Viron uudelleenitsenäistymisen taitteessa 1990-luvun alussa Suomen ja Viron välille syntyi urheilu-, koulutus- ja taloushistoriallinen väylä, jonka ytimessä olivat Kalajoki ja Alavieska. Se ei ollut pelkkää urheilujohtamista tai konsultointia, vaan aitoa, sydämestä lähtevää veljeskansan tukemista historian kaikkein kriittisimmillä hetkillä. Minulle Virosta tuli silloin kuin toinen kotimaa.
Tässä blogikirjoituksessa avaan niitä salaisia järjestelyjä, uskomattomia sattumuksia ja upeita ihmiskohtaloita, joita saimme vaimoni kanssa olla mukana mahdollistamassa.
Salainen pankkitili ja Moskovan ohittaminen
Kun virolaiset huippupelaajat alkoivat siirtyä Suomen kentille, Neuvostoliiton urheilubyrokratia ja Moskovassa toiminut Neuvostoliiton Lentopalloliitto vaativat itselleen suuria siirtomaksuja.
Jotta varat eivät olisi valuneet Moskovaan, loimme yhteistyössä Viron Lentopalloliiton kanssa salaisen ja nerokkaan järjestelyn: perustimme Viron Lentopalloliitolle oman pankkitilin Suomeen. Pelaajien siirtomaksut suoritettiin suoraan tälle tilille. Tämä rohkea operaatio pelasti Viron liiton talouden kriittisinä kuukausina ja takasi sen, että rahat menivät lyhentämättöminä virolaisen urheilun jälleenrakentamiseen.
Viron Lentopalloliiton puheenjohtaja oli henkilökohtainen ystäväni, ja hän vieraili useita kertoja kotonamme Kalajoella sopimassa näistä luottamuksellisista asioista kaukana Moskovan silmistä.
KUVA: Kauppaministeri Ants Laos, hänen tyttönsä Liivi Laos
sekä minä kotipihallani Kalajoella.Lentopallon tähtisikermä ja Alavieskan Viri
Tämän luodun väylän kautta Suomeen ja lähiseudun seuroihin saapui lukuisia virolaisia huippu-urheilijoita. Alavieskan Virissä rakennettiin Pohjo-Suomeen kovan tason joukkuetta, joka teki nopeaa nousua kohti huippua.
Vuosina 1991–1992 Alavieskan Virin naisten ykkösjoukkue pelasi vielä alempia sarjoja, jolloin ensimmäinen virolaispelaaja Annely Spriit liittyi ryhmään. Hän oli joukkueen ensimmäinen suuri kansainvälinen lenkki ja kantava voima. Kaudella 1994–1995 joukkue teki jymypaukun, voitti oman lohkonsa 1-sarjassa ja nousi karsintojen kautta suoraan korkeimmalle sarjatasolle eli SM-liigaan. Kaudella 1995–1996 Viri pelasi historiallisen kautensa naisten SM-liigassa sijoittuen lohkossaan viidenneksi.
Muistettavia nimiä tästä laajasta pelaajavirrasta olivat muun muassa:
Ela (Ele) Lillemaa: Viron naisten maajoukkueen pitkäaikainen kapteeni ja yleispelaaja. Hän oli naisten puolella se kaikkein suurin vetonaula ja esikuva, joka saapui Alavieskan Viriin maajoukkuekapteenin statuksella. Elan tulo seuraan tehtiin eri aikaan kuin Annely Spriitin, ja hän oli joukkueen todellinen henkinen johtaja ja SM-liigakauden ehdoton tähtipelaaja.
Viljar Loor: Moskovan 1980 olympialaisten kultamitalisti ja legendaarinen keskitorjuja, joka pelasi uransa loppupuolella Alavieskan Virissä ja oli koko tämän pelaajavirran suurin vetonaula.
Annely Spriit: Ensimmäinen Alavieskan Viriin hankittu virolainen naispelaaja, joka oli avainasemassa nostamassa joukkuetta kohti huippusarjoja.
Heli (Hely) Lääne: Kajaanissa pelannut virolainen huippunimi, joka kuului samaan maajoukkueen runkoon, jonka asioita hoidimme Suomen ja Viron liittojen välillä.
Avo Keel: Kalajoen Riennossa uransa Suomessa kaudella 1990–1991 aloittanut huippupassari, josta tuli myöhemmin koko Suomen SM-liigan paras pelaaja ennen siirtymistään Kuopioon ja Varkauteen.
Rain Pork & Jaanus Lillepuu: Maajoukkuetason pelimiehet, jotka vahvistivat pohjoisen seuroja.
Oliver Taats, Margus Niinemägi, Parri Kruuda, Ain Pork, Hannes Einaste, Kari Saag & Aare Salumaa: Kuuluivat myös Suomeen 1990-luvun alussa siirtyneiden virolaispelaajien laajaan ja tasokkaaseen joukkoon.
- KUVA: Lentopallokuva Viljar Loorista.
- KUVA: Lentopallokuva Avo Keelistä. Beach Volleyturnaus Kalajoen
Hiekkasärkillä.
KUVA: Viron maajoukkuekapteeni Ela Lillemaa Alavieskan
Virin riveissä. Elan johdolla joukkue teki jymypaukun ja
nousi pelaamaan naisten SM-liigaa kaudella 1995–1996.
KUVA: Kuvassa Alavieskan Virin lentopallon
SM-sarjajoukkue. Kuvassa takana 4. vasemmalta
Ela Lillemaa.
Kirje etunimellä ja suuri lakanatalkoo
Virolaisten halu päästä Suomeen oli valtava, ja kännyköitä edeltäneellä aikakaudella ajauduttiin usein lennosta muuttuviin tilanteisiin.
Kerran Tallinnassa seuratun lentopallo-ottelun jälkeen pelaajat tiesivät kuka olen. Vain muutamaa päivää myöhemmin Kalajoen postiin saapui Virosta kirje, jossa luki osoitteena vain "Erkki, Kalajoki". Pelaaja ei ollut muistanut sukunimeäni, mutta paikallisen postin erinomaisen tuntemuksen ansiosta kirje tuotiin minulle perille asti.
Huolehdin näistä nuorista kuin omista lapsistani. Kerran yllätin vaimoni pyytämällä kymmeniä lakanoita ja tyynyliinoja yhdellä kertaa virolaisille opiskelijoille. Toinen yllätys koetti Tallinnan sataman lähtöselvityksessä matkalla Suomeen, kun Markus ilmoitti, että mukaan tulivatkin myös Eve ja tämän pieni poika. Koska yhteyttä kotipuoleen ei saanut, vaimoni kohtasi meidät Ylivieskan rautatieasemalla tuntemattoman naisen ja lapsen kanssa – ja ymmärsi tilanteen heti suurella sydämellään.
Kulttuuria kesämökillä ja Tapion Tuvalla
Tämä Tallinnan satamasta lennosta mukaan tullut nainen oli virolainen taiteilija Eve Luik ja hänen poikansa Johannes. 1990-luvun alussa Eve oli mielenkiintoisessa vaiheessa uraansa ja tarvitsi luovaa työrauhaa kaukana kotimaan epävakaasta arjesta. Majoitin heidät omalle kesämökilleni Kalajoen Letolle, josta tuli Evelle inspiroiva ateljeekoti keskellä puhdasta pohjoispohjalaista luontoa.
Even taiteelle ominaiset maagiset, kosmiset ja meditatiiviset sävyt syntyivät ja kypsyivät juuri tuon kalajokisen kesän aikana öljymaalausten ja grafiikan muotoon. Jotta teokset saataisiin ihmisten nähtäville, järjestimme hänelle oman taidenäyttelyn Hiekkasärkillä sijaitsevan Tapion Tuvan yläkertaan. Perinteikkään hirsirakennuksen valoisa miljöö tarjosi täydelliset puitteet, ja näyttely herätti suurta ihastusta niin paikallisten kuin matkailijoidenkin keskuudessa. Tämä jakso osoitti, että yhteistyömme Viron kanssa oli urheilun lisäksi myös syvää kulttuurivaihtoa.
Mökillä mukana pyörinyt pieni Johannes-poika seurasi lopulta tiiviisti äitinsä jalanjälkiä. Kalajoen kesät jättivät lapsenmielikuvitukseen pysyvän jäljen, ja tänä päivänä Johannes Luik on yksi Viron arvostetuimmista nuoren polven nykytaiteilijoista ja kuvanveistäjistä, joka kiertää suuria gallerina ympäri Baltiaa ja Eurooppaa.
KUVA: Kuvassa taiteilija Eve Luik vieraana kesämökilläni
Kalajoen Letolla. Kesämökkimme toimi hänen ateljeenaan,
jossa syntyneet teokset asetettiin näytteille Tapion Tuvan
yläkertaan Hiekkasärkillä.Toimitusjohtajakoulu valmentaa Viron tulevaa talouseliittiä
Yhteistyö laajeni nopeasti urheilua suuremmaksi – kansainväliseksi bisnes- ja johtajakoulutukseksi, jolla oli valtava merkitys Viron tulevalle talouseliitille sen valmistautuessa markkinatalouteen. Raahen Porvari- ja Kauppakoulun Konsultit Oy:n järjestämä Pohjois-Suomen Toimitusjohtajakoulu toimi suorana siltana Viron korkeimpaan johtoon. Koulutusta järjestettiin Raahessa, Tallinnassa ja aina Yhdysvaltain Minnesotassa asti.
Koulutusviikon virallisena virolaisena kumppanina ja vastapuolena oli Estonian Management Institute (EMI), jota johti taloustieteilijä Jaak Leimann ennen nousemistaan Viron talousministeriksi. Viron opetusjaksoilla opettajina toimivat muun muassa virolaisten kauppatieteiden ja yrittäjyyskoulutuksen ehdoton pioneeri professori Tiit Elenurm (myöhemmin Estonian Business Schoolin professori) sekä erittäin vaikutusvaltainen kauppaministeri Ants Laos, joka oli keskeinen taustavaikuttaja ja tuki hanketta neuvostohallinnon virallisella tasolla.
Tämän Tallinnassa alkaneen yhteistyön kautta kurssille saapuivat opiskelemaan Markus Talur sekä itseoikeutetusti olympiavoittaja Viljar Loor. Vaikka Loor tunnettiin urheilulegendana, hän oli opiskellut Tallinnan teknillisessä korkeakoulussa taloustiedettä ja toimi vuosina 1987–1992 virolaisen maatalousalan suuryhdistys Agron apulaisjohtajana (Agro asedirektor). Loorin mukanaolo liittyi nimenomaan tähän merkittävään talousrooliin ja Viron agrobisneksen johtamiseen.
Viljar ja Markus toimivat näillä kursseilla elintärkeinä tulkkeina, sillä he tunsivat molemmat kulttuurit. Tämä pohjoissuomalaisten koulutusinstituutioiden ja konsulttien luoma verkosto valmensi Viron suuryritysten johtajia markkinatalouden pelisääntöihin juuri ennen valtion uudelleenitsenäistymistä. Se loi konkreettista pohjaa Viron tulevalle taloudelle ja johti myöhemmin kulissien takana jopa Sakun oluttehtaan kaltaisiin suuriin yrityskauppoihin Hartwallin kanssa.
Ants Laos pitää luentoa ja Viljar Loor tulkitsee sen suomeksi.KUVA: Toimitusjohtajakoululaiset tutustumassa virolaiseen yritykseen.
Kuvassa keskellä Viljar Loor tulkitsee keskustelut suomeksi -
Markus Talur kuvassa oikealla.KUVA: Kuvassa professori Tiit Elenurm pitämässä luentoa toimitusjohtajakoululaisille.
[KUVA: Kuvassa The Saint Paul Hotelli, jossa
toimitusjohtajakoululaiset yöpyivät Minnesota-jakson
aikana Yhdysvalloissa.
Kansainvälistä loistoa Lokkilinnassa ja diplomaattisia kuvioita
Tämän tiiviin yhteistyön seurauksena ministeri Ants Laos vieraili myöhemmin Kalajoella ja lähiseudulla tapaamassa myös Suomen poliittista johtoa. Vuonna 1991 Merisärkän ja Rantakallan välille kulkudyynin päälle perustettu näköalagrilli ja jäätelökioski laajeni Lokkilinna hotelli-ravintolaksi. Avustin ravintolaa henkilöstön hankinnassa sekä avajaisten suunnittelussa ja toteuttamisessa, ja onnistuin järjestämään virolaisille oppilailleni sieltä arvokkaita kesätyöpaikkoja.
Lokkilinnan avajaisista muodostui poikkeuksellisen kansainvälinen ja juhlallinen tapahtuma. Ravintolassa työskenteli neljä virolaista opiskelijaa tarjoilijoina sekä kaksi ranskalaista huippukokkia, jotka olivat menestyneet kokkien maailmanmestaruuskilpailuissa. Juhlallisen avauspuheen suoritti itseoikeutetusti Viron kauppaministeri Ants Laos, ja musiikista vastasi Pekka Himangan yhtye. Ravintola oli alueen ensimmäisiä ohjelmapalvelujen tarjoajia ja kehittäjiä.
Tähän merkittävään valtiovierailuun liittyi myös mielenkiintoinen polku Suomen korkeimpaan poliittiseen johtoon ja pääministeri Esko Ahoon. Aho oli minulle entuudestaan tuttu mies. Heti Keskustan vaalivoiton jälkeen keväällä 1991 olimme vierailleet kalajokisen yrittäjän Allan Seikkulan kanssa Ahon kotona Kannuksessa. Keskustelimme Eskon kanssa tuolloin reilun tunnin verran ajankohtaisista asioista, ja tiesimme jo tuolloin varmasti tapaavamme Suomen tulevan pääministerin.
Myöhemmin kohtasin Esko Ahon uudelleen Kokkolan lentokentällä. Koska tiesin ministeri Ants Laosin olevan tulossa Lokkilinnan avajaisiin, päätin tarttua tilaisuuteen. Kysyin pääministeriltä suoraan, voisinko järjestää virallisen tapaamisen hänen ja Viron kauppaministerin välille. Aho suhtautui asiaan avoimesti ja pyysi minua tarkistamaan asian Ulkoministeriöstä. Tuon ajan diplomaattiset kuviot Neuvostoliiton alla olivat kuitenkin äärimmäisen herkkä ja tarkka asia, ja Ulkoministeriö päätyi lopulta kieltämään virallisen tapaamisen järjestämisen.
Mökki-asukkaat ja Junkkareiden superkenttä
Myöhemmin sama käytössämme ollut Leton kesämökki, joka oli toiminut Eve Luikin ateljeena, toimi lyhyen aikaa tukikohtana myös suomalaisen jääkiekkohistorian suurimmalle sensaatiolle – Kalajoen Junkkareiden (JHT) "Kalajoki-ilmiölle" – ennen kuin pelaajille järjestettiin isompi kesäasunto pitkää talvikautta varten.
Tuolloin syksyllä 1992 Junkkareiden noustessa ryminällä I-divisioonaan, Kalajoella asuivat ja pelasivat sellaiset liigalegendat kuin Kari "Kojo" Jalonen ja Toni Arima. Jalonen siirtyi Kalajoelle suoraan TPS:n liigajoukkueesta kolmen peräkkäisen Suomen mestaruuden jälkeen dominoimaan divaria, ja HIFK-legenda Toni Arima oli täydellinen shokkiuutinen siirtomarkkinoilla.
Jääkiekkotoiminnassa olin itse enemmän taustalla ammattilaisten hoitaessa käytännön asiat, mutta Viron auttaminen ja tuo ainutlaatuinen ajanjakso oli ja pysyi minulle aina puhtaana, suurena sydämen asiana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti