja Joutsenoon. Jääsken naapurikuntia oli aiemmin Nuijamaa, Joutseno, Ruokolahti, Rautjärvi, Kirvu, Antrea ja Viipurin maalaiskunta. Jääsken nimi mainittiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1323 Pähkinäsaaren rauhan asiakirjassa. Jääskestä muodostui ennen vuotta 1415 kirkkopitäjä, johon kuuluivat Ruokolahden, Rautjärven, Kirvun, Antrean ja Vuoksenrannan alueet. Tuolloin pitäjän asukasluku oli noin 9 000 henkeä. Siitä erotettiin myöhemmin Ruokolahti ja Rautjärvi vuonna 1572, Kirvu vuoteen 1611 mennessä ja Antrea vuonna 1724. Jääsken kirkon suojelupyhimys oli Pyhä Pietari ja 1700-luvun lopulla käytettiin nimeä St. Peters. Jääsken nimi lienee tullut sukunimestä Jääski, Jääsköi tai Jäske. Tarina kertoo, että Tverin karjalan kylästä nimeltä ”Jeske” venäjäksi (Язьске) tuli asukkaita Jääskeen ja he nimesivät Jääsken kylän entisen kotikylänsä mukaan. Jääsken pinta-ala oli ennen sotia 420 km2. Asukkaita siellä oli vuonna 1939 yhteensä 20 879 henkeä. Jääskessä oli tuolloin yli 50 kylää ja niistä suurimpia kyliä Jääsken kirkonkylän lisäksi olivat Enson taajama, Ahvola, Järvenkylä, Kuurmanpohja, Kyyrölä, Lottola, Seppälä ja Suikkala. Tunnetuin Jääsken kylistä oli Enson kauppala, joka on ainoastaan suomalaisen työn tuloksena vielä nykyäänkin vireä teollisuuspaikkakunta. Videossa esitetyt valokuvat olen ottanut pääasiassa SA-kuvista sekä Museoviraston kuvista. Videossa olevat valokuvat olen muuttanut värikuviksi kuvankäsittelyohjelmilla. Osa kuvista saattaa olla myös Jääsken naapurikunnista? Kuvat ovat olleet Jääsken kuvien yhteydessä ja niistä osaan ei ole merkitty tarkkaa kuvauspaikkaa. Koska en ole asunut Jääskessä ennen sotia, en pysty määrittämään kaikkien kuvien sijaintia tarkasti.

Rajantakaiset kylämme videosarja

https://www.youtube.com/watch?v=6gm1DZgqvHs

Rajantakaiset kylämme videosarja päättyy, mutta esitetyt videot jäävät katseltavaksi YouTubeen. Olen esitellyt näissä videoissa lähes kaikki Suomen Neuvostoliitolle talvi- ja jatkosodan aikana kokonaan tai osittain luovuttamat kylät vanhojen valokuvien avulla. Ensimmäinen suunnitelmani 2019 oli se, että lähden Suomen vanhaan Karjalaan kuvaamaan videokameralla kaikkien entisten suomalaiskylien maisemia, mutta korona ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan pakottivat muuttamaan suunnitelmaa. Sarjaa tehdessä kävin läpi tuhansia vanhojen sanomalehtien ja viikkolehtien artikkeleita. Sarjaa varten valikoin noin 20 000 valokuvasta noin 5 000 mustavalkokuvaa, ne käsittelin valokuvankäsittelyohjelmilla ja väritysohjelmilla videoita varten. Videoihin päätyi näistä kuvista keskimäärin 50 valokuvaa/video. Sarjan koostamisen ja esittämisen aikana Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Suomi liittyi Natoon ja koronapandemia hiipui maailmassa. Venäjän hyökkäyssodan seurauksena meillä tavallisilla suomalaisilla ei ole kymmeniin vuosiin mahdollista käydä vanhoissa rajantakaisissa suomalaiskylissä. Onnekseni pääsin tutustumaan suurimpaan osaan näistä kylistä edellisten 30 vuoden aikana ja sain olla näin tekemässä näitä videoita suomalaisille. Kiitän Museovirastoa, Sota-arkistoa ja eri kuntien museoita valokuvista, joita sain käyttää videosarjaa tehdessä. On aika kiittää myös katselijoita, sillä sarjan videoita katseltiin reilun vuoden aikana noin 1,2 miljoonaa kertaa. Olen tehnyt seuraaville viikoille aina kesään 2023 saakka esitettäväksi Rajantakaiset Inkeriläiskylät ja Rajantakaiset Karjalaiskylät videoita Suomen itärajan läheisistä Neuvostokylistä, lähtien Karjalan kannakselta aina Kuhmon ja Kuusamon rajalle saakka. Näissä kylissä osassa olen päässyt käymään, joissakin useita kertoja. Niissä videoissa lähdeaineistona olen käyttänyt pelkästään vanhoja 1920–1940 lukujen sanomalehtiartikkeleita. Näin ollen videotekstissäni saattaa olla pieniä virheitä tai vivahde eroja muihin lähteisiin verrattuna. Videossa olevat valokuvat olen muuttanut värikuviksi kuvankäsittelyohjelmilla.

Zaharova täräytti Suomelle ankaran vaatimuksen – Selvitys alkoi välittömästi

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/d9348d41-0403-4b8d-98d5-a9c7b93935b9

Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Marija Zaharova vaatii jatkosodan aikana Itä-Karjalasta vietyjä mysteerin ympäröimiä historiallisia esineitä takaisin

Erkin kommentti: Olen Maria Zaharovan kanssa samaa mieltä. Esineet on palautettava takaisin, mutta vasta sen jälkeen kun Venäjä on luovuttanut valloittamansa alueet takaisin Suomelle.

MA 20.04.2026 Kalajoki erottui muusta Suomesta

 

Taiteilija Markku Hakola on maalannut rovasti.kansanedustaja V:h. Kiviojan muorokuvan ja Jokelan pappilan.

Kansanedustaja V.H:Kivioja ja kieltolaki

Eilen blogisivuillani oli 5374 käyntiä. Tänään olen kirjoittanut seuraavat blogikirjoitukset

MA 20.04.2026 Ukrainan sota 1520.päivä

http://kalajoki-ploki.blogspot.com/2026/04/ma-20042026-ukrainan-sota-1520paiva.html

Ukrainan sodan luonne on muuttunut. Ukraina kärsii valtavia tappioita etulinjassa eikä pääse etenemään Ukrainan droonimuurin ansiosta. Ukraina on pystynyt tuhoamaan veänäläisten öljynjalostuspaikkoja ja tärkeitä teollisuuslaitoksia. Venäjällä ilmapiiri on muuttumassa entistä tyttymättömämmäksi Putinin toimintaan. On vain ajan kysymys milloin tilanne muuttuu kokonaan toisenlaiseksi. Ihmiset eivät jaksa tätä järjetöntä sotatoimintaa. Tilanne maailmallakin saattaa muuttua. Mitä Putin suunnittelee pysyäkseen vallassa? Jos venäläiset tietäsivät, Putin on järjestellyt itselleen n. 200 miljardin dollarin omaisuuden ja piilottanut sen Luxemburgilaisten yritysten käyttöön itseään ja lähisukulaisiaan varten monimutkaisilla yritysjärjestelyillä, niin suhtatuminen Valdimir Putiiniin kansan silmissä varmasti muuttuisi.

Vuosi 2022

https://suomenhistoriaa.blogspot.com/2026/04/vuosi-2022.html 

Olen etsinyt tietoja kieltolain ajasta Rahjan saaristossa. Olen käynyt Kalajoen kirjastossa etsimässä kirjoja tuon ajan tapahtumista. Luin kaksi kirjaa aiheesta. Toinen kirja Juha Maunun Pirtusota ja salakuljettajat oli erittäin perusteellinen teos tuosta ajasta. Kirjasta ei kuitenkaan löytynyt minkäänlaista mainintaa Rahjan saariston tapahtumista kieltolain aikana. Koska minulla ei ole resursseja hakea tietoja sen ajan käräjäoikeuksien pöytäkirjoista ja muista vastaavista lähteistä, niin käännyin tekoälyn puoleen. Juha Maunun kirjassa oli kartta kieltolain kansanäänestyksestä. Siinä kartassa Kalajoki loisti valkoisena erottuen muusta Suomesta. Raahen kaupungissa ja Kokkolan kaupungissa kieltolaista haluttiin luopua, Kalajoella haluttiin jatkaa.

Vuoden 1931 kansanäänestyksessä kieltolaista Kalajoki erottui selvästi muusta maasta äänestämällä voimakkaasti kieltolain jatkamisen puolesta.

Vaikka koko maan tasolla yli 70 % äänestäjistä kannatti kieltolain kumoamista, Kalajoella tilanne oli lähes päinvastainen. Tilastollisen päätoimiston julkaisema Suomen virallisen tilaston mukaan Kalajoen äänestystulos oli seuraava:

Kieltolain jatkaminen: Noin 67 % (779 ääntä)

Vain mietojen juomien salliminen: Noin1 % (14 ääntä)

Kieltolain kumoaminen (kaikki väkijuomat): Noin 32 % (368 ääntä)

Keskeisiä havaintoja Kalajoen tuloksesta:

• Maaseudun ja uskonnon vaikutus: Kalajoki kuului tuolloiseen Vaasan lääniin, jossa kieltolain kannatus oli muuta maata korkeampaa (keskimäärin 42 %). Erityisesti vahva herätysliikeperinne ja Maalaisliiton vaikutus lisäsivät kieltolain suosiota alueella.

  Vastavirtaan: Kalajoen tulos oli täysin päinvastainen kuin esimerkiksi Uudellamaalla, jossa jopa 81 % halusi kumota lain.

  Äänestysaktiivisuus Kalajoella annettiin yhteensä 1 161 hyväksyttyä ääntä. Koko maassa äänestysinto jäi melko alhaiseksi (44,4 %).

Kalajoelta tuohon aikaan oli kansanedustaja rovasti V.H. Kivioja, joka oli kieltolain voimakas kannattaja. V.H.Kivioja nautti kalajokisten suurta luottamusta. Hänellä oli merkittävä vaikutus Kalajoen ilmapiiriin ja ihmisten tuntoihin.

V.H. Kivioja toimi ansiokkaasti kansanedustajana vuosina 1929-1944. Hän oli maalaisliiton edustaja ja toimi koko kansanedustajakautensa lakivaliokunnan jäsenenä. Ensi töikseen hän kiinnitti huomiota kansanedustajien korkeisiin palkkoihin. Hän ei esitellyt aloitettaan kansanedustajien palkoista edustajatovereilleen ja joutui sen vuoksi eduskuntaryhmänsä ripitettäväksi. Eduskuntaryhmän mielestä Kivioja oli aloitteellaan saanut eduskuntatyön naurunalaiseksi ja näin halventanut eduskunnan arvoa. Vaikka V.H.:n aloite ei saanut kansanedustajien tukea niin hänellä oli kuitenkin kansan tuki takanaan. Kivioja oli myös tyytymätön kansanedustajien työn verkkaisuuteen. Hän ei hyväksynyt kansanedustajien laiskottelua. Hän vetosikin pappina Raamatun sanoihin: ”Työtä on tehtävä otsansa hiessä”. Mies oli myös suuren valiokunnan jäsen ja perustuslakivaliokunnassa varajäsen. V.H. ei kielloista huolimatta lakannut puuttumasta kansanedustajien palkkoihin. Taustalla lienee vaikuttanut pula-aika. Vihdoin Kiviojan aloite kansanedustajien palkoista sai eduskuntaryhmän yksimielisen kannatuksen ja se hyväksyttiin ilman keskustelua 24.11.1933.

Kivioja oli vahvasti kieltolain kannalla loppuun saakka. Eduskunnassa hilpeyttä herättäneessä puheenvuorossaan hän ehdotti, että väkijuomalain 93 §:n täytäntöönpanoasetukseen hallitus sisällyttäisi sellaisen pykälän, että tarjoilija sekoittaisi väkijuomat, esimerkiksi sillisalaattiin tai riisiryynipuuroon, koska on mahdollista, että laivassa matkustava asiakas tilaa aterian, mutta ei syö, vaan juo ainoastaan juoman.

Kansanedustaja Vilho Kiviojan aktiivisin kausi sijoittui vuosiin 1931-1935, jolloin hän käytti 277 puheenvuoroa.
Kiviojalle jäi eduskuntatyöstä aikaa muuhun. Niinpä hänellä oli 1930-luvulta alkaen keskiviikkoisin radion aamuhartausvuoro, mikä oli suora lähetys Vanhasta kirkosta. Rovasti piti myös iltahartauksia, usein juuri perjantaisin, jolloin hänellä oli tapana sisällyttää hartaukseen viestejä perheelleen. Niinpä hartausten jälkeen yleensä tiedettiin pääsikö V.H. viikonlopuksi kotiin.

Kalajokea käsittelevissä historian kirjoissa ei ole mitään mainintaan Rahjan saariston kieltolain aikaisista tapahtumista. En ole kuullut kenenkään kalajokisen mainitsevan mitään näistä asioista. On todennäköistä, että Kalajoella Rahjan saaristossa ei harjoitettu kieltolain vastaista toimintaa niin kuin esim. Pohjanlahden muissa paikoissa. Niistä ei ainakaan minulla ole mitään tietoa.

Olen tehnyt edelleen sukuselvitystyötäni. Sukupuussani on nyt 55336 nimeä. Huommaan, että olen ottanut erittäin suuren urakan tehtäväkseni, sillä tietoja eri lähteistä kerätessä en ole ollut riittävän huolellinen. Jos tietoähteessä on virheitä niin ne näkyvät myös minun teidoissani. Korjasin tänään n. 1000 virhettä. Vielä on paljon työtä jotta sukupuusta saadaan virheetön. Arvelen, että siihen menee aikaa n. 2 vuotta.

Minulla on vielä tekemättä Kalajoen historiaa vuodet 1996-2026. Ehkä tämän vuoden aikana saan koostettua aineistot eri lähteistä näihin vuosiin. Keskeiset lähteet ovat paikallislehdet ja Kalajoen kirjasto.

SU 19.04.2026 Soinilainen säätiö

 

Blogisivuillani oli eilen 5935 käyntiä. Tein tänään seuraavat blogikirjoitukset:

Kalajoen historiaa 1977 -1995

https://kalajokinen.blogspot.com/2026/04/kalajoen-historiaa-1977-1995.html

SU 19.04.2026 Ukrainan sota 1519.päivä

http://kalajoki-ploki.blogspot.com/2026/04/su-19042026-ukrainan-sota-1519paiva.html

Vuosi 2021

https://suomenhistoriaa.blogspot.com/2026/04/vuois-2021.html

Raution painonnostostosta on olemassa erinomainen arkisto tässä blogissa

https://rautatank2.vuodatus.net/lue/2026/04/kisailijoilla-varisuorapaiva-tanaan-kuusankoskella-17-4

Nämä pitää taltioida kirjaseksi. Tietääkseni tällaista arkistoa painonnostosta ei ole muualla Suomessa. Tämä arkisto on tulostettava taidenäyttelyni asiakirjaksi. Ryhdyn neuvottelemaan asiasta Pekka Torven ja Raution kyläyhdistyksen kanssa. Tämä ainiesto on äärettömän tärkeä. Se on merkittiävä osa rautiolaisuutta – tohtorit ja painonnostajat. Tämä on juuri se aineisto, jota olen kaivannut. Olen tiennyt, että se on olemassa, mutta en ole tiennyt, että aineisto on näin hyvin tehty. On vaikea kuvailla sitä tunnetta – onnen määrää, kun löytää hakemansa tiedon ja vielä näin hyvin tehtynä.

Minne katosivat perussuomalaiset rahat? Soini ja Vistbacka tekivät säätiön? Siirrettinkö rahat säätiön hallintaan? Mielestäni erittäin likainen temppu. Perussuomalaisen puolueen jakautumisessa kahtia vuonna 2017 valta ja rahat jäivät Sinisten haltuun. Siniset jatkoivat Sipilän hallituksessa. Eduskuntavaaleissa Siniset eivät saaneet yhtään kansanedustajapaikkaa. Ahneella on paskanen loppu. Minulla oli eräs arvostamani Sininen FB-kaverina. Minä laitoin blogiin tekstin – Sininen Tulevaisuus – vaisuus tuli. Sen jälkeen ko. henkilö poisti minut FB-kaveruudesta.Nykyisin henkilö toimii Kannuksen kaupungimjohtajana. Kannuksen kaupunki ei saanut ryöstettyä hyvistä yrityksistä huolimatta Kalajoen kaupungilta.

Perussuomalaisten tukisäätiön varat ja niiden kohtalo olivat keskeinen osa puolueen vuoden 2017 halkeamaa. Rahat eivät "kadonneet", mutta ne jäivät säätiön hallintaan, joka puolestaan jäi Timo Soinin ja Raimo Vistbackan johtaman "soinilaisen" siiven käsiin.

Tässä on tiivistelmä tapahtumista:

Säätiön rooli ja varat

• Puoluetoimisto omaisuutena: Perussuomalaisten tukisäätiö perustettiin hallinnoimaan puolueen omaisuutta. Säätiön merkittävin varallisuus oli Helsingin Yrjönkadulla sijaitseva arvokiinteistö, jonka säätiö osti vuonna 2011 puolueelta saadulla 1,7 miljoonan euron lainalla.

• Raimo Vistbacka ja Timo Soini: Vistbacka toimi säätiön puheenjohtajana ja Soini varapuheenjohtajana. Kun puolue halkesi vuonna 2017 Jussi Halla-ahon valinnan jälkeen, säätiön hallinto pysyi loikanneiden eli "sinisten" puolella.

Mitä rahoille ja säätiölle tapahtui?

Hallintavalta jäi loikkareille: Säätiö on itsenäinen oikeushenkilö, jonka hallitus täydentää itse itsensä. Tämän vuoksi Perussuomalaiset r.p. ei voinut suoraan ottaa säätiön varoja haltuunsa puoluekokouksen jälkeen.

Sopimus välirikosta (2018): Pitkän riidan jälkeen puolue ja säätiö tekivät kesäkuussa 2018 kokonaissopimuksen, jolla suhteet katkaistiin lopullisesti:

• Yrjönkadun toimisto siirtyi säätiöltä puolueen omistukseen.

• Säätiön ja puolueen välinen velkasuhde päättyi.

• Säätiön sääntöjä muutettiin niin, ettei se voi tukea Perussuomalaiset-puoluetta, ja säätiö sitoutui olemaan tukematta mitään puoluetta neljän vuoden ajan.

Soinilaisten säätiö tänään: Säätiö jatkoi toimintaansa erillään puolueesta, ja se nimettiin myöhemmin uudelleen (aiemmin Perussuomalaisten tukisäätiö, myöhemmin esiintynyt nimillä kuten JRT-säätiö tai soinilaisten säätiö). Säätiöllä on edelleen satojen tuhansien eurojen varallisuus, jota se käyttää sääntöjensä mukaisiin tarkoituksiin, kuten vähävaraisten auttamiseen tai historiantutkimukseen.

Summattuna: Rahat eivät siirtyneet automaattisesti säätiöön halkeaman hetkellä, vaan ne olivat siellä jo aiemmin tehdyillä järjestelyillä. Riidan päätteeksi Perussuomalaiset saivat itselleen puoluetoimiston, mutta säätiöön jäänyt muu varallisuus jäi Vistbackan ja Soinin lähipiirin hallintaan.

Minulla oli hyvä ja mieleenpainuva tapaaminen Timo Soinin kanssa Merijärvellä. Sovittiin yhteydenpidosta. Timo antoi puhelinnumeronsa ja sähköpostiosoitteensa minulle. Sen jälkeen Timo ei ole vastannut yhteenkään soittoyritykseeni eikä yhteäänkään sähköpostiviestiini.Se on hänen ongelmansa – ei minun.

Onko kysymyksessä soinilainen säätiö vai soinilainn sääliö. "Jos johtaja ei lomaile, hänestä tulee joko hirviö tai sääliö" Mikä on sääliö?

Tuo sanonta on peräisin Pekka Herliniltä (Koneen entinen vahva mies). Hänen mukaansa johtaja, joka ei pidä lomaa ja irrottaudu töistä, menettää suhteellisuudentajunsa.

Sääliö tarkoittaa:

• Uupunutta marttyyria: Henkilöä, joka on niin väsynyt ja ylikuormittunut, että hänestä tulee säälittävä hahmo.

• Tehotonta puurtajaa: Hän on paikalla, mutta ei saa mitään järkevää aikaan, koska aivot käyvät ylikierroksilla.

• Uhriutujaa: Johtajaa, joka valittaa kiirettään ja korvaamattomuuttaan, mutta ei osaa delegoida tai levätä.

Lyhyesti: jos "hirviö" on pelottava ja äkäinen despootti, niin "sääliö" on surullinen ja aikaansaamaton ihmisraunio, jota muut katsovat säälien.

Joku varmaan ajattelee, että Erkki Aho on ääliö, kun tuo esille totuuden.

Kuinka suuri on Vladimir Putinin omaisuus ja omaisuutta sijoitettu Luxemburgilaisen yrityksen kautta?

Vladimir Putinin virallinen omaisuus on hyvin maltillinen, mutta asiantuntija-arviot hänen todellisesta varallisuudestaan vaihtelevat kymmenistä miljardeista jopa 200 miljardiin dollariin.

CNN +1

Omaisuuden suuruus

• Viralliset tiedot: Kremlin ilmoituksen mukaan Putinin vuositulot ovat noin 140 000 dollaria. Hänen ilmoitettuun omaisuuteensa kuuluu muun muassa kaksi pientä asuntoa, autotalli ja kolme venäläistä autoa.`140 000 dollaria on nykyisellä vaihtokurssilla (19. huhtikuuta 2026) noin 118 916 euroa

• Asiantuntija-arviot: Edesmenneen sijoittaja Bill Browderin ja muiden tutkijoiden mukaan Putinin todellinen varallisuus voi olla noin 200 miljardia dollaria. Tämä tekisi hänestä yhden maailman rikkaimmista ihmisistä, vaikka omaisuus on piilotettu monimutkaisten verkostojen taakse.

  CNN+4

Yhteydet Luxemburgiin ja peiteyhtiöihin

Vaikka suoraa näyttöä Putinin nimissä olevista luxemburgilaisista yrityksistä on vaikea löytää, useat tutkivat journalistit (kuten OCCRP) ovat paljastaneet linkkejä hänen lähipiirinsä ja Luxemburgin välillä:

• Lähipiirin yritysverkostot: Putinin uskottujen, kuten oligarkki Vladimir Jevtušenkovin, on kerrottu hankkineen luxemburgilaisia pankkeja (esim. East-West United Bank).

• Varojen hallinnointi: Monet Putiniin yhdistetyt varat on kanavoitu sellaisten yhtiöiden kautta, joita hallinnoivat epäsuorat edunsaajat, kuten ”Putinin lompakkona” pidetty sellisti Sergei Roldugin.

• Luxembourg Leaks ja muut tietovuodot: Kansainvälinen tutkivien journalistien ryhmä ICIJ on dokumentoinut, kuinka Venäjän eliitti on käyttänyt Luxemburgin kaltaisia maita ja niiden verojärjestelyjä omaisuuden piilottamiseen ja siirtämiseen offshore-tileille.

• Rahastot: Noin 60 Luxemburgiin rekisteröidyllä sijoitusrahastolla on todettu olevan merkittäviä (yli 10 %) sijoituksia venäläisiin arvopapereihin, jotka liittyvät valtionyhtiöihin tai Putinin lähipiiriin.

  International Consortium of Investigative Journalists - ICIJ+5

Putinin omaisuuden on arvioitu olevan hajautettuna monimutkaiseen ”osuuskuntaan”, jossa varallisuus on rekisteröity sukulaisten ja ystävien nimiin, mutta se on tosiasiassa presidentin käytettävissä.