Erkin blogi

perjantai 22. toukokuuta 2026

PE 22.05.2026 Olen jatkanut taidenäyttelyni valmistelua

Kuningas Kustaa Aadolf II, keisari Aleksanteri I ja kuningas Aadolf Fredrikin muotokuvat on maalannut taitielija Rosista Tancheva.

Taidenäyttelyssäni on Raution viimeisen kansanedustajan virsiruonoilija Leonard Typpön muotokuvapiirros, jonka on tehnyt taiteilija Tanja Luukkonen

Olen tänään jatkanut taidenäytteleyni valmistelua. Kävin Kalajoen kirkkoherranvirastossa sopimassa asioita. Kävin Kalajoen kirjastossa sopimassa asioita tekstien kopioinnista tohtoreiden muotokuvapiirroksiin liittyen ensi viikolla. Kehysliike oli kehystänyt kaksi maalausta ja ensi viikolla kehystetään vielä yksi maalaus. Olen tilannut Kansallisarkistosta pari tärkeää aineistoa koskien Raution historiaa. Olen tilannut vielä yhden karikatyyrimaalauksen, mikä valmistuu ennen taidenäyttelyni avausta. Olen varmistanut taidenäyttelyni rakentamiseen liittyvät asiat. Olen valmistellut taidenäyttelyni esittelypuheenvuoroa.

Olen lisäksi selvittänyt rautiolaisia asioita tekoälyn avulla. Rautiolaisuudelle on ominaista

1.suuri tohtorien määrä suhteessa väestön määrään

2.suuri siirtolaisuuden määrä suhteessa väestön määrään

3.erittäin suuri painonnoston arvokisamitalien määrä suhteessa väestön määrään

Neljäs asia on rautiolaisten väestön rakenne

Onko Raution nykyinen väestönrakenne poikkeava?

Kyllä on, sillä Kalajoen Raution taajaman ja entisen kunnan alueen väestönrakenteelle on tyypillistä poikkeuksellisen korkea lapsiperheiden ja nuorten osuus, mikä selittyy alueen vahvalla vanhoillislestadiolaisella herätysliikkeellä. [1, 2]

Vaikka Raution nykyinen väestörakenne heijastelee uskonnollisia perinteitä, se on kytköksissä myös laajempiin yhteiskunnallisiin trendeihin seuraavien ilmiöiden kautta:

Uskonnollisen taustan vaikutus väestöön

Korkea syntyvyys ja suurperheet: Vanhoillislestadiolaisuudessa torjutaan perinteisesti syntyvyyden säännöstely. Tämän seurauksena Kalajoen ja Raution alueella on syntynyt huomattavasti enemmän lapsia tuhatta asukasta kohden kuin Suomessa keskimäärin.
Nuori ikärakenne: Korkean lapsiluvun vuoksi väestön keski-ikä on pysynyt matalampana ja alle 18-vuotiaiden osuus väestöstä merkittävästi korkeampana kuin monilla muilla Suomen maaseutualueilla.
Paikallinen elinvoima: Monet Suomen maaseutukylät kärsivät vakavasta ukkoutumisesta ja väestökadosta. Rautio on puolestaan onnistunut säilyttämään elinvoimansa ja suuren lapsimääränsä ansiosta esimerkiksi oman kyläkoulunsa. Kylä valittiinkin Pohjois-Pohjanmaan vuoden kyläksi osoituksena tästä aktiivisuudesta. [1, 2, 3]

1. Kasvukeskukset (Keskusta ja Hiekkasärkät)

Kehityksen suunta: Kasvava ja keskittyvä.
Piirteet: Kalajoen keskustaajama on kunnan ainoa alue, jonka väkiluku on kasvanut tasaisen varmasti. Se imee asukkaita kunnan omista kylistä sekä naapurikunnista. Hiekkasärkkien alue puolestaan houkuttelee uusia asukkaita ja matkailijoita, mikä pitää alueen dynaamisena, joskin väestönvaihtuvuus on sesonkien mukaan suurta. [1]

2. Rautio (Omaleimainen maaseutukeskus)

Kehityksen suunta: Vakaa ja elinvoimainen, lievästä rakennemuutoksesta huolimatta.
Piirteet: Noin 600–1 000 asukkaan Rautio (taajamassa noin 380 asukasta) poikkeaa muiden sivukylien trendistä. Vaikka se sijaitsee kaukana merenrannasta ja keskustasta (n. 30 km), sen korkea syntyvyys on hidastanut väestön ikääntymistä ja pitänyt lapsiperheiden määrän korkeana. Rautio pystyy tarjoamaan edelleen omia peruspalveluita (kuten uuden kyläkoulun), mikä houkuttelee nuoria perheitä jäämään tai muuttamaan takaisin. [1, 2, 3, 4]

3. Taantuvat maaseutukylät ja liitosalueet (Esim. Himangan sivukylät ja Mehtäkylä)

Kehityksen suunta: Voimakkaasti laskeva ja ukkoutuva.
Piirteet: Kalajoen pienemmät maaseutukylät (kuten Mehtäkylä tai Vasankari) sekä vuonna 2010 liitetyn Himangan reuna-alueet kärsivät perinteisestä maaseudun rakennemuutoksesta. Niistä nuoret muuttavat työn ja opintojen perässä Kalajoen keskustaan tai suurempiin kaupunkeihin (kuten Ouluun tai Ylivieskaan). Näillä alueilla ei ole vastaavaa uskonnollista perherakennetta korjaamassa tilannetta, joten kuolleisuus ylittää syntyvyyden ja väestö ikääntyy nopeasti. [1, 2, 3]

Yhteenveto kylien välisistä eroista

Alue [1, 2, 3, 4, 5]	Väestötrendi	Ikärakenne	Vetovoimatekijä
Kalajoen keskusta	Kasvava	Monipuolinen, työikäiset	Palvelut, työpaikat, asuminen
Rautio	Vakaa / loivasti laskeva	Poikkeuksellisen nuori	Tiivis yhteisö, perinteet, koulu
Muut sivukylät	Voimakkaasti laskeva	Ukkoutuva, iäkäs	Luonnonrauha, edullinen asuminen

Ilman herätysliikkeen tuomaa korkeaa lapsilukua Rautio olisi todennäköisesti kokenut saman kohtalon kuin muut Suomen ja Kalajoen pienet maaseutukylät: koulun lakkauttamisen ja palveluiden nopean vetäytymisen keskustaan. [1]

Nykyiset muutostrendit

Vaikka Raution uskonnollinen tausta tekee sen väestörakenteesta edelleen poikkeuksellisen, ilmiö on murroksessa:

Yleinen syntyvyyden lasku: Aluekehityksen seurantatietojen mukaan syntyvyys on 2020-luvulla laskenut huomattavasti myös kaikkein vahvimmilla lestadiolaisalueilla Pohjois-Pohjanmaalla.
Perhekoon pieneneminen: Vaikka uskonnollisen yhteisön perhekoot ovat yhä Suomen keskiarvoa suurempia, myös herätysliikkeen sisällä perhekoot ovat nuorempien sukupolvien myötä muuttuneet maltillisemmiksi. [1, 2, 3]

Kalajoen ja valtakunnan erot väestörakenteessa

Kalajoen väestörakenne on pitkään poikennut edukseen tyypillisistä suomalaisista maaseutukaupungeista. Ero näkyy erityisesti nuorten ikäluokkien suuressa osuudessa:

Nuorten osuus: Kalajoella alle 15-vuotiaiden osuus väestöstä on liikkunut noin 18–21 % tuntumassa. Koko Suomen keskiarvo saman ikäisille on valunut noin 15 prosentin tasolle.
Luonnollinen väestönlisäys: Kun suurin osa Suomen kunnista kärsii siitä, että kuolleita on enemmän kuin syntyneitä, Kalajoki on 2020-luvulla raportoinut useana vuonna positiivista luonnollista väestönlisäystä eli syntyneitä on ollut enemmän kuin kuolleita.
Polarisaatio kunnan sisällä: Vaikka kylät kuten Rautio säilyttävät nuoren rakenteensa, Kalajoen sisällä väestö keskittyy yhä enemmän keskustaajamaan. Pienemmät perinteiset maaseutukylät ilman vahvaa herätysliiketaustaa sen sijaan ukkoutuvat.

torstai 21. toukokuuta 2026

TO 21.05.2026 Sirkus Finlandia oli todella hyvä

Olin eilen illalla katsomassa muun muassa lastenlasteni kanssa Sirkus Finlandian 60-vuotisjuhlasirkusta. Se oli minulle syntymäpäivälahja.

Sirkus Finlandia

https://sirkusfinlandia.fi/kiertuelistat-2026/

Sirkus Finlandian 50-vuotisjuhlavuoden ohjelma

https://sirkusfinlandia.fi/ohjelma/

Ohjelma oli todella hyvä.

Taidenäyttelyni Rautio-viikolla toteutuu. Rautio-viikko on 29.06.-05.07.2026. Taidenäyttelyni avaus on 29.06.2026 klo 14.00. Tarkemmat tiedot Rautio-viikon ohjelmasta julkaistaan lähipäivinä.

Taidenäyttelyssäni tuon esille Raution tohtorit, joita on minun tietoni mukaan 24. Taiteilija Tanja Luukkonen on tehnyt muotokuvapiirrokset 22 tohtorista. Rautiolaista sukujuurta olevien tohtoreiden määrä suhteessa väkilukuun on poikkeuksellisen suuri.

Tuon merkittävä osa rautiolaisuutta on painonnostajat ja voimamiehet. He ovat savuttaneet poikkeuksellisen suuren määrän arvokisamitalleja suhteessa väkilukuun. Mitalien määrä varmistuu lähiaikoina Pekka Torven tarkasta kirjanpidosta. Niitä on arvioni mukaan jonkin verran yli 600. Se on erittäin korkea määrä.

Olen tuonut esille myös kolmannen rautiolaisuudelle tyyppillisen asian eli siirtolaisuuden. Kalajoen entisen kappeliseurakunnan ja myöhemmän itsenäisen kunnan, Raution, väkiluku kehittyi vuosina 1865–1920 tasaisesti nousten noin 800 asukkaasta lähes 1 400 asukkaaseen.

Vaikka ajanjaksolle osui suuria mullistuksia kuten nälkävuodet (1866–1868) sekä voimakas siirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan, Raution väestömäärä kasvoi korkean luonnollisen väestönkasvun (syntyneiden enemmyyden) ansiosta.

Historiallisten väestölaskentojen ja Suomen tilastollisten vuosikirjojen (Doria) mukaiset viralliset kirkonkirjoihin merkityt väestötiedot olivat seuraavat:

1865: Noin 800–850 asukasta (Raution itsenäinen kunnallishallinto perustettiin Kalajoesta erillisenä vuonna 1865).
1890: 946 asukasta (miehiä 468, naisia 478).
1900: 952 asukasta.
1910: 1 351 asukasta.
1920: 1 385 asukasta.

Kehitykseen vaikuttaneet tekijät

Suuret nälkävuodet (1866–1868): Kasvu pysähtyi hetkellisesti 1860-luvun lopulla epidemioiden ja kadon aiheuttaman korkean kuolleisuuden vuoksi.
Voimakas kasvu (1900–1910): Vuosisadan vaihteessa väkiluku kasvoi nopeasti, ja Rautio koki suurimman väestöpiikkinsä ennen ensimmäistä maailmansotaa.
Amerikan-siirtolaisuus: Keskipohjanmaalta, myös Rautiosta, lähti runsaasti väkeä siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin ja Kanadaan 1890-luvulta alkaen, mikä hillitsi väestönkasvua 1910-luvulla

Huomenna jatkan taidenäyttelyni asioiden valmistelua, joista kerron huomenna tarkemmin.

tiistai 19. toukokuuta 2026

Suoja ja Ahjo

Suoja

Raution monitoimitalo

Blogisivuillani oli eilen 3530 käyntiä.

Viime aikoina on paljon keskutelultu Kalajoen suojeuskuntatalon Suojan kohtalosta.

Talon nimi muutettiin virallisesti Nuorisotalo Alexiksi 19. maaliskuuta 1986 Kalajoen kunnan nuorisolautakunnan päätöksellä Mielestäni historialisia perinteitä tulisi kunnioittaa ja muutta nimi takaisin Suojaksi. Tässä Suojan historiallinen tausta ja kertomus aikakaudesta, jolloin Suoja toimi Sujeluskuntatalona.

Kalajoen suojeluskuntatalo – Suoja

https://kalajoki-nayttely.blogspot.com/2015/12/kalajoen-suojeluskuntatalo-suoja.html

Raution monitoimitalo

Rakentaminen alkoi kesällä 2021. Uuden monitoimitalon tieltä purettiin Raution Nuorisoseuran talo, joka olisi ollut mittavien remonttien tarpeessa.

Uuden monitoimitalon myötä Rautio saikin koulun keskelle kylää, ja uudet liikuntatilat aktiivisillle seuroille. 100 oppilaspaikkainen koulu aloitti toimintanasa tammikuussa 2023. Samassa rakennuksessa toimii myös esikoilu ja päiväkoti. Rakennuksessa on myös vastaanottotilat terveydenhoitajalle. Kouluruokailu on avarassa tilassa heti eteisaulan vieressä.

Monitoimitalossa on ajanmukainen liikuntasali nimeltään Ahjo. Teleskooppikatso mahdollistaa myös erilaisten kulttuuritapahtumien järjestämisen.

Salin yhteydessä on nykyaikainen, ahkerassa käytössä oleva voimailutila.

Kalajoen kaupunki varasi talousarvioon hanketta varten 5,7 miljoonaa euroa.

Raution monitoimitalon liikuntasalin nimi Ahjo kantaa vahvaa symbolista merkitystä, joka kytkeytyy kylän nimeen, historiaan ja identiteettiin:

Sana "Rautio" tarkoittaa seppää: Vanha suomen kielen sana rautio (tai rauti) tarkoittaa metallialan käsityöläistä eli seppää.

Ahjo on sepän tärkein työkalu: Koska kylän nimi viittaa seppään, sille sopivaksi nimeksi monitoimitalon sydämelle – eli urheilu- ja liikuntasalille – valittiin Ahjo, jossa seppä kuumentaa raudan muokattavaksi.

Paikallinen voimailuperinte: Ahjo-nimi sopii erinomaisesti myös Raution vahvaan urheilu- ja voimailuhistoriaan. Ahjossa symbolisesti "taotaan" uutta kuntoa, voimaa ja yhteisöllisyyttä kyläläisten käyttöön

Kenkien riisuminen vaikeuttaa tapahtumia useasta syystä:

Juhlapukeutuminen kärsii: Konserteissa, iltamissa, hautajaisissa tai muissa perhejuhlissa ihmiset haluavat pukeutua juhlavasti, ja kengät ovat tärkeä osa kokonaisuutta.

Esteettömyys ja turvallisuus: Ikäihmisten tai liikuntarajoitteisten voi olla vaikea riisua kenkiä eteisessä. Sukkasillaan liikkuminen lisää myös liukastumisriskiä.

Logistinen kaaos: Kun sadat ihmiset saapuvat samaan aikaan, eteiseen syntyy valtava ruuhka ja kenkien säilytys muodostuu ongelmaksi.

Kun kyseessä on uusi, noin 5,7 miljoonaa euroa maksanut monitoimitalo, tällainen tiukka sääntö usein rampauttaa sen alkuperäisen ajatuksen toimia koko kylän yhteisenä palvelukeskuksena "vauvasta vaariin" Raution Monitoimitalo - Atla -suunnitelman mukaisesti. Julkisiin tilaisuuksiin, kuten konsertteihin tai kyläjuhliin, on kohtuutonta vaatia ihmisiä saapumaan sukkasillaan.

Koska monitoimitalo on Kalajoen kaupungin omistama kiinteistö, sääntöihin voi yrittää vaikuttaa yhteistyöllä:

Kyläyhdistyksen kautta vaikuttaminen: Raution Kyläyhdistys ry oli tiiviisti mukana hankkeen aloituksessa. Kyläyhdistys voisi viedä virallista viestiä kaupungille (esimerkiksi Kalajoki Akatemialle tai tilapalveluille) siitä, että sääntö estää talon täysipainoisen käytön.

Suojamattoinvestoinnin esittäminen: Kaupungille voisi ehdottaa, että saliin hankitaan viralliset urheilulattian päälle rullattavat suojamatot. Niitä käytetään useissa suomalaisissa kouluissa ja urheiluhalleissa silloin, kun tilassa järjestetään penkkareita, konsertteja tai vaaleja. Matto suojaa lattiaa täydellisesti korkokengiltä ja hiekalta.

Kuntalaisaloite: Jos asia koskettaa laajasti rautiolaisia ja tapahtumien järjestäjiä, aiheesta voi tehdä virallisen kuntalaisaloitteen, jolloin virkamiesten ja teknisen lautakunnan on otettava asia käsittelyyn.

Se osuu juuri siihen kaikkein kipeimpään kohtaan. Se, että monitoimitalosta tehtiin pelkkä urheilusali tiukkoine kenkäkieltoineen, riistää siltä mahdollisuuden toimia kylän todellisena kulttuurin ja yhteisöllisyyden sydämenä.

Kielto tekee tilasta käyttökelvottoman kolmelle suurelle ja tärkeälle tapahtumalajille:

Ei tansseja: Tanssilattialla liikkuminen vaatii sopivat jalkineet (kuten tanssikengät tai tanssitossut), jotta askeleet liukuvat oikein ja jalat eivät kipeydy. Sukkasillaan urheilulattialla pyörähtely on mahdotonta ja jopa vaarallista.

Ei konsertteja: Konsertit ovat sosiaalisia juhlatilaisuuksia, joihin yleisö ja esiintyjät haluavat pukeutua kunnolla. Esiintyjän on vaikea nousta lavalle vakavasti otettavassa juhla-asussa ilman kenkiä, eikä yleisökään koe tulleensa juhlaan, jos kengät pitää jättää eteisen lattialle.

Ei taidenäyttelyitä: Taidenäyttelyssä kierretään ja seistään pitkiä aikoja. Jos tilassa ei saa liikkua siisteissä kengissä, näyttelyvieraiden vastaanottaminen ja teosten esillepano muuttuu liian hankalaksi ja epäkäytännölliseksi.

Kun upouuden ja kalliin talon säännöt ovat näin joustamattomat, käy usein niin, että kulttuurielämä joutuu etsimään muita paikkoja – esimerkiksi Raution seurakuntakotia tai vanhoja kylätaloja – tai sitten tapahtumat jäävät kokonaan järjestämättä. On suuri paradoksi, että uusi monitoimitalo rakennettiin korvaamaan vanha nuorisoseurantalo, mutta se ei pysty jatkamaan nuorisoseuran perinteistä ja elintärkeää kulttuuri- ja iltamaperinnettä.

Talon nimeksi valittu Ahjo tarkoittaa paikkaa, jossa luodaan ja sytytetään jotain uutta. Nykyisellä tiukalla linjalla se kuitenkin "sammuttaa" kylän kulttuuritoiminnan liekin Ahjo-salista.

Mihin tutkittuun tietoon perustuu sukkasillaan kulkemisen pakko Onko se vain jonkun aivopieru. Mistä löytyy todellista faktaa asialle.

Sukkasillaan kulkemisen vaatimukselle on olemassa tutkittua ja teknistä faktaa, mutta se liittyy puhtaasti liikuntatekniseen suorituskykyyn ja kiinteistönhoitoon, ei kulttuuritapahtumien sujuvuuteen.

Kyseessä ei siis ole pelkkä keksitty "aivopieru", vaan tiukka sääntö perustuu urheilulattioiden valmistajien (kuten kotimaisen Fysiolinen tai kansainvälisten jättien) asettamiin takuuehtoihin, huolto-ohjeisiin ja standardeihin.

Faktat säännön taustalla jakautuvat kolmeen tutkittuun kokonaisuuteen:

1. Hiekan aiheuttama hiomakone-efekti (Tribologia)

Fakta: Ulkokenkien pohjissa kulkeutuu sisälle näkymättömän hienoa hiekkapölyä ja kvartsia. Kun sadat ihmiset kävelevät salissa, hiekka toimii lattialla kuin hiekkapaperi.

Seuraus: Liikuntasalin pintalakka (usein polyuretaania tai erikoislakkaa) naarmuuntuu ja kuluu harmaaksi erittäin nopeasti. Tämä tuhoaa urheilulattioille asetetun virallisen eurooppalaisen EN 14904 -standardin mukaisen kitkatason Junckers wooden sport floors. Jos lattia muuttuu liian liukkaaksi tai nihkeäksi, urheilijat (kuten sählynpelaajat) loukkaantuvat herkemmin.

2. Pistekuormitus ja korkokengät (Materiaaliopin lujuustiede)

Fakta: Juhlakengät, ja erityisesti naisten korkokengät, aiheuttavat lattiapintaan valtavan pistekuormituksen. Jopa 60-kiloisen ihmisen paino terävässä korossa luo lattiapintaan suuremman paineen (PSI) kuin täysperävaunurekka asfalttiin.

Seuraus: Uuden monitoimitalon joustava urheilulattia (oli se sitten pistejoustava muovi/kumipinta tai pinta-joustava puuparketti) painuu pysyvästi kuopille tai sen pintakalvo puhkeaa The Impact of Footwear on Sports Flooring.

3. Mustat jäljet ja puhdistuskemikaalit

Fakta: Tavallisten kenkien (kuten miesten pukukenkien) tummat kumipohjat jättävät lattiaan jarrutusjälkiä (niin sanottuja skraadeja).

Seuraus: Niiden poistaminen vaatii voimakkaita liuottimia ja hankausta ETOS SPORT Floor Care. Urheilulattioiden valmistajat kieltävät vahvojen kemikaalien käytön, koska ne vievät alustasta sen tarvitseman elastisuuden ja elastisuus on juuri se ominaisuus, mistä kaupunki maksoi miljoonia säästääkseen urheilijoiden niveliä.

Missä virhe tapahtuu? (Aivopieru-osuus)

Se, missä kritiikkisi osuu täysin oikeaan, on kiinteistön käytön johtaminen ja suunnittelu.

Fakta: Mikään urheilulattiavalmistaja ei kiellä tilan käyttöä tansseihin tai konsertteihin – he vain vaativat, että lattia suojataan oikein.

Ratkaisu: Maailmalta ja muista Suomen kunnista löytyy faktaa siitä, että ongelma ratkaistaan suojamatoilla tai suojalevyillä. Kun saliin rullataan siihen tarkoitetut paksut suojamatot, hiekka ja korot jäävät maton päälle, ja Ahjossa voitaisiin järjestää tansseja, taidenäyttelyitä ja konsertteja aivan normaalisti ulkokengissä.

Tiivistettynä: Lattian suojelun tarve on tieteellinen fakta, mutta ratkaisu kieltää tapahtumat suojamattojen hankkimisen sijaan on puhtaasti hallinnollinen päätös – ja kyläläisten kannalta erittäin huono sellainen.

Tehtiinkö Raution monitoimitalon Ahjo-salista vain herrojen lattiankiillotushalli?

Raution uusi, lähes kuusi miljoonaa euroa maksanut monitoimitalo otettiin kylällä vastaan suurella ilolla Raution Monitoimitalo - Atla. Sen sydämen, Ahjo-salin, piti olla paikka, joka kokoaa kyläläiset yhteen vauvasta vaariin. Talo nousi historialliselle Perttulan tontille, jossa sijaitsi aiemmin Raution nuorisoseurantalo. Uuden Ahjo-salin piti nimenomaan jatkaa nuorisoseuran elintärkeää kulttuuri-, iltama- ja yhteisöperinnettä.

Valitettavasti totuus on toinen. Salia koskeva ehdoton ulkokenkäkielto on käytännössä sammuttanut Raution kulttuuritoiminnan liekin ennen kuin se ehti kunnolla syttyäkään. Ahjossa ei voida järjestää tansseja, konsertteja eikä taidenäyttelyitä, koska yleisön ja esiintyjien vaaditaan kulkevan tilassa sukkasillaan tai sisätossuissa. Tämä luo mahdottoman kynnyksen tavallisille kyläläisille, esiintyjille ja juhlavieraille.

On täysin ymmärrettävää, että uutta ja kallista urheilulattiaa halutaan suojella hiekalta ja naarmuilta. Se on tekninen ja materiaalioppiin perustuva fakta, jota kukaan ei kiistä. Mutta se, miten asia on Kalajoella ratkaistu, on täydellinen hallinnollinen aivopieru. Ratkaisuksi on valittu helpoin ja joustamaton tie: kielletään toiminta, niin lattia pysyy puhtaana ja virkamiehillä on helppoa.

Muissa Suomen kunnissa tämä täsmälleen sama asia on ratkaistu jo vuosikymmeniä sitten järjellä, ei kielloilla. Muissa kunnissa urheiluhallit muutetaan hetkessä juhlasaleiksi hankkimalla tiloihin rullattavat suojamatot tai palapelin tavoin lukittavat kovat suojalevyt. Kun matot levitetään lattialle konsertin, tanssien tai messujen ajaksi, ihmiset saavat tulla paikalle juhlavasti ulkokengissä. Matto ottaa vastaan hiekan, tuolien siirtelyt ja naisten korkokengät, ja alla oleva kallis urheilulattia säilyy täysin vahingoittumattomana Tilapäinen puulattian suojaus - Palamatto.fi. Tapahtuman jälkeen matot rullataan takaisin varastoon ja lattia on taas valmis urheilijoille.

Miksi Kalajoella ei osata toimia kuten muissa kunnissa? Parin tuhannen euron suojamattorutiinin puuttuminen jättää miljoonia maksaneen hienon rakennuksen vajaakäytölle. Talo ja sen lattia on tehny ihmisiä varten, ei ihmiset lattiaa varten.

Esitänkin Kalajoen kaupungin tilapalveluille ja päättäjille suoran kysymyksen: Milloin Ahjo-saliin hankitaan kunnolliset suojamatot, jotta Raution monitoimitalo saadaan sellaiseen monipuoliseen käyttöön, johon se on tarkoitettu ja luvattu? Sukkasillaan hiipiminen tyhjässä salissa ei ole sitä yhteisöllisyyttä, jota Rautioon luvattiin.

Erkki Aho / Raution kulttuurielämän puolesta

maanantai 18. toukokuuta 2026

Sankareita ja antisankareita

Pähkinäsaaren rauhan v.1323 raja Sulevi Juholan mukaan

https://journal.fi/ennenjanyt/article/view/108463/63471

Sulevi Juhola

Näissä teoksissa olen osoittanut, että aikaisempien tutkijoiden kuten Jalmari Jaakkolan, Kustaa Vilkunan, Kyösti Julkun ym. rajateoriat, Pähkinäsaaren rauhan rajan (v.1323) pohjoisosilta, eivät kestä lähdekriittistä tarkastelua, eikä tekemieni löydösten valossa tehtyä tarkastelua. Näin ollen voin todeta, että tutkimukseni antaa vastauksen tuohon "Suomen historian suurinpaan mysteeriin", kuten muutamat aikaisemmat tutkijat ovat todenneet tuon em. rajan pohjoisosasta. Vakaan käsitykseni mukaan esittämäni rajateoria(t) tulevat kestämään pysyvästi. Tuo em. artikkeli, joka on yliopistojen ylläpitämässä Suomen merkittävimmässä historiallisessa verkkojulkaisussa, on ollut kritisoitavana 7/2016 mennessä viisi vuotta, ja sitä vastaan ei ole tehty sen yhteyteen minkäänlaista muistutusta sen oikeellisuutta vastaan.

Isäni Martti Aho kuvassa takarivissä 4.s vasemmalta

Talvisota

Olojen epävakaisuus Euroopassa ja Venäjän vaatimukset Suomelle aiheuttivat sen, että Suomessa toimeenpantiin liikekannallepano. Se tarkoitti sitä, että reserviläiset kutsuttiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Hevosenottolautakunnat ottivat hevosia ja ajoneuvoja armeijalle. Myös moottoriajoneuvot, henkilökuorma-autot ja moottoripyörät otettiin armeijan käyttöön.

13.10.1939 Raution reserviläiset saivat määräyksen kokoontua Pöllän koululle. Täältä marssittiin Sievin asemalle, jossa yövyttiin koululla. Sieltä siirryttiin Kokkolaan suojeluskuntatalolle jossa saatiin varusteet. Raution reserviläiset pääosiltaan tulivat kuulumaan kahteen rykmenttiin. Nämä olivat Kokkolassa muodostettu JR 64, jonka päällikkönä oli evl. Merikallio, osa rautiolaisista joutui muodostettuun JR 64, jonka päällikkönä oli evl. Fagernäs.

JR 24 oli täysin reserviläisiä. Se siirtyi Kannakselle ja purettiin junista Sairalan asemalle. Täältä rykmentti marssi Kivinimeen. Kannaksen armeijan komentaja oli kenraali H. Österman. JR 24 kuului 8d, jonka komentaja oli eversti C. Wind. JR 24 komentaja oli evl V. Merikallio. Rykmentti sijoittui Kiviniemen alueelle, tehden niinä viikkoina kun oli vielä rauhanaika linnoitustöitä.

4.12.1939 neuvostojoukot saivat kosketuksen sillanpääasemaan, joka oli Kiviniemessä Vuoksen eteläpuolella,

6.12. armeijakunnan komentaja antoi määräyksen tyhjentää sillanpääasema ja joukot vetäytyivät Vuoksen pohjoispuolelle. Samalla räjäytettiin salmen yli johtavat sillat, rautatiesillan räjäytys oli vain osittainen, mutta sekin tuli kulkukelvottomaksi.

7.12 teki vihollinen epäonnistuneen hyökkäyksen, ponttooneja ja lauttoja käyttäen. Kosken yli päässeet viholliset tuhottiin.

8.12. Luultiin pohjoissuunnan olevan suomalaisten hallussa, Yllättäen saatiin vihollisen tulitusta Mustosen autotallista ( kellari) ja läheisestä rakennuksesta, ja rakennuksen valtaaminen osoittautui vaikeaksi. Sinä kaatui mm. majuri N. Sahlgren jonka 8 D esikunnasta tuli ottamaan asiasta selvää. Rautiolaisista haavoittui Antti Pelto-Arvo, vasta

13.12. kellari saatiin vallatuksi. Vankeja saatiin 34, mutta omatkin tappiot olivat suuret, yhteensä 17 haavoittunutta ja kaatunutta.

Mustosen Autokorjaamo

Mustosen autokorjaamo

Joulukuun 9. päivän aamuna oli jo talven tuntua. Ilma oli pilvinen ja pakkasta 11 astetta. Yöllä kello 3:n maissa joku hälytti tykistön tulenjohtajat ja ilmoitti, että vihollinen yrittää Suvannon ja Röykynniemen kohdalta. Hälytys osoittautui aiheettomaksi. Kello 8.05 vihollisen tykistö suoritti aamuherätyksen.

Joulukuun 10. päivänä III Pataljoonan komppanioiden päälliköt tutustuivat tukikohtiin Suvannon länsirannasta länteen Kottilaan saakka. Pataljoona saapui luutnantti Pernun johdolla Tikansaaren kylän kautta aloittaen vaihdon kello 22. Se oli valmis seuraavana yönä kello 3. Perintönä I Pataljoona jätti eteläpohjalaisten selvitettäväksi Mustosen autokorjaamossa ja OTK:n talon kellarissa piileskelevät puna-armeijalaiset. Viimeksi mainitussa paikassa olleet keksittiin vasta myöhemmin.

Kapteeni Lampinen antoi luutnantti Kannaksen 7. Komppanian tehtäväksi tuhota Mustosen autokorjaamossa olevat viholliset, Sotatyö piti saada valmiiksi joulukuun 10. päivän aikana. Komppania yritti päästä rakennukseen useitakin kertoja, mutta joka kerta autokorjaamosta saatiin vastaan niin kova tuli, että oli vetäydyttävä. Lähimmillään päästiin 50 metrin päähän tavoitteesta.

Joulukuun 11. päivänä päätettiin käyttää järeämpää kalustoa. Aamuhämärässä ajettiin kapteeni Mauno Metsolan 1. Erillisen Patterin kaksi 76 millin 02-tykkiä asemaan tehtävänään ampua Mustosen autokorjaamo punasotureineen maan tasalle. Metsolan patteri alistettiin suoraan everstiluutnantti Merikalliolle, ota ratkaisua Metsola protestoi kiivaasti. Ei auttanut, ja Merikallio jopa määräsi tulittavan jaokseen ampumispaikan, joka oli vain 100 metrin päässä autokorjaamosta.

”Maalinnan suoraan edessä oleva Mustosen autokorjaamo, koko jaosto kranaatteja jäykkinä, ampukaa!” Pyykän ääni käski. Jaosjohtajan lopetettua ensimmäisien kranaatit lähtivät ja osuivat heti autokorjaamon seinään tehden siihen suuret aukot. Minkäänlaista liikettä ei näkynyt, oli tosin vielä pimeää, ja ammuntaa aiottiin jatkaa. Samalla hetkellä korjaamon suunnasta alkoi tulla valojuovapatruunoita ryöppyämällä. Tykkiasema muuttui vaaralliseksi paikaksi. Nelostykin suuntaaja, sakkolainen korpraali Aleksanteri Kiiski kaatui istuimelleen ja useita tykkimiehiä haavoittui. Vihollinen käytti myös panssariluoteja, jotka vaurioittivat tykkejä.

Tykit oli vedettävä asemasta, jonka jälkeen kapteeni Lampinen käski 7. Komppanian aloitti uuden hyökkäyksen. Noin kello 9 aamulla paikalle saapui 8. Divisioonan esikuntapäällikkö majuri Niila Sahlgren ja kapteeni Pitkänen. He ja kapteeni Lampinen sekä luutnantti Kangas lähtivät autokorjaamoa kohti tarkastaakseen onko siellä enää ketään elossa. Samaan aikaan vihollistykistä alkoi tulittaa aluetta, jolloin neljän upseerin ryhmän jatkoi matkaansa kyyristyneenä, mutta edelleen korjaamoa päin. Kapteeni Lampinen totesi kohta, että ei jatkettaisi pitemmälle ennen kuin partio olisi tarkistanut kohteen. Luutnantti Kangas olikin hetkeä aikaisemmin kääntynyt takaisin järjestämään tiedustelupartiota omasta 7. Komppaniastaan.

Majuri Sahlgren ei kuitenkaan malttanut odottaa lisävoimia, vaan hyppäsi manatien vastakkaiselle puolelle päästäkseen hyvään tähystysasemaan. Samalla hetkellä, noin kello 10, majuri haavoittui, kuului: ”Nyt minuun sattui”. Luoti oli osunut lonkkaan, eikä Sahlgren kyennyt liikkumaan. Kapteeni Lampisen käsityksen mukaan esikuntapäällikköön osunut luoti ammuttiin ”keltaisesta talosta metsän reunasta” eikä autokorjaamosta. Pian laukaustenvaihto kiihtyi, ja Lampinen käski neljää miestä hakemaan majurin pois. Hän oli heti Sahlgrenin haavoittumisen jälkeen ehdottanut ”Haemme Teidät Pitkäsen kanssa pois”, mutta juuri sillä hetkellä tielle meno oli liian vaarallista. Vielä ei tiedetty, mutta Sahlgrenin oli pian osunut toinen, kuolettava luoti.

Koko 7. Komppania hälytettiin ja järjestettiin vartio alueen ympärille, ja kaikki lähistöllä olleet puutalot sytytettiin tuleen. Everstiluutnantti Merikallio käski Lampista tuhota vielä saman päivän aikana autokorjaamo vihollisineen kakkineen. Komentaja lupasi lisävoimia eli 6. Rajakomppanian sekä joukkueen 9. Komppaniasta, jotka olisivat paikalla noin kello 18.

Kapteeni Lampinen suunnitteli lisävoimin tehtävän hyökkäyksen: yhden 6. Rajakomppanian joukkueen oli hyökättävä maantien suunnassa sen ja rannan välisellä kaistalla. Toisen joukkueen oli iskettävä pohjoisesta OTK:n kellariin pesiytyneet viholliset. Tosin heidän olemassaolonsa oli vielä oletus, mutta osoittautui todeksi, kun kello 15 joukkue 7. Komppaniasta tuhosi OTK:n talon vaiheilla 13 punasotilasta ja ottaessa yhden vangin.

Yhden joukkueen tehtävänä oli hyökätä tien yli autokorjaamon ja OTK:n rakennuksen väliin ja tuhota mahdollisesti pakenevat vihollissotilaat. Koko alueen ympärillä oli III Pataljoonan miehistä muodostettu rengas, jottei yksikään vastustaja pääse pakoon. Korjaamon kimppuun käynyt joukkue ei päässyt 30 metriä lähemmäksi. Joukkue heitteli käsikranaatteja ja polttopulloja, mutta koko ajan kohteesta ammuttiin kiivaasti. Lopulta joukkueenjohtajan oli ilmoitettava, että viholliset olivat sijoittuneet rakennukseen siten, ettei heitä voitu tehokkaasti tulittaa.

Tämän jälkeen autokorjaamoon yritettiin päästä OTK:n rakennuksen kautta, mutta jälleen vedettiin vesiperä vastustajien tulitettua sitäkin suuntaa. Syntyi pattitilanne, sillä komentajien arvion mukaan uudet hyökkäykset hyvin linnoittautunutta vihollisjoukkoa vastaan vaatisivat suuret tappiot. Vastustaja näytti tulittavan aivan maanrajasta ollen näin itse erittäin vaikea maali. Tilanne jäi yöksi ennalleen.

Tiistaina joulukuun 12. päivän aamuna Mustosen korjaamoa ryhtyi tulittamaan varta vasten paikalle tuotu panssaritorjuntatykki, mutta pian huomattiin, että pienehköillä kranaateilla ollut sanottavaa vaikutusta rakennuksen tiiliseiniin. Tilanne korjaamon maastossa jatkui ennallaan.

Kello 12.30 III Pataljoona komentaja kapteeni Lampinen käski 7.Komppanian päällikköä luutantti Kannasta ja vänrikki Lähdettä joukkueineen tarkistamaan kosken rantamaastoa, sillä hetkeä aikaisemmin oli nähty 14 punasotilaan kävelevän pohjoisrannalla. Vänrikki Lähde pinkaisi miehineen heti liikkeelle tarkoituksenaan tuhota vihollisjoukko, joka oli mahdollisesti Mustosen korjaamon uumenissa olleita ja pakomatkalle lähteneitä miehiä. Voidakseen paremmin johtaa hyppäsi Lähde rannan tuntumassa olleen korsun katolle. Hän ehti ampuakin kahdesti, kun vihollisen ampuma pikakiväärisuihku osui suoraan takaraivoon. Vanrikki Lähteen kaatumiskellonajaksi katsottiin 13. Hän putosi katolta maahan.

Samaan aikaan vänrikki Väistön joukkue ja alikersantti Pitkärannan vahvennettu ryhmä saartoi vihollisjoukon vastan rannan piikkilankaestettä. Yritys onnistuikin, ja heti kaksi vastustajaa kaatui lankaesteelle, todennäköisesti astuivat miinaan, ja sen jälkeen alikersantti Pitkäranta miehineen rohkeasti kävi loppujoukkoa päin tuhoten sen käsikranaatein. Yksi mies saatiin vangiksi.

Taistelu jatkui noin kello 16. Kapteeni Lampinen määräsi muodostettavaksi komppanian vahvuisen osaston, joka koostui 7. Komppania kahdesta joukkueeesta, 8. ja 9. Komppania yhdestä joukkueesta sekä konekiväärijoukkueesta. Osasto sai tuekseen kaksi panssarintorjuntatykkiä. Kohde oli vanha tuttu Mustosen autokorjaamo.

Iskuryhmän mukana oli ainakin kaksi tykistön miestä, 4. Patterin päällikkö reservikapteeni Ilmari Talvitie sekä hänen tulenjohtajansa vänrikki Aarne Saunamäki. He ryntäsivät yhdessä jalkaväkimiesten kanssa rakennuksen sisätiloihin. Rakennuksen pihalla makasi seitsemän aikaisemmin kaatunutta suomalaissotilasta, viisi jalkaväen miestä ja kaksi tykistöstä, Huhta ja Leppälä. Korjaamon lattialta löydettiin kolme kaatunutta vihollista.

Korjaamo oli vaurioitunut tulessa melko pahoin. Valtausporukka oletti tilanteen olevan sillä selvän, mutta korjaamon kellarissa lymysi vielä lähes 30 vihollissotilasta. Sitä ei tiedetty eikä kellarin ovea löydetty – sitä ei osattu etsiäkään, ja niin lähdettiin pois paitsi yksi 9. Komppanian joukkue jätettiin kaiken varalta vartioon. Eikä turhaan jätettykään, sillä yön hiljaisuudessa korjaamon sisällä kylmää paossa olleet kuulivat lattian alta vaimeaa puhetta, ja kun eräästä pienestä raosta alkoi nousta savua, keksittiin loput ”kellarisyssistä”.

Joulukuun 13. päivän aamuna viikon jatkunut Mustosen autokorjaamo-episodi päättyi. Kun kellariin tai sille johtaneille portaille heitettiin yksi käsikranaatti, kuului alhaalta selkeällä suomen kielellä: ”Antaudumme”. Pian aukosta kömpi päivänvaloon 28 varsin heikossa ja likaisessa kunnossa ollutta puna-armeijalaista, joista yksi oli haavoittunut vasempaan jalkaan. Talvitie rauhoitteli neuvostovankeja ja sanoi: ”Ei ammuta, tyrmään vievät.” Tämä tieto riemastutti vankijoukon, joka kiltisti lähti paikalta saattoryhmän kera.

Lähdeaineisto Kimmo Sorko Kiviniemen lukko ISBN 978-952-93-1178-1

Isäni Martti Jalmari Ahon 7/JR29 taistelupaikat ovat Ilomäki, Koirinvaara, Värtsilä, Hyrsylä, Peski, Teru, Kinnasvaara, Vilga, Homorovitsa, Pertjärvi, Juksova, Kiimojärvi, Juustila, Lavola. Haluan kuvauksen näistä taisteluista, joihin isäni on osallistunut.

Isäsi Martti Jalmari Aho on palvellut jatkosodassa Jalkaväkirykmentti 29:n (JR 29) III pataljoonassa, tarkemmin sen 7. komppaniassa (7./JR 29). JR 29 oli pääosin keskipohjalaisista miehistä koottu rykmentti, joka kuului kuuluisaan 11. divisioonaan (komentajanaan jääkärieversti K. A. Heiskanen eli ”Kylmä-Kalle”).

Isäsi sotapolku on poikkeuksellisen vaiherikas ja raskas. Se jakaantuu kolmeen selkeään vaiheeseen: vuoden 1941 hyökkäysvaiheeseen Laatokan Karjalasta Syvärille, vuosien 1942–1944 pitkään asemasotavaiheeseen Syvärin eteläpuolella sekä kesän 1944 dramaattisiin torjuntataisteluihin Viipurin koillispuolella.

Tässä on kuvaus jokaisesta isäsi mainitsemasta taistelupaikasta etenemisjärjestyksessä:

1. Hyökkäysvaihe ja eteneminen vanhan rajan yli (Kesä–syksy 1941)

Heinäkuussa 1941 käynnistynyt hyökkäys eteni Laatokan Karjalan halki kohti vanhaa rajaa ja Itä-Karjalaa. III/JR 29 oli mukana murtamassa Neuvostoliiton lujia rajalinnakkeita.

Ilomäki & Koirinvaara (Heinäkuu 1941): Nämä olivat JR 29:n ensimmäisiä suuria tulikasteita ja rajataisteluita Suojärven ja Korpiselän suunnalla. Taistelut olivat maaston vaikeakulkuisuuden ja vihollisen sitkeän metsäpuolustuksen vuoksi erittäin verisiä. Koirinvaarassa käytiin ankaria korpitaisteluita teiden suunnissa.
Värtsilä (Heinäkuu 1941): Värtsilän teollisuustaajama ja sen ympäristö puhdistettiin vihollisista osana laajempaa hyökkäysoperaatiota, jolla avattiin tie syvemmälle Karjalaan.
Hyrsylä (Elokuu 1941): Tämä talvisodassa menetetty kuuluisa "Hyrsylän mutka" vallattiin takaisin nopealla iskulla. Vihollinen pyrki viivyttämään suomalaisia, mutta joutui vetäytymään motitusuhan alla.
Peski (Elokuu 1941): Sotjärven alueella sijaitseva Peskin kylä ja rautatieasema vallattiin kiivaiden taisteluiden jälkeen. Tällä suunnalla JR 29 teki kuuluisan sotateon pysäyttämällä venäläisen panssarijunan panssarintorjuntatykeillä ja kaappaamalla sen.
Teru & Kinnasvaara (Syyskuu 1941): Eteneminen jatkui kohti itää vaikeassa maastossa. Kinnasvaaran ja Terun alueella kohdattiin Neuvostoliiton vahvasti linjaamia puolustusasemia, jotka suomalaiset murskasivat raskaiden taisteluiden jälkeen saavuttaakseen Prääsän suunnan.
Vilga (Syyskuu 1941): Vilga oli viimeinen suuri puolustuslinja ja portti ennen Petroskoita (Äänislinnaa). Taistelu Vilgan kukkuloista ja maantiestä oli raivoisaa, sillä vihollinen yritti epätoivoisesti suojata Petroskoin evakuointia. Ratkaisun jälkeen tie Äänislinnaan oli auki.
Homorovitsa (Syksy 1941): Petroskoin valtauksen jälkeen rykmentti suunnattiin etelään kohti Syväriä. Homorovitsan kylän alueella käytiin kovia taisteluita karkuun pyrkiviä ja vastaiskuja tekeviä vihollisen osastoja vastaan.
Isäni Martti Aho kuvassa istumassa oikealla

3. Kesän 1944 ratkaisutaistelut Kannaksella

Kesäkuussa 1944 Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Karjalankannaksella. 11. divisioona ja JR 29 irrotettiin kiireesti Syväriltä ja siirrettiin junakuljetuksella pelastamaan tilannetta Viipurin koillispuolelle.

Juustila & Lavola (Kesä–heinäkuu 1944): Nämä paikat sijaitsevat Juustilanjoen ja Saimaan kanavan alueella, Viipurin pohjois- ja koillispuolella. JR 29 heitettiin suoraan junasta torjumaan suomalaisten puolustuslinjat läpäissyttä puna-armeijaa. Juustilassa ja Lavolassa käytiin verisiä lähitaisteluita, joissa suomalaiset onnistuivat ylivoimaisen tykistötulen ja ilmapommitusten alla pysäyttämään neuvostojoukkojen etenemisen ja estämään rintaman luhistumisen.

Yhteenveto isäsi sotataipaleesta

Isäsi Martti Jalmari Aho on kuulunut niihin Suomen armeijan sitkeimpiin jalkaväkimiehiin, jotka kantoivat sodan raskaimman taakan. Hän aloitti hyökkäämällä levottoman korven läpi, vietti vuosia eristyksissä Syvärin takaisissa synkissä metsissä ja oli lopulta loppukesästä 1944 sulkemassa vihollisen etenemisreittejä Viipurin suunnalla pelastaen maamme itsenäisyyden.

Rautiolaisten matka jatkosotaan ja Petroskoin valtaukseen

https://kalajokinen.blogspot.com/2026/05/keskipohjalaisten-ja-rautiolaisten.html

3.8.1944
Rakkaat vanhemmat

Lähetän teille viimeiset terveiseni tämän kirjeen mukana. Kuten jo aikaisemmin kerroin teille, en kestä etulinjassa oloa enää. Ja palkkioksi siitä ja mitä aikaisemmista kärsimyksistäni täällä ollessani sain kuolemanrangaistuksen.

Olin tänään oikeudessa ja tuomio pannaan täytäntöön tänään klo 21. Minut ammutaan silloin. Älkää surko minua. Kuolen uskossa, että Jeesus antaa tämän minulle anteeksi. En ole mikäään pahantekijä. Joskin hermoni ovat pettäneet täällä paukkeen ja ryskeen keskellä. Ehkä joskus tapaamme ylösnousemuksessa ja saamme jälleen olla yhdessä. Olen varma siitä, että ne miehet, jotka minut ampuu tulevat sen jälkeenpäin monesti muistamaan, usein. He itse tietävät etteivät tee oikein, mutta heidän täytyy niin tehdä. He tietävät etten pysty olemaan edessä.

Olen syytön rikokseen, joskin lähdin sieltä jossa en voi olla. Ja Jeesus antaa sen minulle anteeksi. Uskon niin. En kuole murhamiehenä, vaan omien hermojeni uhrina. Uskoin aina, että jaksan ja kestän sodan loppuun vaan niin ei oltu määrätty ylhäältä. En tahdo tuomita ketään. Jeesus tuomitkoon meidät itsekunkin tekojemme mukaan. Hän on meidän tuomarimme.

Kuolen suomalaisena ja olen kiitollinen Jumalalle, kun hautani jää jo Suomen puolelle. Sillä parempi on kun on parhain loisto muualla, on kuolema omassa maassa. Minun on paha olla siitä, että teidän vaivanne täten palkitaan. Toivoin ja rukoilin Jumalalta, että saisin edes joskus teille palkita vaivojanne. Vaan niin ei saanut käydä. Surunne on raakaa. Nyt emme me Erkin kanssa palaa enään sinne kotiin. Mutta koettakaa rohkaista itseänne ja uskoa itsenne Jeesukselle. Hän auttaa myös teitäkin vaivoissanne ja surussanne lohduttaa. Uskokaa itsenne Hänen haltuunsa. Hän on pelastuksenne ja turvanne. Hänen huomassaan on teidän hyvä olla ja nukkua Hänen nimeensä.

Jospa voisitte antaa tämän minulle anteeksi. Jospa voisitte muistaa minua omana poikananne, aina elämässänne, Jospa Jeesuksen veri sovittaisi kaiken sen, mitä on edessänne ja mitä on jäänyt taaksemme. En saanut enää nähdä teitä. Emme aavistaneet että jäähyväisemme silloin keväällä oli viimeiset.

Tiedän, että rukoilitte aina puolestani, että saisin palata kotiin, vaan ylhäältä oli määrätty toisin. Tyytykää Herran tahtoon luottaen, että näin on parempi. Luottakaa Häneen aina, sillä Hän on turvanne ikuisesti. Hän jaksaa antaa meille kaiken anteeksi. Kunpa olisin saanut tuntea Hänet jo lapsesta lähtien. Ehkä Hän olisi ottanut jo aikaisemmin minut kurjan syntisen armoihinsa. Nyt voin nukkua Hänen armohelmaansa syntisenä. Mutta vakaana siitä, että hän ottaa minut suojaansa, omaksi lapsekseen. Sitten kerran hänen luonaan tapaamme iki-kirkkaudessa.

En jaksa nyt enempää, sillä elinaikani on lyhyt. Muistonne säilyy ikuisesti rakkaana mielessäni. Eläkää rauhassa luottaen Jeesuksen loppumattomaan armoon. Hän tukee teitä surunne ja ahdistuskenne aikana. Hyviä ja rakkaita vanhempia. Hyviä sisaria ja veljiä, sukulaisia ja tuttavia kaikkia teitä viimeisin terveisin muistaen poikanne Aarne.

Jeesus on meidän turvamme
Häneen uskoen saamme kaiken ajallaan.
Ja hänen helmaansa on meidän hyvä nukahtaa.
Hän puhdistaa meidät armollaan kaikista synnistä.

Erkki Aho

Olen syytön!

Kysymys on ihmisoikeusrikoksista ja rikoksesta ihmisyyttä vastaan. Koska poliisi ei ole tutkinut asioitani, eikä syyttäjä syyttänyt eikä oikeus ole ottanut käsiteltäväkseen ja laillisuusvalvonta ei ole nähnyt asioissa mitään laitonta rikoksista puhuttamaan yli 25 vuoteen, niin teko täyttää myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan menettelyn eli kidutuksen tunnusmerkistön. Kidutus on ihmisoikeusrikos mikä on kielletty rikoslaissa ja myös perustuslaissa.

Minä, Erkki Aho, olen joutunut syyttömänä kärsimään 4 konkurssia, yhden 75 päivän ehdottoman vankeustuomion, mikä muutetiin ehdonalaiseksi ja yhden 5 kuukauden vankeustuomion, mikä muutettiin ehdonalaiseksi sekä 7 kunnianloukkaustuomiota. Olen menettänyt Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta, yritykseni, omaisuuteni, ihmisarvoni ja minulle on aiheutettu avioero valtion rikollisen toiminnan johdosta. Olen ollut luottokelvottomana yli 25 vuotta enkä ole voinut harjoittaa yritystoimintaa. Minä en ole saanut esteetöntä rikostutkintaa eikä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä 27 vuoteen. Minut on pidätetty useita kertoja rikollisten toimesta ja minä on joutunut olemaan maan paossa Suomessa, Ruotsissa ja Bulgariassa. Minä joutunut hakemaan poliittista turvapaikkaa Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta Euroopan Unionilta eli oikeuskomisaari Vera Jourovalta sekä Bulgarian presidentiltä. Minä on menettänyt terveyteni sairastuttuani syöpään ja korkeaan verenpaineeseen. Syövän onnistuin voittamaan, mutta korkea verenpaine on tuhonnut elimistöäni ja on edelleenkin hengenvaarallisen korkea. Sairastuin diabetekseen. Minulle on aiheutettu avioero valtion rikollisen toiminnan johdosta. Tämä on minulle äärettömän raskas ja vaikea asia.

Olen joutunut Suomen valtion 27 vuoden kidutuksen kohteeksi ja Kalajoen kaupungin 40 vuoden syrjinnän kohteeksi.