tiistai 17. marraskuuta 2026

Historiallinen voitto demokratialle: Oulaskankaan ja Raahen sairaaloiden palvelut pelastuivat – ja nimet jäävät muistiin

 


Maanantai 16. marraskuuta jää Pohjois-Pohjanmaan historiaan päivänä, jolloin kansanvalta näytti todellisen voimansa. Kun Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen (Pohde) aluevaltuusto päätti äänin 44–35 torpata virkamiesten esityksen ja turvata Oulaskankaan ja Raahen sairaaloiden toiminnan, se teki enemmän kuin pelkän terveyspoliittisen ratkaisun. Se osoitti, että keskittämispaineiden edessä ei tarvitse taipua, kun kyse on ihmisten arjesta ja yhdenvertaisista lähipalveluista.

Demokratia toimii silloin, kun päättäjillä on rohkeutta kuunnella asukkaita ja kyseenalaistaa ylhäältä annetut säästölistat. Tärkeiden terveyspalvelujen kuuluu olla lähellä ihmistä niin Raahen seudulla kuin Oulaskankaan vaikutusalueellakin, ei kymmenien tai satojen kilometrien päässä ruuhkautuvissa keskuksissa. Kiitos kuuluu niille 44 aluevaltuutetulle, jotka puoluerajat ylittäen puolustivat koko maakunnan asukkaiden oikeutta turvalliseen ja saavutettavaan hoitoon.

Politiikka on kuitenkin arvovalintoja, ja jokainen valtuutettu vastaa painamastaan napista omille äänestäjilleen. Siksi on tärkeää, että tämän äänestyksen tulos ei unohdu. Ne 35 valtuutettua, jotka olivat valmiita ajamaan alas Oulaskankaan ja Raahen palveluja virkamiesten esityksen mukaisesti, tekivät oman valintansa julkisesti.

Etenkin Oulun ulkopuolisilta alueilta valittujen edustajien ääniä aluesairaaloiden ja lähipalvelujen heikentämisen puolesta on vaikea selittää parhain päin kotikuntien asukkaille. Kun seuraavat vaalit koittavat, äänestäjät muistavat, ketkä seisoivat lähipalvelujen takana ja ketkä olivat valmiita viemään ne pois.

Nämä 35 aluevaltuutettua kannattivat virkamiesten esitystä palvelujen lopettamisesta:

  • Keskusta (14): Anneli Näppä (Oulu), Anni-Inkeri Törmänen (Pudasjärvi), Annu Haho (Oulu), Eija Pahkala (Kalajoki), Eija-Riitta Niinikoski (Nivala), Esa Lehto (Siikajoki), Hemmo Heiskanen (Kuusamo), Jari Latvala (Oulu), Liisa Kylmänen (Liminka), Mirja Vehkaperä (Oulu), Niilo Keränen (Taivalkoski), Olli Heikkilä (Oulu), Rami Rauhala (Sievi), Sanna Valaja (Ii).

  • Kokoomus (11): Emilia Huusko (Vaala), Erika Taube-Säkkinen (Oulu), Jarmo Husso (Oulu), Lyly Rajala (Oulu), Maarit Matinolli (Tyrnävä), Mikko Merihaara (Oulu), Pekka Simonen (Oulu), Susanna Kisner (Oulu), Suvi Puhto (Kalajoki), Tiina Gallén (Kempele), Tuula Mustonen (Kuusamo).

  • Vihreät (6): Elisa Hallapuro (Oulu), Esa Aalto (Oulu), Juha Korpelainen (Oulu), Miia Immonen (Oulu), Mika Rämet (Oulu), Susa Vikeväkorva (Oulu).

  • SDP (3): Annemari Eskola (Oulu), Maire Mäki (Oulu), Pirjo Sirviö (Oulu).

  • Vasemmistoliitto (1): Teijo Liedes (Ii).

Kiitos kuuluu näille 44 aluevaltuutetulle, jotka äänestivät Oulaskankaan ja Raahen palvelujen puolesta:

  • Keskusta (15): Antti Ollikainen (Kempele), Elina Hyttinen (Nivala), Kaisa Louet (Siikalatva), Lauri Nikula (Oulu), Liisa Lumijärvi (Raahe), Marjut Suviaro (Oulainen), Markus Jaatinen (Ylivieska), Matti Soronen (Pyhäjoki), Mauno Soronen (Haapavesi), Miika Heikkilä (Kalajoki), Pekka Poukkula (Raahe), Saija Ylimäki (Ylivieska), Sari Huuskonen (Reisjärvi), Sinikka Parttimaa (Haapajärvi), Tapani Ervasti (Muhos).

  • SDP (10): Harri Minkkinen (Oulu), Inka Hokkanen (Kuusamo), Jarmo Haapaniemi (Kempele), Joni Meriläinen (Oulu), Kaariina Torro (Oulu), Miina-Anniina Heiskanen (Oulu), Niina Kettunen (Oulu), Sanna Laine (Kempele), Taru Lehtinen (Oulu), Tuula Ala-Aho (Oulu).

  • Vasemmistoliitto (9): Anne Huotari (Oulu), Anniina Koutonen (Oulu), Eija Flink (Pyhäjoki), Jouni Jussinniemi (Pyhäjärvi), Katja Tuliniemi (Kalajoki), Mikko Viitanen (Oulu), Olli Kohonen (Oulu), Outi Einistö (Oulu), Tarja Ollanketo (Raahe).

  • Perussuomalaiset (6): Aleksi Hintta (Haapavesi), Anu Mattila (Raahe), Anu Plaketti (Muhos), Ari Ahola (Sievi), Jani Törmi (Oulu), Merja Rasinkangas (Oulu).

  • Kristillisdemokraatit (2): Marja-Leena Kemppainen (Oulu), Matti Heikkinen (Oulainen).

  • Kokoomus (1): Mikko Korkeakoski (Ylivieska).

  • Vihreät (1): Mika Flöjt (Kuusamo).

Tämä päätös on osoitus siitä, että kun ihmiset ja päättäjät pitävät puolensa, myös mahdottomana pidetty voidaan kääntää voitoksi. Pidetään huoli siitä, että tämä äänestystulos muistetaan vielä pitkään.


sunnuntai 15. marraskuuta 2026

Kalajoen seurakuntavaalien tulokset

 

Kalajoen kirkko - maalaus taiteilija Markku Hakola

Kalajoen seurakunnan vuoden 2026 seurakuntavaalien alustava tulos on valmistunut, ja kirkkovaltuustoon valittiin 23 jäsentä toimikaudelle 2027–2030. Vaalien äänestysprosentti Kalajoella oli 23,8 % (1 869 äänestäjää 7 859 äänioikeutetusta).

Äänestystiedot ja paikkajako

Kalajoen seurakunnan julkaisemien tulostietojen mukaan äänistä 64,9 % annettiin ennakkoon. 16–17-vuotiaiden äänestysprosentti oli 10,5 % (33 äänestäjää 313 äänioikeutetusta).

Valituksi tulleiden 23 kirkkovaltuutetun paikat jakautuivat ehdokaslistojen kesken seuraavasti:

  • Yhdessä eteenpäin. 12 paikkaa

  • Elävän seurakunnan puolesta. 7 paikkaa

  • Kristillisten perusarvojen puolesta. 4 paikkaa


Kirkkovaltuustoon valitut (23 jäsentä)

Valitut on järjestetty vertausluvun mukaiseen järjestykseen:

Kirkkovaltuustoon valitut 23 jäsentä vertauslukujensa mukaisessa järjestyksessä ovat Mari Niemelä, Mauri Kaattari, Matti Peltola, Kullervo Niemelä, Heikki Saukko, Otto Märsylä, Erkki Olkkola, Mari Saari-Somero, Riku Oja, Saija Heikkilä, Joose Veteläinen, Teuvo Tuorila, Esa Rahja, Jouko Arvo, Anna-Maija Pahkala, Krista Översti, Heikki Vänttilä, Marja Ojala, Antti Kuusisto, Juha Siermala, Heidi Kyösti, Johanna Venho ja Sirkka Piippo. Koko taulukon tiedot ammatteineen ja äänimäärineen ovat tarkastettavissa lähdeaineistossa.

Varasijoille valitut

Listojen ensimmäiset varajäsenet vertausluvuittain:

  • Yhdessä eteenpäin. Helena Nikkarikoski, Minna Ainali, Kaisu Polet, Juha Rahkola, Esko Heiska, Markku Myllymäki, Piia Härkönen ja Katja Lahti.

  • Elävän seurakunnan puolesta. Lek Pernu, Tuija Tuorila, Riitta-Liisa Palovaara, Jouni Pöyhtäri, Maria Pentinmikko, Tommi Sinko ja Miikka Ketonen sekä muut listan ehdokkaat.

  • Kristillisten perusarvojen puolesta. Anna-Liisa Rahkola ja Markku Pasanen.


lauantai 14. marraskuuta 2026

Rautiosta 1300-luvulla seuraavat keskeiset tiedot ja tulkinnat:

 

Rautiosta 1300-luvulla seuraavat keskeiset tiedot ja tulkinnat:

1. Rajalinja ja Kukkarokivi (Hanhikivi)

  • Pähkinäsaaren rauhan raja: Juholan tutkimuksen mukaan vuoden 1323 rauhanraja kulki Raution kautta. Se kulki Sievin Petäjäojalta (rajan Petäjoki) suoraa linjaa Raution läpi kohti Pahkalanjokea eli Himanganjokea (rajan Pathajoki).

  • Verotusrajan merkkikivi: Raution Ylipäässä, sisämaahan johtavan harjutien varrella sijaitseva suuri noin 10 metriä korkea Kukkarokivi on Juholan mukaan lähes varmasti vanhoissa asiakirjoissa mainittu Ruotsin ja Novgorodin välisen verotusrajan merkkikivi, Hanhikivi.

  • Sijainnin todisteet: Kiven vieressä virtaa Hanhipuro, jonka katsotaan antaneen kivelle sen historiallisen nimen. Lisäksi vanhojen asiakirjojen mukaan Hanhikiven tuli sijaita 50 peninkulman (300 km) päässä Rovaniemeltä – matka, joka täsmää juuri Raution Kukkarokiveen (toisin kuin Pyhäjoen Hanhikiveen, jonne matkaa on 240 km). Kivestä on myöhemmin hakattu ja kuumentamalla irrotettu pintaa ihmisen toimesta, millä on todennäköisesti hävitetty vanhoja rajamerkintöjä.

2. Rautio kulttuuri- ja verotusrajan vyöhykkeellä

  • Rajan luonne: Tekstien mukaan 1300-luvulla raja ei ollut tiukasti vartioitu valtakunnanraja, vaan etäisten valtakeskusten sopimus verotus- ja nautinta-alueista. Tavalliset ihmiset kulkivat alueella vapaasti eivätkä välttämättä edes tienneet rajasta.

  • Karjalaisasutuksen eteläraja: Raution kautta Perämerelle (Pahkalanjoelle) kulkenut linja muodosti 1300-luvulla venäjänkarjalaisten asuttaman ja Novgorodin verottaman "Pohjanrannan" etelärajan. Raution pohjoispuolinen alue (kuten Kalajoki, joka kuului tuolloin Salon pitäjään) oli Novgorodin ja karjalaisten vaikutuspiiriä, kun taas eteläpuoli kuului Ruotsin hallintaan.

  • Kauppa- ja liikkumisrajoitukset: Vuoden 1323 jälkeen Ruotsin kuninkaat rajoittivat karjalaisten liikkumista tämän rajan eteläpuolelle (esim. kuningas Albrektin jyrkkä purjehduskielto vuonna 1365).

3. Paikannimistö ja suvut 1300-luvun perintönä

  • Sukunimi Petäistö: Rautiossa ja Sievissä säilynyt sukunimi Petäistö on Juholan mukaan suora nimistöllinen jäänne vuoden 1323 rajaluettelon Petäjoesta ja sen varrella olleista Petä-järvistä.

  • Raja-alueen nimistö: Raution ja lähialueiden maastossa on säilynyt runsaasti vanhaan rajaan viittaavaa nimistöä (kuten Pole-nimet, jotka juontuvat epämääräistä raja- ja rintama-aluetta tarkoittavasta venäjän sanasta Dikoje Pole).

  • Kulkuväylät: Vaikka Rautiosta mainitaan myös myöhempiä 1500-luvun rajakiviä (kuten vuoden 1551 rajakivi ja Vähä-Raution suvun tila), alueen halki kulkeneiden harjuteiden ja polkujen (kuten suoalueen ylittävän Tervatien) varhaisvaiheiden arvioidaan kytkeytyvän jo 1300-luvun rajaan ja sen liikenteeseen.

(Huom. Teksteissä tuodaan esiin, että Raution kautta kulkeva linja on nimenomaan paikallishistorian tutkija Sulevi Juholan teoria, joka haastaa perinteisemmät historiantutkijoiden tulkinnat rajan päättymisestä Pyhäjoelle tai Pattijoelle.)

Sulevi Juholan tutkimuksen sekä Raution kulttuurireitin tietojen perusteella Raution ja sen lähialueen maastosta on tunnistettu kaksi 1500-luvulle ajoitettua rajakivilöytöä (vuosilta 1551 ja 1577), jotka liittyvät Ruotsin ja Venäjän välisen rajan sekä Pohjanmaan nautinta- ja kalastusoikeuksien selvittelyihin. [

1. Kaupunginmäen rajakivi (1551)

  • Sijainti ja muistomerkki: Raution Kaupunginmäen alueelta on löytynyt vanha rajakivi, johon on kaiverrettu vuosiluku 1551. Kivi on nykyään nostettu esille osaksi Raution kulttuurireitin varrella olevaa Pähkinäsaaren rauhan rajan muistomerkkiä.

  • Historiallinen yhteys: Juhola yhdistää kiven 1550-luvun rajatapahtumiin ja Kustaa Vaasan aikaisiin rajamittauksiin, joita mainitaan muun muassa Savonlinnan (1551) ja Partalan (1559) tilikirjoissa. Asiakirjojen mukaan Pohjanmaalla Venäjän rajan tuntumassa sijainneesta kruunun tilasta oli 30 peninkulman (180 kilometrin) matka Tervon Rasvanginjärvelle, mikä vastaa etäisyyttä Raution rajakiven löytöpaikalta Rasvankiin.

  • Asutus ja kulkureitit: Kiven löytöpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsi Juholan mukaan 1500-luvulla verovapaa kruunun tila (jossa asui kuninkaan kengitysseppänä toiminut Vähä-Raution suvun esi-isä) sekä kruununtorppa. Torpan luota sai alkunsa vanha, Kortenevan ylittävä Tervatie, jonka arvioidaan liittyneen vanhaan rajatiehen.

2. Hautakankaan rajakivi (1577)

  • Sijainti: Raution eteläpuolelta, Sievin Kukonkylän ja Eskolan väliseltä Hautakankaalta, on löytynyt rajapyykki vuosiluvulla 1577.

  • Historiallinen yhteys: Kivi liittyy Pohjanmaalla käytyihin laajoihin kalastuskiistoihin, jotka ulottuivat Tornionjoelta Petäjoelle saakka. Vuonna 1577 lainlukija Kröpp suoritti Pohjois-Suomen laamanni Henrik Klaunpoika Hornin puolesta rajatoimituksen, johon viitataan vuoden 1596 käräjäpöytäkirjassa.

  • Vaikutus rajalinjaan: Tässä toimituksessa rajaa taitettiin siten, että Petäjäoja ja sen alapuolinen osa Vääräjoesta siirrettiin kuulumaan "Pohjanrantaan", ja linja vedettiin kohti Raution Kukkarokiveä sekä vuoden 1551 rajapyykkiä – samaa mutkaa, joka näkyy edelleen alueen hallinnollisissa rajoissa.

Lähialueen muut vanhat rajakivet (Juholan tutkimuksessa)

Samassa yhteydessä Juhola nostaa esiin myös kaksi Raution rajalinjaan kytkeytyvää, vielä 1500-lukua vanhemmaksi tulkittua rajamerkkiä lähikunnista:

  • Pahkalanjoen Kruununkivi (Kalajoki/Himanka): Pahkalanjoen varressa sijaitseva alttarimainen rajakivi, johon on kaiverrettu sekä Ruotsin kruunuja että Venäjän ortodoksiristejä. Juhola ajoittaa varhaisimmat merkinnät vuoteen 1383 ja myöhemmät numeroinnit vuoden 1775 lääninjakoon.

  • Jääkolun pyykki (Pihtipudas/Reisjärvi): Maanselällä sijaitseva rajapyykki merkinnällä 359 ja kirjaimilla A D, jonka Juhola yhdistää vuoden 1359 tapahtumiin


Pahkalanjoen Kruununkivi (tunnetaan myös nimellä Himangan Kruununkivi) on Kalajoen Himangalla, Pahkalanjoen varressa sijaitseva historiallinen rajamerkki, johon on kaiverrettu sekä Ruotsin kruunuja että venäläisiä rajasymboleja. Paikallishistorian tutkija Sulevi Juholan mukaan se on läntisen Suomen ainoa rajakivi, josta löytyy venäläisten käyttämiä rajasymboleja.

1. Rakenne ja sijainti

  • Kiviasetelma: Kohde koostuu keskuskivestä sekä sen ympärille pystyyn nostetuista kivistä, jotka muodostavat alttarimaisen kokonaisuuden.

  • Sijainti: Kivi sijaitsee Pahkalanjoen (Himanganjoen) varressa. Juholan tulkinnan mukaan Pahkalanjoki on sama joki, joka esiintyy Pähkinäsaaren rauhan rajaluetteloissa nimellä Pathajoki.

  • Opastus: Kohteelle on pystytetty kiven historiasta ja tulkinnoista kertova opastaulu, jonka tekstin on laatinut Sulevi Juhola.

2. Kaiverrukset ja symbolit

Kruununkiven pintaan on hakattu kahden eri valtakunnan – Ruotsin ja Novgorodin/Venäjän – rajamerkintöjä:

  • Venäläiset symbolit: Kivessä on kolme venäläisten käyttämää rajamerkintäsymbolia: ortodoksiristi, Pyhän Andrean lippu (vinoristi) sekä tavallinen risti.

  • Ruotsalaiset symbolit: Kiveen on kaiverrettu neljä Ruotsin kruunua.

  • Numeromerkinnät: Juholan tulkinnan mukaan kivessä on myös myöhempiä numeromerkintöjä, jotka hän yhdistää vuoden 1775 lääninjakoon.

3. Tutkimushistoria ja tulkinnat

  • Ajoitus (1383): Sulevi Juholan mukaan kivi ei ole suoraan rauhantekovuodelta 1323, vaan hän ajoittaa varhaisimmat rajamerkinnät vuoteen 1383. Hänen mukaansa kivi todistaa Pähkinäsaaren rauhan rajan kulkeneen Raution Kukkarokiveltä suoraan Pahkalanjoelle ja sieltä Perämereen.

  • Merellinen jatke: Juhola kytkee Kruununkiven Pahkalanjoen suun edustalla (noin 7 kilometrin päässä rannikosta) sijaitsevaan Hevoskarin kivimonumenttiin. Hän tulkitsee sen olevan merellinen rajamerkki kuningas Albrekt Mecklenburgilaisen vuonna 1365 karjalaisille antamasta purjehduskiellosta, jolla estettiin karjalaisten kulku rajan eteläpuolelle.

  • Arkeologinen tarkastus ja kritiikki: Museoviraston tutkija Kaisa Lehtonen ja Pohjanmaan museon maakunta-arkeologi Pentti Risla tarkastivat Kruununkiven maastokäynnillä syyskuussa 2008, ja kohde on merkitty muinaisjäännösrekisteriin historiallisen ajan rajamerkkinä. Akateemiset historiantutkijat (kuten professori Jouko Vahtola) ovat kuitenkin suhtautuneet varauksellisesti Juholan tulkintaan Pähkinäsaaren rauhan rajan kulusta 1300-luvun kirjallisten lähteiden vähäisyyden vuoksi ja pitävät perinteistä Pyhäjoen Hanhikiven linjaa todennäköisempänä.


Hevoskarin kivimonumentti (tunnetaan virallisemmin nimellä Hevoskarin jatulintarha tai kivirakenteet) sijaitsee Kalajoen Himangalla, Rahjan saariston ulkolaidalla olevassa Hevoskarin saaressa noin 7 kilometrin päässä rannikosta. Paikallishistorian tutkija Sulevi Juhola tulkitsee sen olevan 1300-luvun merellinen rajamerkki, kun taas Museovirasto luokittelee saaren kivirakenteet 1700-luvun jatulintarhoiksi sekä vanhoiksi kalastajien asumusten ja kummelin jäänteiksi.

1. Sulevi Juholan tulkinta: Vuoden 1365 purjehduskiellon rajamerkki

Juholan Pähkinäsaaren rauhan rajaa käsittelevässä tutkimuksessa Hevoskarin kivimonumentti on suora merellinen jatke Raution Kukkarokiveltä ja Pahkalanjoen Kruununkiveltä ulottuvalle rajalinjalle:

  • Yhteys kuninkaan purjehduskieltoon: Ruotsin kuningas Albrekt Mecklenburgilainen antoi vuonna 1365 jyrkän purjehduskiellon, jolla kiellettiin venäjänkarjalaisia purjehtimasta ja käymästä kauppaa Pohjanlahden eteläosissa.

  • Merellinen rajapyykki: Juholan mukaan Pahkalanjoen suun (rajan Pathajoen) edustalla kohoava Hevoskarin kivimonumentti pystytettiin osoittamaan merellä sitä linjaa, jonka eteläpuolelle karjalaisilla ei ollut asiaa.

  • Sijainti avomerellä: Maankohoamisen vuoksi 1300-luvulla nykyistä pienempi Hevoskari sijaitsi suoraan Pahkalanjoelta ulos avomerelle johtavan laivaväylän tuntumassa, mikä teki siitä strategisen paikan merimerkille.

2. Arkeologinen näkemys ja saaren muut kivirakenteet

Arkeologisissa inventoinneissa (kuten Mikroliitti Oy:n vuoden 2008 Rahjan saariston inventoinnissa) Hevoskarista on kartoitettu useita eri-ikäisiä muinaisjäännöksiä, joita ei ole yhdistetty keskiaikaiseen valtakunnanrajaan:

  • Jatulintarhat (Hevoskari): Saaren laella sijaitsee kivistä ladottu labyrinttimainen jatulintarha ja kiviröykkiöitä, jotka on maankohoamisen ja korkeusaseman (noin 5 metriä merenpinnasta) perusteella ajoitettu 1700-luvulle.

  • Kummelit ja kalamajat (Hevoskari 4 ja Hevoskari 5): Saarelta löytyy myös useita rakennusten pohjia (kalamajoja), tulisijoja, kivenrivistöjä (ranoja) sekä merenkulkijoiden pystyttämiä kiviröykkiöitä eli kummeleita, jotka ovat liittyneet saariston pyynti- ja kalastuskulttuuriin.

3. Saavutettavuus nykyään

  • Hevoskari on suosittu retkikohde veneilijöille ja melojille. Saarelle johtaa merkitty melontareitti Hevoskariin, ja muinaismuistolain rauhoittamat kivirakenteet ovat nähtävillä saaren avoimilla kallio- ja kivikkoalueilla.


Pähkinäsaaren rauhan raja arkeologian ja raja-alueelle jääneen paikannimistön valossa

https://journal.fi/ennenjanyt/article/view/108463/63471


Pähkinäsaaren rauhasta 700 vuotta

https://e-aho-kalajokiblog.blogspot.com/2023/05/pahkinasaaren-rauhasta-700-vuotta.html

perjantai 13. marraskuuta 2026

Kalajoen muinaisjäännökset


Kalajoen alueella (mukaan lukien entiset Himangan ja Raution kunnat) on lukuisia Museoviraston ylläpitämään muinaisjäännösrekisteriin tallennettuja kiinteitä muinaisjäännöksiä. Alueen esihistoriaa leimaavat erityisesti maankohoamisen seurauksena sisämaahan jääneet kivikautiset asuinpaikat, jätinkirkot sekä pronssi- ja rautakautiset hautaröykkiöt.

Merkittävimmät esihistorialliset kohteet

  • Hiidenlinnan jätinkirkko. Neoliittiselta kivikaudelta peräisin oleva monumentaalinen kivivallirakennelma, jonka yhteydessä on myös asumuspainanteita ja kiviröykkiöitä. Lisätietoja ja sijainnin voi tarkistaa Museoviraston Hiidenlinna-kohdekortista.

  • Niskakosken (Rouniojan) röykkiö. Kallioisella mäellä sijaitseva, noin 10 metriä pitkä kiviladelma, joka kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin muinaisjäännöksiin. Kohteen tarkemmat tiedot löytyvät Museoviraston kohderekisteristä.

  • Hakan ja Vääränevan röykkiöt. Pronssi- ja rautakaudelle ajoitettuja hautaröykkiöalueita. Tarkemmat rajaukset ovat nähtävillä Museoviraston Hakan ja Vääränevan kohdesivuilla.

  • Kivimaan asuinpaikka. Rautiossa sijaitseva tunnettu kivikautinen asuinpaikka-alue, joka on osa Raution kirkonkylän esihistoriallista kokonaisuutta.

  • Persekallion röykkiöt. Esihistorialliselle ajalle ajoitettu kiviröykkiökohde, jonka tiedot on koottu Museoviraston kohdekorttiin.

Historiallisen ajan ja saariston kohteet

  • Tervahaudat ja valmistuspaikat. Kalajoen metsä- ja kangasalueilla on runsaasti historiallisen ajan tervahautoja, kuten Kiimarämeen tervahautakohde.

  • Saariston ja rannikon jäännökset. Rahjan saaristosta ja Siiponjoen alueelta on inventoitu runsaasti vanhoja kalamajojen pohjia, kivilatomuksia ja merenkulkuun liittyviä rakenteita. Kalajoen edustan merialueella sijaitsee myös vedenalaisia hylkykohteita.

  • Rajakivet. Esimerkiksi Raution Kaupunginmäellä sijaitsee historiallinen vuoden 1551 rajakivi.

Karttapalvelut ja retkeilyohjeet

  • Sijaintien tarkastelu. Kaikkien Kalajoen muinaisjäännösten tarkat koordinaatit ja aluerajaukset voi selata kartalta Museoviraston karttapalvelussa tai harrastajien ylläpitämässä Muinaismuistot.info-palvelussa.

  • Rauhoitusmääräykset. Kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja muinaismuistolailla, joten niiden kaivaminen, peittäminen, kivien siirtely ja muu vahingoittaminen on kielletty.


Raution Kivikautiset asuinpaikat ja löytöpaikat


  • Raution kirkonkylän kivikautinen keskittymä. Kirkonkylän harjanteilla on sijainnut merkittävä kivikautisten asuinpaikkojen kokonaisuus, johon kuuluvat Kivimaan, Räihän ja Myllytontin kohteet. Useat kirkonkylän vanhoista asuinpaikoista ovat myöhemmin jääneet rakentamisen tai soranoton alle, mutta niiden tutkimustiedot on tallennettu Keski-Pohjanmaan Arkeologiapalvelun inventointiraporttiin.

  • Saaren kivikautinen löytöpaikka. Raution alueelta on tehty myös yksittäisiä kivikautisia irtolöytöjä, kuten Museoviraston Saari-kohdekorttiin kirjattu löytöpaikka.

Esihistorialliset kiviröykkiöt

  • Niskakosken (Rouniojan) röykkiö. Kalajoen Niskakosken eteläkaakkoispuolella ja Rouniojan itäpuolella sijaitseva kallioinen mäki kätkee lakialueelleen noin 10 metriä pitkän kiviröykkiön. Kohde on ehjä ja kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin muinaisjäännöksiin Museoviraston kohderekisterissä

  • Muut metsäalueiden röykkiöt. Raution ja lähialueiden kallioisilla kankailla on inventoitu useita ajoittamattomia kivirakenteita ja lapinraunioita. Niiden tarkat sijainnit voi tarkistaa Museoviraston karttapalvelusta.

Historiallisen ajan kohteet

  • Kaupunginmäen rajakivi. Raution Kaupunginmäellä sijaitsee vanha, vuodelle 1551 ajoitettu rajamerkki, joka liittyy vanhoihin pitäjä- ja omistusrajoihin.

  • Tervahaudat ja valmistuspaikat. Raution kangasmailla on säilynyt runsaasti tervanpolton historiaan liittyviä rakenteita. Näihin lukeutuvat muun muassa kirkonkylän läheisyydessä sijaitseva osittain säilynyt Hautarämeen tervahauta sekä historiallinen työ- ja valmistuspaikka Museoviraston Riitaniittu-kohdetietueessa.

  • Vanhat talonpaikat. Kirkonkylän alueella on sijainnut 1700-luvun kantataloja, kuten nykyisen nuorisoseurantalon kohdalla sijainnut Perttulan talonpaikka. Historialliseen elämänmenoon ja paikalliseen raudankäsittelyyn voi tutustua tarkemmin myös Raution kotiseutumuseossa.


Rahjan kylän ja laajan Rahjan saariston muinaismuistot kertovat erityisesti merenkulun, kalastuksen ja hylkeenpyynnin historiasta. Alueella tehtyjen arkeologisten inventointien (kuten Mikroliitti Oy:n vuoden 2008 inventointiraportin) perusteella kohteet ovat valtaosin historiallisen ajan pyynti- ja satamarakenteita.


Satama- ja pyyntitukikohdat

  • Pappilankarin ja Vanhanhaminan alue. Pappilankarin saaren ja sen länsipään Vanhanhaminan ympäristössä on lukuisia kalastukseen ja merenkulkuun liittyviä rakenteita, kuten vanhoja kalamajojen pohjia, kivilatomuksia ja pyyntiröykkiöitä. Useat saaren kohteet on kirjattu erikseen rekisteriin, esimerkiksi Museoviraston Pappilankari 6 -kohdekorttiin.

  • Hyönän pyyntitukikohta. Rahjan saaristossa sijaitseva historiallinen työ- ja valmistuspaikka sekä pyyntitukikohta, jossa on säilynyt vanhoja kivirakenteita. Tarkemmat tiedot on koottu Museoviraston Hyönä-kohdetietueeseen.

  • Hevoskarin jäännökset. Rahjan alueen saaristokohteisiin kuuluu myös historiallisia rakenteita sisältävä Hevoskarin alue, jota on dokumentoitu saariston inventoinneissa.

Kalliohakkaukset ja kivirakenteet

  • Haminanperän (Korkiakarin) kalliohakkaukset. Rantakallioihin tehtyjä historiallisia hakkauksia ja merkintöjä, joista vanhimmat ajoittuvat 1600-luvulle ja ulottuvat aina 1900-luvulle saakka. Hakkausten tarkemmat tiedot löytyvät Museoviraston Haminanperä 1 -kohdekortista ja Haminanperä 3 -kohdekortista.

  • Vääräkarin rakkakuopat. Rahjan saaristossa sijaitsevalla Vääräkarilla on historialliselle ajalle ajoitettuja kivirakenteita ja rakkakuoppia, joita on käytetty esimerkiksi säilytys- tai pyyntitarkoituksiin. Kohde on tallennettu Museoviraston Vääräkari-tietueeseen.

  • Jatulintarhat ja kompassiruusut. Ulkosaariston luodoilla ja kareilla esiintyy perinteisiä kivilatomuksia, kuten merenkulkijoiden ja kalastajien rakentamia kompassiruusuja ja jatulintarhoja.

Hylyt ja retkeily saaristossa

  • Vedenalaiset hylyt. Matala ja kivikkoinen Rahjan saaristo on ollut vuosisatojen ajan vaativa purjehdusväylä, minkä vuoksi lähivesillä sijaitsee useita rauhoitettuja laivan- ja veneenhylkyjä.

  • Saaristo- ja luontoreitit.

    Moniin saariston kulttuuriperintökohteisiin, kuten vanhoihin kalastajakyliin ja niittyihin, voi tutustua meloen tai veneillen. Alueen retkeilyrakenteet ja reittiohjeet on koottu Metsähallituksen Rahjan saaristo -esitteeseen ja Visit Kalajoen sivuille.

Himangan ja Kalajoen keskustan alueiden muinaisjäännökset jakautuvat sisämaan esihistoriallisiin kivirakennelmiin sekä jokisuun ja rannikon historiallisiin kauppa- ja tervanpolttokohteisiin

Himangan alueen kohteet

  • Hiidenlinnan jätinkirkko. Himangan sisämaassa (lähellä Kannuksen ja Kälviän rajoja) sijaitseva kivikautinen monumentti, joka koostuu kivivalleista, asumuspainanteista ja röykkiöistä. Kohteelle johtaa paikallisen metsästysseuran kunnossapitämä polku, ja tarkemmat tutkimustiedot löytyvät Museoviraston Hiidenlinna-kohdekortista.

  • Rannikon ja jokilaakson kohteet. Himanganjoen varrella ja rannikkoalueilla (kuten Raumankarin suunnalla) on inventoitu historiallisen ajan kalastus- ja satamarakenteita sekä sisämaan kangasmetsien tervahautoja, joiden rajaukset voi tarkistaa Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä.

Kalajoen keskustan ja jokisuun kohteet

  • Plassin vanha markkinapaikka. Kalajokisuulla sijaitseva historiallinen kauppa- ja markkinapaikka, jonka käyttö alkoi jo 1500-luvulla ja joka toimi merkittävänä tervanvientisatamana 1600–1800-luvuilla. Alue on sekä kiinteä muinaisjäännös että valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, josta on lisätietoa Museoviraston RKY-tietokannassa ja Visit Kalajoen vanhankaupungin esittelyssä.

  • Pohjanmaan rantatien linjaus. Kalajoen keskustan tuntumassa on säilynyt osuuksia historiallisesta Pohjanmaan rantatiestä, joka on inventoitu osana Mikroliitti Oy:n vuoden 2015 keskustan inventointia.

  • Keihäsojan tervahaudat. Keskustan länsipuolella Keihäsojan varrella sijaitsee useita historiallisia tervahautoja. Esimerkiksi Keihäsojan etelärannalla kulkevan kevyenliikenteenväylän kupeessa on halkaisijaltaan noin 17-metrinen tervahauta, ja alueen muita rakenteita esitellään Museoviraston Keihäsoja 3 -kohdekortissa.

  • Hakan ja Huhtakankaan röykkiöalueet. Keskustan ympäristön korkeammilla kangas- ja kallioalueilla sijaitsee pronssi- ja rautakaudelle ajoitettuja kiviröykkiöitä. Näiden sijainnit on tallennettu Museoviraston Hakan ja Huhtakankaan kohdetietueisiin.