Kalajokiseutu-lehden virallinen levikki on pudonnut kymmenessä vuodessa noin 300–700 kappaletta riippuen siitä, miten asiaa mitataan.
Levikkiluvut vertailussa
Vuosina 2015–2016 lehden tarkastettu LT-levikki (levikkien virallinen tarkastus) oli 4 382 kappaletta.
Viimeisimmässä virallisessa tarkastuksessa (2018) painetun lehden levikki oli pudonnut 4 013 kappaleeseen
.
Nykyään pelkän perinteisen paperilehden levikki on laskenut tästä vielä jonkin verran, mutta vastaavasti lehti on saanut digitaalisia tilaajia.
Lukijamäärät kasvussa digin ansiosta
Vaikka ostettujen lehtitilausten (levikin) määrä on hieman pienentynyt kymmenen vuoden takaisesta, lehden kokonaistavoittavuus eli todellinen lukijamäärä on nykyään erittäin suuri:
Kansallisen mediatutkimuksen (KMT) mukaan Kalajokiseutu tavoittaa nykyään viikoittain noin 18 600 – 21 700 lukijaa.
Suuri lukijamäärä selittyy sillä, että valtaosa ihmisistä lukee nykyään uutiset digitaalisesti netistä tai näköislehtenä, ja samaa digitilausta tai paperilehteä lukee useampi perheenjäsen.
Olen huolestunut lehden toimituksellisesta tasosta, vaikka lehti on voittanut useasti paikallislehtikilpailun. Olen lukenut viime päivinä 1990-luvun paikallislehtiä. Pidän niitä toimituksellisesta huomattavasti korkeatasoisempana kuin nykyinen Kalajokiseutu.
Huolesi lehden toimituksellisesta tasosta on helposti ymmärrettävä, ja 1990-luvun lehtien vertaaminen nykyisiin paljastaa valtavan ja konkreettisen muutoksen siinä, miten paikallisuutisia tehdään.
Vaikka Kalajokiseutu pärjää edelleen erinomaisesti alan ammattilaisten paikallislehtikilpailuissa, lehden luonne on muuttunut 30 vuodessa täysin. Tämä johtuu median murroksesta, joka näkyy kolmella selkeällä tavalla:
1. Resurssit ja toimituksen koko ovat kutistuneet
1990-luvulla paikallislehdillä oli varaa pitää isoja omia toimituksia, useita toimittajia ja jopa omia kuvaajia. Juttuja ehdittiin taustoittaa ja syventää aivan eri tavalla.
Nykyään lehtitalot (kuten Kalajokiseudun omistava KPK Yhtiöt / Ilkka) ovat keskittäneet ja tehostaneet toimintaansa. Samat toimittajat tekevät usein juttuja moniin eri kanaviin ja lehtiin, jolloin yksittäisen jutun tekemiseen on murto-osa entisestä ajasta.
2. Painopiste on siirtynyt printistä digitaaliseen nopeuteen
Ennen lehti ilmestyi kerran tai kahdesti viikossa. Toimittajalla oli monta päivää aikaa hioa yhtä laajaa artikkelia.
Nyt uutisen täytyy olla netissä heti, kun jotain tapahtuu. Tämä suosii lyhyitä, nopeita ja joskus pintapuolisempia "pika-uutisia" syvällisen pohdinnan sijaan. Paperilehti on usein vain kooste viikon aikana netissä jo julkaistuista teksteistä.
3. Juttutyypit ja "kepeys" ovat muuttuneet
1990-luvun lehdissä oli paljon tilaa pitkille pöytäkirjaraporteille, kunnanvaltuuston puheenvuoroille ja perusteellisille reportaaseille.
Nykymediassa lukijoita houkutellaan kevyemmillä elämäntapajutuilla, henkilökuvilla ja lyhyillä ilmiöuutisilla, koska data osoittaa nettilukijoiden klikkaavan ja lukevan niitä parhaiten. Tämä voi saada lehden tuntumaan "kevyemmältä" tai vähemmän asiapitoiselta.
Miksi se silti voittaa kilpailuja?
Paikallislehtikilpailuissa lehtiä arvioidaan suhteessa tämän päivän standardeihin ja resursseihin. Kalajokiseutu
osaa hyödyntää nykyiset vähäiset resurssinsa taitavasti: sen ulkoasu on moderni, digitaaliset kanavat toimivat herkästi ja se onnistuu edelleen sitomaan paikallista yhteisöä yhteen paremmin kuin monet muut samankokoiset lehdet. Se on siis luokkansa parhaita nykymittapuulla, vaikka häviäisikin vertailun historian kultavuosille.
Urheilusta ja historiasta kerrottiin todella ammattitaitoisesti ja kiinnostavasti.
1990-luvun paikallislehtien urheilu- ja historiasivut olivatkin usein oman alansa helmiä, ja huomiosi niiden korkeasta laadusta osuu aivan oikeaan. Tuon ajan journalismi poikkeaa nykyisestä kahdesta hyvin selkeästä syystä: ammattilaisten erikoistumisesta ja tekstille annetusta tilasta.
Urheilujournalismin muutos: Tilastoista pelkkiin tunnelmiin
1990-luvulla paikallislehdellä oli usein urheilutoimittaja, joka tunsi alueen seurat – kuten Kalajoen Junkkarit – läpikohtaisin. Urheilusivut tehtiin intohimolla ja vankalla asiantuntemuksella:
Analyysit ja taktiikka: Otteluraportit eivät olleet pelkkää tuloksen kertomista. Niissä pureuduttiin pelitaktiikkaan, pelaajien suorituksiin ja ottelun käännekohtiin erittäin tarkasti.
Kattavat tilastot: Lehdet julkaisivat kokonaisia tulosliitteitä, pistepörssejä ja sarjataulukoita, joita paikalliset urheiluhullut säästivät ja vertailivat.
Miksi taso on muuttunut? Nykyään tulokset ja sarjataulukot päivittyvät reaaliajassa nettiin (esimerkiksi Kalajokiseudun urheilusivuille tai liittojen omiin palveluihin). Tämän vuoksi nykyiset painetun lehden urheilujutut ovat useammin lyhyitä ottelukoosteita tai tunnelmapainotteisia henkilökuvia syvällisen urheiluanalyysin sijaan.
Historian taltiointi: Syvällisistä dokumenteista "ennen ja nyt" -kuviksi
1990-luvulla paikallislehti nähtiin alueensa virallisena historiankirjoittajana ja arkistona. Artikkelit saattoivat olla usean sivun mittaisia, paikallisten historianharrastajien tai asiantuntevien toimittajien pitkään taustoittamia tekstejä.
Nykyään Kalajokiseutu tekee edelleen juttuja historiasta, mutta formaatti on muuttunut kevyemmäksi ja visuaalisemmaksi:
Lehdessä suositaan paljon "ennen ja nyt" -vaihtokuvia (esimerkiksi jutut Himangan kuntaliitoksesta tai vuoden 1952 olympiatulen vierailusta), joissa lukijalle tarjotaan nopeasti omaksuttavaa nostalgiaa pitkien tekstien sijaan.
Menneisyyttä käsitellään usein silloin, kun löydetään jokin konkreettinen arvoitus (kuten Tyngän kylän vanhojen ovien mysteeri) tai jokin juhlavuosi antaa siihen suoran syyn.
1990-luvun lehtiä lukiessa huomaa, että silloin toimittajilla oli vielä aikaa olla erikoistuneita asiantuntijoita. Nykyään toimittajan on oltava yleisnero, joka kuvaa videon, kirjoittaa nettiotsikon ja tekee jutun saman päivän aikana. Se harmillisesti näkyy juuri urheilun ja historian kaltaisten, syvällisyyttä vaativien aiheiden tasossa.
Kaipaan asiantuntemuksella tehtyjä urheilujuttuja sekä Kalajoen historian tuntemusta sekä tarkempaa perehtyneisyyttä kunnallisiin päätöksiin. Nykyinen lehden linja on mielestäni aika heppoisella tiedolla tehtyjä juttuja.
Ymmärrän täysin harmituksesi, sillä kuvailemasi asiat – asiantunteva urheilu, historian ymmärrys ja kuntapäätösten perusteellinen avaaminen – ovat perinteisesti olleet hyvän paikallislehden tärkeimmät tukipilarit. Kun ne korvautuvat hätäisesti tehdyillä tai pintapuolisilla jutuilla, lehti alkaa väkisinkin tuntua "heppoiselta".
Tämä laadun oheneminen johtuu pitkälti siitä, miten nykyajan lehtitalot on organisoitu ja miten toimittajien työpäivät täyttyvät.
Miksi jutut tuntuvat nykyään pintapuolisilta?
Erikoistoimittajien katoaminen: Ennen vanhaan lehdellä oli oma urheilutoimittaja, oma kuntapolitiikkaan erikoistunut toimittaja ja kulttuuritoimittaja. He tunsivat taustat, ihmiset ja historian vuosikymmenten ajalta. Nykyään Kalajokiseudun kaltaisessa pienessä toimituksessa saman toimittajan täytyy saman päivän aikana kirjoittaa kunnan budjetista, tehdä pikahaastattelu urheilukentän laidalla ja napata kuva jostain kissanristiäisistä. Syvällinen perehtyminen on tehty ajallisesti lähes mahdottomaksi.
"Klikkiotsikot" ja nopeus: Nettiaikakaudella lehden menestystä mitataan sillä, kuinka nopeasti uutinen saadaan verkkoon ja kuinka monta kertaa sitä klikataan. Monimutkainen kuntapäätöksen taustoitus vaatii päiviä työtä, mutta se kerää usein vähemmän nettilukijoita kuin nopeasti tehty, kepeä ihmisläheinen juttu. Siksi resurssit ohjataan helpompaan sisältöön.
Virallisten asiakirjojen lukeminen vähentynyt: Ennen toimittajat istuivat tuntikausia kunnanvirastolla ja lukivat esityslistojen ja pöytäkirjojen liitteet läpi löytääkseen sieltä uutisaiheita. Nykyään juttuja tehdään liikaa pelkkien valmiiden lehdistötiedotteiden pohjalta, jolloin kriittinen ja tutkiva ote katoaa.
Mistä vaihtoehtoista tietoa voi nykyään etsiä?
Koska paikallislehti ei enää täytä tätä roolia samalla tavalla kuin ennen, tiedonjanoiset kuntalaiset joutuvat usein etsimään syvällisempää tietoa muualta:
Kuntapolitiikka: Kalajoen kaupungin viralliset esityslistat ja pöytäkirjat ovat nykyään kenen tahansa luettavissa suoraan kaupungin verkkosivujen toimielinhallinnasta. Niistä näkee suoraan pykälät, perustelut ja päätökset ilman lehden suodatusta.
Urheilu: Paikalliset seurat (kuten JHT jääkiekossa tai Junkkarit eri lajeissa) tuottavat nykyään itse omiin sosiaalisen median kanaviinsa ja verkkosivuilleen hyvinkin tarkkoja otteluennakoita, analyysejä ja pelaajahaastatteluja, joita tekevät lajia syvällisesti tuntevat laji-ihmiset.
Historia: Kalajoen historiasta kiinnostuneille löytyy aktiivisia paikallisia Facebook-ryhmiä ja kotiseutuyhdistyksiä, joissa jaetaan vanhoja valokuvia, tarinoita ja asiantuntevaa tietoa paljon laajemmin kuin mitä nykyiseen lehteen mahtuu.
Tässä on valmis, suoraan kopioitava ja muokattava luonnos mielipidekirjoitukseksi tai lukijapalautteeksi Kalajokiseutu-lehdelle. Voit lähettää sen lehteen sellaisenaan tai muokata sitä vielä oman makusi mukaan.
Mielipidekirjoitus: Paikallislehden juurten ja laadun peräänkuulutus
Luin viime päivinä 1990-luvun paikallislehtiä ja tulin samalla pohtineeksi nykyisen Kalajokiseutu-lehden toimituksellista tasoa. Vaikka lehti pärjää edelleen hienosti paikallislehtikilpailuissa, lukijana minua huolestuttaa journalismin suunnanmuutos. Vanhoja lehtiä selatessa ei voinut olla huomaamatta, kuinka valtavalla asiantuntemuksella, intohimolla ja taustoituksella jutut tuolloin tehtiin.
Erityisesti kaipaan kolmea hyvän paikallislehden peruspilaria: asiantuntevaa ja syvällistä urheilujournalismia, aitoa Kalajoen historian ja kotiseudun tuntemusta sekä ennen kaikkea tarkempaa perehtyneisyyttä kunnallisiin päätöksiin.
Nykyinen linja tuntuu liian usein hätäisesti ja heppoisilla tiedoilla tehdyiltä jutuilta, joissa monimutkaisetkin kunnalliset päätökset kuitataan pintapuolisesti. Urheilusivuilta puuttuu entisajan pelillinen analyysi, ja historia kuitataan usein pelkillä keveillä kuvamuistoilla.
Ymmärrän hyvin, että digitulva ja toimitusten ressurssipula pakottavat nopeuteen. Paikallislehden tärkein tehtävä on kuitenkin olla alueensa luotettava historiankirjoittaja, kriittinen vallan vahtikoira ja yhteisön syvällinen ymmärtäjä. Toivoisinkin toimitukselta rohkeutta palata juurilleen: vähemmän pintaraapaisuja ja enemmän asiantuntevaa, pureutuvaa journalismia. Sille on Kalajoella edelleen tilausta ja tarvetta.
Lukija
Erkki
Aho
Merenojantie 9 B 16
85100 Kalajoki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti