Tein
Raution kylätoimikunnalle esityksen seuraavan Rautio-viikon
aiheesta. Esitin myös taidenäyttelyni esittelyä Rautio-viikolla.
Minulta unohtui viestistäni erittäin tärkeä asia eli opettaja
Osmo Tokolan maalaukset sodasta ja rautiolaisten sotahistoria.
Osmo Tokolan sotaa kuvaavat maalaukset taidenäyttelyssäni









Jatkosodan
aikana Raution miehet osallistuivat sotaan siten, että reserviläiset
kuuluivat JR/29:ään, jonka komentajana oli evl. Paavo
Susitaival. Ne
miehet, jotka sodan kestäessä suorittivat asevelvollisuuttaan
kuuluivat JR/50:een, jonka komentajana oli evl. Aho.
Asevelvollisia oli myös JR/8:ssa, jonka komentaja oli ev. Autti.
Tämä
rykmentti on "tuntemattoman sotilaan
rykmentti".
Keskipohjalaisrykmentti
määrättiin liikekannallepanomääryksen mukaan perustettavaksi
18.6.1941. Tällöin lämpinä kesäpäivänä jaettiin Raution
reserviläisille palvelukseenastumismääräys. JR/29:n
III-pataljoona muodostettiin Sievin asemalla. Sinne rautiolaiset
marssivat 18.6.1941 Pöllän koululta.
Nämä
kolme rykmenttiä JR29, JR50 ja JR8 muodostivat tulevissa
sotatoimissa 11 divisioonan, jonka komentajan oli
jalkaväenkenraaliksi myöhemmin noussut K.A.Heiskainen,
joka sai lempinimen "Kylmä Kalle".
Kun
III pataljoona oli Sievissä Ylitalojen pihoilla saatu koottua,
sotilaspuvut ja varustukset aseineen jaettua, marssi se
komppanioittain Sievin aseman KPO kaupan vieressä olevalle kentälle.
Rykmentikomenttaja everstiluutnantti Paavo
Susitaival piti
voimakashenkisen puheen pataljoonalle.
20.6.1941
kolmas pataljoona, jossa rautiolaiset olivat sen seitsemännessä
komppaniassa sekä osa kranaatinheitinjoukkueessa, kuormattiin niin
sanottuihin härkävaunuihin. Ylivieska-Iisalmi-Pieksämäki kautta
tultiin Joensuun lähelle Ylämyllyn aseman tienoille 23.6. Täällä
otettiin telttamajoitus käyttöön, ja varsinainen stialselämä
alkoi.
Seitsemännen
komppanian ensimmäinen taistelu
Kolmas
pataljoona sai määräyksen 6.7.1941 vallata rajan läheisyydessä
oleva vihollisen tukikohta Ilomäki. Se kuului Värtsilän pitäjään.
Illalla 17.45 annettiin suomalaisten tykistökeskitys Ilomäkeen.
Hyökkäyksen ensimmäisessä portaassa oli 8 komppania (Kalajoki).
Tässä ensimmäisessä hyökkäyksessä kävi niin, että oma krh
tulittaessa Ilomäkeä ampui vahingossa liian lyhyitä laukauksia.
Näistä osa putosi etenevään komppaniaan. Eteneminen pysähtyi.
Kaatuneita ja haavoittuneita tuli. Tämän johdosta 8 komppania
vedettiin takaisin ja nyt oli 7 komppanian vuoro. Komppanian kolmas
joukkue teki oikealta sivutalta kaarroksen ja karkoitti siellä
olleen vihollisen partion. Tämä käytti ensi kerran ns.
kiväärikranaatteja, jotka ammutaan tavallisella kiväärillä ja
ovat käsikranaatin kokoisia. Ne räjähtävät ilmassa. Näistä
kranaateista Jaakko
Yliverronen haavoittui
käteen ja joukkueenjohtaja vänrikki Eero polveen.
Ilomäen varustukset olivat niin vahvat, että ilman tykistön
tulivoimaa ja apua ei noille bunkkereille voitu mennä. Rinteessä
haavoittui muun muassa Kaarlo
Korhonen Rautiosta.
Seuraavana
aamuna hyökkäys uusittiin tykistötulen jälkeen ja nyt Ilomäki
vallattiin suuremmitta tappioitta.
Seitsemännen
komppanian toinen taistelu
Ilomäen
valtauksen jälkeen 12.7.1941 III pataljoona alistettiin osittain JR
50:lle ja JR 8:lle. Seitsemäs komppania hyökkäsi JR 8:n kanssa
Koirivaaran maastossa. Kun lähdettiin metsätieltä hyökkäämään
Koirivaaran kukkuloita kohti, oli 7 komppanian ryhmitys kantakolmio.
Se tarkoitti sitä, että eturivissä etenivät I, II ja IV
joukkueet, III joukkue, joka oli menettänyt joukkueenjohtajan
Ilomäessä, oli hyökkäyksen reservinä ja eteni noin 50 metriä
takana. Noin kilometrin jälkeen alettiin nousta ensimmäiselle
kukkulan rinteelle. Rinteen päällä oli jotakin rakennelmia ja
todettiin liikehdintää. Kun ei oltu varmoja, missä vihoillinen oli
ja missä oli omat joukot, huudettiin rinnettä noustessa, että
"Onko siellä suomalaisia?". Sieltä vastattiin "On
suomalaisia". Mutta lähestyttäessä mäen ylärinnettä
alkoivat konekiväärit laulaa ja käsikranaatteja lenteli mäeltä
suomalaisia kohti. Komppania sai tuliylläkön niskaansa.
Käsikranaatit lentelivät ja suorasuuntaustykin ammukset sekä
kaukaisempi tyksitä yhtyi leikkiin. Rautiolaisista Vilho
Hihnala haavottui
konekiväärisuihkusta vaikeasti ja joukkosidontapaikalle
kannettaessa hän menehtyi. Aukusti
Pahkamaa haavoittui
käsikranaatista jalkaansa. Kirivaaran valtauksen jälkeen seitsemäs
komppania siirtyi metsämaastossa muutaman kilometsin päässä
olevaan Helmelänvaaran tienoille.
Seitsemäs
komppania ohittaa Soanlahden
Seitsemäs
komppania sai marssia vapaasti Soanlahden maantietä etelään,
Jääkärikomppania oli lähetetty pyörillä vihollisen perään.
Rykmentti sai 18.7.1941 käskyn siirtyä marssien Uomaalle. Samalla
kuljettiin talvisodan kuuluisan Lemetin mottialueen läpi.
Vanhan
rajan ylitys
Uomaalta
jatkettiin marssien melko vapaasti. Tilanne oli vihollisen puolella
käynyt kestämättömäksi. Siksi se vetäytyi nopeasti. Uomaalta
jatkettiin Käsnäselän kautta Kolatselkään. Tällä välin
ylitettiin vanhan valtakunnan raja. Seutu oli rämeistä metsää.
Pahaista maantietä jatkettiin Kolatselkään, jossa nähtiin
harmaita Itä-karjalaisen rakennustyylin puoliksi lahonneita taloja.
Hyrsylän
taistelut
Kolmas
pataljoona saapui 24.7.1941 korpimaiseman halki monta vuorokautta
marssittuaan Hyrsylän kylän lähistölle. Marssien aikana
viholliseen yhteyttä oli pitänyt kevytosasto Riitesuo,
jolta kolmas pataljoona otti etulinjan valvonnan vastuulleen.
Seitsemäs komppania asettui asemiin itäänpäin menevän vähäisen
tien molemmin puolin.
Rautiolaisten
kolmas taistelu
Kolmas
pataljoona sai 25.7.1941 määräyksen vallata Hyrsylän kylä.
Pataljoona kiersi Hyrsylän itäpuolelle sitä polkua, jota se oli
aikaisemmin partionut. Kylän valtauksen jälkeen pataljoona
kokonaisuudessaan saapui Suonjoen rannalla Ignoilan kylän luokse.
Igonoila asemavaiheen aikana ei ollut helppoa. Tällöin
kaatuivat Heikki
Perttula, Veikko Kola ja Erkki
Toivanen. Heino
Hillukkala, Onni Olkkonen, Vilho Murtoniemi, Jaakko Tokola, Eino
Mustasaari, Osmo Tokola ja E.
Pirttilahti haavoittuivat.
JR
50 otti 12.8.1941 Ignoilan asemat ja kolmas pataljoona siirtyi
kuorma-autoilla Yläjoelle, jossa I ja II pataljoona jo olivat. Ajoa
kesti nelisen tuntia.
Komppania majoittui 20.8.1941 Beskin
asemalta noin 1 km itään. Petroskoin rautatie oli saatu poikki.
Ratakiskoja oli räjäytetty ainakin kahdeksasta kohti. Panssarijuna
jäi mottiin.Saksalaiset pommikoneet saivat lopulta tuhottu
panssarijunan. Hyrsylän ja Yläjoen seudun taistelupäivät ja
viikot olivat JR 29:lle erittäin raskaat.
Somban
kylän valtaus
JR29,
jolle Raution komppania oli alistettu, sai käskyn vallata
tulivalmistelun jälkeen Somban kylä. Iltamyöhällä seitsemäs
komppnai sai käskyn saartaa kyl idästä. Viholliseen saatiin heti
kosketus ikävällä tavalla, Yksi Raution mies surmattiin
pistimellä. Siinä syntyneessa kahakassa Otto
Saaronmaa sai
kuitenkin tuhottua vihollisporukan. Seuraava päivä ja yö pidettiin
motti kiinni. Motitus onnistus ja Somban kylä vallattiin. Vihollisia
kaatui 53.
Ikävä
yllätys
Somban
jälkeen kauniin syyskesän päivän siirryttiin muutamia kilometrejä
itään. Komppania sai muutaman kilometrin marssittuaan luvan
pystyttää teltat. Oli lepohetken vuoroo. Niinpä kolmas joukkuekin
pystytti kaksi telttaa ja pojat hiipivät levolle,. Kolmannessa
joukkueessa jäi vartioon aluksi Olavi
Blomqvist.
Eipä kesätnyt monta minuuttia, kun telttaan kuului outoa huutoa ja
laukaus. Sombasta harhailevia vihollisia oli metsässä pyrkimässä
omille linjoilleen. Yksi yritti pistimellä surmata Olavin.
Vihollinen saikin Olavin sydämen kohdalle osuman, mutta Olavi, joka
tunnettiin erittäin nopeana ja toimintakykyisenä miehenä, sai
survaistua pistimen sivuun. Pistin nirhaisi rintalastaan aikamoisen
kolon. Olavin konepistooli lopetti pistämistä yrittäneen suuren
miehenkoljatin. Olavi vietiin nopeasti JSP:lle.
Sombasta
Pääsään
Somban
valtauksen jälkeen Raution komppania eteni Suojärven-Petrsokoin
leveän maantien tuntumassa. Kintaan kylä vallattiin III pataljoonan
voimin ja jatkettiin kilometri kaksi eteenpäin. Saatiin kovaa
tykistötulta vastaan. Tässä tykistötulessa Jaakko
Yliverronen,
joka oli juuri palannut ensimmäiseltä toipumuslomaltaan, haavoittui
heti uudestaan.
Teru
eli Prääsä
Niiniselän
kylään ryhtyivät hyökkäämään I ja II pataljoona. Prääsä
oli siinä risteyksessä, jossa Kintaasta tuleva tie kohtaa
Aunuksesta tulevan tien. Maasto oli suurimmaksi osaksi suota ja
vaikeakulkuista rämettä. Matkaan meni koko yö.
Kranaatinheitinmiehet ja konekiväärimiehet olivat lujimmilla
kantamuksineen. Kukkulalla oli ruispelto, joka oli jo leikattu.
Kuhilaita oli pystyssä. Pian alkoi kuulia tulla niskaan. Kylä näkyi
hyvin kukkulalle. Ruispelto muuttui perunapelloksi. Siellä oli
naapuri vastassa. Kylässä oli useita hyökkäysvaunuja, jotka
ryhtyivät ampumaan kukkulalle. Tässä 7.9.1941 aloitetussa Prääsän
hyökkäyksessä kaatuivat Niilo
Saaronmaa, Matti Kivisaari, Lauri Huuha ja
Arvi
Hietamäki.
Haavoittuneina poistuivat rivistä Lauri
Haveri, Jaakko Tokola, Väinö Haapakoski ja Janne
Haapasaari.
Prääsän
valtauksen aikana haavottuneiden saaminen jsp:ltä eteenpäin oli
vaikeaa. Monet haavoittuneet olisivat ehkä selviytyneetkin, jos apu
olisi ollut nopeampaa.
III
pataljoona hivuuttautui vähän kerralaan Prääsän kauppalaan.
Prääsässä yhtyivät rykmentti II ja pataljoona III. JR8 kävi
raivoisia taisteluita Pyhäjären asutuskeskuksessa. Täällä Armas
Vuorio haavoittui
vaikeasti.
Prääsästä
Matroosaan ja Vilgaan
Prääsän
jälkeen saatiin päivän parin lepo. Prääsästä itään oli
vihollinen pesiytynyt metsäkukkulaan, jonka valtaus tuotti uusia
tappioita Aale
Petäjistö haavoittui
vaikeasti. Hänen veljensä Veikko syöksyi
auttamaan veljeään, mutta hän kaatui samalle paikalle. Aale
saatiin kannettua pois, mutta hän menehtyi
joukkosidontapaikalle. Valo
Niska ja Kaarlo
Verronen haavoittuivat.
Pataljoona eteni aina Matroosan kylän laidalle. Matroosan jälkeen
Raution komppania eteni vähäisin taisteluin Puolimatkan eli
Polovinan kylään. Polivinan jälkeen oli vuorossa Vilgan valtaus.
Raju tykistökeskitys osui 7 komppanian alueelle täsmällisesti.
Kranaatti osui nuotioon ja Eino
Kärkinen huusi
apua. Eino menehtyi nopeasti ja Augusti
Niiranen oli
kaatunut. Keskitys pani komppania sekaisin. Hevosia kuoli ja kalustoa
menetettiin. Erkki
Kuoppala ja Yrjö
Hakkarainen haavoittuivat.
Pataljoonan komentaja ratsumestari Eerola kaatui
tarkka-ampujan luodista. Taistelussa kaatuivat Eero
Yliverronen ja
Väinö
Hollanti. Saatiin
uustista kuulla, että suomalaiset olivat valloittaneet Äänislinnan
kaupungin.
Äänislinna
Äänislinnassa
oleville sotilaskasarmeille siirtyi myös III pataljoona. Pataljoona
oli niin loppuunkulunut, että sille annettiin kolmen viikon
toipumisaika. Raution kirkkoherra Kalevi
Vihma
kävi
komppaniaa tervehtimässä.
Syvärille
Lepokauden
jälkeen pataljoona ja myöehmmin koko rykmentti siirrettiin
junakuljetuksessa Petroskoissa Syvärin asemalle. Syvärin asemalta
marssittiin 30-40 km pohjoispuolen heikkoa tietä Äänisjärvelle
päin Homorovitsankullän. Täällä otettiin etulinjan vastuu.
Homorovitsan rintamilla II ja III pataljoona miehittivät Kimjärven
maason. Talvi painoi päälle. Marras-joulukuun vaihteessa alettiin
korsujen teko. Maaliskuun 10 päivänä rykmentin purkamiskäsky
määräsi, että 1912 ja sen jälkeen syntyneet reserviläiset
siirretään I pataljoonan alaisiksi ja osa Kevyt Osasto 10:een.
Vuonna 1911 syntyneet ja sitä vanhemmat pääsivät siviliin. Tähän
päättyi rykmentti JR 29 vaiheet yhtenäisenä sotilasyksikkönä.
Raution komppaniasta suurin osa siirtyi I pataljoonan yhteyteen.
Suomalainen
partio kävi 21.7.1942 Kiipuron takan. Partiossa oli 14 miestä.
Paluumatkalla linjojen ylitys epäonnistui. Olavi
Pokela kaatui
ja yhdeksän haavoittui. Vain neljä säilyi terveenä. Omat joukot
tulivat apuun.
Lähdeaineisto:
Raution Sotaveteraanit: Vapauden puolesta Osmo Tokolan kirjoitus
Nämä
kaikki maalaukset ovat valmiina esiteltäväksi Rautio-viikolla
historiatauluineen. Taidenäyttelyni mahtuu pieneen tilaan
suunnittelemallani ”loossimenetelmällä” toteutettuna.