Raution tohtoreita ja muita merkkihenkilöitä taidenäyttely Raution Raatihuoneella 29.06.-05.07.2026 on osa ev.luterilaisen kirkon 750 juhlavuoden ohjelmaa"Sydämen sivistystä vuodesta 1276". Näyttelyn avajaiset 29.06.2026 kl0 14.00.
Taidenäyttelyn esittelypuhe
.jpg)
Erkki Ahon esittelypuhe 29.06.2026 klo 14.00
Hyvät näyttelyvieraat,
Kun katsomme pientä, rauhallista maaseutupitäjää Vääräjoen varrella, emme ehkä heti arvaa, kuinka dramaattisia, syviä ja suuria tarinoita sen sielunmaisema kätkee sisäänsä. Mitä oikeastaan on rautiolaisuus? Se on ilmiö, joka hakee vertaistaan koko Suomen historiassa. Se on mielenlaatu, jossa yhdistyvät käsittämätön sitkeys, tiedon jano ja rohkeus astua maailmannäyttämölle.
Tämä taidenäyttely on syntynyt rautiolaisen identiteetin poikkeuksellisista palasista. Taidenäyttelyni on virallinen osa laajempaa Kalajoki 500 vuotta -juhlanäyttelyäni. Samalla se kytkeytyy osaksi vielä suurempaa eurooppalaista virtaa, sillä Oulu on tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki, ja tämä näyttely on mukana tässä upeassa kokonaisuudessa. Euroopan ja maailman kartalla Rautio on aina ollut kokoaan suurempi.
Tänä vuonna näyttelyllämme on vielä yksi erityisen arvokas ja historiallinen kytkös. Se on virallisesti hyväksytty osaksi Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin 750-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa. Vuonna 1276 perustettu tuomiokapituli loi pohjan suomalaiselle julkiselle hallinnolle, koulutukselle ja sivistykselle. Juhlavuoden valtakunnallinen teema on "Sydämen sivistystä vuodesta 1276". Kun mietimme tätä teemaa – sydämen sivistystä – huomaamme, että se resonoi täydellisesti rautiolaisen sielun ja historian kanssa. Rautiossa sivistys ei ole koskaan ollut vain kylmää tiedon keruuta, vaan se on ollut sydämen sivistystä: yhteisöstä huolehtimista, henkistä paloa ja syvää periaatteen lujuutta.
Tämä rautiolainen sydämen sivistys ja rohkeus on aina tähdännyt myös maailmalle. Rautiosta lähti kaikkiaan 889 siirtolaista – määrä, joka suhteessa senaikaiseen väkilukuun on valtakunnallisesti poikkeuksellisen suuri. Lähes jokaisesta talosta ja perheestä lähti joku maailmalle. Heistä 619 suuntasi Amerikkaan. Yksi näiden siirtolaisten jälkeläisistä, rautiolaistaustainen John Raymond Ylitalo, nousi aina Yhdysvaltain Suomen-suurlähettilääksi saakka. Kirjoissaan hän valottaa maailmanpolitiikan kulissintakaisia salaisuuksia Naton perustamisesta siihen mysteeriin, miksi USA jätti sodan julistamatta Suomelle.
Maailmalle on ponnistettu muutenkin kuin siirtolaisina.
Tästä vahvasta eteenpäinpyrkimisestä ja menestyksestä kertoo näyttelyssäni oleva karikatyyrimaalaus Pekka Niskasta. Hän on loistava esimerkki rautiolaisista juurista ja siitä, miten täältä ponnistetaan huipulle. Hänen nimeään kantava yrityksensä laajeni Suomesta useisiin Euroopan maihin. Pekka Niska oli esimerkillinen työnantaja, joka valittiin Suomen parhaaksi työnantajaksi, koska hän piti aidosti huolta työntekijöistään ja palkitsi heitä jopa terveistä elintavoista. Ja löytyipä tästä monipuolisesta miehestä sellaistakin herkkyyttä ja taitoa, että hän voitti vakiotanssin Suomen mestaruuden.
Rautiolaisuus on myös henkistä viisautta ja periksiantamatonta tahtoa. Tästä pienestä pitäjästä on noussut peräti 25 tohtoria – akateeminen saavutus, joka on suhteessa asukaslukuun täysin omassa luokassaan. Täällä on aina janottu sivistystä ja totuutta. Siitä kertoo myös Sulevi Juholan tekemä, perinpohjainen Pähkinäsaaren rauhanrajan tutkimus, joka haastoi perinteisen historiankirjoituksen.
Tämän rautiolaisen sivistystahdon ja hengen suurena isähahmona loistaa opettaja Osmo Tokola – varsinainen Rautio-viikon isä. Hän oli äärettömän monipuolinen lahjakkuus: kotiseuturakas historiankirjoittaja, lehtimies, runoilija, säveltäjä, soittaja, taiteilija ja metsästäjä. Hän oli myös vaativa opettaja, joka opetti kokonaisille sukupolville elämän perusarvoja, musiikkia, runoutta ja kädentaitoja – hänen käsityötunneillaan oppilaat valmistivat jopa vaativia könninkelloja. Ehkä juuri se Tokolan istuttama periksiantamaton henki siivitti myös paikalliset painonnostajat saavuttamaan käsittämättömät, yli 600 arvokisamitalia. Mutta täällä osataan soittaa muutakin kuin rautaa, ja tästä on upeana osoituksena Ari Sihvonen, joka toi pitäjään SM-hopeaa niinkin herkästä, harvinaisesta ja uniikista taidosta kuin sahansoitosta.
Rautiolaiset arvostavat syvästi perintöään ja vahvaa arvomaailmaansa. Tästä meitä muistuttaa Raution viimeinen kansanedustaja, virsirunoilija Leonard Typpö. Minulla on ilo esitellä tässä näyttelyssä taiteilija Tanja Luukkosen tekemä herkkä muotokuvapiirros tästä arvostetusta vaikuttajasta.
Tämä oma perintö, itsenäisyys ja omat kirkkometsät ovat olleet rautiolaisille niin pyhiä, että niistä on oltu valmiita taistelemaan loppuun asti. Kun tuomiokapituli aikanaan halusi liittää rikkaan Raution seurakunnan Kalajokeen, rautiolaiset nousivat vastustamaan liitosta ennennäkemättömällä yhtenäisyydellä. Kerättiin noin 1400 nimen adressi – käytännössä jokainen kirjoitustaitoinen rautiolainen kirjoitti siihen nimensä. Vaikka tuomiokapituli lopulta päätti yhdistämisestä ja Helsingin hallinto-oikeus sen myöhemmin vahvisti, tämä taistelu jätti historiankirjoihin ikuisen merkin siitä, mitä rautiolainen yhteishenki tarkoittaa, kun omaa puolustetaan.
Tämä Typön ja muiden menneiden sukupolvien perintö ja arvomaailma näkyy yhä suoraan rautiolaisten jokapäiväisessä elämässä. Se näkyy tulevaisuudenuskona ja yhteisöllisyytenä. Rautionkylän ikärakenne onkin alhaisempi kuin Kalajoen muissa kylissä. Rautiossa asuu poikkeuksellisen aktiivisia ihmisiä, jotka ottavat vastuun omasta kotiseudustaan. Täällä on kyläläisten itse omistama kauppa ja oma koulu. Vanhuksista pidetään huolta: heille on rakennettu yksityinen vanhustentalo, koska rautiolaiset haluavat taata senioreilleen arvokkaan vanhuuden. Lapsista ja nuorista pidetään huolta: kyläyhdistys on hankkinut heille oman nuorisotalon. Ja täällä luodaan uutta yhteisvoimin – siitä osoituksena on vuosi sitten avattu luontopolku sekä nyt juuri Rautio-viikon perjantaina avattava uusi frisbeegolfrata.
Tämä sama tinkimättömyys ja luonnon kunnioitus näkyy myös siinä, mitä me täällä juomme. Raution vesi edustaa suomalaisen vesihuollon parasta A-luokkaa. Se on käsittelemätöntä, kemikaalitonta ja täysin luonnollista pohjavettä, joka kumpuaa suoraan harjujemme kätköistä. Samaan aikaan kun merkittävä osa suomalaisista juo kemiallisesti puhdistettua pintavettä tai kloorattua vettä, me saamme nauttia luonnon omasta täydellisyydestä. Se on elämänvoimaa puhtaimmillaan.
Mutta rautiolaisuus on myös mystiikkaa, historian synkimpiä polttopisteitä ja rajujakin koettelemuksia. Näyttelyssäni on mukana taiteilija Rositsa Tanchevan vaikuttava ja pysäyttävä maalaus Isosta vihasta Kalajoella. Se vie meidät ajassa taaksepäin kohtalokkaaseen talvipäivään, joulukuun 14. päivään vuonna 1714. Maalaus kuvaa hetkeä, jolloin venäläiset kasakat hyökkäävät Kalajoelle ja Rautioon vieden mukanaan peräti 264 alle 15-vuotiasta lasta. Tästä ryöstösaaliista Rautiosta vietiin 18 poikaa ja 2 tyttöä – haavoja, jotka jättivät syvät arvet sukupolvien muistiin. Ja naapurista, Alavieskasta, kasakat veivät yöllä suoraan miehensä vierestä kauniin Marketta Pekantytär Aniaksen. Tämä maalaus muistuttaa meitä siitä, mistä kaikesta täällä on jouduttu selviytymään.
Tämä seutu on aina kantanut uskomattomia selviytymistarinoita. Kuten everstiluutnantti Eino Takkusen legendaarinen kohtalo – mies, joka virallisesti kuoli kolme kertaa ja haudattiin kaksi kertaa, mutta palasi aina takaisin. Se on historian lehtien havinaa vanhassa pappilassa, Eljas Simojoen askelia ja paikka, joka tarjosi salaisen piilopaikan Arno Anthonille, Punaisen Valpon etsimälle henkilölle.
Ja se on myös kykyä seistä yhdessä rintamassa silloin, kun katastrofi uhkaa kotikylää. Heinä-elokuussa 2021 koettiin dramaattisia hetkiä, kun täällä riehui Kalajoen suuri metsäpalo. Se oli yksi koko vuosikymmenen laajimmista ja tuhoisimmista paloista Suomessa. Liekit nielivät yli 230 hehtaaria maata, ja se oli pääasiassa juuri tuon entisen Raution seurakunnan vanhaa metsää. Palon kestäessä yli kaksi piinaavaa viikkoa paikallisten rautiolaisten ja vapaaehtoisten talkoolaisten panos nousi elintärkeäksi. Kyläläisten muodostama talkooväki seisoi pelastuslaitoksen tukena yötä päivää pyörittäen muonitusta, huoltoa ja opastaen pelastajia maastossa. Se oli moderni osoitus siitä samasta periksiantamattomuudesta ja sydämen sivistystä ilmentävästä talkoohengestä, joka virtaa tämän kylän veressä.
Tämä maaperä kantaa vahvoja juuria. Täältä ne ulottuvat toimittaja Helena Petäistön kaltaisiin maailmankansalaisiin ja aina pääministeri Juha Sipilään saakka. Rautiosta ei ole vain lähdetty maailmalle – sieltä on ponnistettu vaikuttamaan maailman kulkuun.
Teoksissani ja valitsemissani näyttelytöissä olen pyrkinyt vangitsemaan tämän kaiken: siirtolaisten kaipauksen, Isonvihan synkät tragediat, historian mysteerit, akateemisen viisauden, kirkonmetsien syvän vihreyden, vahvat arvot ja sen peruskallion voiman, jolla on kohdattu niin historian murrokset, metsäpalot kuin nostettu rautaakin. Toivon, että löydätte näistä töistä palan Raution poikkeuksellista sielua.
Tämän päivän juhlassamme rautiolainen koodi herää eloon paitsi kuvataiteessa, myös sanoissa ja sävelissä. Saamme kunnian kuulla rautiolaiset sukujuuret omaavaa, meidät vuosikymmeniä maailman metropoleihin reportaaseillaan vienyttä toimittaja Helena Petäistöä, joka tulee avaamaan tämän näyttelyn virallisesti.
Ja kun puhuin hetki sitten Raution uskomattomasta 25 tohtorin määrästä ja vahvasta kulttuuriperinnöstä – meillä on täällä siitä elävä ruumiillistuma. Avajaismusiikista vastaa nimittäin rautiolainen tekniikan tohtori, musiikin moniottelija sekä Tango-Landolan ja Selvien Sävelten orkesterinjohtaja Keijo Nivala.
Teoksissani, tämän päivän puheissa ja näissä rautiolaisissa sävelissä kohtaavat rautiolainen sitkeys, sivistys ja se peruskallion voima, joka kantaa Vääräjoen rannoilta maailman ääriin.
Rooman valtiomies Marcus Porcius Cato vanhemmalla oli vakiolopetus hänen puheidensa päätteeksi aiheesta riippumatta. Niin on minullakin. Muutoin olen sitä mieltä, että yleishyödyllisiltä yhteisöiltä Kalajoella on poistettava kiinteistövero niin kuin on poistettu kaikissa muissakin lähikunnissa.
Toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi ja annan puheenvuoron eteenpäin. Ole hyvä Helena.
Yhteistä hyvää rakentamassa
750 vuotta sitten Suomi näytti erilaiselta, mutta yksi asia on pysynyt. Ihmiset ovat aina etsineet merkitystä, yhteyttä ja toivoa. Vuonna 1276 perustettu Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli oli alku suomalaiselle julkiselle hallinnolle, koulutukselle ja sivistykselle. Yhteiselle hyvälle, jota kirkko rakentaa sitoutuneesti yhä tänään.
Vuonna 2026 tästä matkasta kasvaa koko kirkon ja kaikkien Suomessa asuvien yhteinen juhlavuosi. Tule mukaan juhlimaan yhteisiä juuriamme: hyvää hallintoa, vahvaa kulttuuria ja sydämen sivistystä!
https://evl.fi/tietoa-meista/kirkko-mukana-yhteiskunnassa/750-vuotisjuhla/
Kalajoen kirkkojen historia - Kalajoen matkailun historia
https://kalajoenhistoria.blogspot.com/2022/06/kalajoen-kirkkojen-historia-kalajoen.html
https://kalajokinen.blogspot.com/2026/04/kalajoen-kirkkojen-historiaa-seka.html
Kallan karien itsehallinto
Herännäiskäräjät Kalajoella 1838 -1839
https://e-aho-kalajokiblog.blogspot.com/2023/05/herannaiskarajat-kalajoella-1838-1839.html
Kalajoen seurakunnan historia Teuvo Tuorila
Rautiolaisuus on myös henkistä viisautta ja periksiantamatonta tahtoa. Tästä pienestä pitäjästä on noussut peräti 25 tohtoria – akateeminen saavutus, joka on suhteessa asukaslukuun täysin omassa luokassaan
Raution tohtorit 25 tohtoria
https://kalajokinen.blogspot.com/2026/03/raution-tohtorit.html
Raution siirtolaisuudesta on tehty erittäin tarkat selvitykset Rautio-viikon isän opettaja Osmo Tokolan ansioista. Rautiosta siirtolaisiksi lähteneiden luettelon teki Raution kotiseutuyhdistyksen toimeksiannosta erityisopettaja Kaisu Ala-Pöntio os. Keskisipilä. Luettelo on tehty kirkonkirjoista. Kaikkiaan siirtolaisia on 889 nimeä. Eniten on Amerikkaan lähteneitä, joita luettelon mukaan on 619, Ruotsiin on mennyt 147 rautiolaista ja Kandaan 147 , Australisaan 21, Venäjälle 28 ja Afrikkaan yksi. Luetteosta käy ilmi siirtolaisksi läheteneen nimi, syntymävuosi, kohdemaa ja lähtövuosi. On todennäköistä, että tällaista lutteloa ei ole missään muussa kunnassa Suomessa. Siksi rautiolaiset voivat olla siitä ylpeitä, Luettelo löytyy Rautio-kirjasta.
Siirtolaisuudessa kuolleiden muistomerkki
Raution kulttuurireitti
https://atla.fi/fi/kalajoki/kartta/kokoelma/raution-kulttuurireitti#11.55/64.0583/24.2759
Kalajoen merkittävien rakennusten pienoismallit
https://e-aho-kalajokiblog.blogspot.com/2023/05/kalajoen-merkittavien-rakennusten.html
Kalajoen markkinakapina - esimerkki mielivallasta
https://kalajoenhistoria.blogspot.com/2008/11/kalajoen-markkinakapina-esimerkki_19.html
Rautio on tunnettu painonnostajistaan.
https://e-aho-kalajokiblog.blogspot.com/2023/05/rautio-on-tunnettu-painonnostajistaan.html
Rautiolaisten sotahistoriasta kertovat seuraavat linkit
Selvitys Aarne Saaren teloituksen taustoista
https://kalajoenhistoria.blogspot.com/2016/12/selvitys-aarne-saaren-teloituksen.html
Aarne joutui 15. prikaatin teloitusryhmän eteen 3.8.1944 klo 21.00. Ennen kuolemaansa hän ehti kirjoittaa seuraavan kirjeen
3.8.1944
Rakkaat vanhemmat
Lähetän teille viimeiset terveiseni tämän kirjeen mukana. Kuten jo aikaisemmin kerroin teille, en kestä etulinjassa oloa enää. Ja palkkioksi siitä ja mitä aikaisemmista kärsimyksistäni täällä ollessani sain kuolemanrangaistuksen.
Olin tänään oikeudessa ja tuomio pannaan täytäntöön tänään klo 21. Minut ammutaan silloin. Älkää surko minua. Kuolen uskossa, että Jeesus antaa tämän minulle anteeksi. En ole mikäään pahantekijä. Joskin hermoni ovat pettäneet täällä paukkeen ja ryskeen keskellä. Ehkä joskus tapaamme ylösnousemuksessa ja saamme jälleen olla yhdessä. Olen varma siitä, että ne miehet, jotka minut ampuu tulevat sen jälkeenpäin monesti muistamaan, usein. He itse tietävät etteivät tee oikein, mutta heidän täytyy niin tehdä. He tietävät etten pysty olemaan edessä.
Olen syytön rikokseen, joskin lähdin sieltä jossa en voi olla. Ja Jeesus antaa sen minulle anteeksi. Uskon niin. En kuole murhamiehenä, vaan omien hermojeni uhrina. Uskoin aina, että jaksan ja kestän sodan loppuun vaan niin ei oltu määrätty ylhäältä. En tahdo tuomita ketään. Jeesus tuomitkoon meidät itsekunkin tekojemme mukaan. Hän on meidän tuomarimme.
Kuolen suomalaisena ja olen kiitollinen Jumalalle, kun hautani jää jo Suomen puolelle. Sillä parempi on kun on parhain loisto muualla, on kuolema omassa maassa. Minun on paha olla siitä, että teidän vaivanne täten palkitaan. Toivoin ja rukoilin Jumalalta, että saisin edes joskus teille palkita vaivojanne. Vaan niin ei saanut käydä. Surunne on raakaa. Nyt emme me Erkin kanssa palaa enään sinne kotiin. Mutta koettakaa rohkaista itseänne ja uskoa itsenne Jeesukselle. Hän auttaa myös teitäkin vaivoissanne ja surussanne lohduttaa. Uskokaa itsenne Hänen haltuunsa. Hän on pelastuksenne ja turvanne. Hänen huomassaan on teidän hyvä olla ja nukkua Hänen nimeensä.
Jospa voisitte antaa tämän minulle anteeksi. Jospa voisitte muistaa minua omana poikananne, aina elämässänne, Jospa Jeesuksen veri sovittaisi kaiken sen, mitä on edessänne ja mitä on jäänyt taaksemme. En saanut enää nähdä teitä. Emme aavistaneet että jäähyväisemme silloin keväällä oli viimeiset.
Tiedän, että rukoilitte aina puolestani, että saisin palata kotiin, vaan ylhäältä oli määrätty toisin. Tyytykää Herran tahtoon luottaen, että näin on parempi. Luottakaa Häneen aina, sillä Hän on turvanne ikuisesti. Hän jaksaa antaa meille kaiken anteeksi. Kunpa olisin saanut tuntea Hänet jo lapsesta lähtien. Ehkä Hän olisi ottanut jo aikaisemmin minut kurjan syntisen armoihinsa. Nyt voin nukkua Hänen armohelmaansa syntisenä. Mutta vakaana siitä, että hän ottaa minut suojaansa, omaksi lapsekseen. Sitten kerran hänen luonaan tapaamme iki-kirkkaudessa.
En jaksa nyt enempää, sillä elinaikani on lyhyt. Muistonne säilyy ikuisesti rakkaana mielessäni. Eläkää rauhassa luottaen Jeesuksen loppumattomaan armoon. Hän tukee teitä surunne ja ahdistuskenne aikana. Hyviä ja rakkaita vanhempia. Hyviä sisaria ja veljiä, sukulaisia ja tuttavia kaikkia teitä viimeisin terveisin muistaen poikanne Aarne.
Jeesus on meidän turvamme
Häneen uskoen saamme kaiken ajallaan.
Ja hänen helmaansa on meidän hyvä nukahtaa.
Hän puhdistaa meidät armollaan kaikista synnistä.
Eino Takkunen kuoli kolme kertaa
https://kalajoenhistoria.blogspot.com/2016/12/eino-takkunen-kuoli-kolme-kertaa.html
Sankareita ja antisankareita
https://ahonblogi.blogspot.com/2026/05/sankareita-ja-antisankareita.html
Rautiolaisten matka jatkosotaan ja Petroskoin valtaukseen
https://kalajokinen.blogspot.com/2026/05/keskipohjalaisten-ja-rautiolaisten
Tiistai 12.05.2026 Erkki Ahon puhutteleva taidenäyttely Raution Raatihuonella 29.06.2026 – 05.07.2026
https://ahonblogi.blogspot.com/2026/05/tiistai-12052026-erkki-ahon-puhuttuleva.html?m=1
SU 17.03.2024 Taidenäyttelyni taiteilijoita ja heidän töitään
https://kalajokinen.blogspot.com/2024/03/su-17032024-taidenayttelyni.html
MA 01.07.2024 Virtuaalinen taidenäyttelyni on avoinna ympäri vuorokauden
https://kalajokinen.blogspot.com/2024/06/ma-01072024-virtuaalinen.html
https://kalajokinen.blogspot.com/2023/04/
Uusimmat maalaukset taidenäyttelyssäni
https://kalajoki-nayttely.blogspot.com/
Taiteilija Rositsa Tancheva on maalannut maalauksen Kalajoella vierailleista valtion päämiehistä. Vasemalla maalauksessa on Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf, joka vieraili Kalajoella vuonna 1614. Hän yöpyi Pitkäsen kylällä Mantilan talossa Ljungo Tuomaanpojan lesken luona. Kustaa II Aadolf 30-vuotisessa sodassa Lutzenin taistelussa vuonna 1632.
Keskellä maalauksessa on Venäjän keisari Aleksanteri I, joka vieraili Kalajoella 1819.
Oikealla maalauksessa on Ruotsin kuningas Aadolf Frededrik, joka vieraili Kalajeolla 1755. Silloin hän pysähtyi Himangalle syömään.Silloin himnakalaiset naiset valmistivat kuninkaalle ruokaa, mutta olivat unohtaneet voiveitset kotiin. Siksi voi leivtettiin peukalolla leivälle. Kuninkaalliset saivat peukalovoileipiä. Himangalla on muistomerkki 8-tien varessa tehty muistoksi tästä vierailusta. Aadolf Fredrik myönsi Kallan kareille itsenäisyyden vuonna 1771,
Taiteilja Tanja Luukkonen on maalannut maalauksen Suomen presidetti Urho Kekkosesta ja Venäjän pääministeri Aleksei Kosyginistä, jotka seurueineen vierailijat Kalajoella matkailuhotellissa 16.06.1966. Kekkonen , Kosygin ja ulkoministeri Ahti Karjalainen, Rautaruukin pääjohtaja Helge Haavisto, Kalajoen valtuuston puheenjohtaja Uuno Rahko saunasivat Kalajoen Hiekkasärkkien leirintäalueen saunassa.
Suomen ja Neuvostoliiton välinen yhteistyö – Kekkonen ja Kosygin Raahessa ja Kalajoella
https://kalajoenhistoria.blogspot.com/2016/03/suomen-ja-neuvostoliiton-valinen.html
Isoviha Kalajoella ja Rautiossa
http://e-aho-kalajokiblog.blogspot.com/2023/05/isoviha-kalajoella.html
Kalajoki-näyttelyn synty
https://kalajoki-nayttely.blogspot.com/2016/08/kalajoki-nayttelyn-synty.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti