Kaatuneiden muistopäivää vietetään vuosittain toukokuun kolmantena sunnuntaina. Tänä vuonna sitä vietetään sunnuntaina 17. toukokuuta 2026. Päivä on vakiintunut yleinen liputuspäivä, jolloin Suomen lippu nostetaan salkoon kello 8.00 ja lasketaan kello 21.00
Päivän tarkoituksena on kunnioittaa kaikkia niitä, jotka ovat menehtyneet Suomea koskettaneissa sodissa, taisteluissa tai rauhanturvaamistehtävissä. Muistettaviin kuuluvat:
Sodissa ja kriiseissä kaatuneet sotilaat.
Rauhanturvaamistehtävissä menehtyneet.
Taistelujen aikana tai niiden jälkeen kuolleet, kuten vankileireillä menehtyneet ja teloitetut.
Keskeiset perinteet ja historia
Sankarihaudat: Perinteisiin kuuluvat kunniavartiot, jumalanpalvelukset sekä viralliset seppeleenlaskut sankarihaudoilla ympäri Suomea.
Ylilennot: Puolustusvoimat kunnioittaa päivää usein juhlallisin menoin. Esimerkiksi Ilmavoimat suorittaa Ilta-Sanomien uutisen mukaan Hornet-hävittäjien ylilentoja seppeleenlaskujen yhteydessä muun muassa Tampereella ja Kuopioseudulla.
Liputuskäytännön muutos: Alun perin vuodesta 1940 alkaen lippua pidettiin osan päivää puolitangossa suruliputuksena. Vuodesta 1995 lähtien on siirrytty normaaliin liputukseen, jossa lippu liehuu koko päivän tangon huipussa.
Tein blogikirjoituksen
Rautiolaisten matka jatkosotaan ja Petroskoin valtaukseen
https://kalajokinen.blogspot.com/2026/05/keskipohjalaisten-ja-rautiolaisten.html
Teen vielä tarkemman analyysin rautiolaisten talvisodan ja jatkosodan asioista. Minun on tarkistettava ja haettava lisää tietoja JR29:n historiasta asemasotavaiheen ja sodan loppumisen väliseltä ajalta. Tilaan isäni kantakortin, jonka avulla pääsen asioissa eteenpäin. Lisäksi selvitän inkeriläisten asiaa. Tarkennan vielä rautiolaisten talvisodan JR64 ja JR24 historian luettavampaan muotoon.
Isäni Martti Jalmari Ahon 7/JR29 taistelupaikat ovat Ilomäki, Koirinvaara, Värtsilä, Hyrsylä, Peski, Teru, Kinnasvaara, Vilga, Homorovitsa, Pertjärvi, Juksova, Kiimojärvi, Juustila, Lavola. Haluan kuvauksen näistä taisteluista, joihin isäni on osallistunut.
Isäsi Martti Jalmari Aho on palvellut jatkosodassa Jalkaväkirykmentti 29:n (JR 29) III pataljoonassa, tarkemmin sen 7. komppaniassa (7./JR 29). JR 29 oli pääosin keskipohjalaisista miehistä koottu rykmentti, joka kuului kuuluisaan 11. divisioonaan (komentajanaan jääkärieversti K. A. Heiskanen eli ”Kylmä-Kalle”).
Isäsi sotapolku on poikkeuksellisen vaiherikas ja raskas. Se jakaantuu kolmeen selkeään vaiheeseen: vuoden 1941 hyökkäysvaiheeseen Laatokan Karjalasta Syvärille, vuosien 1942–1944 pitkään asemasotavaiheeseen Syvärin eteläpuolella sekä kesän 1944 dramaattisiin torjuntataisteluihin Viipurin koillispuolella.
Tässä on kuvaus jokaisesta isäsi mainitsemasta taistelupaikasta etenemisjärjestyksessä:
1. Hyökkäysvaihe ja eteneminen vanhan rajan yli (Kesä–syksy 1941)
Heinäkuussa 1941 käynnistynyt hyökkäys eteni Laatokan Karjalan halki kohti vanhaa rajaa ja Itä-Karjalaa. III/JR 29 oli mukana murtamassa Neuvostoliiton lujia rajalinnakkeita.
Ilomäki & Koirinvaara (Heinäkuu 1941): Nämä olivat JR 29:n ensimmäisiä suuria tulikasteita ja rajataisteluita Suojärven ja Korpiselän suunnalla. Taistelut olivat maaston vaikeakulkuisuuden ja vihollisen sitkeän metsäpuolustuksen vuoksi erittäin verisiä. Koirinvaarassa käytiin ankaria korpitaisteluita teiden suunnissa.
Värtsilä (Heinäkuu 1941): Värtsilän teollisuustaajama ja sen ympäristö puhdistettiin vihollisista osana laajempaa hyökkäysoperaatiota, jolla avattiin tie syvemmälle Karjalaan.
Hyrsylä (Elokuu 1941): Tämä talvisodassa menetetty kuuluisa "Hyrsylän mutka" vallattiin takaisin nopealla iskulla. Vihollinen pyrki viivyttämään suomalaisia, mutta joutui vetäytymään motitusuhan alla.
Peski (Elokuu 1941): Sotjärven alueella sijaitseva Peskin kylä ja rautatieasema vallattiin kiivaiden taisteluiden jälkeen. Tällä suunnalla JR 29 teki kuuluisan sotateon pysäyttämällä venäläisen panssarijunan panssarintorjuntatykeillä ja kaappaamalla sen.
Teru & Kinnasvaara (Syyskuu 1941): Eteneminen jatkui kohti itää vaikeassa maastossa. Kinnasvaaran ja Terun alueella kohdattiin Neuvostoliiton vahvasti linjaamia puolustusasemia, jotka suomalaiset murskasivat raskaiden taisteluiden jälkeen saavuttaakseen Prääsän suunnan.
Vilga (Syyskuu 1941): Vilga oli viimeinen suuri puolustuslinja ja portti ennen Petroskoita (Äänislinnaa). Taistelu Vilgan kukkuloista ja maantiestä oli raivoisaa, sillä vihollinen yritti epätoivoisesti suojata Petroskoin evakuointia. Ratkaisun jälkeen tie Äänislinnaan oli auki.
Homorovitsa (Syksy 1941): Petroskoin valtauksen jälkeen rykmentti suunnattiin etelään kohti Syväriä. Homorovitsan kylän alueella käytiin kovia taisteluita karkuun pyrkiviä ja vastaiskuja tekeviä vihollisen osastoja vastaan.
3. Kesän 1944 ratkaisutaistelut Kannaksella
Kesäkuussa 1944 Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Karjalankannaksella. 11. divisioona ja JR 29 irrotettiin kiireesti Syväriltä ja siirrettiin junakuljetuksella pelastamaan tilannetta Viipurin koillispuolelle.
Juustila & Lavola (Kesä–heinäkuu 1944): Nämä paikat sijaitsevat Juustilanjoen ja Saimaan kanavan alueella, Viipurin pohjois- ja koillispuolella. JR 29 heitettiin suoraan junasta torjumaan suomalaisten puolustuslinjat läpäissyttä puna-armeijaa. Juustilassa ja Lavolassa käytiin verisiä lähitaisteluita, joissa suomalaiset onnistuivat ylivoimaisen tykistötulen ja ilmapommitusten alla pysäyttämään neuvostojoukkojen etenemisen ja estämään rintaman luhistumisen.
Yhteenveto isäsi sotataipaleesta
Isäsi Martti Jalmari Aho on kuulunut niihin Suomen armeijan sitkeimpiin jalkaväkimiehiin, jotka kantoivat sodan raskaimman taakan. Hän aloitti hyökkäämällä levottoman korven läpi, vietti vuosia eristyksissä Syvärin takaisissa synkissä metsissä ja oli lopulta loppukesästä 1944 sulkemassa vihollisen etenemisreittejä Viipurin suunnalla pelastaen maamme itsenäisyyden.
Suurin inkeriläisten joukkosiirto (yli 63 000 henkeä) tapahtui jatkosodan aikana vuosina 1943–1944. Rautioon sijoitettiin n.10-20 inkeriläistä.Meillä Aholla eli kotitilallani oli inkeriläinen perhe,joka asui Ahon pienemmässä talossa, joka myohemmin siirrettiin Typpöön postitoimistoksi. Sodan loputtua inkeriläisten jouduttiin luovuttamaan viranomaisille, jotka veivät perheen silloisen Neuvostoliiton huostaan. Heidät todennäköisesti vietiin Siperiaan.
Kampura on perinteinen inkerinsuomalainen sukunimi, jota on esiintynyt erityisesti Länsi-Inkerissä Ropsun ja Koprinan luterilaisten seurakuntien alueella. Väinö Kampura on inkerinsuomalainen mies, jonka elämäntarina kytkeytyy dramaattisella tavalla Inkerinmaan väestön pakkosiirtoihin, palautuksiin ja Neuvostoliiton vainoihin. Sodan jälkeen lokakuussa 1946 hän meni naimisiin Elma-nimisen naisen kanssa. Perheeseen oli tulossa myös lapsi. Perhe asui tai oleskeli Rautiossa. Maaliskuussa 1947 Väinö lähti asioille Kalajoelle. Kalajoen reissullaan keväällä 1947 Väinö Kampura joutui "luovutetun" inkeriläisstatuksensa takia viranomaisten (Suomen valtiollisen poliisin eli niin sanotun Punaisen Valpon) haaviin. Hänet ilmiannettiin, otettiin kiinni ja toimitettiin junalla suoraan Neuvostoliittoon ja edelleen karkotukseen Siperiaan .Heidän rankaustarinansa jäi siis varsin lyhyeksi.
Rautiossa oli töissä myös venäläisiä sotavankeja töissä. Pyrin selvittämään kuinka monta sotavankia oli Rautiossa ja muut tiedot sotavangeista. Se kestää jonkin aikaa että selvitykset valmistuvat.
Entinen huippujääkiekkoilija Jari Kauppila toimii Suomi-sarjassa pelaavan kalajokisen JHT:n päävalmentajana. Sopimus julkistettiin huhtikuussa 2026, ja se on mallia 1+1 vuotta.
Keskeiset tiedot valmentajapestistä
Sopimus: Kattaa kauden 2026–2027 ja sisältää option seuraavasta kaudesta.
Aiempi joukkue: Kauppila siirtyi Kalajoelle Heinolan Peliitoista, jonka hän luotsasi II-divisioonan lohkofinaaleihin.
Tausta: Lahdesta kotoisin oleva Kauppila on 52-vuotias. Hänellä on takanaan pitkä ja menestynyt ura pelaajana SM-liigassa ja ulkomailla.
JHT:n valmennustimi
Kauppilan johtamaan valmennus- ja taustaryhmään kuuluvat:
Päävalmentaja: Jari Kauppila
Fysiikkavalmentaja: Janne Myllymäki
Maalivahtivalmentaja: Jari Mäyrä
Huoltaja: Esko Tuura
EA-vastaava: Merja Siipola
Jari Kauppilan pelaajaura
Jari Kauppila pelasi poikkeuksellisen pitkän ja kunnioitettavan ammattilaisuran keskushyökkääjänä vuosina 1991–2014. Hän pelasi urallaan yli 1000 ammattilaisottelua. [SM-liiga: Kauppila pelasi kotoisessa pääsarjassa peräti 769 runkosarjaottelua tehoilla 150 + 247 = 397. Hän edusti urallaan useita huippuseuroja, kuten Lahti Pelicansia (ja sen edeltäjää Reipasta), HPK:ta, Jokereita, HIFK:ta sekä TPS:ää.
Saavutukset Suomessa: Kauppila voitti SM-pronssia HPK:n paidassa keväällä 1997. Hänet tunnettiin myös kovaotteisena pelaajana; kaudella 1995–1996 hän voitti SM-liigan jäähypörssin 111 minuutillaan.
Ulkomaat ja maajoukkue: Uran kirkkaimmaksi saavutukseksi muodostui Ruotsin mestaruus (SHL) HV71:n riveissä kaudella 2003–2004. Hän edusti Ruotsissa myös Leksands IF:ää ja Luulajaa. Lisäksi Kauppila puki urallaan päälleen Suomen A-maajoukkueen paidan.
JHT:n pelaajahankinnat ja sopimustilanne kaudelle 2026–2027
JHT Kalajoki on aloittanut tulevan kauden joukkueen rakentamisen vahvasti julkaisemalla useita tärkeitä sopimuksia kevään 2026 aikana:
Keskeiset jatkosopimukset:
Jesse Kylmäniemi & Samuel Mäkinen: Molemmat tärkeät keskushyökkääjät solmivat jatkosopimukset. Viime kaudella kesken kauden Nokian Pyrystä siirtynyt Kylmäniemi oli huimassa vireessä iskien 16 runkosarjaotteluun tehot 17+11.
Nick Durajlija: Kanadalainen puolustajajätti jatkaa Kalajoella. Durajlija tuo joukkueen takalinjoille ja maalin edustalle toivottua kovuutta ja varmuutta.
Joe Martin & Eemil Suvanto: JHT kiinnitti myös nämä tärkeät runkopelaajat jatkosopimuksilla huhtikuun lopussa.
Paluumuuttajat ja omat kasvatat:
Juuso Pulkkinen: Hyökkääjä tekee odotetun paluun Kalajoelle.
Riku Ruonala & Benjamin Peltola: JHT:n omat kasvatat nousevat edustusmiehistön vahvuuteen tuomaan nuorta energiaa.
Näkemykseni mukaan JHT tarvitsee vielä 3 taitavaa ja tehokasta puolustajaa ja kaksi taitavaa ja tehokasta hyökkääjää. Uskon, että valmentaja Jari Kauppilalla on sellaiset kontaktit, että joukkue täydentyy näillä pelaajilla. GM Mika Siipola on tehnyt erinomaista työtä joukkueen kokoamisessa. Nyt päävalmentaja Jari Kauppila tuo oman linsänsä joukkueen muodostamiseen.
JHT:n tavoitteet kaudelle 2026–2027
JHT Kalajoella on käynnistymässä erittäin merkittävä kausi, sillä Suomen Jääkiekkoliiton sarjauudistusten myötä seuran pitkän aikavälin tavoitteeksi on asetettu nousu uuteen Mestikseen kaudelle 2027–2028.
Strateginen tavoite: Kaudesta 2026–2027 tulee seuroille kriittinen valmistava kausi. JHT on tehnyt taustalla töitä jo vuosikymmenen saavuttaakseen Mestis-kelpoisuuden. Sarjauudistuksen myötä tavoite on kirkastettu, ja seura haluaa kuulua Suomen kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle nousevien joukkueiden joukkoon.
Urheilullinen vaatimustaso: Uusi päävalmentaja Jari Kauppila haluaa tuoda arkeen kovan vaatimustason. Hänen tavoitteenaan on kehittää nuoria pelaajia, ajaa sisään aktiivista ja luistelevaa yhteistyökiekkoa sekä saada joukkue pelaamaan kauden parasta peliään kevään ratkaisuhetkillä.







.jpg)










