Esitän, että seuraavan Rautio-viikon aiheena on siirtolaisuus. Rautiosta on muuttanut Amerikkaan 619 henkilöä. Ruotsiin on muuttanut 147 henkilöä. Kandaan on muuttanut 75 henkilöä. Australiaan on muuttanut 21 henkilöä. Venäjälle on muuttanut 26 henkilöä ja Afrikkaan yksi mies. Raution siirtolaisuus on siis selvitetty tarkemmin kuin minkään muun suomalaisen kunnan siirtolaisuus. Siitä rautiolaiset voivat olla ylpeitä ja siksi se mielestäni voisi olla seuraavan Rautio-viikon aihe.
Millään kunnalla Suomessa ei ole niin tarkkaa selvitystä siirtolaisuudesta kuin Raution kunnalla. Siksi rautiolaiset voivat olla siitä todella ylpeitä. Tarkemmat tiedot asiasta löytyy Rautio-kirjasta.
Toimittaja Maarit Tastula on selvittänyt siirtolaisasiaa. Hän on kirjoittanut siirtolaisuudesta myös kirjan. Hän voisi olla erinomainen vierailija Rautio-viikolla.
Maarit Tastulan kirja kuvaa tarkkanäköisesti Amerikkaan lähteneiden siirtolaisten kohtaloita
Olen itsekin selvittänyt siirtolaisuutta ja selvitän sitä ensi vuoden puolella entistä enemmän. Minulle tuli yllättäen viesti Minnesotasta pikkuserkultani. Olemme nyt vaihtaneet pari sähköpostiviestiä ja ensi vuoden puolella kerron asiasta enemmän. Rautiolaiset voisivat kartoittaa omia siirtolaisiaan ulkomailta. Ehkä jostakin voitaisiin saada vierailijoita Rautio viikolle.
Raution tohtorit voitaisiin nostaa esiin. Rautiolaisia tohtoreita on kaikkiaan laskujeni mukaan 23 kappaletta. Minulla on muotokuvapiirrokset 22 tohtorista. Nämä taitieilija Tanja Lukkosen tekemät muotokuvapiirrokset voisivat olla Rautio-viikolla esilla Rautiossa. Olisi hyvä jos mahdollisimman moni rautiolaistaustainen tohtori voisi olla Rautio-viikolla läsnä yhtäaikaa jossakin tapahtumassa.
Rautio-viikolla voisi olla esillä myös maanmittari Sulevi Juhola ja Pähkinäsaaren rauhan raja. Asiasta on kulunut 702 vuotta. Historian tutkimus on editysnyt niin, että voidaan olla varmoja Sulevi Juholan tutkimusten oikeellisuudesta. Pähkinäsaaren rauhan rajojen salaisuus on ratkaistu.
Historiasta voidaan ottaa esille Isonvihan aika Rautiossa. Siitä minulla on erittäin korkeatasoinen taiteilija Rositsa Tanchevan maalaus, kun kasakat hyökkäävät alueellemme ja vievät Rautiossa 18 alle 15-vuotiasta poikaa ja 2 alle 15-toista vuotiasta tyttöä.
Minulla ei ole vielä maalausta Isonvihan ajasta, mikä myös liittyy Rautioon.
Kirjassaan VIHA Kustaa Vilkuna kertoo rautiolaisesta iäkkäästä talollisen leskiMarjatta Heikintytär Puustista, joka oli syntynyt Rautiossa 17.03.1676, avioitunut ensimmäisen kerran 1699, toisen kerran 1713, Jälkimmäistä miestä venäläiset kasakat haaavoittivat Raahessa viidellatoista piikin eli keihään pistolla 30.12.1714. Hän kuoli kolmen päivän perästä. Häntä Marjattaa kasakat suomivat ruoskin ja piiskoin talvella 1715. Hänen poikansa Jaakon venäläiset veivät vankina Venäjälle kastoivat heidän uskoonsa, vaan Jaakko on sitten rauhan tullessa palannut ja tullut otetuksi seurakuntaamme.
Marjatan kärsimykset eivät päättyneet tai helpottuneet, vaan pikemminkin pahenivat. Vuoden 1716 talvella venäläiset löysivät jälleen hänet, riisuivat hänet ja lyijykärkisellä piiskalla ruoskivat hänet. Sen jälkeen hänet vietiin alastomana ulos talvipakkaseen seisomaan lumihankeen. Sitten sidotiin kädet pajuköydellä selän taakse ja hänen kätensä korvennettiin sytytetyllä saunavastalla. Hänet ohjattiin takaisin pirttiin, missä eräs venäläinen taivutti häet kumaraan ja panoi polviensa väliin ja sokaisi tulisesti palavalla talilla molemmat silmät, minkä vuoksi hän ollut 54 vuoden ajan kuolemaansa asti sokea.Ja yhä olivat ruumissa nähtävissä tämän julman kohtelun arvet ja kolhut. Näiden vainojen keskellä hän joutui lapsineen surkuteltavaan nälänhätään ja sitten kun häneltä oli viety kaikki elämisen tarpeet, hänen oli ravittava itseään oljilla, nahankappaleilla ja luilla, jotka vihollinen oli jättänyt jälkeensä. Katkerinta ravintoa olivat tuulimyllystä saatu jauhon tomu. Tässä nälänhädässä heitti henkensä yksi hänen lapsistaan. Vihdoin hän pääsi pakoon Ruotsiin. Kierreltyään siellä pakolaisena viiden vuoden ajan toisten köyhien pakolaisten perässä esivalta palautti heidät Turkuun ja sieltä edeelleen koteihinsa. Hän kuoli 94 vuoden 3 kuukauden ja 3 päivän ikäisenä.
Tämän maalauksen suunnittelu vaatii aikaa. Sinisellä kirjoitettu teksti voi olla maalauksen aihe. On todennäköistä, ettei tämä maalaus ehdi valmistua seuraavalla Rautio-viikolle.
Raution sodan historiasta minulla on maalaukset Saaren veljeksistä ja Eino Takkusesta, joka kuoli kolme kertaa ja haudattiin kaksi kertaa. Tässä on Aarne Saaren viimeinen kirje kotiväelleen.
Selvitys Aarne Saaren teloituksen taustoista
https://kalajoenhistoria.blogspot.com/2016/12/selvitys-aarne-saaren-teloituksen.html
Aarne joutui 15. prikaatin teloitusryhmän eteen 3.8.1944 klo 21.00. Ennen kuolemaansa hän ehti kirjoittaa seuraavan kirjeen
3.8.1944
Rakkaat vanhemmat
Lähetän teille viimeiset terveiseni tämän kirjeen mukana. Kuten jo aikaisemmin kerroin teille, en kestä etulinjassa oloa enää. Ja palkkioksi siitä ja mitä aikaisemmista kärsimyksistäni täällä ollessani sain kuolemanrangaistuksen.
Olin tänään oikeudessa ja tuomio pannaan täytäntöön tänään klo 21. Minut ammutaan silloin. Älkää surko minua. Kuolen uskossa, että Jeesus antaa tämän minulle anteeksi. En ole mikäään pahantekijä. Joskin hermoni ovat pettäneet täällä paukkeen ja ryskeen keskellä. Ehkä joskus tapaamme ylösnousemuksessa ja saamme jälleen olla yhdessä. Olen varma siitä, että ne miehet, jotka minut ampuu tulevat sen jälkeenpäin monesti muistamaan, usein. He itse tietävät etteivät tee oikein, mutta heidän täytyy niin tehdä. He tietävät etten pysty olemaan edessä.
Olen syytön rikokseen, joskin lähdin sieltä jossa en voi olla. Ja Jeesus antaa sen minulle anteeksi. Uskon niin. En kuole murhamiehenä, vaan omien hermojeni uhrina. Uskoin aina, että jaksan ja kestän sodan loppuun vaan niin ei oltu määrätty ylhäältä. En tahdo tuomita ketään. Jeesus tuomitkoon meidät itsekunkin tekojemme mukaan. Hän on meidän tuomarimme.
Kuolen suomalaisena ja olen kiitollinen Jumalalle, kun hautani jää jo Suomen puolelle. Sillä parempi on kun on parhain loisto muualla, on kuolema omassa maassa. Minun on paha olla siitä, että teidän vaivanne täten palkitaan. Toivoin ja rukoilin Jumalalta, että saisin edes joskus teille palkita vaivojanne. Vaan niin ei saanut käydä. Surunne on raakaa. Nyt emme me Erkin kanssa palaa enään sinne kotiin. Mutta koettakaa rohkaista itseänne ja uskoa itsenne Jeesukselle. Hän auttaa myös teitäkin vaivoissanne ja surussanne lohduttaa. Uskokaa itsenne Hänen haltuunsa. Hän on pelastuksenne ja turvanne. Hänen huomassaan on teidän hyvä olla ja nukkua Hänen nimeensä.
Jospa voisitte antaa tämän minulle anteeksi. Jospa voisitte muistaa minua omana poikananne, aina elämässänne, Jospa Jeesuksen veri sovittaisi kaiken sen, mitä on edessänne ja mitä on jäänyt taaksemme. En saanut enää nähdä teitä. Emme aavistaneet että jäähyväisemme silloin keväällä oli viimeiset.
Tiedän, että rukoilitte aina puolestani, että saisin palata kotiin, vaan ylhäältä oli määrätty toisin. Tyytykää Herran tahtoon luottaen, että näin on parempi. Luottakaa Häneen aina, sillä Hän on turvanne ikuisesti. Hän jaksaa antaa meille kaiken anteeksi. Kunpa olisin saanut tuntea Hänet jo lapsesta lähtien. Ehkä Hän olisi ottanut jo aikaisemmin minut kurjan syntisen armoihinsa. Nyt voin nukkua Hänen armohelmaansa syntisenä. Mutta vakaana siitä, että hän ottaa minut suojaansa, omaksi lapsekseen. Sitten kerran hänen luonaan tapaamme iki-kirkkaudessa.
En jaksa nyt enempää, sillä elinaikani on lyhyt. Muistonne säilyy ikuisesti rakkaana mielessäni. Eläkää rauhassa luottaen Jeesuksen loppumattomaan armoon. Hän tukee teitä surunne ja ahdistuskenne aikana. Hyviä ja rakkaita vanhempia. Hyviä sisaria ja veljiä, sukulaisia ja tuttavia kaikkia teitä viimeisin terveisin muistaen poikanne Aarne.
Jeesus on meidän turvamme
Häneen uskoen saamme kaiken ajallaan.
Ja hänen helmaansa on meidän hyvä nukahtaa.
Hän puhdistaa meidät armollaan kaikista synnistä.
Rautio-viikolla voitaisiin nostaa esille rautiolaista syntyperää olevan John Raymond Ylitalon toiminta. Hänellä oli merkittävä vaikutus NATON syntymiseen sekä siihen, ettei Yhdysvallat julitanut sotaa Suomelle.
Rautio-viikolla voitaisiin tuoda esille Raution painonnonstajat, joista taidenäyttelyssäni on esillä taiteilija Rositsa Tanchevan maalaus Anne ja Milko Tokolasta. Tässä asiassa minä tarvitsin apua rautiolaisten painonostajien saavutusten kirjaamisessa. Tiedot löytyvät Mikko Korhosen ja Pekka Torven aineistojen yhdistämisestä. Nämä olisi syytä monistaa kirjaseksi ja se tulisi olla esillä taidenäyttelyssä painonostajien muotokuvan yhteydessä. Rautiolaisten painonnostajien menestys on poikkeuksellisen hyvä. Siksi rautiolaiset voivat olla ylpeitä siitä
Lisäksi voisin tuoda taidenäyttelyssäni esille neljä taiteilija Rositsa Tanchevan maalaamaa korkeatasoista maalausta seuraavista merkittävistä rautiolaisista henkilöistä: Helena Petäistö, Alpo Murtoniemi, Keijo Nivala ja Klaus Korhonen.
Lisäksi esillä voisi olla muotokuvat Rautio-viikon perustajsta opettaja Osmo Tokolasta, pääministeri Juha Sipilästä sekä karikatyyrimaalaus johtaja Pekka Niskasta ja kirjailija Maarit Verrosesta, jonka sukujuuret ovat Rautiossa sekä muotokuvapiirros Leonard Typpöstä.
Suunnitteilla on myös maalaus Raution seurakunnan toiminnasta. On todennäklistä, että se maalaus ei ehdi valmistua tulevalle Rautio-viikolle. Voin kuitenkin tuoda taidenäyttelyyn taiteilija Olga Markova-Orellin maalauksen Raution kirkosta ja pienoismallin Raution pappilasta.
Minä teetän näyttelyseinät joten kylätoimikunna tehtäväksi jää ainoastaan tilan järjestäminen taidenäyttelylle johonkin luokkaa Raution monitoimitalolle. Tilaa vaaditaa 6-8 metriä pituudelta ja 4 metriä leveydeltä. Historiataulut tulevat taideteosten yhteyteen.
Maarit Tastula
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maarit_Tastula
Terv. Erkki
044-3025948
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti