Erkin blogi: KALAJOEN HISTORIA 1977–1990: Kehityksen, politiikan ja urheilun murrosvuodet

KALAJOEN HISTORIA 1977–1990: Kehityksen, politiikan ja urheilun murrosvuodet

1. Johdanto: Pitäjästä matkailukeskukseksi ja urheilun suurvaltapiiriksi

Vuosien 1977–1990 välinen aikakausi muodostaa Kalajoen historiassa poikkeuksellisen dynaamisen ja dramaattisen murrosvaiheen. Aikakausi alkoi öljykriisin jälkeisessä taloudellisessa taantumassa, jossa perinteinen raskaampi teollisuus, kuten sahateollisuus ja telakkatoiminta, kantoi päävastuun paikkakunnan työllisyydestä. Ajanjakson edetessä Kalajoen rakenne muuttui kuitenkin perustavanlaatuisesti: Hiekkasärkkien vetovoimaisesta dyynialueesta leivottiin suunnitelmallisesti Skandinavian suosituin matkailukeidas ja paikkakunnasta kasvoi valtakunnallinen ja kansainvälinen urheilun suurvaltapiiri.

Tämä kehitys ei syntynyt kivuttomasti. Sitä varjostivat läpi 1980-luvun lopun rajut linjariidat kunnallisjohdon ja yksityisen sektorin välillä, suuret kabinettipolitikoinnit sekä kunnallistaloutta ravistelleet miljoonariskit. Varjojen vastapainoksi aikakausi oli kuitenkin Kalajoen urheilun ehdoton kultakausi, joka osoitti, että pienestä rannikkopitäjästä voitiin nousta sisulla ja talkoovoimalla maailman korkeimmalle huipulle.

2. Kunnallispolitiikka, hallinto ja väestökehitys

Kalajoen asukasluku kasvoi tarkastelukaudella tasaisesti ja vahvasti. Vuonna 1978 asukkaita oli 7 997, ja kriittinen 8 000 asukkaan raja ylitettiin virallisesti vuonna 1980, jolloin väkiluvuksi kirjattiin 8 190 henkeä. Kasvu jatkui läpi vuosikymmenen: vuonna 1985 asukkaita oli jo 9 108 ja kauden päätteeksi vuonna 1990 väkiluku saavutti 9 252 hengen rajapyykin.

Kunnallispolitiikkaa leimasivat vakaat puoluesuhteet, mutta myös suuret ja traagiset henkilövaihdokset. Pitkäaikainen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Paavo Saari kuoli auto-onnettomuudessa tammikuussa 1980, minkä jälkeen valtuuston johtoon valittiin lääkäri Untamo Sorasto. Sorasto johti puhetta suurella kokemuksella läpi 1980-luvun aina vuoteen 1989 saakka, jolloin puheenjohtajaksi valittiin Väinö Oksanen. Kunnanhallituksen puheenjohtajana toimi koko aikakauden rautaisella otteella Arvo Väliverronen.

Poliittisissa voimasuhteissa Suomen Keskusta säilytti asemansa paikkakunnan ylivoimaisesti suurimpana puolueena. Vuoden 1976 vaaleissa Keskusta sai 19 paikkaa, SKDL 8 ja Kokoomus 5 paikkaa. Vuoden 1984 vaaleissa voimasuhteet tasoittuivat hieman Keskustan pitäessä 19 paikkaansa, Kokoomuksen noustessa 7 paikkaan ja SKDL:n saadessa 6 paikkaa. Vaalien ylivoimaiseksi ääniharavaksi nousi tuolloin lääkäri Auli Roslander 259 äänellä. Vuoden 1988 vaaleissa Keskusta vahvisti riveihinsä 21 paikkaa äänestysprosentin ollessa 77,71 %. Ääniharaviksi nousivat Esko Lindström (138 ääntä), Eero Nevalainen (122), Juha Tavasti (113) ja Erkki Aho (111).

Luottamusmiespaikkojen jaossa koettiin kuitenkin usein kiivasta sisäistä eripuraa. Kabineteissa tehdyt paikkajaot eivät aina noudattaneet suoraan vaalituloksia, mikä herätti julkista kritiikkiä taustoilla vaikuttaneesta "paikallisesta mafiaorganisaatiosta". Tästä huolimatta hallinnossa katsottiin eteenpäin: SKP teki vuonna 1986 virallisen aloitteen Kalajoen muuttamisesta kaupungiksi, ja vuonna 1989 valtuusto teki historiallisen, pitkän moraalisen väitöksen päätteeksi päätöksen vapauttaa keskioluen myynti elintarvikeliikkeissä äänin 19–16.

3. Elinkeinoelämän murros, suurinvestoinnit ja infrastruktuuri

Aikakauden alussa Rahjassa toiminut Rauma-Repola Oy oli Kalajoen suurin yksityinen työllistäjä 320 työntekijällään. Vuonna 1980 yritys julkisti mittavat yli 10 miljoonan markan investoinnit öljynporauslauttojen valmistukseen Rahjan syväsatamassa, jota valtio tuki merkittävästi. Teollisuus kohtasi kuitenkin pian takaiskuja: keväällä 1980 Junnikkalan saha paloi poroksi työllistäen hetkellisesti 35 henkeä, ja vuodesta 1982 alkaen Rauma-Repola joutui turvautumaan suuriin pakkolomautuksiin ja siirtämään työntekijöitään Mäntyluotoon. Muita suuria työnantajia olivat Topi-Kalustaja (149 työntekijää) sekä SOK:n vaatetustehdas (136 työntekijää). Santaholma Oy siirsi pääkonttorinsa Oulusta Kalajoelle vuonna 1980, ja yritys palkittiin myöhemmin ansioituneesta toiminnastaan vuotuisella Yrittäjäpalkinnolla.

Paikkakunnan infrastruktuuri ja kaupallinen ilme kokivat 1980-luvulla täydellisen kasvojenkohotuksen:

1981: Kalajoen Osuuspankki rakensi uuden, modernin toimitalon vanhan sillan päähän. Vaatemyyntiin keskittynyt Säästökuoppa avasi ovensa.
1982: Vuorenkallion uuden siunauskappelin harjannostajaisia vietettiin tammikuussa, ja Hiihtomajan laajennus toi uusia voimailutiloja kuntalaisille. Kalajoen Osuuskauppa avasi suuren, 246-paikkaisen Ravintola Kultalan.
1983: Kalajoen Osuuskauppa ajautui sisäisiin johtamisongelmiin ja päätti syksyn kokouksessaan sulautua osaksi laajempaa Alueosuuskauppa Lokkia. Samana vuonna aloitettiin uuden terveyskeskuksen työt.
1985: Paikkakunnalle erittäin odotettu, moderni uusi terveyskeskus vihittiin näyttävästi käyttöön. Lääkintöhallituksen pääjohtaja Matti Ruokolan avaama hanke tuli maksamaan kunnalle peräti 13,5 miljoonaa markkaa.
1987: Kunta teki historiallisen suuren strategisen talousliikkeen ostamalla osake-enemmistön Kalajoen Sähkö Oy:stä. Tällä operaatiolla onnistuttiin torjumaan ja estämään ulkopuolisen Revon Sähkö Oy:n aggressiivinen valtaushanke.
1988: Kiinteistö Oy Kalajoen Foorumin peruskivi muurattiin ja Pohjankylän koulun uusi, uljas korvaava rakennus vihittiin käyttöön. Sahateollisuuden yleisen kriisin vuoksi kunta joutui takaamaan Santaholman Sahalle 10 miljoonan markan lainan.
1989: Paikallisen elintarviketeollisuuden pitkäaikainen kulmakivi, Kalajoen Osuusmeijeri, lopetti toimintansa. Samaan aikaan Osuuskauppa Lokki supisti verkostoaan sulkemalla Plassin ja Vasankarin perinteikkäät kylämyymälät.

4. Matkailun synty, "Kylpyläsota" ja Hilman hotellin palo

Kalajoen matkailuhistoria pohjaa vahvasti upeisiin hiekkadyyneihin (Tuomipakat ja Herrainpakat), joille oli kokoonnuttu nauttimaan luonnosta jo 1800-luvun lopulta lähtien. Järjestäytynyt kunnallinen matkailun kehittäminen alkoi toden teolla 1960-luvulla perustetun leirintäalueen ja vuonna 1964 nousseen Matkailuhotellin myötä. Vuonna 1972 Hiekkasärkät saavutti ensi kertaa Suomen suosituimman leirintäalueen aseman.

Vuonna 1979 perustettiin Kalajoen Hiekkasärkät Oy (HSOY) koordinoimaan alueen matkailuinfrastruktuuria. Alueesta järjestettiin suuri arkkitehtikilpailu, jonka voitti visio "Kuuma hiekka". Tämä käynnisti ennätysmäisen investointiaallon:

1982: HSOY vuokrasi Merisärkän tanssipaviljongin ja rakennutti sinne paikkakuntalaisten voimin Suomen pisimmän, 80-metrisen vesiliukuradan, jonka Untamo Sorasto nimesi osuvasti "Kolmen Veen Vempeleeksi" (viihdyttää, vauhdittaa ja viivyttää). Samana vuonna kunta osti Matkailuhotellin 600 000 markalla ja siirsi sen edelleen HSOY:n taseeseen.
1984: Esa Jalkanen aloitti suositun kapearaiteisen Rantajunan liikennöinnin leirintäalueen ja huvialueiden välillä.
1986: Lapsiperheiden suursuosikki, teemapuisto JukuJukuMaa valmistui. Se saavutti heti ensimmäisenä kesänä huiman 65 000 kävijän suosion.
1987: Hiekkasärkkien leirintäalue teki kaikkien aikojen maaseudun yöpymisennätyksen saavuttamalla huikeat 90 000 matkailijavuorokautta.
1989: HSOY rakennutti alueelle ensimmäisen lomaosakekylän ja valtatien varteen valmistui moderni Kesoil Motorest -liikenneasema.

Kunnan suurten miljoonahankkeiden rinnalla alueen vetovoimaa kasvattivat suositut yksityiset maamerkit: Esa Tanskan Siikarysä-ravintola (1973), Tahkokorvien Lohilaakso (1978), talonpoikaismiljöötä edustava Tapion Tupa (1979) sekä Sirkka ja Kalevi Elosen perustama Pihvitupa (1982). Vuonna 1985 aloitettiin myös perinteeksi muodostuneet loppukesän Venetsialaiset.

Suuret matkailuinvestoinnit synnyttivät kuitenkin myös rajuja ja pitkiä oikeudellisia sekä poliittisia kiistoja. Paikalliset yrittäjät kokivat kunnallisen Hiekkasärkät Oy:n tunkeutuvan aggressiivisesti yksityiselle sektorille ja vaativat useissa kriisikokouksissa yhtiön yksityistämistä. Erityisen repiväksi muodostui ns. "Leiribaari-kiista". Yrittäjä Erkki Aho oli tehnyt omalla kustannuksellaan (116 943 markkaa) palveluja parantavia muutoksia kunnan omistamaan leiribaarikiinteistöön. Ahon mukaan kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski (joka toimi samalla Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtajana eli istui kahdella jakkaralla) siirsi leiribaarin ilman julkista tarjouskilpailua suoraan HSOY:n haltuun. Tämä aiheutti Leiribaari Ky:lle mittavat taloudelliset tappiot ja pakotti kaluston lahjoittamiseen Viroon.

Matkailuoppaiden suurin varhaishistoriallinen symboli, vuonna 1931 sahan vanhasta väentuvasta rakennettu legendaarinen Hilman hotelli (myöhemmin Meri-Baari), poltettiin valvotusti teknisen osaston toimesta helmikuussa 1987 sen huonon kunnon vuoksi, mikä symboloi lopullista siirtymää lautahotellien ajasta modernien hotellikompleksien aikakauteen.

Koko matkailukehitys huipentui syvään talouskriisiin vuosina 1989–1990. Syksyllä 1989 kunnanvaltuusto käsitteli jättimäistä takausta Hiekkasärkät Oy:n uuden trooppisen paratiisikylpylän rakentamiseksi. Valtuutettu Erkki Aho jätti päätökseen tiukan eriävän mielipiteen varoittaen kunnan riskien olevan liian suuria ja hankkeen kannattamattoman. Esitys kuitenkin nuijittiin läpi äänin 32–2, ja moderni Kylpylä Sanifani vihittiin käyttöön vuonna 1990 Matkailuliiton johtajan Bengt Pihlströmin nauhanleikkauksella. Ahon varoitus osoittautui oikeaksi heti avajaisvuonna: kylpylä ajautui välittömiin maksuvaikeuksiin ja Kalajoen kunta joutui ottamaan Paratiisikylpylä Oy:n 21,8 miljoonan markan valuuttavelat korkoineen kokonaan omalle kontolleen pelastaakseen yhtiön konkurssilta.

5. Kirkkohistoria, kulttuuri ja merkkipäivät

Kalajoen henkinen ja hengellinen perusta ulottuu aina vuoteen 1525, jolloin Tyngän kylälle pystytettiin ensimmäinen kappelikirkko. Emäseurakunta käsitti tuolloin koko laajan Kalajokilaakson, joka itsenäistyi osiin vasta 1800- ja 1900-lukujen kuluessa (viimeisenä Rautio vuonna 1921). Seurakunnan historialliset kirkot olivat kokeneet kovia: kolmas kirkko siirrettiin jokitörmän vyöryttämisen vuoksi Etelänkylän hiekkakummulle vuonna 1636, neljäs poltettiin Suomen sodassa 1808 ja viides tuhoutui salamaniskusta vuonna 1869. Nykyinen, Anders Östmanin johdolla tiilestä rakennettu upea kirkko vihittiin käyttöön 26.10.1879. Kirkon palettua uudelleen vuonna 1930, se pystytettiin heti vuonna 1931 uudelleen arkkitehti W.G. Palmqvistin toimesta vanhojen tiiliseinien varaan.

Tämä pitkä kirkkohistoria liittyi suoraan tarkastelemaamme aikakauteen vuonna 1979, jolloin Kalajoen kirkko peruskorjattiin ja maalattiin näyttävästi sen suuren 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Seurakuntaelämä oli muutoinkin vahvasti esillä: vuonna 1980 juhlittiin Maakallan vanhan puukirkon 200-vuotisjuhlaa piispa Olavi Rimpiläisen ja maaherra Erkki Haukipuron johdolla. Vuonna 1985 Kalajoen-Raution seurakuntayhtymän uusi, moderni Kivirannan leirikeskus saavutti harjakorkeutensa ja se vihittiin juhlallisesti käyttöön.

Kulttuuri- ja järjestörintamalla koettiin 1970- ja 1980-luvuilla upea kukoistus:

Särkät Soi: Vuonna 1974 alkunsa saanut kansainvälinen harmonikkaleiri ja suurtapahtuma veti vuosittain paikkakunnalle yli 10 000 vierasta. Taiteellisena johtajana vuoteen 1985 saakka toimi Unto Jutila, ja lavalla nähtiin maailmantähtiä, kuten yhdysvaltalainen John Molinari sekä neuvostoliittolaiset harmonikkavirtuoosit Anatoli Beljajev ja Friedrich Lips.
Jussi Kurikkalan hiihtäjäpatsas: Pitkään odotettu hanke moninkertaisen maailmanmestarimme kunnioittamiseksi eteni pitkin harppauksin. Italialaissyntyinen kuvanveistäjä Antonio da Cuda esitteli työn pienoismalleja, ja upea pronssinen hiihtäjäpatsas paljastettiin juhlallisesti Plassilla vuonna 1989 urheilujohtaja Hannu Koskivuoren puheen saattamana.
Lumenveiston maailmanmestaruus: Kalajoen Ladun nelihenkinen joukkue (Esko Kinnunen, Esa Fors, Mauri Ylitalo ja Raimo Ryynänen) teki talvisilla areenoilla uskomatonta jälkeä. Useiden Suomen mestaruuksien jatkoksi joukkue räjäytti pankin voittamalla lumenveiston virallisen maailmanmestaruuden (MM-kultaa) Savonlinnassa vuonna 1989. Vuonna 1990 joukkue täydensi menestystään MM-hopealla.
Raution kulttuurin liekki: Rautiossa vietettiin herkkä ja historiallinen hetki vuonna 1988, kun pitäjään sytytettiin virallinen kulttuurin liekki sen kunniaksi, että itsenäinen Rautio oli vuonna 1964 voittanut Suomen Kulttuurirahaston suuren valtakunnallisen varojenkeräyskilpailun. Vuonna 1989 Rautiossa juhlittiin myös paikallisen koululaitoksen kunniakkaat 100-vuotisjuhlat.

6. Urheilun legendaarinen kultakausi: Maailman huipulle

Vuosien 1977–1990 aikakausi jää urheiluhistoriaan Kalajoen Junkkareiden ja Riennon ehdottomana kultakautena, jolloin paikkakunnan nuoret lahjakkuudet murtautuivat ryminällä maailmankartalle laajassa lajirintamassa.

Yleisurheilun huiput: Antti Haapakosken maailmanmestaruus

Kalajokinen yleisurheilu saavutti uuden upean suorituskeskuksen, kun Merenojan uusi keskusurheilukenttä sai SB-päällysteen ja viralliset vihkiäiskilpailut järjestettiin syksyllä 1980 yli tuhannen katsojan edessä. Radalla loisti heti Kaarlo Maaninka voittamalla 5 000 metriä. Juoksija Veikko Ahola paukutti kovia kansallisia aikoja 1500 metrillä (3.44,01) ja hänet valittiin vuoden urheilijaksi 1980. Nuorissa Samuli Sinkkonen teki huimaa jälkeä: hän voitti Finlandia Junior Gamesin finaalin Helsingin olympiastadionilla vuonna 1988 tehden 16-vuotiaiden piirinennätyksen 800 metrillä (1.57,20), edusti Suomea poikien maaotteluissa ja saavutti SM-hopeaa sekä SM-nelossijan (1989).

Koko vuosisadan suurin kalajokinen urheilupaukku nähtiin kuitenkin aitajuoksussa:

1987: Junkkareiden nuori Antti Haapakoski juoksi 16-vuotiaiden poikien 100 metrin aitojen Suomen mestariksi ja sijoittui PM-moniottelussa neljänneksi.
1988: Haapakoski aloitti kansainvälisen edustuksensa Barcelonassa voittamalla koululaisten MM-pronssia. Hän eteni Kanadan MM-kisoissa välieriin miesten aidoilla ja voitti Ruotsi-ottelun aitajuoksun.
1989: Haapakoski paransi ennätystään Kalevan kisoissa lukemiin 13,97 ottaen miesten SM-pronssia ja tehden useita ikäkausien Suomen ennätyksiä. Hän huipensi kesänsä juoksemalla 19-vuotiaiden Euroopan mestariksi (EM-kultaa) Jugoslavian Varaždinissa ajalla 14,03. Samana vuonna Haapakoski ja Samuli Sinkkonen voittivat 10-ottelun SM-joukkuekultaa.
1990: Haapakoski kirjoitti nimensä ikuisesti historiankirjoihin voittamalla 110 metrin aitajuoksun virallisen NUORTEN MAAILMANMESTARUUDEN (MM-kultaa) Bulgarian Plovdivissa huikealla voittoajalla 13,74, kaataen Kuuban Alexis Sanchezin yhdellä sadasosasekunnilla. Hän otti myös miesten Suomen mestaruuden (13,73) ja hallitsi suvereenisti Euroopan maaotteluita.

Jääkiekkohulluus kuplahallissa

Merenojan jäähallin/kuplahallin valmistumisen viivästymisen jälkeen tekojääratakoneisto saatiin viimein käyntiin ja ensimmäinen virallinen sarjapiste II-divisioonassa napattiin Kokkolan Hermestä vastaan (4–4) marraskuussa 1985. Pelaajavalmentaja Kalevi Suni sai joukkueen kovaan iskupuolustukseen. Lauri Järvisen jälkeen jaoston puheenjohtajaksi valittiin vuonna 1988 Erkki Aho, joka onnistui järjestämään seuran talouden ja pelastamaan Junkkarit varmalta konkurssilta.

Paikkakunnalla räjähti käyntiin ennätysmäinen jääkiekkohulluus, ja otteluissa kuplahallissa kävi säännöllisesti yli 1 000 maksanutta katsojaa (ottelussa Kiekko-Vesaa vastaan peräti 1 071 katsojaa). Paikalliset lehdet (Kiekko-Junkkari ja Kalajoki-lehden päätoimittaja Aarre Aunola) ajautuivat jopa rajuun keskinäiseen mediasotaan kiekkotunteiden kuumentuessa. Joukkuetta vahvistettiin liigatason miehillä: jouluksi 1987 Porin Ässistä saapui 190-senttinen Jari Laitanen, ja Jari Ervasti teki pohjoislohkon piste-ennätyksen (72 pistettä). Kaudella 1990–1991 Junkkarit HT teki kovia kansainvälisiä kaappauksia: tšekkoslovakialainen Jan Jasko nousi valtakunnan otsikoihin paukuttamalla tähtitieteelliset 126 (65+61) tehopistettä ja Robert Pukalovic tehtaili puolustajien kaikkien aikojen piste-ennätyksen (89 pistettä). Junkkareiden B-juniorit tekivät myös historiaa pelaamalla ensimmäisenä Kalajokilaakson joukkueena virallisessa SM-sarjassa Martti Konun valmennuksessa.

Talviset menestykset: Hiihto, jääsurffaus ja pulkkahiihto

Kalajoen hiihtourheilu koki uuden suuren tulemisen. Nuori Merja Myllylä nousi naisten hiihdon kansalliseen kärkeen saavuttamalla SM-pronssia 19-vuotiaissa ja naisten 5 kilometrillä Harjavallassa vuonna 1980. Keski-Pohjanmaan maakuntaviestissä Kalajoen sijoitukset nousivat kohisten: Ylivieskan vaikean 14. sijan (1984) jälkeen koettiin jymypaukku Perhossa vuonna 1986, jolloin Kalajoen joukkue voitti B-sarjan peräti 10 minuutin erolla Toholampeen ja oli kokonaisajoissa koko viestin toinen. Kehitys huipentui Pedersöressä (1989) ja Kannuksessa (1990), jolloin Kalajoen ykkösjoukkue sijoittui kovassa A-sarjassa virallisesti toiseksi (SM-hopeaa), kakkosjoukkueen voittaessa B-sarjan.

Hiihtolatuja dominoi Junkkareiden nuori lahjakkuus Johanna Ylitalo. Vuonna 1985 hän voitti arvostetun Hopeasomman 15-vuotiaiden mestaruuden. Vuonna 1988 hän nappasi 18-vuotiaiden SM-pronssia 15 kilometrillä ja nousi Suomen nuorten MM-ryhmään alppiharjoituksiin. Vuonna 1989 hän hiihti 20-vuotiaiden SM-hopeaa ja edusti Suomea nuorten MM-kisoissa viestinelosena. Vuonna 1990 hän kruunasi uransa 20-vuotiaiden naisten 10 kilometrin virallisella Suomen mestaruudella (SM-kultaa) ja maastojuoksun SM-hopealla kotiyleisön edessä.

Muissa talvilajeissa saavutettiin suuria MM- ja EM-mitaleita:

Jääsurffaus & Purjekelkkailu: Antti Riihimäki teki huikean kansainvälisen suorituksen sijoittumalla jääsurffauksen MM-kisoissa Mainessa, USA:ssa (1989) viralliselle hopealle. Vuonna 1990 Juha Junnikkala puolestaan saavutti purjekelkkailun MM-pronssia.
Pulkka- & koirahiihto: Kari Joki-Erkkilä saavutti lajissa EM-pronssia (1989), kaksi Suomen mestaruutta sekä maailmanmestaruuskisoissa vuonna 1990 upeasti MM-hopeaa 10 kilometrillä ja MM-pronssia 5 kilometrillä.

Voimailu, voimistelu ja lentopallo

Painonnostolavalla Junkkareiden veljespari Juha ja Markku Roukala oli täysin pitelemätön:

Juha Roukala: Voitti 23-vuotiaiden SM-kultaa (1984) ja miesten sarjan ylivoimaisia Suomen mestaruuksia 100 ja 110 kilon sarjoissa tehden useita piirin- ja Suomen ennätyksiä. Tammikuussa 1989 hän rikkoi Turussa suomalaisten harvoin saavuttaman maagisen 350 kilon yhteistulosrajan (tempaus 160 kg, työntö 190 kg) ja edusti Suomea EM-kisoissa sijoittuen 15:nneksi.
Markku Roukala: Voitti 17-vuotiaiden 90 kilon sarjan Suomen mestaruuden (1987) ja uusi mestaruutensa 100 kilon sarjassa vuonna 1988. Junkkarit sijoittui seuraluokituksessa Suomen toiseksi parhaaksi seuraksi. Voimailuhistoriaa kirjoitti myös Maria Saari tekemällä Kauhajoella (1989) keskipohjalaista historiaa iskemällä tauluun naisten painonnoston Suomen ennätyksen (tempaus 53 kg).

Painissa Kalajoen historian ensimmäisen virallisen SM-mitalin saavutti nuori Pekka Mehtälä joulukuussa 1988 ottamalla vapaapainin 44 kilon sarjassa Alavuudella SM-hopeaa. Vuonna 1990 Antti Mäkelä täydensi menestystä ottamalla Junkkareiden toisen virallisen painimitalin (SM-pronssia 37 kilon sarjassa Jyväskylässä).

Tyttövoimistelussa opettaja Elmi Letolan ohjauksessa Kalajoen Naisvoimistelijat (KaNV) nousivat valtakunnan huipulle osallistumalla vuodesta 1986 lähtien säännöllisesti KLL:n ja SVUL:n kisoihin. Satu Saari, Minna Korpi ja Annukka Isopahkala saavuttivat useita henkilökohtaisia mestaruuksia ja historiallisia kolmois- ja joukkuevoittoja (mm. SVUL:n voimistelupäivillä). Kehitys huipentui vuonna 1990 Kirsi Kalliokosken voittaessa lukio-yläaste-sarjan valtakunnallisen mestaruuden ja Outi Alasuutarin sekä Anu Junnikkalan poimiessa kultamitalit voimistelupäivillä.

Lentopallossa Junkkareiden ja Riennon paikalliskamppailut olivat salit ääriään myöten täyttäviä suurtapahtumia. Pitkään jatkuneen Junkkareiden kakkossarjahallinnan jälkeen Kalajoen virallinen lentopalloherruus siirtyi historiallisesti Riennölle joulukuussa 1988 rajun 2,5 tunnin ja viisieräisen taistelun päätteeksi. Vuonna 1990 Riento teki poikkeuksellisen kovan luokan kansainvälisen ammattilaishankinnan palkkaamalla riveihinsä Viron maajoukkueen legendaarisen kapteenin Avo Keelin, joka toimi paikkakunnalla pelatessaan urheilullisena esikuvana sadoille nuorille.

KE 29.01.2025 Kalajoki 500 historia - Vuodet 1977-1980 Kalajoella

https://kalajokinen.blogspot.com/2025/01/ke-29012025-kalajoki-500-historia_84.html

Kalajoki vuonna 1980

https://kalajoenhistoria.blogspot.com/2011/10/kalajoki-vuonna-1980.html

Kalajoki vuonna 1981

https://kalajoenhistoria.blogspot.com/2011/10/kalajoki-vuonna-1981.html

Kalajoki vuonna 1982

https://kalajoenhistoria.blogspot.com/2011/10/kalajoki-vuonna-1982.html

Kalajoki vuonna 1983

https://kalajoenhistoria.blogspot.com/2011/11/kalajoki-vuonna-1983.html

Kalajoki vuonna 1984

https://kalajoenhistoria.blogspot.com/2011/11/kalajoki-vuonna-1984.html