Rautiosta
1300-luvulla seuraavat keskeiset tiedot ja tulkinnat:
1.
Rajalinja ja Kukkarokivi (Hanhikivi)
Pähkinäsaaren
rauhan raja:
Juholan tutkimuksen mukaan vuoden 1323 rauhanraja kulki Raution
kautta. Se kulki Sievin Petäjäojalta (rajan Petäjoki)
suoraa linjaa Raution läpi kohti Pahkalanjokea eli Himanganjokea
(rajan Pathajoki).
Verotusrajan
merkkikivi:
Raution Ylipäässä, sisämaahan johtavan harjutien varrella
sijaitseva suuri noin 10 metriä korkea Kukkarokivi
on Juholan mukaan lähes varmasti vanhoissa asiakirjoissa mainittu
Ruotsin ja Novgorodin välisen verotusrajan merkkikivi, Hanhikivi.
Sijainnin
todisteet:
Kiven vieressä virtaa Hanhipuro,
jonka katsotaan antaneen kivelle sen historiallisen nimen. Lisäksi
vanhojen asiakirjojen mukaan Hanhikiven tuli sijaita 50 peninkulman
(300 km) päässä Rovaniemeltä – matka, joka täsmää juuri
Raution Kukkarokiveen (toisin kuin Pyhäjoen Hanhikiveen, jonne
matkaa on 240 km). Kivestä on myöhemmin hakattu ja kuumentamalla
irrotettu pintaa ihmisen toimesta, millä on todennäköisesti
hävitetty vanhoja rajamerkintöjä.
2.
Rautio kulttuuri- ja verotusrajan vyöhykkeellä
Rajan
luonne:
Tekstien mukaan 1300-luvulla raja ei ollut tiukasti vartioitu
valtakunnanraja, vaan etäisten valtakeskusten sopimus verotus- ja
nautinta-alueista. Tavalliset ihmiset kulkivat alueella vapaasti
eivätkä välttämättä edes tienneet rajasta.
Karjalaisasutuksen
eteläraja:
Raution kautta Perämerelle (Pahkalanjoelle) kulkenut linja muodosti
1300-luvulla venäjänkarjalaisten asuttaman ja Novgorodin
verottaman "Pohjanrannan" etelärajan. Raution
pohjoispuolinen alue (kuten Kalajoki, joka kuului tuolloin Salon
pitäjään) oli Novgorodin ja karjalaisten vaikutuspiiriä, kun
taas eteläpuoli kuului Ruotsin hallintaan.
Kauppa-
ja liikkumisrajoitukset:
Vuoden 1323 jälkeen Ruotsin kuninkaat rajoittivat karjalaisten
liikkumista tämän rajan eteläpuolelle (esim. kuningas Albrektin
jyrkkä purjehduskielto vuonna 1365).
3.
Paikannimistö ja suvut 1300-luvun perintönä
Sukunimi
Petäistö:
Rautiossa ja Sievissä säilynyt sukunimi Petäistö
on Juholan mukaan suora nimistöllinen jäänne vuoden 1323
rajaluettelon Petäjoesta
ja sen varrella olleista Petä-järvistä.
Raja-alueen
nimistö:
Raution ja lähialueiden maastossa on säilynyt runsaasti vanhaan
rajaan viittaavaa nimistöä (kuten Pole-nimet,
jotka juontuvat epämääräistä raja- ja rintama-aluetta
tarkoittavasta venäjän sanasta Dikoje
Pole).
Kulkuväylät:
Vaikka Rautiosta mainitaan myös myöhempiä 1500-luvun rajakiviä
(kuten vuoden 1551 rajakivi ja Vähä-Raution suvun tila), alueen
halki kulkeneiden harjuteiden ja polkujen (kuten suoalueen ylittävän
Tervatien)
varhaisvaiheiden arvioidaan kytkeytyvän jo 1300-luvun rajaan ja sen
liikenteeseen.
(Huom.
Teksteissä tuodaan esiin, että Raution kautta kulkeva linja on
nimenomaan paikallishistorian tutkija Sulevi Juholan teoria, joka
haastaa perinteisemmät historiantutkijoiden tulkinnat rajan
päättymisestä Pyhäjoelle tai Pattijoelle.)
Sulevi
Juholan tutkimuksen sekä Raution
kulttuurireitin
tietojen perusteella Raution ja sen lähialueen maastosta on
tunnistettu kaksi
1500-luvulle ajoitettua rajakivilöytöä
(vuosilta 1551
ja 1577),
jotka liittyvät Ruotsin ja Venäjän välisen rajan sekä Pohjanmaan
nautinta- ja kalastusoikeuksien selvittelyihin. [
1.
Kaupunginmäen rajakivi (1551)
Sijainti
ja muistomerkki:
Raution Kaupunginmäen alueelta on löytynyt vanha rajakivi, johon
on kaiverrettu vuosiluku 1551.
Kivi on nykyään nostettu esille osaksi Raution
kulttuurireitin
varrella olevaa Pähkinäsaaren rauhan rajan muistomerkkiä.
Historiallinen
yhteys:
Juhola yhdistää kiven 1550-luvun rajatapahtumiin ja Kustaa Vaasan
aikaisiin rajamittauksiin, joita mainitaan muun muassa Savonlinnan
(1551) ja Partalan (1559) tilikirjoissa. Asiakirjojen mukaan
Pohjanmaalla Venäjän rajan tuntumassa sijainneesta kruunun tilasta
oli 30 peninkulman (180 kilometrin) matka Tervon Rasvanginjärvelle,
mikä vastaa etäisyyttä Raution rajakiven löytöpaikalta
Rasvankiin.
Asutus
ja kulkureitit:
Kiven löytöpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä
sijaitsi Juholan mukaan 1500-luvulla verovapaa kruunun tila (jossa
asui kuninkaan kengitysseppänä toiminut Vähä-Raution suvun
esi-isä) sekä kruununtorppa. Torpan luota sai alkunsa vanha,
Kortenevan ylittävä Tervatie,
jonka arvioidaan liittyneen vanhaan rajatiehen.
2.
Hautakankaan rajakivi (1577)
Sijainti:
Raution eteläpuolelta, Sievin Kukonkylän ja Eskolan väliseltä
Hautakankaalta, on löytynyt rajapyykki vuosiluvulla 1577.
Historiallinen
yhteys:
Kivi liittyy Pohjanmaalla käytyihin laajoihin kalastuskiistoihin,
jotka ulottuivat Tornionjoelta Petäjoelle saakka. Vuonna 1577
lainlukija Kröpp suoritti Pohjois-Suomen laamanni Henrik Klaunpoika
Hornin puolesta rajatoimituksen, johon viitataan vuoden 1596
käräjäpöytäkirjassa.
Vaikutus
rajalinjaan:
Tässä toimituksessa rajaa taitettiin siten, että Petäjäoja ja
sen alapuolinen osa Vääräjoesta siirrettiin kuulumaan
"Pohjanrantaan", ja linja vedettiin kohti Raution
Kukkarokiveä sekä vuoden 1551 rajapyykkiä – samaa mutkaa, joka
näkyy edelleen alueen hallinnollisissa rajoissa.
Lähialueen
muut vanhat rajakivet (Juholan tutkimuksessa)
Samassa
yhteydessä Juhola nostaa esiin myös kaksi Raution rajalinjaan
kytkeytyvää, vielä 1500-lukua vanhemmaksi tulkittua rajamerkkiä
lähikunnista:
Pahkalanjoen
Kruununkivi (Kalajoki/Himanka):
Pahkalanjoen varressa sijaitseva alttarimainen rajakivi, johon on
kaiverrettu sekä Ruotsin kruunuja että Venäjän ortodoksiristejä.
Juhola ajoittaa varhaisimmat merkinnät vuoteen 1383 ja myöhemmät
numeroinnit vuoden 1775 lääninjakoon.
Jääkolun
pyykki (Pihtipudas/Reisjärvi):
Maanselällä sijaitseva rajapyykki merkinnällä 359
ja kirjaimilla A
D,
jonka Juhola yhdistää vuoden 1359 tapahtumiin
Pahkalanjoen
Kruununkivi
(tunnetaan myös nimellä Himangan Kruununkivi) on Kalajoen
Himangalla, Pahkalanjoen varressa sijaitseva historiallinen
rajamerkki, johon on kaiverrettu sekä Ruotsin kruunuja että
venäläisiä rajasymboleja. Paikallishistorian tutkija Sulevi
Juholan mukaan se on läntisen Suomen ainoa rajakivi, josta löytyy
venäläisten käyttämiä rajasymboleja.
1.
Rakenne ja sijainti
Kiviasetelma:
Kohde koostuu keskuskivestä sekä sen ympärille pystyyn
nostetuista kivistä, jotka muodostavat alttarimaisen kokonaisuuden.
Sijainti:
Kivi sijaitsee Pahkalanjoen (Himanganjoen) varressa. Juholan
tulkinnan mukaan Pahkalanjoki on sama joki, joka esiintyy
Pähkinäsaaren rauhan rajaluetteloissa nimellä Pathajoki.
Opastus:
Kohteelle on pystytetty kiven historiasta ja tulkinnoista kertova
opastaulu, jonka tekstin on laatinut Sulevi Juhola.
2.
Kaiverrukset ja symbolit
Kruununkiven
pintaan on hakattu kahden eri valtakunnan – Ruotsin ja
Novgorodin/Venäjän – rajamerkintöjä:
Venäläiset
symbolit:
Kivessä on kolme venäläisten käyttämää rajamerkintäsymbolia:
ortodoksiristi,
Pyhän
Andrean lippu
(vinoristi) sekä tavallinen risti.
Ruotsalaiset
symbolit:
Kiveen on kaiverrettu neljä
Ruotsin kruunua.
Numeromerkinnät:
Juholan tulkinnan mukaan kivessä on myös myöhempiä
numeromerkintöjä, jotka hän yhdistää vuoden 1775 lääninjakoon.
3.
Tutkimushistoria ja tulkinnat
Ajoitus
(1383):
Sulevi Juholan mukaan kivi ei ole suoraan rauhantekovuodelta 1323,
vaan hän ajoittaa varhaisimmat rajamerkinnät vuoteen 1383.
Hänen mukaansa kivi todistaa Pähkinäsaaren rauhan rajan kulkeneen
Raution Kukkarokiveltä suoraan Pahkalanjoelle ja sieltä
Perämereen.
Merellinen
jatke:
Juhola kytkee Kruununkiven Pahkalanjoen suun edustalla (noin 7
kilometrin päässä rannikosta) sijaitsevaan Hevoskarin
kivimonumenttiin.
Hän tulkitsee sen olevan merellinen rajamerkki kuningas Albrekt
Mecklenburgilaisen vuonna 1365 karjalaisille antamasta
purjehduskiellosta, jolla estettiin karjalaisten kulku rajan
eteläpuolelle.
Arkeologinen
tarkastus ja kritiikki:
Museoviraston
tutkija Kaisa Lehtonen ja Pohjanmaan museon maakunta-arkeologi
Pentti Risla tarkastivat Kruununkiven maastokäynnillä syyskuussa
2008, ja kohde on merkitty muinaisjäännösrekisteriin
historiallisen ajan rajamerkkinä. Akateemiset historiantutkijat
(kuten professori Jouko Vahtola) ovat kuitenkin suhtautuneet
varauksellisesti Juholan tulkintaan Pähkinäsaaren rauhan rajan
kulusta 1300-luvun kirjallisten lähteiden vähäisyyden vuoksi ja
pitävät perinteistä Pyhäjoen Hanhikiven linjaa
todennäköisempänä.
Hevoskarin
kivimonumentti
(tunnetaan virallisemmin nimellä Hevoskarin
jatulintarha
tai kivirakenteet) sijaitsee Kalajoen Himangalla, Rahjan
saariston
ulkolaidalla olevassa Hevoskarin saaressa noin 7 kilometrin päässä
rannikosta. Paikallishistorian tutkija Sulevi Juhola tulkitsee sen
olevan 1300-luvun
merellinen rajamerkki,
kun taas Museovirasto luokittelee saaren kivirakenteet 1700-luvun
jatulintarhoiksi sekä vanhoiksi kalastajien asumusten ja kummelin
jäänteiksi.
1.
Sulevi Juholan tulkinta: Vuoden 1365 purjehduskiellon rajamerkki
Juholan
Pähkinäsaaren rauhan rajaa käsittelevässä tutkimuksessa
Hevoskarin kivimonumentti on suora merellinen jatke Raution
Kukkarokiveltä ja Pahkalanjoen Kruununkiveltä ulottuvalle
rajalinjalle:
Yhteys
kuninkaan purjehduskieltoon:
Ruotsin kuningas Albrekt Mecklenburgilainen antoi vuonna 1365
jyrkän purjehduskiellon, jolla kiellettiin venäjänkarjalaisia
purjehtimasta ja käymästä kauppaa Pohjanlahden eteläosissa.
Merellinen
rajapyykki:
Juholan mukaan Pahkalanjoen suun (rajan Pathajoen)
edustalla kohoava Hevoskarin kivimonumentti pystytettiin osoittamaan
merellä sitä linjaa, jonka eteläpuolelle karjalaisilla ei ollut
asiaa.
Sijainti
avomerellä:
Maankohoamisen vuoksi 1300-luvulla nykyistä pienempi Hevoskari
sijaitsi suoraan Pahkalanjoelta ulos avomerelle johtavan laivaväylän
tuntumassa, mikä teki siitä strategisen paikan merimerkille.
2.
Arkeologinen näkemys ja saaren muut kivirakenteet
Arkeologisissa
inventoinneissa (kuten Mikroliitti Oy:n vuoden 2008 Rahjan saariston
inventoinnissa) Hevoskarista on kartoitettu useita eri-ikäisiä
muinaisjäännöksiä, joita ei ole yhdistetty keskiaikaiseen
valtakunnanrajaan:
Jatulintarhat
(Hevoskari):
Saaren laella sijaitsee kivistä ladottu labyrinttimainen
jatulintarha ja kiviröykkiöitä, jotka on maankohoamisen ja
korkeusaseman (noin 5 metriä merenpinnasta) perusteella ajoitettu
1700-luvulle.
Kummelit
ja kalamajat (Hevoskari
4
ja Hevoskari
5):
Saarelta löytyy myös useita rakennusten pohjia (kalamajoja),
tulisijoja, kivenrivistöjä (ranoja) sekä merenkulkijoiden
pystyttämiä kiviröykkiöitä eli kummeleita, jotka ovat
liittyneet saariston pyynti- ja kalastuskulttuuriin.
3.
Saavutettavuus nykyään
Pähkinäsaaren
rauhan raja arkeologian ja raja-alueelle jääneen paikannimistön
valossa
https://journal.fi/ennenjanyt/article/view/108463/63471
Pähkinäsaaren
rauhasta 700 vuotta
https://e-aho-kalajokiblog.blogspot.com/2023/05/pahkinasaaren-rauhasta-700-vuotta.html