tiistai 28. heinäkuuta 2026

Osmo Tokola – Raution suuri kulttuuripersoona, kynän ja harmonian mestari

Kuva 1: Musiikki oli elämäntapa – Opettaja ja hänen viulunsa

Kuvassa Raution pitkäaikainen opettaja ja kulttuurivaikuttaja Osmo Tokola on rakkaimman harrastuksensa parissa. Vaikka Tokola muistetaan Raution koululla erityisesti siitä, kuinka hän säesti oppilaidensa laulua ja juhlia luokkahuoneen harmonilla, oli viulu hänelle vähintään yhtä läheinen instrumentti.

Monilahjakas Tokola ei ainoastaan esittänyt muiden teoksia, vaan hän oli itsekin herkkä säveltäjä ja sanoittaja, jonka kynästä syntyivät muun muassa rakastetut kappaleet Ilta Pitkäjärvellä sekä koskettava joululaulu Saapuos, oi saavu kultainen. Tämä kuva vangitsee täydellisesti sen herkkyyden ja intohimon, jolla Tokola toi musiikin ja taiteen osaksi rautiolaista arkea ja juhlaa.

Kuva 2: Käsityön ja mytologian liitto – ”Kalevalasta Jukolaan” -näyttely Rautio-viikolla

Tämä upea ajankuva on taltioitu perinteiseltä Rautio-viikolta, jossa esiteltiin Osmo Tokolan monipuolista visuaalista lahjakkuutta. Näyttely kantaa itseoikeutetusti nimeä ”Kalevalasta Jukolaan”, mikä kuvastaa täydellisesti Tokolan syvää kiinnostusta suomalaista kansanperinnettä, kansalliseeposta ja Aleksis Kiven maailmaa kohtaan.

Kuvassa näkyvät upeat, herkkävireiset maalaukset sekä äärimmäistä tarkkuutta vaatineet, käsin pakotetut kuparitaulutyöt todistavat, että Tokola oli paitsi hengen mies ja kasvattaja, myös poikkeuksellisen taitava käsistään. Rautio-viikon näyttely oli aikanaan suuri kulttuuritapahtuma, joka keräsi kyläläiset ja kesävieraat ihastelemaan oman kylän isähahmon sydämellä syntynyttä elämäntyötä.

Osmo Tokola on tunnettu suomalainen opettaja, kulttuurivaikuttaja ja paikkakuntansa isähahmo, joka vaikutti erityisesti Kalajoen Raution kylässä. Hän teki pitkän ja monipuolisen elämäntyön, jonka jälki näkyy edelleen alueen kulttuurissa ja yhdistystoiminnassa

Keskeiset elämänalueet ja saavutukset

Pitkä opettajanura: Tokola toimi Raution koululla opettajana yli 20 vuotta. Hänet muistetaan opettajana, joka painotti elämän perusarvoja, itsensä ylittämistä ja yhteisöllisyyttä.
Liikunta ja urheilu: Urheilu ja liikuntakasvatus olivat lähellä hänen sydäntään. Erityisesti telinevoimistelu oli tärkeässä roolissa; tavoitteena oli, että jokainen oppilas oppi tekemään rekillä oikeaoppisen kipin.
Musiikki ja laulunteko: Tokola oli monialainen kulttuuritaitaja, joka säesti oppilaitaan harmonilla. Hän myös sävelsi ja sanoitti itse musiikkia. Hänen tuotantoonsa kuuluvat muun muassa kappaleet Ilta Pitkäjärvellä sekä joululaulu Saapuos, oi saavu kultainen.
Kotiseutu- ja yhdistystoiminta: Hän oli mukana perustamassa Raution Kennel- ja Metsästysseuraa vuonna 1952. Lisäksi hän ideoi vuonna 1980 pystytetyn luonnonkivisen Siirtolaisuudessa kuolleiden muistomerkin Raution kotiseutuyhdistykselle.

Ennen Rion parrasvaloja – Kun tuleva olympiaurheilija raivasi tietään Raution Kisailijoissa

Kuvassa: Raution Kisailijoiden kuusi vahvaa – Nuori Milko Tokola matkansa alussa

Tämä korvaamaton arkistokuva vie meidät aikaan, jolloin Kalajoelta ponnistava Milko Tokola oli vasta uransa alussa ja suurelle urheilukansalle vielä tuntematon nimi. Kuvassa komeilee Raution Kisailijoiden kuusikko, joka edusti pienen kyläseuran poikkeuksellisen kovaa painonnostobuumia ja vahvaa yhteishenkeä.

Kipinä syttyy kotisalilla: Vaikka suurin osa muistaa Tokolan myöhemmistä Rion olympiavuosistaan (2016) ja Rovaniemen Reippaan riveistä, hänen todelliset juurensa ja rakkautensa rautaan valettiin juuri täällä – Raution Kisailijoiden riveissä, jossa kuvan nuoret miehet treenasivat tinkimättömästi.
Tunnistatko kuvan muut kasvot?: Kuva henkii sitä aitoa, hikistä ja periksiantamatonta urheiluseuratoimintaa, josta Kalajoki ja Rautio tunnetaan. Se tallentaa hetken juuri ennen kuin Milkon poikkeuksellinen intensiteetti, lavakarisma ja hurjat SE-tulokset räjähtivät koko Suomen tietoisuuteen.

Milko Tokola (s. 10. lokakuuta 1992) on suomalainen uransa lopettanut painonnostaja ja olympiaurheilija, joka edusti Suomea Rio de Janeiron olympialaisissa vuonna 2016. Kalajoelta kotoisin oleva Tokola tunnettiin lavalla erityisesti poikkeuksellisesta intensiteetistään, intohimoisesta latauksestaan sekä kovista taisteluistaan raudan kanssa.

Urheilu-uran keskeiset kohokohdat

Rion olympialaiset 2016: Tokola edusti Suomea 85-kiloisten sarjassa sijoittuen 12:nneksi yhteistuloksella 320 kg (tempaus 145 kg ja työntö 175 kg). Erityisesti hänen olympialaisissa tekemänsä hurja työntö jäi suomalaiseen urheiluhistoriaan, sillä hän pyörtyi lavalta takahuoneeseen poistuessaan maksimaalisen suorituksensa jälkeen.
Ennätykset: Tokola on tehnyt urallaan Suomen ja Pohjoismaiden ennätyksiä. Hänen paras virallinen SE-yhteistuloksensa 85 kilon sarjassa oli 335 kg.
Seuraedustus: Hän edusti urallaan pääasiassa Rovaniemen Reipasta sekä aivan uransa loppuvaiheessa kotipaikkakuntansa Raution Kisailijoita.
Uran päättyminen: Tokola päätti urheilu-uransa tammikuussa 2018 vain 25-vuotiaana muun muassa toistuvien terveyshuolien, kuten pääkipujen ja pyörtymisalttiuden vuoksi.

Urheilun jälkeinen elämä

Urheilu-uransa jälkeen Tokola siirtyi yrittäjäksi maalausalalle ja asuu perheineen Kalajoella. Hän perusti oman yrityksen nimeltään Maalausliike Milko Tokola Oy, joka jatkaa alueellisia maalausperinteitä. Vaikka aktiiviura huipulla päättyi, kova voimaharjoittelu on pysynyt vahvasti osana hänen elämäänsä

Kun herrat muurasivat matkailuhistoriaa – Tapion Tuvan legendaarisen ”Ihmemaan” lähtölaukaus vuonna 1989

Tiilirakentamisen idea: Idean isänä toimi Tapani Hautamäki, joka suunnitteli Ihmemaan Kalajoen historia. Hän sai suuren maailman mallista idean, jossa matkailijat itse osallistuisivat rakentamiseen muuraamalla tiiliä Kalajoen historia. Valokuvassasi näkyvä tiilipatsas tai muurattu rakenne edusti tämän vision lähtölaukausta ja projektin peruskiveä Kalajoen historia.

Nykytila: Tempauksesta ja itse tiilirakennelmasta on nykyään jäljellä vain muisto Kalajoen historia. Alue kehittyi myöhemmin maauimalaksi (Tapioland) Kalajoen historia.

Valokuvan henkilöt ja heidän roolinsa

Tilaisuuteen oli kutsuttu alueen ja valtakunnan tason poliittista johtoa symboloimaan hankkeen tärkeyttä:

Ahti Pekkala ("maaherra Pekkala"): Pekkala toimi tuolloin Oulun läänin maaherrana (vuosina 1986–1991). Hän oli se, joka suoritti tilaisuudessa virallisen peruskiven muurauksen Kalajoen historia. Paikallisissa historiallisissa merkinnöissä hänen tittelikseen kuvatekstissä on toisinaan mainittu myös eduskunnan puhemies, mikä oli hänen aiempi korkea roolinsa Kalajoen historia.
Kalevi Mattila ("kansanedustaja Mattila"): Keskustapuolueen ylivieskalainen pitkäaikainen kansanedustaja, joka oli keskeinen vaikuttaja alueen hankkeiden edistämisessä ja toi tilaisuuteen valtiovallan tervehdyksen Kalajoen historia.
Arvo Väliverronen: Kalajoen kunnanhallituksen (nykyisin kaupunginhallituksen) puheenjohtaja, joka edusti Kalajoen kunnan virallista poliittista johtoa ja tukea matkailuinvestoinneille.
Allan Seikkula: Tapion Tuvan perustaja ja isäntä, joka yhdessä vaimonsa Kaarinan kanssa loi matkailukohteen tyhjästä vuonna 1979 ja toimi rohkeana visionäärinä uusille laajennuksille.

Laajempi historiallinen konteksti

Hanke oli osa laajempaa kiistaa ja kehitystä Kalajoen Hiekkasärkillä. Allan Seikkulan ajama yksityinen Ihmemaa- ja maauimalahanke (jota oli tarkoitus laajentaa myöhemmin katetuksi kylpyläksi) joutui kilpailutilanteeseen Kalajoen kunnan oman kylpylähankkeen kanssa Kalajoen historia. Kunta päätyi lopulta rahoittamaan omaa hankettaan, josta syntyi Sanifani-kylpylä, mikä jarrutti Seikkulan ja Erkki Ahon alkuperäisen vision täysimittaista toteutumista.

Valokuva esittää juuri sitä hetkeä, kun into ja usko uuteen matkailuinnovaatioon olivat huipussaan ja hankkeelle haettiin vahvaa selkänojaa maakunnan ja valtion huipulta.

Dyynien ylpeys Rantakalla – Hiekkasärkkien viihteen ja loiston legendaariset humuvuodet

Perustaminen ja alkutaival (1970-luku)

Tehdassuunnitelmista matkailuun: Alueelle suunniteltiin alun perin kevytbetoniharkkoja valmistavaa tehdasta. Suunnitelman taustalla oli Lohja-yhtiön Petter Forsström ("Kalkki-Petteri"). Hänen kuoltuaan maa-alue kuitenkin myytiin muuhun käyttöön.
"Kolme kovaa" perustajaa: Hotellihankkeen laittoi liikkeelle paikallinen nelikko: kunnanlääkäri Untamo Sorasto, pankinjohtaja Aarne Isomäki, kunnan rakennusmestari Olavi Nikkarikoski sekä pyhäsalmelainen urakoitsija Veikko Leskinen.
Arkkitehtuuri ja palvelut: Vuonna 1971–1972 valmistui ensin motelliosa uimahalli-kahviloineen. Se oli Hiekkasärkkien ensimmäinen uimahalli. Seuraavana vuonna valmistui modernia 1970-luvun arkkitehtuurityyliä edustava varsinainen päärakennus, johon tuli 32 hotellihuonetta, saunatilat uima-altaineen sekä 300-paikkainen näköalaravintola.

Lomaliiton aikakausi ja "humuvuodet" (1978–2009)

Omistusvaihdos: Perustajat vuokrasivat hotellin Lomaliitolle vuonna 1978, ja varsinainen omistusoikeus siirtyi järjestölle vuonna 1984.
Viihdekeskus: Rantakallasta tuli vuosikymmeniksi Hiekkasärkkien viihteen keskus. Sen ravintolan estradilla esiintyivät lähes kaikki Suomen sen ajan suosituimmat artistit ja humu oli kovaa. Hotellinjohtajana aloitti noin vuonna 1980 Sisko Konu, joka luotsasi toimintaa pitkään.
Konkurssi: Pitkä aikakausi päättyi joulukuussa 2009, kun talousvaikeuksiin ajautunut Lomaliitto meni yllättäen konkurssiin. Hotellin toiminta oli kuitenkin Kalajoella ollut kannattavaa.

Uusi nousu yksityisomistuksessa (2010-luku–)

Paikalliset pelastajat: Keväällä 2010 uusi ylivieskalaisjohtoinen sijoittajaryhmä (mm. Juha Salo, Antti Rantala, Esa Valli ja Pauli Aakula) osti Rantakallan kiinteistöt ja laajan 10,5 hehtaarin maa-alueen konkurssipesältä. Operatiivisesta toiminnasta vastasi aluksi pitkäaikainen hotellinjohtaja Sisko Konu.
Suurlaajennukset ja uudistuminen: Hotelli lähti uuteen kukoistukseen ja aluetta alettiin kehittää voimakkaasti. Rannan tuntumaan ja mäntymetsään on noussut uusia moderneja loma-asuntoja ja huoneistoja.
Safiiri ja Jäkälähovi: Vuonna 2021 käynnistettiin yli 4 miljoonan euron suurinvestointi, jonka myötä kesällä 2022 vanhan päärakennuksen viereen valmistui korkeatasoinen, viisikerroksinen Huoneistohotelli Safiiri. Kesäksi 2023 valmistuivat puolestaan uudet Jäkälähovin huoneistot.
Sukupolvenvaihdos: Vuonna 2018 hotellitoimintaa varten perustettiin nykyinen Hotelli Rantakalla Oy, jonka toimitusjohtajana toimii Raija Eskola-Valli. Alkuperäisiä 1970-luvun vanhoja hotellitiloja on suunniteltu purettavaksi asteittain alueen modernisoituessa.

Työväen ääni ja historian tallentaja – Kunnallisvaikuttaja Martti Lindvall oli Kalajoen historian kantava voima

Martti Lindvall (1906–1985) oli erittäin keskeinen suomalainen vasemmistopoliitikko, kunnallisvaikuttaja ja työmies, joka teki elämäntyönsä Kalajoella. Hänet muistetaan alueellaan pitkäaikaisena Kalajoen historian merkkihenkilönä ja paikallisen työväenliikkeen kantavana voimana.

Poliittinen ura ja luottamustoimet

SKDL-vaikuttaja: Lindvall edusti Suomen Kansan Demokraattista Liittoa (SKDL) ja oli puolueensa ehdottomia keulahahmoja Kalajokilaaksossa.
Kuntapoliitikko: Hän vaikutti vuosikymmeniä Kalajoen kunnalliselämässä ja toimi muun muassa Kalajoen kunnanvaltuuston toisena varapuheenjohtajana (esimerkiksi vuonna 1978) sekä kunnanhallituksen jäsenenä.
Eduskuntavaaliehdokkuus: Vuonna 1978 Lindvall oli Kalajoelta asettunut ehdokkaaksi presidentin valitsijamiesten vaaleissa SKDL:n listoilta. Samaan aikaan muista puolueista Kalajoelta ehdolla olivat muun muassa Paavo Saari (Keskusta) ja Matti Ojala (Kokoomus).
Hiekkasärkät Oy: Kun Kalajoen Hiekkasärkkien matkailua alettiin kehittää ja kunnallinen matkailuyhtiö Hiekkasärkät Oy perustettiin vuonna 1979, Lindvall valittiin sen ensimmäiseen hallitukseen poliittisena edustajana. Hän oli mukana päättämässä Hiekkasärkkien matkailuinfrasta ja myös aiemmin mainitun Tapion Tuvan alueen alkutaipaleen kehityksestä.

Kotiseututyö ja historia

Lindvall kantoi suurta huolta paikallisen työväestön ja poliittisen historian säilymisestä. Aktiiviuransa jälkeen hän keräsi ja järjesti merkittävän määrän Kalajoen työväenliikkeeseen liittyvää historiallista materiaalia. Julkaisutoiminnan päätteeksi Lindvall luovutti nämä arvokkaat dokumentit ja asiakirjat Oulun maakunta-arkistoon (nykyinen Kansallisarkisto), jossa ne palvelevat edelleen paikallishistorian tutkijoita.

Kuvassa: Kalajoen vanhan apteekintalon kadonnut loisto – Arvo-omaisuutta säätyläisperheen kodissa

Tämä harvinainen ja aikaisemmin julkaisematon sisäkuva Kalajoen vanhasta apteekintalosta (alkuperäiseltä nimeltään Marttilan sotilaspuustelli) pysäyttää katsojan. Se todistaa aukottomasti, että kyseessä ei ollut mikä tahansa tavallinen maaseutupitäjän rakennus, vaan poikkeuksellisen arvokas ja loistelias kokonaisuus. Tämän säätyläiskodin ja apteekin sisustuksessa jokainen yksityiskohta viesti korkeasta elintasosta, varakkuudesta ja kulttuuriperinnöstä.

Kalajoen vanha apteekintalo, Kalajoen Säästöpankin talo ja Havulan kartano Plassilla muodostavat Kalajoen historiallisesti ja arkkitehtonisesti arvokkaimman rakennuskolmikon. Jokainen näistä edustaa oman aikakautensa huippua, ja niiden loistelias sisustus sekä koko kuvastavat omistajiensa poikkeuksellista yhteiskunnallista asemaa ja varakkuutta.

1. Kalajoen vanha apteekintalo (Marttilan sotilaspuustelli)

Alun perin jo vuonna 1737 Ruotsin armeijan luutnantin virkataloksi eli Marttilan puustelliksi rakennettu hirsitalo on yksi alueen vanhimmista ja monivaiheisimmista rakennuksista.

Arvokas sisustus: Apteekkitoiminnan (1860–1964) ja Granlundin apteekkarisuvun aikana talosta kehittyi todellinen herrasväen koti. Sen sisustusta hallitsivat massiiviset apteekkihuonekalut, monet salit, upeat pönttöuunit sekä hienostuneet puusepän työt, jotka vastasivat säätyläisperheen korkeaa elintasoa.
Pelastushanke: Apteekin muutettua talo rappeutui ja kärsi pahoja muutostöitä liikekäytössä, kunnes toimittaja Helena Petäistö pelasti purku-uhan alaisen talovanhuksen vuonna 2012 ja siirrätti sen talteen.

2. Kalajoen Säästöpankin talo (Wanha Pankki)

Vuonna 1915 valmistunut upea rakennus on Kalajoen ydinkeskustan näyttävimpiä maamerkkejä ja paikkakunnan ainoa säilynyt jugendpiirteinen rakennus.

Vaikuttava arkkitehtuuri: Sahanjohtaja Oskari Santaholman aloitteesta syntyneen rakennuksen piirustukset ovat Kyösti Himangan allekirjoittamat. Se kuvasti "miljoonapankiksi" nousseen laitoksen vakavaraisuutta.
Sisätilat: Talon sisustuksen kruunasi upea, korkea juhlasali, arvokkaat pankkitiskit sekä paksuilla teräsovilla varustettu holvi, jota kuntakin vuokrasi. Nykyisin entisöity rakennus palvelee matkailijoita Majoitus Wanha Pankki -nimellä.

3. Havulan kartano (Havula Plassilla)

Vuonna 1912 valmistunut Havula on Kalajoen vanhan kaupunginosan, Plassin, kiistaton helmi. Se rakennettiin Santaholman sahanjohtajan Oskari Santaholman perheen asunnoksi.

Pohjois-Suomen hienoin jugendsisustus: Havula on poikkeuksellinen, sillä sen alkuperäinen 1910- ja 1930-lukujen sisustus on säilynyt lähes koskemattomana.
Yksityiskohdat: Noin 700 neliömetrin kartanossa on 14 huonetta. Sisustus on ainutlaatuinen sekoitus ulkomaisia tyylihuonekaluja, varta vasten tilattuja kotimaisia kalustustyylejä, arvokasta taidetta, tyylipuhtaita jugend-kaakeliuuneja sekä aikansa huippumodernia tekniikkaa. Nykyisin se toimii kesäisin avoinna olevana kotimuseona.

Nämä kolme taloa edustivat aikaa, jolloin rakennuksen ulkomuodolla ja sisustuksen loistokkuudella haluttiin viestiä Kalajoen johtavien instituutioiden ja sukujen mahtia.

Petri ”Elmo” Keskitalo (s. 1967) – Kymmenottelija ja urheilujohtaja

Petri Keskitalo on syntynyt Raahessa (naapurikunta Kalajoen lähellä) ja hän oli 1980- ja 1990-luvuilla suomalaisen yleisurheilun suurimpia tähtiä.

Urheilusaavutukset: Hän on Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen nuorten maailmanmestari (Ateenassa 1986 kymmenottelussa). Miesten sarjassa hänen paras saavutuksensa oli MM-kisojen 5. sija Tokiossa vuonna 1991 silloisella Suomen ennätystuloksella 8318 pistettä. Hän edusti Suomea myös Seoulin (1988) ja Barcelonan (1992) olympialaisissa.
Ura urheilun jälkeen: Toimi uransa jälkeen pitkään viestintä- ja brändijohtajana liike-elämässä (mm. Rautaruukilla ja Rannilalla) sekä Linna Golfin toimitusjohtajana. Myöhemmin hän siirtyi Suomen Olympiakomitean varatoimitusjohtajaksi.
Yksityiselämä: Hänen poikansa on suosittu rikoskirjailija Joona Keskitalo.

Petri ”Elmo” Keskitalo oli tosiaan tuttu ja odotettu näky Kalajoen Junkkarien järjestämissä yleisurheilukilpailuissa 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Raahelaislähtöisenä ja myöhemmin Oulun Pyrintöä edustaneena urheilijana hän kilpaili usein lähialueen parhailla suorituspaikoilla, joista Kalajoen Merenojan urheilukenttä oli yksi keskeisimmistä.

Kalajoen urheilukentän avauskisat ja rooli

Uusi suorituspaikka: Kun Kalajoen Merenojan urheilukentälle asennettiin aikansa huipputason kestopäällyste (nykyinen 8-ratainen Spurtan-pinnoite), avajais- ja avauskisoihin haluttiin houkutella pohjoisen parhaat yleisurheilunimet symboloimaan kentän tasonnostoa.
Lajien testaaja: Kymmenottelijana Keskitalo sopi erinomaisesti avauskisoihin, sillä monipuolisena urheilijana hän pystyi kilpailemaan useissa eri yksittäislajeissa, kuten pituushypyssä, keihäänheitossa tai aitajuoksussa, ja näin "korkkaamaan" uuden radan ja suorituspaikat suuren yleisön edessä.
Kansansuosio: 1990-luvun taitteessa Keskitalo oli Tokion MM-kisojen 5. sijansa (1991) ja nuorten maailmanmestaruutensa ansiosta suomalaisen yleisurheilun supertähti. Hänen vetovoimansa toi Kalajoen Junkkarien kisoihin runsaasti yleisöä ja loi urheilujuhlan tuntua, josta monilla paikallisilla on edelleen omakohtaisia muistoja.

Kuvassa: Seitsenottelija ja moniottelija Satu Ruotsalainen

Satu Ruotsalainen (o.s. Ruotsalainen, nyk. Pauri) oli suomalaisen naisyleisurheilun kirkkaimpia tähtiä ja suuri yleisön suosikki 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Erityisesti seitsenottelijana ja pituushyppääjänä loistanut Oulun Pyrinnön kasvatti oli tuttu ja odotettu vieras myös Kalajoen Merenojan urheilukentällä, jossa alueen urheiluhullu yleisö pääsi seuraamaan valtakunnan kärkikaartin suorituksia aitiopaikalta.

Urheiluhuipulla: Ruotsalaisen uran ehdoton huipentuma osui Tokion MM-kisoihin vuonna 1991, jolloin hän sijoittui seitsenottelussa maailman listalla upeasti kahdeksanneksi (8. sija) silloisella huipputuloksellaan. Hän edusti Suomea naisten moniotteluissa myös Barcelonan olympialaisissa vuonna 1992.
Kentiltä julkisuuteen: Urheilu-uran päätyttyä Ruotsalainen pysyi vahvasti suomalaisten sydämissä ja otsikoissa siirtyessään viihde- ja media-alalle. Hänet muistetaan muun muassa suosittuna tv-juontajana sekä pitkästä työstään tunnettuna astrologina.

Tämä aikaisemmin julkaisematon lehtikuva henkii sitä aitoa, dynaamista ja periksiantamatonta urheiluromantiikkaa, jota saimme Kalajoella ja lähikunnissa todistaa aikana, jolloin yleisurheilukisat vetivät katsomot äärimmilleen paikallisia ja valtakunnallisia sankareita kannustavia katsojia.

Kuvassa: Ilmaveivin isä Janne Tähkä – Raution kesien kasvatti

Janne Tähkä oli aikanaan Suomen parhaita salibandyn pelaajia ja lajin historian merkittävimpiä pioneereja. Erityisesti hänet muistetaan miehenä, joka toi lajiin ”ilmaveivin” (Zorro-harhautuksen) – tempun, jossa pallo nostetaan lavan päälle ilmaan ja ohjataan maaliin keskipakoisvoiman avulla. Temppu mullisti myöhemmin myös jääkiekkomaailman. Harvoin kuitenkin muistetaan, kuinka suuri rooli Kalajoen Raution kylällä oli tämän historiallisen urheiluinnovaation syntymisessä.

Mailataituruus opittiin Rautiossa: Janne Tähkä on rautiolaisen Elisa Saaren poika. Nuoruudessaan Janne vietti kesäisin aina kaksi kuukautta Rautiossa 15-vuotiaaksi saakka. Hänen oma pappansa rakensi hänelle kylään salibandymaalin, jonka ääressä poika harjoitteli yksin aamusta iltaan. Siellä luotiin se poikkeuksellinen pallokosketus, joka teki hänestä myöhemmin legendan.
Ura ja saavutukset: Ennen salibandyuraansa Tähkä pelasi jääkiekkoa ja kaukalopalloa, josta hänellä on tilillään SM-hopeaa ja -pronssia. Salibandyssa hän edusti muun muassa espoolaista Oilersia sekä Suomen maajoukkuetta, jossa hän saavutti MM-hopeaa ja -pronssia. Hänet valittiin myös maailman parhaaksi salibandyn pelaajaksi.
Yhteys kotiseutuun: Huippuvuosinaan ja niiden jälkeen Janne Tähkä on ollut usein nähty ja odotettu vieras perinteisillä Rautio-viikoilla. Hän on viihdyttänyt kyläläisiä ja matkailijoita uskomattomilla taitonäytöksillään, kuten lyömällä pallon 20–30 metrin korkeuteen ja ottamalla sen suoraan ilmasta takaisin mailan lavalle ilman pomppuja.

Herkkutori - Kalajoen keskeinen kauppapaikka

Kaupan historiallinen ketju

Alkuperä: Kauppapaikan rakennutti alun perin Tuomas Rahko.
Hyväristen aikakausi (1970–1990-luku): Tämän jälkeen paikalla toimi pitkään yrittäjäpariskunnan pyörittämä Veikko Hyvärisen Kalajoen Myynti Oy, joka oli alueen tunnettu ja suosittu K-kauppa.
Auvo Torven aikakausi: Hyväristen pitkän uran jälkeen kauppiaina jatkoivat Auvo Torvi ja Anu Ahola (T:mi Auvo Torvi), jolloin nimeksi vakiintui nykyisinkin tuttu K-Market Herkkutori. He luotsasivat kauppaa menestyksekkäästi aina loppuvuoteen 2015 saakka.
Nykyhetki: Vuodesta 2015 alkaen kauppaa on pyörittänyt Ville Mikkelä.

K-Market Herkkutori Kalajoki (viralliselta toiminimeltään T:mi Ville Mikkelä) on Kalajoen ydinkeskustassa, Lankiperän alueella osoitteessa Kalajoentie 8 toimiva elintarvike- ja päivittäistavaraliike. Se on perinteikäs keskustan ruokakauppa, jonka nykyinen virallinen yrittäjävetoinen aikakausi käynnistyi loppuvuodesta 2015.

Liikkeen perustiedot ja historia

Nykyisen kauppiaskauden alku: Kaupan viralliseksi perustamispäiväksi nykyisessä muodossaan on rekisteröity 17. marraskuuta 2015, jolloin K-kauppiaana aloitti Ville Mikkelä.
Keskustan peruskauppa: Herkkutori on toiminut keskeisellä paikalla Kalajoentien varrella jo ennen nykyistä kauppiasmuotoaan. Se on tarjonnut paikallisille asukkaille helposti saavutettavan vaihtoehdon suuremmille, valtatie 8:n varrella sijaitseville automarketeille.
Palveluiden keskittymä: Pelkän elintarvikemyynnin lisäksi Herkkutorista on muodostunut keskustan asukkaille tärkeä lähipalvelupiste, sillä sen tiloissa toimivat muun muassa Postin asiamiesposti, Veikkauksen pelipiste sekä omat verkkokaupan nouto- ja kuljetuspalvelut

Kuvassa: Kalajoen sydän – Tauno Keränen ja Torimajakka

Kalajoen ydinkeskustassa pitkään toiminut Torimajakka-kioski ja sitä luotsannut Tauno Keränen olivat käsite, jota ilman Kalajoen katukuvaa oli vuosikymmenien ajan vaikea kuvitella. Torimajakka ei ollut pelkkä paikka ostaa makeisia, jäätelöä tai päivän lehteä – se oli kohtaamispaikka, jossa vaihdettiin kuulumiset, purettiin urheilutulokset ja kuultiin kylän tuoreimmat uutiset.

Persoonallista kioskiromantiikkaa: Kioski sai nimensä majakkamaisesta, persoonallisesta muodostaan ja keskeisestä sijainnistaan torialueen kupeessa. Tauno Keränen tunnettiin yrittäjänä, jolla oli aina aikaa asiakkailleen. Hänen ystävällinen otteensa ja sitkeytensä pitää kioskia pystyssä säällä kuin säällä tekivät hänestä yhden keskustan pidetyimmistä hahmoista.
Sukupolvien kohtaamispaikka: Erityisesti nuorisolle Torimajakka oli se paikka, jonka edustalle kerännyttiin iltaisin mopoilla ja pyörillä. Monelle vanhemmalle kalajokiselle puolestaan aamukävely Taunon kioskille hakemaan tuoretta Sanomalehteä tai vaihtamaan sana päivän politiikasta oli vakiintunut rutiini.
Kadonnutta katukuvaa: Ajan mittaan ja keskustan modernisoituessa Torimajakan kaltaiset perinteiset kyläkioskit ovat kaikonneet katukuvasta suurten automarkettien ja huoltoasemien tieltä. Siksi muisto Taunosta tiskin takana loistaa edelleen vahvana paikallisten mielissä.

Kuvassa: Kun liiketilat kävivät pieniksi – Kallen Kenkä ja yrittäjä Kalevi Pennala

Tämä aikaisemmin julkaisematon arkistokuva vie meidät suoraan menneiden vuosikymmenten Kalajoen liike-elämän ytimeen ja arjen kekseliäisyyteen. Kuvassa Kallen Kenkä -liikkeen omistaja Kalevi Pennala on käytännön haasteen edessä: uusi kenkäkuorma on saapunut, mutta pienen kivijalkamyymälän sisätilat ovat jo ääriään myöten täynnä.

Kadunvarsi hinnoittelustandardina: Ratkaisu oli mutkaton ja kuvaa hyvin silloista tiivistä tunnelmaa – kuorma purettiin ja laatikot avattiin suoraan jalkakäytävälle ulkoilmaan. Kengät myös laputettiin ja hinnoiteltiin siinä samalla kadulla ohikulkijoiden silmien alla ennen kuin ne saatiin sovitettua hyllyihin.
Yrittäjäperheen perintö: Kalevi Pennala pyöritti liiketoimintaa yhdessä vaimonsa Taimin ja poikansa Petrin kanssa. Kenkien lisäksi perhe puki kalajokisia K-Vaatehuoneen puolella, ja heidän sitkeä sekä palvelualtis otteensa huomioitiin Kalajoella virallisella yrittäjäpalkinnolla vuonna 1994.

maanantai 27. heinäkuuta 2026

Uutta ja vanhaa Kalajoen historiaa

Nostalgia heräsi henkiin Hiekkasärkillä – Kalajoen kesäteatterin Hiliman hotelli oli jymymenestys!

Kävin hiljattain katsomassa Kalajoen kesäteatterin uutuusesityksen Hiliman hotelli, enkä voi muuta sanoa kuin vau! Tämä Oulu2026-kulttuuriohjelmaan kuuluva musiikkinäytelmä osoitti, että yleisö äänestää katsomoon saapumisellaan – ja tänä kesänä katsomo todellakin täyttyi. Kalajoen noin 400-paikkaisessa katsomossa riitti vilinää, sillä 14 näytöksen aikana yleisöä oli keskimäärin reilusti yli 300 katsojaa esitystä kohden. Se on huikea saavutus!

Sukellus vuoteen 1947

Esitys vie katsojat ajassa taaksepäin vuoteen 1947, Kalajoen Hiekkasärkkien legendaarisen Hiliman hotellin tunnelmiin. Raimo Hentusen käsikirjoittama ja ohjaama sekä Ville Palinin säveltämä musiikkinäytelmä kuvaa värikästä kolmen viikon ajanjaksoa. Hotelli täyttyy toinen toistaan omaperäisemmistä vieraista, eikä dramaattisilta ihmissuhteilta tai vauhdikkailta käänteiltä vältytä.

Kaikki toimi olosuhteisiin nähden loistavasti, ja elävä liveorkesteri kruunasi hienon tunnelman. Kaksituntinen esitys (sisältäen väliajan) piti otteessaan alusta loppuun saakka.

Loistavat näyttelijäsuoritukset herättivät muistot eloon

Näyttelijäkaarti teki kautta linjan erinomaista työtä. Lavalla loistivat Elise Lund, Marko Keskitalo, Niina Hihnala, Heikki Gummerus, Pekka Myllykangas, Miina Bäckman, Terttu-Liisa Kotka ja Markus Saarnio. Ohjaaja-käsikirjoittaja Hentunen oli onnistunut tavoittamaan aitouden ja herättämään henkiin ne nostalgiset muistot, joita monella kalajokisella ja lähialueen asukkaalla on alkuperäisestä hotellista.

Haikea historia herättää tunteita

Esityksen herättämät lämpimät tunteet saavat pohtimaan myös paikan todellista, hieman surullistakin historiaa. Alkuperäinen Hilman hotelli oli perustettu jo 1930-luvun alussa Hiekkasärkkien ensimmäiseksi ravintolaksi ja majoitusliikkeeksi.

Monen paikallisen oli aikoinaan vaikea ymmärtää kunnan teknisen lautakunnan tekemää päätöstä, jonka seurauksena tämä historiallinen ja rakas puuhotelli poltettiin palokunnan harjoituskohteena 6. helmikuuta 1987. Vaikka fyysinen rakennus katosi tuona talvi-iltana savuna ilmaan, Kalajoen kesäteatteri osoitti, että Hiliman hotellin henki ja sen jättämät muistot elävät edelleen vahvoina ihmisten sydämissä.

Tämä esitys oli täysosuma – suuri kiitos koko työryhmälle upeasta teatterielämyksestä!

Kalajoen Kultakalarakennus: Katsaus historiaan, suojeluun ja tulevaisuuden vaihtoehtoihin

Kalajoen keskustassa sijaitseva entinen Kalajoen Osuuskaupan rakennus, joka tunnetaan paikallisesti ravintola Kultakalan talona, on herättänyt keskustelua tulevaisuudestaan. Rakennus on ollut tyhjillään vuodesta 1999 lähtien. Päätöksentekoa ja alueen kehittämistä ohjaavat sekä rakennuksen kulttuurihistorialliset arvot että sen omistussuhteisiin ja kuntoon liittyvät käytännön kysymykset.

Vaihtoehto A: Restaurointi ja uusiokäyttö

Oulun yliopiston julkaisuarkistosta löytyvä arkkitehtuurin diplomityö (Anna Mikkonen, 2016) osoittaa, että rakennukselle on tutkittu ja hahmoteltu vaihtoehtoista tulevaisuutta purkamisen sijaan.

Arkkitehtuurihistoriallinen arvo: Rakennus on Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (SOK) rakennusosaston vuonna 1939 suunnittelema funktionalistinen myymälärakennus. Se edustaa aikakautensa valkoista funkisarkkitehtuuria, jonka tunnuspiirteitä olivat rationalisuus, koruttomuus ja puhtaus. Rakennus on suojeltu ja se on sisällytetty Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa kulttuurihistoriallisesti merkittäviin kohteisiin.
Käyttötarkoituksen muutos: Vuonna 2016 valmistuneessa restaurointi- ja uudelleenkäyttösuunnitelmassa rakennukseen hahmoteltiin kahta päätoimintoa: ensimmäiseen kerrokseen majoitustiloja ja toiseen kerrokseen ravintolaa, mikä palauttaisi yläkerran sen historialliseen käyttöön ravintola Kultakalana. Suunnitelma pyrkii vaalimaan alkuperäisiä arkkitehtonisia arvoja ja poistamaan myöhemmin tehtyjä muutoksia.
Kalajoen Osuuskaupan restaurointi- ja uudelleenkäyttösuunnitelma
https://oulurepo.oulu.fi/handle/10024/7480

Vaihtoehto B: Suojelun purkaminen ja kehittäminen puhtaalta pöydältä

Mikäli kiinteistön omistaja (Osuuskauppa KPO) ja Kalajoen kaupunki päätyisivät hakemaan suojelun purkamista esimerkiksi taloudellisten tai teknisten seikkojen vuoksi, prosessi vaatii monivaiheisen lakisääteisen viranomaismenettelyn:

Asemakaavan muutos (Kalajoen kaupunginvaltuusto): Suojelumerkinnän poistaminen vaatii asemakaavan muuttamista. Tässä yhteydessä kaupunki on lain mukaan velvollinen pyytämään lausunnot Pohjois-Pohjanmaan museolta sekä Museovirastolta. Purkamisen perusteeksi on kyettävä osoittamaan pakottavat teknistaloudelliset syyt tai kulttuuriarvojen häviäminen.
Poikkeamislupa (Kaupunki / Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus): Jos asemakaavaa ei muuteta, mutta rakennus on esimerkiksi vaarallisen huonossa kunnossa, suojelumääräyksestä voidaan hakea poikkeamislupaa. Lupaa valvoo ELY-keskus.
Purkamislupa (Kalajoen rakennusvalvonta): Varsinaista purkamislupaa ei voida myöntää ennen kuin suojelu on purettu joko kaavamuutoksella tai poikkeamisluvalla.

Nykyhetken haasteet ja päätöksenteko

Taloudelliset tekijät ja vastuut: Rakennuksen purkaminen ja siihen liittyvät selvitykset – tai vaihtoehtoisesti sen täydellinen restaurointi – aiheuttavat merkittäviä kustannuksia. Koska edellisistä arvioista on kulunut vuosia, tilanne vaatisi ensisijaisesti uutta ja päivitettyä kuntoarviota, jotta rakennuksen todellinen tekninen tila selviää.
Yhteistyön merkitys: Koska kohde sijaitsee näkyvällä paikalla Kalajoen keskustassa, lopullinen ratkaisu vaatii tiivistä yhteistyötä ja yhteisymmärrystä kiinteistön omistajan ja kaupungin välillä.

Tämä kauppakeskussuunnitelma vei voiton suunnittelukilpailussa

Kuvassa näkyvä amebamainen ja futuristinen rakennus ei ole toteutunut kauppakeskussuunnitelma, vaan osa Kalajoella aikanaan käytyä poliittista ja arkkitehtuurista ideointia matkailukeskuksen tai julkisen tilan kehittämiseksi.

Tämä orgaaninen, pyöreillä kattoikkunoilla varustettu "vau-arkkitehtuuria" edustava havainnekuva on peräisin paikallisesta keskustelusta ja blogiarkistoista (kuten Kalajoen kunnallispolitiikkaa ja historiaa tiiviisti seuranneen Erkki Ahon julkaisuista). Suunnitelmaa on käytetty usein esimerkkinä ja vertauskuvana silloisista lennokkaista tai liian kalliiksi arvioiduista rakennushankkeista.

Suunnitelman pääpiirteet ja arkkitehtuuri

Muotokieli: Rakennus edustaa biomorfista eli amebamaista arkkitehtuuria, jossa ei ole perinteisiä suoria julkisivuja tai kulmia.
Katto ja valaistus: Kattoon on sijoitettu useita suppilomaisia valokupuja tai kattoikkunoita, jotka tuovat luonnonvaloa syvälle rakennuksen sisäosiin. Tyyli muistuttaa erittäin paljon myöhemmin Helsinkiin toteutetun Amos Rex -taidemuseon kattonäkymiä.
Sisäänkäynti: Rakennuksen keskellä oleva syvennys toimii sisäänvedettynä lasiseinäisenä pääsisäänkäyntinä, jonka edessä on pyöröovi.

Miksi sitä ei rakennettu?

Vaikka Kalajoen matkailualuetta ja hiekkasärkkiä varten järjestettiin 2000-luvun alussa suuri arkkitehtuurikilpailu (jonka voitti ehdotus Sunset Boulevard), kuvan kaltaiset kaikkein futuristisimmat ja kalleimmat konseptit jäivät pelkiksi luonnoskuviksi.

Rakennuksen alkuperä ja Matti Myllylän kirjakauppa

Ennen kuin rakennuksesta tuli kemikalio, sillä oli merkittävä rooli Kalajoen kulttuuri- ja sivistyshistoriassa:

Alkuperäinen käyttö: Rakennus pystytettiin 1900-luvun alussa. Vuonna 1916 talossa aloitti toimintansa Matti ja Iida Myllylän kirjakauppa.
Kylän keskus: Kirjakaupan aikana talo toimi paikkakuntalaisten kohtaamispaikkana, josta haettiin kirjallisuutta ja paperitavaraa. Vasta myöhemmin kirjakaupan väistyttyä tiloihin perustettiin pitkäaikainen kemikalioliike.

Sijainti historiallisella liikeraitilla

Talo oli osa Kalajoen vanhaa kyläkeskusta ja sen kaupallista kehitystä:

Osoite ja paikka: Rakennus sijaitsi vanhan Kalajoentien (Hollitien) varrella. Se oli sijoitettu tontilleen poikkeuksellisesti pääty tielle päin, mikä teki sen kahdesta suuresta näyteikkunasta ja keskellä olevasta asiakasovesta helposti lähestyttävän maamerkin.
Arvokas naapurusto: Talo seisoi aivan Kalajoen historian merkittävimpien rakennusten kyljessä. Sen välitön naapuri oli Vanha apteekki (jossa apteekkari Väinö Granlund vaikutti vuosina 1917–1958) ja lähellä sijaitsi myös vuonna 1915 valmistunut Vanha Säästöpankki.

Kemikalion toiminta

Kun taloon perustettiin kemikalioliike (lyhyttavarakauppa), se vakiinnutti paikkansa vuosikymmeniksi eteenpäin:

Tuotevalikoima: Kemikalio vastasi ajan hengen mukaan kaikesta siitä, mitä tavallinen sekatavarakauppa tai apteekki ei myynyt. Sieltä haettiin kosmetiikkaa, hajuvesiä, ihonhoitotuotteita, hienompia saippuoita, pesuaineita sekä "lyhyttavaraa" eli ompelutarvikkeita, nappeja, nauhoja ja lahjatavaroita.
Rakenne: Talo toimi klassisena yhdistelmärakennuksena. Alakerran kadunpuoleinen osa oli varattu myymälälle, kun taas takaosassa ja yläkerrassa sijaitsivat kauppiaan tai asukkaiden asuintilat.

Purkaminen ja poistuminen katukuvasta

Kuten monet muut Kalajoen keskustan vanhat puutalot, myös tämä rakennus koki traagisen lopun kaupunkirakenteen muuttuessa:

Rappeutuminen: 1900-luvun loppupuolella liiketoiminnan loputtua rakennus jäi tyhjilleen ja pääsi vuosikymmenten saatossa erittäin huonoon kuntoon.
Kaavoitus ja loppu: Vuonna 2007 Kalajoen keskustan osayleiskaavan ja asemakaavan uudistuksissa kaavanlaatijat totesivat Vanhan kemikalion olevan silmämääräisesti ja rakenteellisesti niin pahasti vaurioitunut, ettei sen kunnostaminen ollut taloudellisesti kannattavaa.
Nykypäivä: Talo purettiin lopulta 2000-luvun alkupuolella ydinkeskustan ja Hollitien alueen modernisoinnin tieltä, ja sen tilalle on noussut uutta liike- ja asuinrakentamista

Sun Areena – jättihanki kaatui mahdottomuuteensa

Sun Arena (kirjoitetaan usein myös muodossa Sun Areena) oli Kalajoen Hiekkasärkille suunniteltu historian suurin ja kunnianhimoisin jättimonitoimihallihanke. Se herätti valtavasti huomiota 2000-luvun taitteessa ja 2010-luvun alussa.

Hanke ei kuitenkaan koskaan toteutunut alkuperäisessä mittakaavassaan rahoitusongelmien vuoksi. Sen henkisenä perintönä Hiekkasärkille nousi myöhemmin huomattavasti pienempi, nykyisin toimiva tapahtumakeskus.

Alkuperäiset, jättimäiset suunnitelmat

Suunnitelmat Kalajoen Sun Arenasta olivat Suomenkin mittakaavassa poikkeuksellisen massiiviset:

Koko ja mitat: Hallista suunniteltiin noin 30 metriä korkeaa ja peräti kaksi hehtaaria laajaa kokonaisuutta. Kokonaispinta-alaksi kaavailtiin eri vaiheissa jopa 4,6 hehtaaria.
Kustannusarvio: Hankkeen kokonaisbudjetiksi arvioitiin 45 miljoonaa euroa.
Käyttötarkoitus: Hallista haluttiin ympärivuotinen megatapahtumien keskus. Sinne kaavailtiin suurmessuja, jättikonsertteja, jääpalloturnauksia ja jopa maastohiihdon sprinttikisoja sisätiloihin.
Sijainti: Halli oli määrä rakentaa Hiekkasärkille valtatie 8:n (Kasitien) varteen. Kalajoen kaupunginhallitus ehti vuonna 2009 esittää valtuustolle esisopimusta, jossa hankeyhtiölle luovutettaisiin 50 hehtaarin maa-alue nimellisellä yhden euron hinnalla rahoituksen varmistuessa.

Miksi hanke kaatui?

Vaikka hanke sai vetäjiensä mukaan aluksi hyvän vastaanoton sijoittajien keskuudessa, se kohtasi suuria haasteita:

Rahoituksen puute: Jättimäisen 45 miljoonan euron yksityisen ja julkisen rahoituksen saaminen kasaan osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Rahoituskuviot jäivät liian avoimiksi ja epävarmoiksi globaalin talouskriisin jälkimainingeissa.
Paikallinen kritiikki: Hanketta arvosteltiin siitä, että sen taustoista, konkreettisista selvityksistä ja kaupungin myöntämistä suunnittelurahoista oli vaikea saada julkista ja läpinäkyvää tietoa.

Kalajoen Sun Areena -hanke ei ollut pelkkä tavallinen epäonnistunut rakennusprojekti, vaan se kätki sisäänsä monimutkaisen verkoston paikallispoliittista vääntöä, poikkeuksellista riskinottoa ja salailusyytöksiä.

Hiekkasärkille suunnitellun jättihallin ympärillä käyty poliittinen peli jakautuu erityisesti seuraaviin kiemuroihin:

1. "Yhden euron" tonttikauppa ja julkisen omaisuuden riski

Suurin poliittinen jakolinja syntyi siitä, miten pitkälle kaupunki oli valmis joustamaan yksityisen hankkeen edessä. Kalajoen kaupunginhallitus esitti ja ajoi läpi sopimuksen, jossa 50 hehtaaria arvokasta maata matkailualueelta luovutettaisiin hankeyhtiölle vain 1 euron nimellisellä hinnalla.

Poliittinen kiista: Opposition ja kriitikoiden mielestä kaupunki otti liian suuren riskin sitomalla julkista maata ja lupaamalla infrastruktuurin rakentamista alueelle, vaikka yksityisestä rahoituksesta ei ollut mitään takeita. Hankkeen puolestapuhujat taas puolustivat päätöstä sillä, että näin massiivinen hanke vaatii kaupungilta poikkeuksellisia vastaantuloja.

2. Avoimuuden puute ja "kabinetissa suhmurointi"

Hankkeen valmistelua kritisoitiin voimakkaasti suljettujen ovien takana toimimisesta. Poliittisessa keskustelussa nousi esiin syytöksiä siitä, että kaupungin johto ja hankkeen avainhenkilöt pitivät todelliset riskianalyysit visusti omana tietonaan. Vaikka julkisuudessa vakuutettiin ohjausryhmän tutkineen hankkeen perinpohjaisesti, rivivaltuutetuilla ja kuntalaisilla oli suuria vaikeuksia saada tarkkaa tietoa siitä, kuka hanketta todellisuudessa rahoittaa ja millaisilla ehdoilla.

3. Konsensuksen mureneminen ja matkailustrategian sisäinen sota

Kalajoen kunnallispolitiikka on perinteisesti nojannut vahvaan konsensukseen matkailun kehittämisessä, mutta Sun Areena repi tämän yhteisymmärryksen rikki.

Osa päättäjistä näki, että Hiekkasärkkiä pitää kehittää luonnonläheisenä, dyyneihin perustuvana perhekohteena.
Hankkeen takana ollut poliittinen rintama taas halusi muuttaa alueen keinotekoiseksi megatapahtumien keskukseksi (jossa hiihdettäisiin maastohiihtoa sisällä kesällä). Tämä herätti pelkoa alueen brändin ja luonnon pysyvästä tärvelemisestä.

4. Julkisen rahan käyttö ilmaan heitettyihin suunnitelmiin

Vaikka itse 45 miljoonan euron halli jäi rakentamatta rahoituksen puutteeseen, kaupunki käytti merkittäviä summia rahaa pelkkään esiselvitykseen, kaavoitukseen ja konsulttipalveluihin. Poliittisessa jälkipyynnissä vaadittiin tilille niitä päättäjiä, jotka olivat hyväksyneet verorahojen syöttämisen "suuruudenhulluun utopiaan", jonka taloudellinen pohja oli alusta asti hutera.

Lopulta hanke kaatui omaan mahdottomuuteensa, mutta se muutti Kalajoen poliittista ilmapiiriä: sen jälkeen suuriin matkailuhankkeisiin on vaadittu huomattavasti tiukempia takeita yksityisestä rahoituksesta ennen kuin kaupunki lähtee takaajaksi tai tonttien luovuttajaksi.

Esteellisyysepäilyt ja "kaksoisroolit"

Suurimmat julkiset epäilyt ja poliittiset syytökset liittyivät siihen, että Kalajoen kunnallispolitiikan avainhenkilöillä ja hankkeen edistäjillä oli päällekkäisiä rooleja.

Kytkökset hankeyhtiöön: Kriitikot nostivat esiin sen, että osa kaupungin päätöksentekoon (kuten kaavoitukseen ja tonttiluovutuksiin) osallistuneista henkilöistä tai heidän lähipiiristään oli tiiviissä kytköksissä hanketta ajaviin yksityisiin yrittäjiin ja kehitysyhtiöihin.

Kiekkolupaus saapuu Kalajoelle. Viron Tallinnasta kotoisin oleva 16-vuotias Olle Sildre (s. 1973) saapuu Ylivieskan rautatieasemalle matkallaan Kalajoen Junkkareihin (JHT). Tästä hetkestä alkoi Sildren pitkä ja monivaiheinen kiekkoura Suomessa ja kansainvälisillä kentillä.

JHT:n II-divisioonajoukkueen jälkeen Sildre pelasi Suomessa muun muassa Tapparan A-nuorissa, Heinolan HeKissä, KooVeessa, Uudenkaupungin Jää-Kotkissa sekä Kouvolan KooKoossa. Uransa huipulla hän kiekkoili myös Venäjän pääsarjassa maineikkaan Moskovan Spartakin riveissä ja edusti Viron maajoukkuetta yli 50 virallisessa ottelussa. Peliuransa loppupuolella hän voitti Viron mestaruuksia HC Panterin ja Tartu Välk 494 -joukkueiden riveissä.

Peliuransa jälkeen Sildre on tehnyt pitkän ja arvostetun uran jääkiekkovalmentajana. Hän oli mukana perustamassa tallinnalaista HC Panter -seuraa, on toiminut Viron nuorten maajoukkueiden päävalmentajana ja valmentaa edelleen nuoria lahjakkuuksia Virossa.

Helena Säkkinen oli oppilaanani Raahen Porvari- ja kauppakoulussa

Helena Karihtala

https://fi.wikipedia.org/wiki/Helena_Karihtala

Historiallinen valokuva Vasankarin valaasta

Tämä historiallinen valokuva dokumentoi yhtä Suomen historian harvinaisimmista ja tunnetuimmista valashavainnoista: Kalajoen Vasankarissa rysään takertunutta maitovalasta (eli belugavalasta).

Tässä ovat kaikki tähän valokuvaan ja tapaukseen liittyvät faktat:

Tapauksen taustatiedot

Ajankohta: Toukokuu 1904.
Paikka: Kalajoen Vasankari, tarkemmin ottaen kalastaja Erkki Puskalan rysä.
Mitat: Valaan pituus oli 4,2 metriä. Sen painoa ei pystytty sen aikaisilla välineillä punnitsemaan.
Rantaantuonti: Valas vedettiin kuivalle maalle liukupuiden päällä kuuden miehen ja yhden hevosen voimin.

Valokuvan selostus ja havainnot

Eläin: Kuvassa on maalle nostettu, täysin valkoinen ja sileäkuorinen maitovalas (Delphinapterus leucas). Laji on helppo tunnistaa sen pullomaisesta otsasta (melonista) ja selkäevän puuttumisesta.
Ympäristö: Kuva on otettu kivisellä rannalla. Vasemmassa alanurkassa näkyy maahan laskettua paksua köyttä tai verkon rippeitä, joita käytettiin eläimen sitomiseen ja vetämiseen.
Kuvan laatu: Kyseessä on mustavalkoinen arkistovalokuva (tai sanomalehtivedos), joka on säilynyt paikallisessa historiankirjoituksessa ja Vasankarin kyläyhteisön sivuilla. Valokuva on Erkki Ahon valokuva-arkistossa.

Mitä valaalle tapahtui rantaantuonnin jälkeen?

Valas ei selvinnyt verkkosotkusta, ja sen ajalle tyypillinen jatkokäsittely oli nykyvinkkelistä erikoinen:

Näyttelyesineenä: Tehtailija Jaakko Friis osti valaan ja toimitti sen Ouluun näytteille. Sitä esiteltiin yleisölle maksua vastaan muun muassa Friisin pihassa.
Hajuhaitat: Ilmojen lämmetessä valas alkoi suolaamisesta huolimatta haista niin pahalta, että sitä säilyttänyttä riiheä oli vaikea lähestyä.
Hyötykäyttö: Lopulta valaan rasva eli traani pantiin saaveihin ja kuljetettiin takaisin Kalajoelle nahkurintyötä varten. Tarina kertoo, että saavit kaatuivat myöhemmin liiterissä lehmien tönimänä, ja arvokas rasva valui maahan.

Radio Pookin historiaa

Raahelainen Tapio Järvelä oli oppilaana yrittäjäkursseilla. Tein yhteistyötä Tapio Järvelän kanssa ja toimin taustavoimana jotta hän sain lähetyspisteen Kalajoen Hiekkasärkille.

Raahelainen yrittäjä Tapio Järvelä perusti Radio Pookin vuonna 1989, ja kanava aloitti lähetyksensä saman vuoden syksyllä. Järvelä toimi pitkään kanavan omistajana ja toimitusjohtajana luotsaten siitä yhden Suomen menestyneimmistä ja omaleimaisimmista paikallisradioista. [1, 2, 3]

Alla on tiivistetty katsaus Radio Pookin ja sen perustajan yhteiseen historiaan.

Perustaja Tapio Järvelä

Tausta: Järvelä tunnettiin Raahessa pitkän linjan yrittäjänä. Ennen radiouraansa ja sen aikana hän pyöritti Opti-Aika Järvelä Oy -nimistä optikko- ja kultasepänliikettä.
Ura radiossa: Hän johti Radio Pooki Oy:tä yli 20 vuotta perustamisesta aina vuoteen 2011 saakka.
Edesmennyt: Järvelä menehtyi lyhyen sairauden jälkeen Raahessa 6. joulukuuta 2021 ollessaan 76-vuotias.

Radio Pookin historian avainvaiheet

Perustaminen (1989): Kanava aloitti toimintansa Raahessa. Sen ohjelmisto rakennettiin vahvasti kotimaisen iskelmämusiikin, paikallisuuden ja välittömän kuuntelijasuhteen varaan.
Laajentuminen (1990–2000-luvut): Alun perin puhtaasti paikallinen radio laajensi kuuluvuuttaan 1990-luvun alussa Ylivieskaan ja Nivalaan. Myöhemmin se kattoi koko Pohjanmaan rannikkokaistaleen Kokkolasta Meri-Lappiin ja saavutti laajan, uskollisen kuuntelijakunnan.
Menestys: Kanava valittiin virallisessa RadioGaalassa Vuoden radioksi muun muassa vuosina 2004 ja myöhemmin myös valtakunnallisena radiona vuonna 2024.
Omistajanvaihdos (2011): Tapio Järvelä luopui radiobisneksestä vuonna 2011 ja myi Radio Pookin osakekannan SBS Finlandille. Järvelä totesi tuolloin olevansa iloinen, että kanavalle löytyi vahva ja vakaa jatkaja.
Nykypäivä: Yrityskauppojen kautta kanava siirtyi osaksi Bauer Media Oy:tä. Vaikka omistaja vaihtui, Pooki säilytti oman raahelaisen identiteettinsä ja suosionsa. Bauer Median alaisuudessa sen kuuluvuus on laajentunut jopa Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin.

Leipomohistoriaa Kalajoella ja Himangalla

”Leipomoyrittäjä Timo Roos, joka luotsasi Himangalla perustettua ja myöhemmin Kalajoelle laajentunutta Roosin Leipomoa. Yritys muistetaan alueella vuosikymmenten mittaisesta työstään paikallisen leipomokulttuurin ja työllisyyden hyväksi.”

Timo Roosin luotsaama Roosin Leipomo on keskeinen osa Kalajoen ja Himangan alueen elintarvike- ja yrittäjyyden historiaa. Leipomo toimi vuosikymmenten ajan alueen merkittävänä työllistäjänä ja tunnettuna brändinä, jonka tuotteet muistetaan laajasti Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Seuraavassa on katsaus leipomon historian avainvaiheisiin sekä pyytämäsi kuvatekstivaihtoehdot.

Roosin Leipomon historia lyhyesti

Perustaminen Himangalla (1930-luku): Leipomotoiminnan juuret juontavat Keskipohjanmaa-lehden arkistojen mukaan 1930-luvulle, jolloin yritys perustettiin Himangalla.
Muutto Kalajoelle (1984): Leipomo laajensi toimintaansa ja haki kasvua varaamalla tontin Kalajoelta vuonna 1984 Kalajoen historia -blogin mukaan. Tästä alkoi leipomon uusi, vahvan teollisen kasvun aikakausi Kalajoen Leipurintie 1:ssä Yelp-yritystietojen mukaisesti.
Alueellinen merkitys: Timo Roosin johtama Roosin Leipomo Ky kasvoi merkittäväksi paikalliseksi elintarvikealan työllistäjäksi Erkki Ahon päiväkirjamerkintöjen mukaan. Leipomo oli tunnettu paitsi tuoreesta leivästään, myös omista nimikkoraveistaan ("Roosin Leipomo Ky:n ravit") Keskipohjanmaa-lehden uutisoimana, mikä osoitti yrityksen vahvaa sitoutumista paikallisyhteisöön.
Toiminnan päättyminen (2008): Pitkän ja menestyksekkään historian jälkeen perheyritys asetettiin myyntiin syksyllä 2008 Keskipohjanmaan uutisen mukaan, mikä merkitsi yhden aikakauden päättymistä Kalajoen ja Himangan leipomoperinteessä.

Erkin blogi