Nostalgia heräsi henkiin Hiekkasärkillä – Kalajoen kesäteatterin Hiliman hotelli oli jymymenestys!
Kävin hiljattain katsomassa Kalajoen kesäteatterin uutuusesityksen Hiliman hotelli, enkä voi muuta sanoa kuin vau! Tämä Oulu2026-kulttuuriohjelmaan kuuluva musiikkinäytelmä osoitti, että yleisö äänestää katsomoon saapumisellaan – ja tänä kesänä katsomo todellakin täyttyi. Kalajoen noin 400-paikkaisessa katsomossa riitti vilinää, sillä 14 näytöksen aikana yleisöä oli keskimäärin reilusti yli 300 katsojaa esitystä kohden. Se on huikea saavutus!
Sukellus vuoteen 1947
Esitys vie katsojat ajassa taaksepäin vuoteen 1947, Kalajoen Hiekkasärkkien legendaarisen Hiliman hotellin tunnelmiin. Raimo Hentusen käsikirjoittama ja ohjaama sekä Ville Palinin säveltämä musiikkinäytelmä kuvaa värikästä kolmen viikon ajanjaksoa. Hotelli täyttyy toinen toistaan omaperäisemmistä vieraista, eikä dramaattisilta ihmissuhteilta tai vauhdikkailta käänteiltä vältytä.
Kaikki toimi olosuhteisiin nähden loistavasti, ja elävä liveorkesteri kruunasi hienon tunnelman. Kaksituntinen esitys (sisältäen väliajan) piti otteessaan alusta loppuun saakka.
Loistavat näyttelijäsuoritukset herättivät muistot eloon
Näyttelijäkaarti teki kautta linjan erinomaista työtä. Lavalla loistivat Elise Lund, Marko Keskitalo, Niina Hihnala, Heikki Gummerus, Pekka Myllykangas, Miina Bäckman, Terttu-Liisa Kotka ja Markus Saarnio. Ohjaaja-käsikirjoittaja Hentunen oli onnistunut tavoittamaan aitouden ja herättämään henkiin ne nostalgiset muistot, joita monella kalajokisella ja lähialueen asukkaalla on alkuperäisestä hotellista.
Haikea historia herättää tunteita
Esityksen herättämät lämpimät tunteet saavat pohtimaan myös paikan todellista, hieman surullistakin historiaa. Alkuperäinen Hilman hotelli oli perustettu jo 1930-luvun alussa Hiekkasärkkien ensimmäiseksi ravintolaksi ja majoitusliikkeeksi.
Monen paikallisen oli aikoinaan vaikea ymmärtää kunnan teknisen lautakunnan tekemää päätöstä, jonka seurauksena tämä historiallinen ja rakas puuhotelli poltettiin palokunnan harjoituskohteena 6. helmikuuta 1987. Vaikka fyysinen rakennus katosi tuona talvi-iltana savuna ilmaan, Kalajoen kesäteatteri osoitti, että Hiliman hotellin henki ja sen jättämät muistot elävät edelleen vahvoina ihmisten sydämissä.
Tämä esitys oli täysosuma – suuri kiitos koko työryhmälle upeasta teatterielämyksestä!
Kalajoen Kultakalarakennus: Katsaus historiaan, suojeluun ja tulevaisuuden vaihtoehtoihin
Kalajoen keskustassa sijaitseva entinen Kalajoen Osuuskaupan rakennus, joka tunnetaan paikallisesti ravintola Kultakalan talona, on herättänyt keskustelua tulevaisuudestaan. Rakennus on ollut tyhjillään vuodesta 1999 lähtien. Päätöksentekoa ja alueen kehittämistä ohjaavat sekä rakennuksen kulttuurihistorialliset arvot että sen omistussuhteisiin ja kuntoon liittyvät käytännön kysymykset.
Vaihtoehto A: Restaurointi ja uusiokäyttö
Oulun yliopiston julkaisuarkistosta löytyvä arkkitehtuurin diplomityö (Anna Mikkonen, 2016) osoittaa, että rakennukselle on tutkittu ja hahmoteltu vaihtoehtoista tulevaisuutta purkamisen sijaan.
Arkkitehtuurihistoriallinen arvo: Rakennus on Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (SOK) rakennusosaston vuonna 1939 suunnittelema funktionalistinen myymälärakennus. Se edustaa aikakautensa valkoista funkisarkkitehtuuria, jonka tunnuspiirteitä olivat rationalisuus, koruttomuus ja puhtaus. Rakennus on suojeltu ja se on sisällytetty Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa kulttuurihistoriallisesti merkittäviin kohteisiin.
Käyttötarkoituksen muutos: Vuonna 2016 valmistuneessa restaurointi- ja uudelleenkäyttösuunnitelmassa rakennukseen hahmoteltiin kahta päätoimintoa: ensimmäiseen kerrokseen majoitustiloja ja toiseen kerrokseen ravintolaa, mikä palauttaisi yläkerran sen historialliseen käyttöön ravintola Kultakalana. Suunnitelma pyrkii vaalimaan alkuperäisiä arkkitehtonisia arvoja ja poistamaan myöhemmin tehtyjä muutoksia.
Kalajoen Osuuskaupan restaurointi- ja uudelleenkäyttösuunnitelma
Vaihtoehto B: Suojelun purkaminen ja kehittäminen puhtaalta pöydältä
Mikäli kiinteistön omistaja (Osuuskauppa KPO) ja Kalajoen kaupunki päätyisivät hakemaan suojelun purkamista esimerkiksi taloudellisten tai teknisten seikkojen vuoksi, prosessi vaatii monivaiheisen lakisääteisen viranomaismenettelyn:
Asemakaavan muutos (Kalajoen kaupunginvaltuusto): Suojelumerkinnän poistaminen vaatii asemakaavan muuttamista. Tässä yhteydessä kaupunki on lain mukaan velvollinen pyytämään lausunnot Pohjois-Pohjanmaan museolta sekä Museovirastolta. Purkamisen perusteeksi on kyettävä osoittamaan pakottavat teknistaloudelliset syyt tai kulttuuriarvojen häviäminen.
Poikkeamislupa (Kaupunki / Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus): Jos asemakaavaa ei muuteta, mutta rakennus on esimerkiksi vaarallisen huonossa kunnossa, suojelumääräyksestä voidaan hakea poikkeamislupaa. Lupaa valvoo ELY-keskus.
Purkamislupa (Kalajoen rakennusvalvonta): Varsinaista purkamislupaa ei voida myöntää ennen kuin suojelu on purettu joko kaavamuutoksella tai poikkeamisluvalla.
Nykyhetken haasteet ja päätöksenteko
Taloudelliset tekijät ja vastuut: Rakennuksen purkaminen ja siihen liittyvät selvitykset – tai vaihtoehtoisesti sen täydellinen restaurointi – aiheuttavat merkittäviä kustannuksia. Koska edellisistä arvioista on kulunut vuosia, tilanne vaatisi ensisijaisesti uutta ja päivitettyä kuntoarviota, jotta rakennuksen todellinen tekninen tila selviää.
Yhteistyön merkitys: Koska kohde sijaitsee näkyvällä paikalla Kalajoen keskustassa, lopullinen ratkaisu vaatii tiivistä yhteistyötä ja yhteisymmärrystä kiinteistön omistajan ja kaupungin välillä.
Tämä kauppakeskussuunnitelma vei voiton suunnittelukilpailussa
Kuvassa näkyvä amebamainen ja futuristinen rakennus ei ole toteutunut kauppakeskussuunnitelma, vaan osa Kalajoella aikanaan käytyä poliittista ja arkkitehtuurista ideointia matkailukeskuksen tai julkisen tilan kehittämiseksi.
Tämä orgaaninen, pyöreillä kattoikkunoilla varustettu "vau-arkkitehtuuria" edustava havainnekuva on peräisin paikallisesta keskustelusta ja blogiarkistoista (kuten Kalajoen kunnallispolitiikkaa ja historiaa tiiviisti seuranneen Erkki Ahon julkaisuista). Suunnitelmaa on käytetty usein esimerkkinä ja vertauskuvana silloisista lennokkaista tai liian kalliiksi arvioiduista rakennushankkeista.
Suunnitelman pääpiirteet ja arkkitehtuuri
Muotokieli: Rakennus edustaa biomorfista eli amebamaista arkkitehtuuria, jossa ei ole perinteisiä suoria julkisivuja tai kulmia.
Katto ja valaistus: Kattoon on sijoitettu useita suppilomaisia valokupuja tai kattoikkunoita, jotka tuovat luonnonvaloa syvälle rakennuksen sisäosiin. Tyyli muistuttaa erittäin paljon myöhemmin Helsinkiin toteutetun Amos Rex -taidemuseon kattonäkymiä.
Sisäänkäynti: Rakennuksen keskellä oleva syvennys toimii sisäänvedettynä lasiseinäisenä pääsisäänkäyntinä, jonka edessä on pyöröovi.
Miksi sitä ei rakennettu?
Vaikka Kalajoen matkailualuetta ja hiekkasärkkiä varten järjestettiin 2000-luvun alussa suuri arkkitehtuurikilpailu (jonka voitti ehdotus Sunset Boulevard), kuvan kaltaiset kaikkein futuristisimmat ja kalleimmat konseptit jäivät pelkiksi luonnoskuviksi.
Rakennuksen alkuperä ja Matti Myllylän kirjakauppa
Ennen kuin rakennuksesta tuli kemikalio, sillä oli merkittävä rooli Kalajoen kulttuuri- ja sivistyshistoriassa:
Alkuperäinen käyttö: Rakennus pystytettiin 1900-luvun alussa. Vuonna 1916 talossa aloitti toimintansa Matti ja Iida Myllylän kirjakauppa.
Kylän keskus: Kirjakaupan aikana talo toimi paikkakuntalaisten kohtaamispaikkana, josta haettiin kirjallisuutta ja paperitavaraa. Vasta myöhemmin kirjakaupan väistyttyä tiloihin perustettiin pitkäaikainen kemikalioliike.
Sijainti historiallisella liikeraitilla
Talo oli osa Kalajoen vanhaa kyläkeskusta ja sen kaupallista kehitystä:
Osoite ja paikka: Rakennus sijaitsi vanhan Kalajoentien (Hollitien) varrella. Se oli sijoitettu tontilleen poikkeuksellisesti pääty tielle päin, mikä teki sen kahdesta suuresta näyteikkunasta ja keskellä olevasta asiakasovesta helposti lähestyttävän maamerkin.
Arvokas naapurusto: Talo seisoi aivan Kalajoen historian merkittävimpien rakennusten kyljessä. Sen välitön naapuri oli Vanha apteekki (jossa apteekkari Väinö Granlund vaikutti vuosina 1917–1958) ja lähellä sijaitsi myös vuonna 1915 valmistunut Vanha Säästöpankki.
Kemikalion toiminta
Kun taloon perustettiin kemikalioliike (lyhyttavarakauppa), se vakiinnutti paikkansa vuosikymmeniksi eteenpäin:
Tuotevalikoima: Kemikalio vastasi ajan hengen mukaan kaikesta siitä, mitä tavallinen sekatavarakauppa tai apteekki ei myynyt. Sieltä haettiin kosmetiikkaa, hajuvesiä, ihonhoitotuotteita, hienompia saippuoita, pesuaineita sekä "lyhyttavaraa" eli ompelutarvikkeita, nappeja, nauhoja ja lahjatavaroita.
Rakenne: Talo toimi klassisena yhdistelmärakennuksena. Alakerran kadunpuoleinen osa oli varattu myymälälle, kun taas takaosassa ja yläkerrassa sijaitsivat kauppiaan tai asukkaiden asuintilat.
Purkaminen ja poistuminen katukuvasta
Kuten monet muut Kalajoen keskustan vanhat puutalot, myös tämä rakennus koki traagisen lopun kaupunkirakenteen muuttuessa:
Rappeutuminen: 1900-luvun loppupuolella liiketoiminnan loputtua rakennus jäi tyhjilleen ja pääsi vuosikymmenten saatossa erittäin huonoon kuntoon.
Kaavoitus ja loppu: Vuonna 2007 Kalajoen keskustan osayleiskaavan ja asemakaavan uudistuksissa kaavanlaatijat totesivat Vanhan kemikalion olevan silmämääräisesti ja rakenteellisesti niin pahasti vaurioitunut, ettei sen kunnostaminen ollut taloudellisesti kannattavaa.
Nykypäivä: Talo purettiin lopulta 2000-luvun alkupuolella ydinkeskustan ja Hollitien alueen modernisoinnin tieltä, ja sen tilalle on noussut uutta liike- ja asuinrakentamista
.jpg)
Sun Areena – jättihanki kaatui mahdottomuuteensa
Sun Arena (kirjoitetaan usein myös muodossa Sun Areena) oli Kalajoen Hiekkasärkille suunniteltu historian suurin ja kunnianhimoisin jättimonitoimihallihanke. Se herätti valtavasti huomiota 2000-luvun taitteessa ja 2010-luvun alussa.
Hanke ei kuitenkaan koskaan toteutunut alkuperäisessä mittakaavassaan rahoitusongelmien vuoksi. Sen henkisenä perintönä Hiekkasärkille nousi myöhemmin huomattavasti pienempi, nykyisin toimiva tapahtumakeskus.
Alkuperäiset, jättimäiset suunnitelmat
Suunnitelmat Kalajoen Sun Arenasta olivat Suomenkin mittakaavassa poikkeuksellisen massiiviset:
Koko ja mitat: Hallista suunniteltiin noin 30 metriä korkeaa ja peräti kaksi hehtaaria laajaa kokonaisuutta. Kokonaispinta-alaksi kaavailtiin eri vaiheissa jopa 4,6 hehtaaria.
Kustannusarvio: Hankkeen kokonaisbudjetiksi arvioitiin 45 miljoonaa euroa.
Käyttötarkoitus: Hallista haluttiin ympärivuotinen megatapahtumien keskus. Sinne kaavailtiin suurmessuja, jättikonsertteja, jääpalloturnauksia ja jopa maastohiihdon sprinttikisoja sisätiloihin.
Sijainti: Halli oli määrä rakentaa Hiekkasärkille valtatie 8:n (Kasitien) varteen. Kalajoen kaupunginhallitus ehti vuonna 2009 esittää valtuustolle esisopimusta, jossa hankeyhtiölle luovutettaisiin 50 hehtaarin maa-alue nimellisellä yhden euron hinnalla rahoituksen varmistuessa.
Miksi hanke kaatui?
Vaikka hanke sai vetäjiensä mukaan aluksi hyvän vastaanoton sijoittajien keskuudessa, se kohtasi suuria haasteita:
Rahoituksen puute: Jättimäisen 45 miljoonan euron yksityisen ja julkisen rahoituksen saaminen kasaan osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Rahoituskuviot jäivät liian avoimiksi ja epävarmoiksi globaalin talouskriisin jälkimainingeissa.
Paikallinen kritiikki: Hanketta arvosteltiin siitä, että sen taustoista, konkreettisista selvityksistä ja kaupungin myöntämistä suunnittelurahoista oli vaikea saada julkista ja läpinäkyvää tietoa.
Kalajoen Sun Areena -hanke ei ollut pelkkä tavallinen epäonnistunut rakennusprojekti, vaan se kätki sisäänsä monimutkaisen verkoston paikallispoliittista vääntöä, poikkeuksellista riskinottoa ja salailusyytöksiä.
Hiekkasärkille suunnitellun jättihallin ympärillä käyty poliittinen peli jakautuu erityisesti seuraaviin kiemuroihin:
1. "Yhden euron" tonttikauppa ja julkisen omaisuuden riski
Suurin poliittinen jakolinja syntyi siitä, miten pitkälle kaupunki oli valmis joustamaan yksityisen hankkeen edessä. Kalajoen kaupunginhallitus esitti ja ajoi läpi sopimuksen, jossa 50 hehtaaria arvokasta maata matkailualueelta luovutettaisiin hankeyhtiölle vain 1 euron nimellisellä hinnalla.
Poliittinen kiista: Opposition ja kriitikoiden mielestä kaupunki otti liian suuren riskin sitomalla julkista maata ja lupaamalla infrastruktuurin rakentamista alueelle, vaikka yksityisestä rahoituksesta ei ollut mitään takeita. Hankkeen puolestapuhujat taas puolustivat päätöstä sillä, että näin massiivinen hanke vaatii kaupungilta poikkeuksellisia vastaantuloja.
2. Avoimuuden puute ja "kabinetissa suhmurointi"
Hankkeen valmistelua kritisoitiin voimakkaasti suljettujen ovien takana toimimisesta. Poliittisessa keskustelussa nousi esiin syytöksiä siitä, että kaupungin johto ja hankkeen avainhenkilöt pitivät todelliset riskianalyysit visusti omana tietonaan. Vaikka julkisuudessa vakuutettiin ohjausryhmän tutkineen hankkeen perinpohjaisesti, rivivaltuutetuilla ja kuntalaisilla oli suuria vaikeuksia saada tarkkaa tietoa siitä, kuka hanketta todellisuudessa rahoittaa ja millaisilla ehdoilla.
3. Konsensuksen mureneminen ja matkailustrategian sisäinen sota
Kalajoen kunnallispolitiikka on perinteisesti nojannut vahvaan konsensukseen matkailun kehittämisessä, mutta Sun Areena repi tämän yhteisymmärryksen rikki.
Osa päättäjistä näki, että Hiekkasärkkiä pitää kehittää luonnonläheisenä, dyyneihin perustuvana perhekohteena.
Hankkeen takana ollut poliittinen rintama taas halusi muuttaa alueen keinotekoiseksi megatapahtumien keskukseksi (jossa hiihdettäisiin maastohiihtoa sisällä kesällä). Tämä herätti pelkoa alueen brändin ja luonnon pysyvästä tärvelemisestä.
4. Julkisen rahan käyttö ilmaan heitettyihin suunnitelmiin
Vaikka itse 45 miljoonan euron halli jäi rakentamatta rahoituksen puutteeseen, kaupunki käytti merkittäviä summia rahaa pelkkään esiselvitykseen, kaavoitukseen ja konsulttipalveluihin. Poliittisessa jälkipyynnissä vaadittiin tilille niitä päättäjiä, jotka olivat hyväksyneet verorahojen syöttämisen "suuruudenhulluun utopiaan", jonka taloudellinen pohja oli alusta asti hutera.
Lopulta hanke kaatui omaan mahdottomuuteensa, mutta se muutti Kalajoen poliittista ilmapiiriä: sen jälkeen suuriin matkailuhankkeisiin on vaadittu huomattavasti tiukempia takeita yksityisestä rahoituksesta ennen kuin kaupunki lähtee takaajaksi tai tonttien luovuttajaksi.
Esteellisyysepäilyt ja "kaksoisroolit"
Suurimmat julkiset epäilyt ja poliittiset syytökset liittyivät siihen, että Kalajoen kunnallispolitiikan avainhenkilöillä ja hankkeen edistäjillä oli päällekkäisiä rooleja.
Kytkökset hankeyhtiöön: Kriitikot nostivat esiin sen, että osa kaupungin päätöksentekoon (kuten kaavoitukseen ja tonttiluovutuksiin) osallistuneista henkilöistä tai heidän lähipiiristään oli tiiviissä kytköksissä hanketta ajaviin yksityisiin yrittäjiin ja kehitysyhtiöihin.
Kiekkolupaus saapuu Kalajoelle. Viron Tallinnasta kotoisin oleva 16-vuotias Olle Sildre (s. 1973) saapuu Ylivieskan rautatieasemalle matkallaan Kalajoen Junkkareihin (JHT). Tästä hetkestä alkoi Sildren pitkä ja monivaiheinen kiekkoura Suomessa ja kansainvälisillä kentillä.
JHT:n II-divisioonajoukkueen jälkeen Sildre pelasi Suomessa muun muassa Tapparan A-nuorissa, Heinolan HeKissä, KooVeessa, Uudenkaupungin Jää-Kotkissa sekä Kouvolan KooKoossa. Uransa huipulla hän kiekkoili myös Venäjän pääsarjassa maineikkaan Moskovan Spartakin riveissä ja edusti Viron maajoukkuetta yli 50 virallisessa ottelussa. Peliuransa loppupuolella hän voitti Viron mestaruuksia HC Panterin ja Tartu Välk 494 -joukkueiden riveissä.
Peliuransa jälkeen Sildre on tehnyt pitkän ja arvostetun uran jääkiekkovalmentajana. Hän oli mukana perustamassa tallinnalaista HC Panter -seuraa, on toiminut Viron nuorten maajoukkueiden päävalmentajana ja valmentaa edelleen nuoria lahjakkuuksia Virossa.
Helena Säkkinen oli oppilaanani Raahen Porvari- ja kauppakoulussa
https://fi.wikipedia.org/wiki/Helena_Karihtala
Historiallinen valokuva Vasankarin valaasta
Tämä historiallinen valokuva dokumentoi yhtä Suomen historian harvinaisimmista ja tunnetuimmista valashavainnoista: Kalajoen Vasankarissa rysään takertunutta maitovalasta (eli belugavalasta).
Tässä ovat kaikki tähän valokuvaan ja tapaukseen liittyvät faktat:
Tapauksen taustatiedot
Ajankohta: Toukokuu 1904.
Paikka: Kalajoen Vasankari, tarkemmin ottaen kalastaja Erkki Puskalan rysä.
Mitat: Valaan pituus oli 4,2 metriä. Sen painoa ei pystytty sen aikaisilla välineillä punnitsemaan.
Rantaantuonti: Valas vedettiin kuivalle maalle liukupuiden päällä kuuden miehen ja yhden hevosen voimin.
Valokuvan selostus ja havainnot
Eläin: Kuvassa on maalle nostettu, täysin valkoinen ja sileäkuorinen maitovalas (Delphinapterus leucas). Laji on helppo tunnistaa sen pullomaisesta otsasta (melonista) ja selkäevän puuttumisesta.
Ympäristö: Kuva on otettu kivisellä rannalla. Vasemmassa alanurkassa näkyy maahan laskettua paksua köyttä tai verkon rippeitä, joita käytettiin eläimen sitomiseen ja vetämiseen.
Kuvan laatu: Kyseessä on mustavalkoinen arkistovalokuva (tai sanomalehtivedos), joka on säilynyt paikallisessa historiankirjoituksessa ja Vasankarin kyläyhteisön sivuilla. Valokuva on Erkki Ahon valokuva-arkistossa.
Mitä valaalle tapahtui rantaantuonnin jälkeen?
Valas ei selvinnyt verkkosotkusta, ja sen ajalle tyypillinen jatkokäsittely oli nykyvinkkelistä erikoinen:
Näyttelyesineenä: Tehtailija Jaakko Friis osti valaan ja toimitti sen Ouluun näytteille. Sitä esiteltiin yleisölle maksua vastaan muun muassa Friisin pihassa.
Hajuhaitat: Ilmojen lämmetessä valas alkoi suolaamisesta huolimatta haista niin pahalta, että sitä säilyttänyttä riiheä oli vaikea lähestyä.
Hyötykäyttö: Lopulta valaan rasva eli traani pantiin saaveihin ja kuljetettiin takaisin Kalajoelle nahkurintyötä varten. Tarina kertoo, että saavit kaatuivat myöhemmin liiterissä lehmien tönimänä, ja arvokas rasva valui maahan.
Radio Pookin historiaa
Raahelainen Tapio Järvelä oli oppilaana yrittäjäkursseilla. Tein yhteistyötä Tapio Järvelän kanssa ja toimin taustavoimana jotta hän sain lähetyspisteen Kalajoen Hiekkasärkille.
Raahelainen yrittäjä Tapio Järvelä perusti Radio Pookin vuonna 1989, ja kanava aloitti lähetyksensä saman vuoden syksyllä. Järvelä toimi pitkään kanavan omistajana ja toimitusjohtajana luotsaten siitä yhden Suomen menestyneimmistä ja omaleimaisimmista paikallisradioista. [1, 2, 3]
Alla on tiivistetty katsaus Radio Pookin ja sen perustajan yhteiseen historiaan.
Perustaja Tapio Järvelä
Tausta: Järvelä tunnettiin Raahessa pitkän linjan yrittäjänä. Ennen radiouraansa ja sen aikana hän pyöritti Opti-Aika Järvelä Oy -nimistä optikko- ja kultasepänliikettä.
Ura radiossa: Hän johti Radio Pooki Oy:tä yli 20 vuotta perustamisesta aina vuoteen 2011 saakka.
Edesmennyt: Järvelä menehtyi lyhyen sairauden jälkeen Raahessa 6. joulukuuta 2021 ollessaan 76-vuotias.
Radio Pookin historian avainvaiheet
Perustaminen (1989): Kanava aloitti toimintansa Raahessa. Sen ohjelmisto rakennettiin vahvasti kotimaisen iskelmämusiikin, paikallisuuden ja välittömän kuuntelijasuhteen varaan.
Laajentuminen (1990–2000-luvut): Alun perin puhtaasti paikallinen radio laajensi kuuluvuuttaan 1990-luvun alussa Ylivieskaan ja Nivalaan. Myöhemmin se kattoi koko Pohjanmaan rannikkokaistaleen Kokkolasta Meri-Lappiin ja saavutti laajan, uskollisen kuuntelijakunnan.
Menestys: Kanava valittiin virallisessa RadioGaalassa Vuoden radioksi muun muassa vuosina 2004 ja myöhemmin myös valtakunnallisena radiona vuonna 2024.
Omistajanvaihdos (2011): Tapio Järvelä luopui radiobisneksestä vuonna 2011 ja myi Radio Pookin osakekannan SBS Finlandille. Järvelä totesi tuolloin olevansa iloinen, että kanavalle löytyi vahva ja vakaa jatkaja.
Nykypäivä: Yrityskauppojen kautta kanava siirtyi osaksi Bauer Media Oy:tä. Vaikka omistaja vaihtui, Pooki säilytti oman raahelaisen identiteettinsä ja suosionsa. Bauer Median alaisuudessa sen kuuluvuus on laajentunut jopa Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin.
Leipomohistoriaa Kalajoella ja Himangalla
”Leipomoyrittäjä Timo Roos, joka luotsasi Himangalla perustettua ja myöhemmin Kalajoelle laajentunutta Roosin Leipomoa. Yritys muistetaan alueella vuosikymmenten mittaisesta työstään paikallisen leipomokulttuurin ja työllisyyden hyväksi.”
Timo Roosin luotsaama Roosin Leipomo on keskeinen osa Kalajoen ja Himangan alueen elintarvike- ja yrittäjyyden historiaa. Leipomo toimi vuosikymmenten ajan alueen merkittävänä työllistäjänä ja tunnettuna brändinä, jonka tuotteet muistetaan laajasti Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla.
Seuraavassa on katsaus leipomon historian avainvaiheisiin sekä pyytämäsi kuvatekstivaihtoehdot.
Roosin Leipomon historia lyhyesti
Perustaminen Himangalla (1930-luku): Leipomotoiminnan juuret juontavat Keskipohjanmaa-lehden arkistojen mukaan 1930-luvulle, jolloin yritys perustettiin Himangalla.
Muutto Kalajoelle (1984): Leipomo laajensi toimintaansa ja haki kasvua varaamalla tontin Kalajoelta vuonna 1984 Kalajoen historia -blogin mukaan. Tästä alkoi leipomon uusi, vahvan teollisen kasvun aikakausi Kalajoen Leipurintie 1:ssä Yelp-yritystietojen mukaisesti.
Alueellinen merkitys: Timo Roosin johtama Roosin Leipomo Ky kasvoi merkittäväksi paikalliseksi elintarvikealan työllistäjäksi Erkki Ahon päiväkirjamerkintöjen mukaan. Leipomo oli tunnettu paitsi tuoreesta leivästään, myös omista nimikkoraveistaan ("Roosin Leipomo Ky:n ravit") Keskipohjanmaa-lehden uutisoimana, mikä osoitti yrityksen vahvaa sitoutumista paikallisyhteisöön.
Toiminnan päättyminen (2008): Pitkän ja menestyksekkään historian jälkeen perheyritys asetettiin myyntiin syksyllä 2008 Keskipohjanmaan uutisen mukaan, mikä merkitsi yhden aikakauden päättymistä Kalajoen ja Himangan leipomoperinteessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti