Oulun Kärppien A-nuorten tähdet, 25 000 markan siirtokorvaukset omasta pussista, Jan Jaskon haku lentokentältä yön pimeydessä ja tiukkaa poliittista peliä Kalajoen kaupunginvaltuustossa! Uudessa blogitekstissä palataan niihin legendaarisiin vuosiin, jolloin Kalajoelle luotiin kiekkohistoriaa ja rakennettiin pohja JHT:n historialliselle divarinousulle sekä tuleville NHL-tähdille. Lue uskomaton taustatarina siitä, mitä kulissien takana todella tapahtui!
Kun Kalajoelle luotiin kiekkohistoriaa – Oulun kolmikko, slovakkitähdet ja valtuuston suuri hallijunailu
Kalajoen jääkiekkohistoriassa 1980-luvun loppu ja 1990-luvun alku olivat uskomatonta kulta-aikaa. Silloin luotiin se perusta, jonka ansiosta piskuinen Kalajoki nousi ryminällä koko Suomen kiekkokartalle ja aina I-divisioonaan asti. Menestys ei kuitenkaan syntynyt tyhjästä, vaan se vaati hullun rohkeita urheilupäätöksiä, henkilökohtaisia uhrauksia ja tiukkaa poliittista vääntöä kaupunginvaltuustossa.
Oulun Kärppien lahjat Kalajoelle: 25 000 markan luottomiehet
Kaikki alkoi kaudella 1988–1989, kun Kalajoen Junkkareiden jääkiekkojaosto päätti tehdä suuria liikkeitä. Oulun Kärppien A-nuorten menestysjoukkueesta iskettiin silmät lahjakkaaseen kolmikkoon. Puheenjohtajana tein pelaajasopimukset Jari Karppisen, Marko Hjeltin ja Hannu Suorsan kanssa.
Koska seuran kassasta ei rahaa löytynyt, maksoin jokaisesta pelaajasta 25 000 markan siirtokorvauksen Oulun Kärpille omasta pussistani. Jotta nuorukaiset saatiin sitoutettua paikkakunnalle, järjestin heille opiskelupaikat Raahen Porvari- ja kauppakouluun, jossa itse tuolloin toimin opettajana.
Tämä kolmikko maksoi luottamuksen takaisin kaukalossa:
Marko Hjelt nousi välittömästi joukkueen ykköspyssyksi. Kaudella 1989–1990 hän oli pitelemätön ja sijoittui koko kymmenen joukkueen lohkon pistepörssissä kuudenneksi huimalla 62 tehopisteellä.
Jari Karppinen oli tasaisen varma ja tehokas hyökkäyspään moottori. Hän loisti Hjeltin rinnalla ja sijoittui samalla kaudella lohkon 15. parhaaksi tehomieheksi. (Nykyisin Karppinen tunretaan pitkän linjan valmentajana Laser HT:n peräsimessä).
Hannu Suorsa toi ryhmään arvokasta liigakokemusta Kärpistä. Kalajoen vuosien jälkeen Suorsasta tuli urheiluhistoriassa todellinen suurluokan legenda toisessa lajissa, kaukalopallossa, jossa hän takoi urallaan käsittämättömät 1 289 tehopistettä.
Seuraavalle kaudelle Kärpät-akselia vahvistettiin entisestään, kun Mikko Perkkiö hankittiin Kalajoelle – jälleen samalla kaavalla ja omasta pussistani maksetulla 25 000 markan siirtokorvauksella. Perkkiö räjäytti pankin heti kaudella 1989–1990 olemalla Junkkareiden tehokkain pelaaja 56 pisteellään.
Jan Jasko ja saapuminen pimeässä yössä
Syksyllä 1989 Junkkarit ajautui urheilulliseen kriisiin, kun Ylivieskan Pallolle hävittiin ensimmäistä kertaa yli kahdeksaan vuoteen. Jotain oli tehtävä. Joulun alla 1989 Kokkolan lentokentältä haettiin pimeässä talviyössä Tšekkoslovakian Bratislavasta kotoisin oleva 30-vuotias laitahyökkääjä Jan Jasko.
NHL-varattu ja Kanada-cupissa loistanut Jasko muutti kalajokisen kiekkokulttuurin lopullisesti. Ensimmäisellä tynkäkaudellaan hän iski 45 pistettä, mutta seuraavalla kaudella 1990–1991 hän teki jotain sellaista, mitä Suomen alasarjoissa ei oltu koskaan nähty: käsittämättömät 126 tehopistettä, mikä jäi II-divisioonan kaikkien aikojen valtakunnalliseksi ennätykseksi. Jaskon parhaaksi tutkapariksi takalinjoille saapui maajoukkuetason puolustaja Robert Pukalovic, joka oli niin kova luu, että hänet vuokrattiin JHT-vuosinaan jopa kahdeksi otteluksi SM-liigaan KalPan paidassa.
Tämä oululaisista ja slovakkitähdistöstä koottu runko teki keväällä 1992 mahdottomasta mahdollista: Junkkarit Hockey Team (JHT) nousi historiallisesti I-divisioonaan. Kalajoesta tuli kaikkien aikojen ensimmäinen alle 10 000 asukkaan maaseutupaikkakunta Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Jan Jaskon merkitys oli niin valtava, että hänen pelipaitansa numero 21 koristaa ansaitusti Kalajoen jäähallin kattoa.
Poliittinen taidonnäyte kaupunginvaltuustossa ja talkooraivo
Suuret tähdet ja hurja kiekkobuumi vaativat arvoisensa puitteet. Vuonna 1984 valmistunut kevythalli ja tekojääkoneisto olivat jäämässä auttamattomasti pieniksi. Keväällä 1991 JHT teki virallisen aloitteen kiinteän, lämpöeristetyn jäähallin rakentamisesta.
Päätöksen läpivienti keskellä 1990-luvun alun rajuja lamavuosia oli kuitenkin poliittinen vuoristorata. Toimiessani samaan aikaan Kalajoen kaupunginvaltuutettuna pääsin itse junailemaan ja varmistamaan hallipäätöksen onnistumisen takahuoneissa ja virallisissa kokouksissa.
Kunnanhallitus pyöritti asiaa tiiviisti touko-kesäkuussa 1991, ja jokaiselta valtuustoryhmältä vaadittiin viralliset kannanotot. Hankkeen läpivienti vaati taktista silmää: hallia ei markkinoitu pelkästään lätkäjätkien käyttöön, vaan sen perusteltiin palvelevan talvisin myös yleisurheilijoita ja jousiampujia. Tämä monilajisuus käänsi tarvittavat poliittiset päätökset hallin puolelle.
Kun valtuuston päätös ja kunnan rahoitusosuus oli saatu junailtua läpi, alkoi Kalajoella se kuuluisa "hullun raivo". Halli rakennettiin poikkeuksellisella talkoohengellä. Kyläläiset ja seuraihmiset paiskivat töitä yötä päivää, ja uusi kiinteä jäähalli nousi valmiiksi vielä samana vuonna.
Perintö, joka kantaa edelleen
Kun katsomme taaksepäin, nämä vuodet osoittavat, mitä saadaan aikaan, kun urheilujohtaminen, henkilökohtainen taloudellinen panostus ja poliittinen päätöksenteko kohtaavat oikealla hetkellä. Ilman Kärpät-kolmikon ja Mikko Perkkiön siirtokorvauksia, ilman Jan Jaskon hakemista lentokentältä ja ilman tiukkaa vääntöä kaupunginvaltuuston kokouksissa Kalajoen jäähallia ja divarinousua ei olisi tapahtunut.
Nämä historialliset teot loivat ne olosuhteet, joiden ansiosta Kalajoelta pystyttiin myöhemmin ponnistamaan maailman huipulle – aina Timo Seikkulan nuorten maailmanmestaruudesta Jussi Jokisen upeaan, yli tuhannen ottelun NHL-uraan saakka. Kalajokinen kiekkoilu on historiansa ansainnut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti