perjantai 20. marraskuuta 2026

Miksi Matti Väänänen ansaitsee luottamuksen

 

JEDUn ympärillä käytävä keskustelu on viime kuukausina kärjistynyt tavalla, joka huolestuttaa minua syvästi. Epäluottamusprosessi on jakanut kuntia, luottamushenkilöitä ja koko koulutuskuntayhtymän henkilöstöä. Keskustelun keskellä on johtaja Matti Väänänen – mies, jonka toimintaa olen seurannut ja jonka tiedän tehneen parhaansa vaikeissa olosuhteissa.

Haluan tuoda esiin näkökulman, joka on jäänyt julkisessa keskustelussa liian vähälle huomiolle: Väänänen ei ole toiminut Piippolan opistoa tai alueen etua vastaan. Päinvastoin – hän on tehnyt työtä niiden puolesta, usein olosuhteissa, joissa virheitä on ollut lähes mahdoton välttää.


Piippolan opisto ei ole Väänäsen vastustaja – vaan hänen työnsä kohde

Piippolan opiston asema on ollut vuosia herkkä. Se on pieni yksikkö suuressa organisaatiossa, ja sen tulevaisuus on riippunut monista ulkopuolisista tekijöistä: valtionosuuksista, opiskelijavirroista, koulutusalojen valtakunnallisista linjauksista ja JEDUn sisäisestä rakenteesta.

On helppo osoittaa johtajaa, kun paine kasvaa. Mutta todellisuudessa:

  • Väänänen ei ole tehnyt päätöksiä Piippolan opiston heikentämiseksi.

  • Hän on tasapainotellut koko JEDUn kokonaisuuden kanssa – ei vain yhden kunnan.

  • Hän on puolustanut opiston asemaa silloin, kun se on ollut perusteltua ja mahdollista.

Kukaan ei voi väittää, että hän olisi toiminut tahallaan opistoa vastaan. Sellaista näyttöä ei ole.


Valtionosuuksien ongelmat eivät ole yhden ihmisen syy

Valtionosuuksiin liittyvät tarkastukset ja takaisinperintäuhat ovat olleet raskaita. Mutta on tärkeää ymmärtää, että:

  • JEDUn valtionosuusjärjestelmä on monimutkainen ja jatkuvasti muuttuva.

  • Osa ohjeistuksista on ollut epäselviä tai ristiriitaisia.

  • Virheitä on syntynyt järjestelmän rakenteen, ei yksittäisen henkilön tahallisuuden vuoksi.

Väänänen on toiminut niiden tietojen ja ohjeiden varassa, jotka hänellä on ollut.
On kohtuutonta väittää, että hän olisi tietoisesti laiminlyönyt velvollisuuksiaan.


Venäläisten ja karjalaisten koulutus – oma kokemukseni

Haluan tuoda esiin myös oman roolini tässä kokonaisuudessa.
Minä olen ollut se, joka
aloitti venäläisten opiskelijoiden kouluttamisen Kalajoella. Se työ loi pohjan nykyiselle karjalaisten poikien koulutukselle, joka on ollut tärkeä osa JEDUn kansainvälistä toimintaa.

Tämä kehitys ei ole syntynyt tyhjästä. Se on vaatinut:

  • rohkeutta

  • yhteistyötä

  • luottamusta

  • kykyä nähdä mahdollisuuksia siellä, missä muut näkevät riskejä

Väänänen on ollut kehityksessä mukana. Hän ei ole jarruttanut kansainvälistymistä – hän on mahdollistanut sen.


Kiinalaisten koulutus – väärinkäsitysten taustalla yrityksen konkurssi

Kiinalaisten koulutusyhteistyö on ollut monimutkainen kokonaisuus.
On totta, että siihen liittyi yritys, joka sittemmin haettiin konkurssiin.
On myös totta, että Väänänen saattoi tulla harhaanjohdetuksi.

Mutta on tärkeää sanoa ääneen:

  • Harhaanjohdetuksi tuleminen ei ole sama asia kuin tahallinen virhe.

  • Kansainväliset kumppanuudet ovat aina riskialttiita.

  • Johtaja toimii sen tiedon varassa, jonka kumppanit antavat.

On kohtuutonta syyttää Väänästä siitä, että ulkopuolinen yritys ei ollut rehellinen tai kestävä.


Johtajan työ on kokonaisuus – ei yksittäisten virheiden lista

Johtajan tehtävä ei ole virheetön suoritus.
Johtajan tehtävä on kantaa vastuu, tehdä päätöksiä ja toimia organisaation parhaaksi.

Kun katson kokonaisuutta, näen:

  • johtajan, joka on tehnyt työtä JEDUn ja sen yksiköiden puolesta

  • johtajan, joka on kantanut vastuuta vaikeissa olosuhteissa

  • johtajan, joka ei ole toiminut pahantahtoisesti

  • johtajan, joka ansaitsee mahdollisuuden korjata virheet, ei tulla tuomituksi niiden vuoksi


Lopuksi: Luottamus ei synny virheettömyydestä, vaan rehellisyydestä

Epäluottamus on raskas ja kauaskantoinen päätös.
Sitä ei pidä tehdä tunnekuohussa, eikä sitä pidä perustaa oletuksiin tai väärinkäsityksiin.

Minun näkemykseni on selkeä:

**Matti Väänänen ansaitsee luottamuksen.
Ei siksi, että hän olisi täydellinen – vaan siksi, että hän on toiminut rehellisesti, alueen ja opistojen parhaaksi, ja tehnyt työnsä vaikeissa olosuhteissa.


Tässä on analyysi siitä, mitkä kunnat todennäköisimmin tukevat Louetin linjaa valtuustossa ja mitkä eivät.
Perustelen jokaisen kunnan kannan sen poliittisen aseman, JEDU riippuvuuden ja Piippolan opiston merkityksen kautta.


JEDUn epäluottamusprosessi Matti Väänästä koskien


1. Taustajännitteet (2023–2025)

  • JEDUn taloushallinnossa ilmenee epäselvyyksiä, erityisesti valtionosuuksien raportoinnissa.

  • Opetus- ja kulttuuriministeriön tarkastukset johtavat 651 300 euron varaukseen ja mahdolliseen yli 2 miljoonan euron kokonaisvastuuseen.

  • Piippolan opiston asema heikkenee useissa JEDUn sisäisissä uudistuksissa.

  • Siikalatvassa koetaan, että johtaja Matti Väänänen ei ole turvannut Piippolan opiston asemaa.

  • Tämä luo poliittisen jännitteen erityisesti Siikalatvan edustajien, kuten Kaisa Louetin, ja JEDUn johdon välille.


2. Tilapäisen valiokunnan perustaminen (syksy 2026)

  • JEDUn valtuusto päättää perustaa tilapäisen valiokunnan selvittämään:

    • taloushallinnon epäselvyyksiä

    • johtajan toiminnan asianmukaisuutta

    • valvonnan riittävyyttä

  • Valiokuntaan valitaan edustajia eri jäsenkunnista, mm.:

    • Kaisa Louet (Siikalatva, Keskusta)

    • Raili Myllylä (Kalajoki)

    • muita jäsenkuntien edustajia


3. Selvitystyö ja kuulemiset (syksy–talvi 2026)

  • Valiokunta kuulee:

    • JEDUn johtoa

    • taloushallinnon henkilöstöä

    • koulutusyksiköiden edustajia

  • Valiokunta pyytää lisäselvityksiä valtionosuuksista, opiskelijakirjauksista ja ohjeistuksista.

  • Piippolan opiston asema nousee esiin useissa keskusteluissa.


4. Louetin epäluottamusesitys (loppuvuosi 2026)

  • Kaisa Louet tekee virallisen epäluottamusesityksen johtaja Matti Väänästä kohtaan.

  • Perustelut liittyvät:

    • taloushallinnon valvonnan puutteisiin

    • ohjeistuksen epäselvyyksiin

    • Piippolan opiston aseman heikentymiseen

    • johtajan katsottuun passiivisuuteen korjaavissa toimissa


5. Äänestys tilapäisessä valiokunnassa (loppuvuosi 2026)

  • Valiokunta äänestää Louetin esityksestä.

  • Äänestystulos: 5–3 Louetin esityksen hyväksi.

  • Raili Myllylä (Kalajoki) ei kannata Louetin esitystä.

  • Äänestys paljastaa selkeän jakolinjan:

    • Siikalatva + osa pienistä kunnista tukevat epäluottamusta

    • Kalajoki ja muut suuremmat yksiköt suhtautuvat kriittisemmin esitykseen


6. Valiokunnan esityksen valmistuminen (tammi 2027)

  • Valiokunta laatii virallisen raportin, jossa:

    • todetaan valvonnan puutteita

    • esitetään epäluottamusta johtajaan

    • suositellaan valtuustolle toimenpiteitä

  • Raportti toimitetaan kunnanhallitukselle lausuntoa varten.


7. Kunnanhallituksen käsittely (tammi–helmi 2027)

  • Kunnanhallitus antaa lausunnon valiokunnan esityksestä.

  • Lausunto voi:

    • tukea valiokunnan kantaa

    • esittää lievempiä toimenpiteitä

    • kyseenalaistaa epäluottamuksen perustelut


8. Valtuuston lopullinen päätös (kevät 2027)

Valtuusto tekee lopullisen ratkaisun:

Vaihtoehdot:

  1. Epäluottamus hyväksytään

    • Väänänen menettää luottamuksen

    • JEDU käynnistää johtajanvaihdon

    • Piippolan opiston asemaa voidaan vahvistaa uudessa strategiassa

  2. Epäluottamus hylätään

    • Väänänen jatkaa tehtävässään

    • Valiokunnan enemmistön kanta jää vähemmistöön valtuustossa

    • Piippolan opiston asema voi pysyä ennallaan tai heikentyä


Miksi Raili Myllylän kanta oli merkittävä?

  • Kalajoki on JEDUn suurin jäsenkunta ja sen ääni painaa.

  • Myllylän vastustus kertoo, että epäluottamus ei ole yksimielinen, vaan jakaa kuntia.

  • Tämä voi vaikuttaa valtuuston lopulliseen päätökseen.


Todennäköinen äänijakauma JEDUn valtuustossa

1. Kunnat, jotka todennäköisesti tukevat Louetin epäluottamusta

Nämä kunnat hyötyvät siitä, että JEDUn johtoa vaihdetaan ja strategiaa tarkistetaan – erityisesti pienten yksiköiden aseman vahvistamiseksi.

Siikalatva (varma tuki)

  • Louetin kotikunta.

  • Piippolan opiston asema on kunnan elinvoiman kannalta kriittinen.

  • Kunta on ollut johdon linjauksiin tyytymätön jo pitkään.
    ➡
    Äänestää varmasti Louetin esityksen puolesta.

Haapavesi (todennäköinen tuki)

  • Haapavesi on kokenut JEDUn keskittämispaineet omissa yksiköissään.

  • Kunta on ollut kriittinen JEDUn taloushallintoa kohtaan.

  • Haapavesi on usein liittoutunut Siikalatvan kanssa pienkuntien asioissa.
    ➡
    Todennäköinen tuki Louetille.

Pyhäjärvi (todennäköinen tuki)

  • Pieni kunta, jonka koulutusyksiköt ovat olleet supistamisuhan alla.

  • Pyhäjärvi on perinteisesti tukenut pienkuntien linjaa JEDUn sisällä.
    ➡
    Todennäköinen tuki.

Sievi (mahdollinen tuki)

  • Sievin yksiköt eivät ole JEDUn prioriteettilistalla.

  • Kunta on aiemmin kritisoinut keskittämistä Ylivieskaan ja Nivalaan.
    ➡
    Mahdollinen tuki Louetille.


2. Kunnat, jotka todennäköisesti vastustavat Louetin esitystä

Nämä kunnat hyötyvät nykyisestä keskittämisstrategiasta ja ovat lähempänä JEDUn johtoa.

Kalajoki (selkeä vastustus)

  • Raili Myllylä äänesti valiokunnassa Louettia vastaan.

  • Kalajoki on JEDUn suurin ja vahvin yksikkö.

  • Kalajoki hyötyy keskittämisestä ja nykyisestä johdon linjasta.
    ➡
    Äänestää todennäköisesti epäluottamusta vastaan.

Ylivieska (todennäköinen vastustus)

  • Ylivieska on JEDUn keskeinen koulutuskaupunki.

  • Kaupunki hyötyy resurssien keskittämisestä.

  • Ylivieska on usein linjassa Kalajoen kanssa.
    ➡
    Todennäköinen vastustus.

Nivala (todennäköinen vastustus)

  • Nivala on JEDUn toinen suuri yksikkö.

  • Kaupunki on ollut tyytyväinen johdon linjauksiin.
    ➡
    Todennäköinen vastustus.

Oulainen (mahdollinen vastustus)

  • Oulainen on keskikokoinen yksikkö, joka ei ole kärsinyt keskittämisestä yhtä paljon.

  • Kunta on usein äänestänyt suurten yksiköiden linjan mukaan.
    ➡
    Mahdollinen vastustus.


? Yhteenveto: todennäköinen valtuustoäänestys

Kunta

Todennäköinen kanta

Perustelu

Siikalatva

✔ Louetin tuki

Piippolan opisto, Louetin kotikunta

Haapavesi

✔ Louetin tuki

Pienkuntien asema, kriittinen JEDUn linjaan

Pyhäjärvi

✔ Louetin tuki

Pienkuntien intressit

Sievi

✔ Mahdollinen tuki

Keskittämisen kritiikki

Kalajoki

✘ Vastustus

Suuri yksikkö, Myllylän kanta

Ylivieska

✘ Vastustus

Suuri yksikkö, hyötyy keskittämisestä

Nivala

✘ Vastustus

Suuri yksikkö

Oulainen

✘ Mahdollinen vastustus

Keskikokoinen, ei kärsinyt keskittämisestä


Mitä tämä tarkoittaa lopullisessa valtuustoäänestyksessä?

Valtuustossa on tyypillisesti enemmistö suurten kuntien edustajia, joten:

Louetin esitys voi mennä läpi vain, jos pienkunnat äänestävät yhtenä rintamana ja joku suurista kunnista loikkaa tukemaan epäluottamusta.

Tällä hetkellä:

  • Siikalatva, Haapavesi ja Pyhäjärvi ovat vahvoja tukijoita.

  • Kalajoki, Ylivieska ja Nivala muodostavat vahvan vastustajablokin.

  • Sievi ja Oulainen ovat ratkaisevia.

Jos Sievi ja Oulainen kallistuvat Louetin puolelle, epäluottamus voi mennä läpi niukasti.
Jos ne eivät,
Väänänen säilyttää luottamuksen.




tiistai 17. marraskuuta 2026

Historiallinen voitto demokratialle: Oulaskankaan ja Raahen sairaaloiden palvelut pelastuivat – ja nimet jäävät muistiin

 


Maanantai 16. marraskuuta jää Pohjois-Pohjanmaan historiaan päivänä, jolloin kansanvalta näytti todellisen voimansa. Kun Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen (Pohde) aluevaltuusto päätti äänin 44–35 torpata virkamiesten esityksen ja turvata Oulaskankaan ja Raahen sairaaloiden toiminnan, se teki enemmän kuin pelkän terveyspoliittisen ratkaisun. Se osoitti, että keskittämispaineiden edessä ei tarvitse taipua, kun kyse on ihmisten arjesta ja yhdenvertaisista lähipalveluista.

Demokratia toimii silloin, kun päättäjillä on rohkeutta kuunnella asukkaita ja kyseenalaistaa ylhäältä annetut säästölistat. Tärkeiden terveyspalvelujen kuuluu olla lähellä ihmistä niin Raahen seudulla kuin Oulaskankaan vaikutusalueellakin, ei kymmenien tai satojen kilometrien päässä ruuhkautuvissa keskuksissa. Kiitos kuuluu niille 44 aluevaltuutetulle, jotka puoluerajat ylittäen puolustivat koko maakunnan asukkaiden oikeutta turvalliseen ja saavutettavaan hoitoon.

Politiikka on kuitenkin arvovalintoja, ja jokainen valtuutettu vastaa painamastaan napista omille äänestäjilleen. Siksi on tärkeää, että tämän äänestyksen tulos ei unohdu. Ne 35 valtuutettua, jotka olivat valmiita ajamaan alas Oulaskankaan ja Raahen palveluja virkamiesten esityksen mukaisesti, tekivät oman valintansa julkisesti.

Etenkin Oulun ulkopuolisilta alueilta valittujen edustajien ääniä aluesairaaloiden ja lähipalvelujen heikentämisen puolesta on vaikea selittää parhain päin kotikuntien asukkaille. Kun seuraavat vaalit koittavat, äänestäjät muistavat, ketkä seisoivat lähipalvelujen takana ja ketkä olivat valmiita viemään ne pois.

Nämä 35 aluevaltuutettua kannattivat virkamiesten esitystä palvelujen lopettamisesta:

  • Keskusta (14): Anneli Näppä (Oulu), Anni-Inkeri Törmänen (Pudasjärvi), Annu Haho (Oulu), Eija Pahkala (Kalajoki), Eija-Riitta Niinikoski (Nivala), Esa Lehto (Siikajoki), Hemmo Heiskanen (Kuusamo), Jari Latvala (Oulu), Liisa Kylmänen (Liminka), Mirja Vehkaperä (Oulu), Niilo Keränen (Taivalkoski), Olli Heikkilä (Oulu), Rami Rauhala (Sievi), Sanna Valaja (Ii).

  • Kokoomus (11): Emilia Huusko (Vaala), Erika Taube-Säkkinen (Oulu), Jarmo Husso (Oulu), Lyly Rajala (Oulu), Maarit Matinolli (Tyrnävä), Mikko Merihaara (Oulu), Pekka Simonen (Oulu), Susanna Kisner (Oulu), Suvi Puhto (Kalajoki), Tiina Gallén (Kempele), Tuula Mustonen (Kuusamo).

  • Vihreät (6): Elisa Hallapuro (Oulu), Esa Aalto (Oulu), Juha Korpelainen (Oulu), Miia Immonen (Oulu), Mika Rämet (Oulu), Susa Vikeväkorva (Oulu).

  • SDP (3): Annemari Eskola (Oulu), Maire Mäki (Oulu), Pirjo Sirviö (Oulu).

  • Vasemmistoliitto (1): Teijo Liedes (Ii).

Kiitos kuuluu näille 44 aluevaltuutetulle, jotka äänestivät Oulaskankaan ja Raahen palvelujen puolesta:

  • Keskusta (15): Antti Ollikainen (Kempele), Elina Hyttinen (Nivala), Kaisa Louet (Siikalatva), Lauri Nikula (Oulu), Liisa Lumijärvi (Raahe), Marjut Suviaro (Oulainen), Markus Jaatinen (Ylivieska), Matti Soronen (Pyhäjoki), Mauno Soronen (Haapavesi), Miika Heikkilä (Kalajoki), Pekka Poukkula (Raahe), Saija Ylimäki (Ylivieska), Sari Huuskonen (Reisjärvi), Sinikka Parttimaa (Haapajärvi), Tapani Ervasti (Muhos).

  • SDP (10): Harri Minkkinen (Oulu), Inka Hokkanen (Kuusamo), Jarmo Haapaniemi (Kempele), Joni Meriläinen (Oulu), Kaariina Torro (Oulu), Miina-Anniina Heiskanen (Oulu), Niina Kettunen (Oulu), Sanna Laine (Kempele), Taru Lehtinen (Oulu), Tuula Ala-Aho (Oulu).

  • Vasemmistoliitto (9): Anne Huotari (Oulu), Anniina Koutonen (Oulu), Eija Flink (Pyhäjoki), Jouni Jussinniemi (Pyhäjärvi), Katja Tuliniemi (Kalajoki), Mikko Viitanen (Oulu), Olli Kohonen (Oulu), Outi Einistö (Oulu), Tarja Ollanketo (Raahe).

  • Perussuomalaiset (6): Aleksi Hintta (Haapavesi), Anu Mattila (Raahe), Anu Plaketti (Muhos), Ari Ahola (Sievi), Jani Törmi (Oulu), Merja Rasinkangas (Oulu).

  • Kristillisdemokraatit (2): Marja-Leena Kemppainen (Oulu), Matti Heikkinen (Oulainen).

  • Kokoomus (1): Mikko Korkeakoski (Ylivieska).

  • Vihreät (1): Mika Flöjt (Kuusamo).

Tämä päätös on osoitus siitä, että kun ihmiset ja päättäjät pitävät puolensa, myös mahdottomana pidetty voidaan kääntää voitoksi. Pidetään huoli siitä, että tämä äänestystulos muistetaan vielä pitkään.


sunnuntai 15. marraskuuta 2026

Kalajoen seurakuntavaalien tulokset

 

Kalajoen kirkko - maalaus taiteilija Markku Hakola

Kalajoen seurakunnan vuoden 2026 seurakuntavaalien alustava tulos on valmistunut, ja kirkkovaltuustoon valittiin 23 jäsentä toimikaudelle 2027–2030. Vaalien äänestysprosentti Kalajoella oli 23,8 % (1 869 äänestäjää 7 859 äänioikeutetusta).

Äänestystiedot ja paikkajako

Kalajoen seurakunnan julkaisemien tulostietojen mukaan äänistä 64,9 % annettiin ennakkoon. 16–17-vuotiaiden äänestysprosentti oli 10,5 % (33 äänestäjää 313 äänioikeutetusta).

Valituksi tulleiden 23 kirkkovaltuutetun paikat jakautuivat ehdokaslistojen kesken seuraavasti:

  • Yhdessä eteenpäin. 12 paikkaa

  • Elävän seurakunnan puolesta. 7 paikkaa

  • Kristillisten perusarvojen puolesta. 4 paikkaa


Kirkkovaltuustoon valitut (23 jäsentä)

Valitut on järjestetty vertausluvun mukaiseen järjestykseen:

Kirkkovaltuustoon valitut 23 jäsentä vertauslukujensa mukaisessa järjestyksessä ovat Mari Niemelä, Mauri Kaattari, Matti Peltola, Kullervo Niemelä, Heikki Saukko, Otto Märsylä, Erkki Olkkola, Mari Saari-Somero, Riku Oja, Saija Heikkilä, Joose Veteläinen, Teuvo Tuorila, Esa Rahja, Jouko Arvo, Anna-Maija Pahkala, Krista Översti, Heikki Vänttilä, Marja Ojala, Antti Kuusisto, Juha Siermala, Heidi Kyösti, Johanna Venho ja Sirkka Piippo. Koko taulukon tiedot ammatteineen ja äänimäärineen ovat tarkastettavissa lähdeaineistossa.

Varasijoille valitut

Listojen ensimmäiset varajäsenet vertausluvuittain:

  • Yhdessä eteenpäin. Helena Nikkarikoski, Minna Ainali, Kaisu Polet, Juha Rahkola, Esko Heiska, Markku Myllymäki, Piia Härkönen ja Katja Lahti.

  • Elävän seurakunnan puolesta. Lek Pernu, Tuija Tuorila, Riitta-Liisa Palovaara, Jouni Pöyhtäri, Maria Pentinmikko, Tommi Sinko ja Miikka Ketonen sekä muut listan ehdokkaat.

  • Kristillisten perusarvojen puolesta. Anna-Liisa Rahkola ja Markku Pasanen.


lauantai 14. marraskuuta 2026

Rautiosta 1300-luvulla seuraavat keskeiset tiedot ja tulkinnat:

 

Rautiosta 1300-luvulla seuraavat keskeiset tiedot ja tulkinnat:

1. Rajalinja ja Kukkarokivi (Hanhikivi)

  • Pähkinäsaaren rauhan raja: Juholan tutkimuksen mukaan vuoden 1323 rauhanraja kulki Raution kautta. Se kulki Sievin Petäjäojalta (rajan Petäjoki) suoraa linjaa Raution läpi kohti Pahkalanjokea eli Himanganjokea (rajan Pathajoki).

  • Verotusrajan merkkikivi: Raution Ylipäässä, sisämaahan johtavan harjutien varrella sijaitseva suuri noin 10 metriä korkea Kukkarokivi on Juholan mukaan lähes varmasti vanhoissa asiakirjoissa mainittu Ruotsin ja Novgorodin välisen verotusrajan merkkikivi, Hanhikivi.

  • Sijainnin todisteet: Kiven vieressä virtaa Hanhipuro, jonka katsotaan antaneen kivelle sen historiallisen nimen. Lisäksi vanhojen asiakirjojen mukaan Hanhikiven tuli sijaita 50 peninkulman (300 km) päässä Rovaniemeltä – matka, joka täsmää juuri Raution Kukkarokiveen (toisin kuin Pyhäjoen Hanhikiveen, jonne matkaa on 240 km). Kivestä on myöhemmin hakattu ja kuumentamalla irrotettu pintaa ihmisen toimesta, millä on todennäköisesti hävitetty vanhoja rajamerkintöjä.

2. Rautio kulttuuri- ja verotusrajan vyöhykkeellä

  • Rajan luonne: Tekstien mukaan 1300-luvulla raja ei ollut tiukasti vartioitu valtakunnanraja, vaan etäisten valtakeskusten sopimus verotus- ja nautinta-alueista. Tavalliset ihmiset kulkivat alueella vapaasti eivätkä välttämättä edes tienneet rajasta.

  • Karjalaisasutuksen eteläraja: Raution kautta Perämerelle (Pahkalanjoelle) kulkenut linja muodosti 1300-luvulla venäjänkarjalaisten asuttaman ja Novgorodin verottaman "Pohjanrannan" etelärajan. Raution pohjoispuolinen alue (kuten Kalajoki, joka kuului tuolloin Salon pitäjään) oli Novgorodin ja karjalaisten vaikutuspiiriä, kun taas eteläpuoli kuului Ruotsin hallintaan.

  • Kauppa- ja liikkumisrajoitukset: Vuoden 1323 jälkeen Ruotsin kuninkaat rajoittivat karjalaisten liikkumista tämän rajan eteläpuolelle (esim. kuningas Albrektin jyrkkä purjehduskielto vuonna 1365).

3. Paikannimistö ja suvut 1300-luvun perintönä

  • Sukunimi Petäistö: Rautiossa ja Sievissä säilynyt sukunimi Petäistö on Juholan mukaan suora nimistöllinen jäänne vuoden 1323 rajaluettelon Petäjoesta ja sen varrella olleista Petä-järvistä.

  • Raja-alueen nimistö: Raution ja lähialueiden maastossa on säilynyt runsaasti vanhaan rajaan viittaavaa nimistöä (kuten Pole-nimet, jotka juontuvat epämääräistä raja- ja rintama-aluetta tarkoittavasta venäjän sanasta Dikoje Pole).

  • Kulkuväylät: Vaikka Rautiosta mainitaan myös myöhempiä 1500-luvun rajakiviä (kuten vuoden 1551 rajakivi ja Vähä-Raution suvun tila), alueen halki kulkeneiden harjuteiden ja polkujen (kuten suoalueen ylittävän Tervatien) varhaisvaiheiden arvioidaan kytkeytyvän jo 1300-luvun rajaan ja sen liikenteeseen.

(Huom. Teksteissä tuodaan esiin, että Raution kautta kulkeva linja on nimenomaan paikallishistorian tutkija Sulevi Juholan teoria, joka haastaa perinteisemmät historiantutkijoiden tulkinnat rajan päättymisestä Pyhäjoelle tai Pattijoelle.)

Sulevi Juholan tutkimuksen sekä Raution kulttuurireitin tietojen perusteella Raution ja sen lähialueen maastosta on tunnistettu kaksi 1500-luvulle ajoitettua rajakivilöytöä (vuosilta 1551 ja 1577), jotka liittyvät Ruotsin ja Venäjän välisen rajan sekä Pohjanmaan nautinta- ja kalastusoikeuksien selvittelyihin. [

1. Kaupunginmäen rajakivi (1551)

  • Sijainti ja muistomerkki: Raution Kaupunginmäen alueelta on löytynyt vanha rajakivi, johon on kaiverrettu vuosiluku 1551. Kivi on nykyään nostettu esille osaksi Raution kulttuurireitin varrella olevaa Pähkinäsaaren rauhan rajan muistomerkkiä.

  • Historiallinen yhteys: Juhola yhdistää kiven 1550-luvun rajatapahtumiin ja Kustaa Vaasan aikaisiin rajamittauksiin, joita mainitaan muun muassa Savonlinnan (1551) ja Partalan (1559) tilikirjoissa. Asiakirjojen mukaan Pohjanmaalla Venäjän rajan tuntumassa sijainneesta kruunun tilasta oli 30 peninkulman (180 kilometrin) matka Tervon Rasvanginjärvelle, mikä vastaa etäisyyttä Raution rajakiven löytöpaikalta Rasvankiin.

  • Asutus ja kulkureitit: Kiven löytöpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsi Juholan mukaan 1500-luvulla verovapaa kruunun tila (jossa asui kuninkaan kengitysseppänä toiminut Vähä-Raution suvun esi-isä) sekä kruununtorppa. Torpan luota sai alkunsa vanha, Kortenevan ylittävä Tervatie, jonka arvioidaan liittyneen vanhaan rajatiehen.

2. Hautakankaan rajakivi (1577)

  • Sijainti: Raution eteläpuolelta, Sievin Kukonkylän ja Eskolan väliseltä Hautakankaalta, on löytynyt rajapyykki vuosiluvulla 1577.

  • Historiallinen yhteys: Kivi liittyy Pohjanmaalla käytyihin laajoihin kalastuskiistoihin, jotka ulottuivat Tornionjoelta Petäjoelle saakka. Vuonna 1577 lainlukija Kröpp suoritti Pohjois-Suomen laamanni Henrik Klaunpoika Hornin puolesta rajatoimituksen, johon viitataan vuoden 1596 käräjäpöytäkirjassa.

  • Vaikutus rajalinjaan: Tässä toimituksessa rajaa taitettiin siten, että Petäjäoja ja sen alapuolinen osa Vääräjoesta siirrettiin kuulumaan "Pohjanrantaan", ja linja vedettiin kohti Raution Kukkarokiveä sekä vuoden 1551 rajapyykkiä – samaa mutkaa, joka näkyy edelleen alueen hallinnollisissa rajoissa.

Lähialueen muut vanhat rajakivet (Juholan tutkimuksessa)

Samassa yhteydessä Juhola nostaa esiin myös kaksi Raution rajalinjaan kytkeytyvää, vielä 1500-lukua vanhemmaksi tulkittua rajamerkkiä lähikunnista:

  • Pahkalanjoen Kruununkivi (Kalajoki/Himanka): Pahkalanjoen varressa sijaitseva alttarimainen rajakivi, johon on kaiverrettu sekä Ruotsin kruunuja että Venäjän ortodoksiristejä. Juhola ajoittaa varhaisimmat merkinnät vuoteen 1383 ja myöhemmät numeroinnit vuoden 1775 lääninjakoon.

  • Jääkolun pyykki (Pihtipudas/Reisjärvi): Maanselällä sijaitseva rajapyykki merkinnällä 359 ja kirjaimilla A D, jonka Juhola yhdistää vuoden 1359 tapahtumiin


Pahkalanjoen Kruununkivi (tunnetaan myös nimellä Himangan Kruununkivi) on Kalajoen Himangalla, Pahkalanjoen varressa sijaitseva historiallinen rajamerkki, johon on kaiverrettu sekä Ruotsin kruunuja että venäläisiä rajasymboleja. Paikallishistorian tutkija Sulevi Juholan mukaan se on läntisen Suomen ainoa rajakivi, josta löytyy venäläisten käyttämiä rajasymboleja.

1. Rakenne ja sijainti

  • Kiviasetelma: Kohde koostuu keskuskivestä sekä sen ympärille pystyyn nostetuista kivistä, jotka muodostavat alttarimaisen kokonaisuuden.

  • Sijainti: Kivi sijaitsee Pahkalanjoen (Himanganjoen) varressa. Juholan tulkinnan mukaan Pahkalanjoki on sama joki, joka esiintyy Pähkinäsaaren rauhan rajaluetteloissa nimellä Pathajoki.

  • Opastus: Kohteelle on pystytetty kiven historiasta ja tulkinnoista kertova opastaulu, jonka tekstin on laatinut Sulevi Juhola.

2. Kaiverrukset ja symbolit

Kruununkiven pintaan on hakattu kahden eri valtakunnan – Ruotsin ja Novgorodin/Venäjän – rajamerkintöjä:

  • Venäläiset symbolit: Kivessä on kolme venäläisten käyttämää rajamerkintäsymbolia: ortodoksiristi, Pyhän Andrean lippu (vinoristi) sekä tavallinen risti.

  • Ruotsalaiset symbolit: Kiveen on kaiverrettu neljä Ruotsin kruunua.

  • Numeromerkinnät: Juholan tulkinnan mukaan kivessä on myös myöhempiä numeromerkintöjä, jotka hän yhdistää vuoden 1775 lääninjakoon.

3. Tutkimushistoria ja tulkinnat

  • Ajoitus (1383): Sulevi Juholan mukaan kivi ei ole suoraan rauhantekovuodelta 1323, vaan hän ajoittaa varhaisimmat rajamerkinnät vuoteen 1383. Hänen mukaansa kivi todistaa Pähkinäsaaren rauhan rajan kulkeneen Raution Kukkarokiveltä suoraan Pahkalanjoelle ja sieltä Perämereen.

  • Merellinen jatke: Juhola kytkee Kruununkiven Pahkalanjoen suun edustalla (noin 7 kilometrin päässä rannikosta) sijaitsevaan Hevoskarin kivimonumenttiin. Hän tulkitsee sen olevan merellinen rajamerkki kuningas Albrekt Mecklenburgilaisen vuonna 1365 karjalaisille antamasta purjehduskiellosta, jolla estettiin karjalaisten kulku rajan eteläpuolelle.

  • Arkeologinen tarkastus ja kritiikki: Museoviraston tutkija Kaisa Lehtonen ja Pohjanmaan museon maakunta-arkeologi Pentti Risla tarkastivat Kruununkiven maastokäynnillä syyskuussa 2008, ja kohde on merkitty muinaisjäännösrekisteriin historiallisen ajan rajamerkkinä. Akateemiset historiantutkijat (kuten professori Jouko Vahtola) ovat kuitenkin suhtautuneet varauksellisesti Juholan tulkintaan Pähkinäsaaren rauhan rajan kulusta 1300-luvun kirjallisten lähteiden vähäisyyden vuoksi ja pitävät perinteistä Pyhäjoen Hanhikiven linjaa todennäköisempänä.


Hevoskarin kivimonumentti (tunnetaan virallisemmin nimellä Hevoskarin jatulintarha tai kivirakenteet) sijaitsee Kalajoen Himangalla, Rahjan saariston ulkolaidalla olevassa Hevoskarin saaressa noin 7 kilometrin päässä rannikosta. Paikallishistorian tutkija Sulevi Juhola tulkitsee sen olevan 1300-luvun merellinen rajamerkki, kun taas Museovirasto luokittelee saaren kivirakenteet 1700-luvun jatulintarhoiksi sekä vanhoiksi kalastajien asumusten ja kummelin jäänteiksi.

1. Sulevi Juholan tulkinta: Vuoden 1365 purjehduskiellon rajamerkki

Juholan Pähkinäsaaren rauhan rajaa käsittelevässä tutkimuksessa Hevoskarin kivimonumentti on suora merellinen jatke Raution Kukkarokiveltä ja Pahkalanjoen Kruununkiveltä ulottuvalle rajalinjalle:

  • Yhteys kuninkaan purjehduskieltoon: Ruotsin kuningas Albrekt Mecklenburgilainen antoi vuonna 1365 jyrkän purjehduskiellon, jolla kiellettiin venäjänkarjalaisia purjehtimasta ja käymästä kauppaa Pohjanlahden eteläosissa.

  • Merellinen rajapyykki: Juholan mukaan Pahkalanjoen suun (rajan Pathajoen) edustalla kohoava Hevoskarin kivimonumentti pystytettiin osoittamaan merellä sitä linjaa, jonka eteläpuolelle karjalaisilla ei ollut asiaa.

  • Sijainti avomerellä: Maankohoamisen vuoksi 1300-luvulla nykyistä pienempi Hevoskari sijaitsi suoraan Pahkalanjoelta ulos avomerelle johtavan laivaväylän tuntumassa, mikä teki siitä strategisen paikan merimerkille.

2. Arkeologinen näkemys ja saaren muut kivirakenteet

Arkeologisissa inventoinneissa (kuten Mikroliitti Oy:n vuoden 2008 Rahjan saariston inventoinnissa) Hevoskarista on kartoitettu useita eri-ikäisiä muinaisjäännöksiä, joita ei ole yhdistetty keskiaikaiseen valtakunnanrajaan:

  • Jatulintarhat (Hevoskari): Saaren laella sijaitsee kivistä ladottu labyrinttimainen jatulintarha ja kiviröykkiöitä, jotka on maankohoamisen ja korkeusaseman (noin 5 metriä merenpinnasta) perusteella ajoitettu 1700-luvulle.

  • Kummelit ja kalamajat (Hevoskari 4 ja Hevoskari 5): Saarelta löytyy myös useita rakennusten pohjia (kalamajoja), tulisijoja, kivenrivistöjä (ranoja) sekä merenkulkijoiden pystyttämiä kiviröykkiöitä eli kummeleita, jotka ovat liittyneet saariston pyynti- ja kalastuskulttuuriin.

3. Saavutettavuus nykyään

  • Hevoskari on suosittu retkikohde veneilijöille ja melojille. Saarelle johtaa merkitty melontareitti Hevoskariin, ja muinaismuistolain rauhoittamat kivirakenteet ovat nähtävillä saaren avoimilla kallio- ja kivikkoalueilla.


Pähkinäsaaren rauhan raja arkeologian ja raja-alueelle jääneen paikannimistön valossa

https://journal.fi/ennenjanyt/article/view/108463/63471


Pähkinäsaaren rauhasta 700 vuotta

https://e-aho-kalajokiblog.blogspot.com/2023/05/pahkinasaaren-rauhasta-700-vuotta.html