EU jatkaa suomalaisten yritysten tappolinjaa. Nyt ovat vuorossa kyläkaupat. Euroopan Unionin F-kaasuasetus kieltää ilmastosyistä kylmäaineen, jota käytetään kauppojen kylmäkoneissa. Asetus pakottaa myymälät kalliisiin investointeihin, joihin useimmilla kyläkaupoilla ei ole varaa. Näin vaikeutetaan pienillä paikkakunnilla asuvien elämää. Kauppamatkat pitenevät, eikä kaikilla ole omaa autoa käytössään.
Euroopan unionin F-kaasuasetus herättää paljon huolta maaseudun ja pienten paikkakuntien puolesta. Asetuksen tarkoituksena on suojella ilmastoa vähentämällä sellaisten kasvihuonekaasujen käyttöä, jotka lämmittävät ilmakehää voimakkaasti. Monet näistä kaasuista ovat kuitenkin olleet tavallisia kauppojen kylmälaitteissa.
Tämä tilanne luo suuren haasteen, ja asiaa voi tarkastella kahdelta eri puolelta:
Pienten kauppojen ja maaseudun asukkaiden näkökulma: Kylmälaitteiden uusiminen ja ympäristöystävällisempiin vaihtoehtoihin siirtyminen on erittäin kallis investointi, joka voi maksaa pientelekin kaupalle jopa lähes 200 000 euroa. Monilla itsenäisillä kyläkaupoilla ei ole mahdollisuutta tällaiseen rahoitukseen. Jos kaupat joutuvat sulkemaan ovensa, se vaikeuttaa merkittävästi paikallisten asukkaiden arkea, pidentää kauppamatkoja ja heikentää palveluita alueilla, joissa julkista liikennettä ei ole ja kaikilla ei ole omaa autoa.
Ympäristö- ja ilmastopolitiikan näkökulma: F-kaasut ovat erittäin voimakkaita kasvihuonekaasuja. Kansainvälisten ja EU-tason ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi niiden käytöstä halutaan luopua kokonaan. Sääntelyn puoltajat korostavat, että päästöjen vähentäminen on välttämätöntä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja että siirtymälle on annettu aikaa vuoden 2029 loppuun saakka, jotta korvaavia tekniikoita ehditään ottaa käyttöön
Erkin näkökulma
Suomen kyläkauppojen kylmälaitteiden osuus koko Suomen ilmastopäästöistä on häviävän pieni, arviolta noin 0,01 prosenttia (eli yksi kymmenestuhannesosa). Maailman kaikista ilmastopäästöistä tämä osuus on vain noin 0,00000001 prosenttia.
Voiko pöllömpää asetusta olla?
Mikä on Suomen osuus maailman ilmastopäästöistä?
Suomen osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on noin 0,1 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että Suomen globaali päästöosuus on noin yksi promille.
Vaikka Suomen kokonaispäästöjen määrä on maailman mittakaavassa hyvin pieni pienen väestön vuoksi, keskustelussa nousevat usein esiin seuraavat näkökulmat:
Päästöt asukasta kohden: Suomalaisten kulutuksen hiilijalanjälki henkeä kohden laskettuna on perinteisesti ollut maailman keskiarvoa korkeampi. Tämä johtuu muun muassa kylmästä ilmastosta, pitkistä välimatkoista ja korkeasta elintasosta.
Päästöjen suunta: Suomen ilmastopäästöt ovat olleet pitkään laskusuunnassa. Tilastokeskus arvioi Suomen ilmastopäästöjen vähentyneen merkittävästi uusiutuvan energian lisääntyneen käytön ansiosta.
Nykyisetkin Suomen yhden promillen ilmastopäästöt on väärin laskettu.
Kansanedustaja Hannu Hoskonen on pitkään ollut yksi äänekkäimmistä Luken tilastojen ja laskentamenetelmien arvostelijoista. Tässä ovat keskeisimmät teemat, joissa Hoskosen näkemykset ja Luken laskelmat ovat kohdanneet:
1. Metsien hiilinielulaskelmat
Suurin kiista liittyy siihen, miten Luke laskee Suomen metsien kyvyn sitoa hiilidioksidia.
Hoskosen kritiikki: Hoskonen on toistuvasti kutsunut Luken hiilinielulaskelmia ”numeroilla veivaamiseksi” ja väittänyt niiden olevan virheellisiä tai vääristeltyjä. Hänen mukaansa Suomen metsät kasvavat ja sitovat hiiltä huomattavasti enemmän kuin viralliset paperit väittävät, ja Luken muuttuneet laskentatavat aiheuttavat Suomelle miljardiluokan taloudellisia uhkia EU:n ilmastovelvoitteiden kautta.
Luken kanta: Luke on korostanut, että hiilinielulaskelmat perustuvat kansainvälisesti sovittuihin, tieteellisiin kriteereihin ja YK:n sekä EU:n raportointiohjeisiin. Laskelmat ovat eläneet muun muassa siksi, että tilastointimenetelmät tarkentuvat ja metsien kasvu on tosiasiassa hidastunut suhteessa tehtyihin hakkuisiin.
(Huomautus tiedon taustasta: Keväällä 2025 myös ryhmä muita suomalaisia huippututkijoita arvosteli Luken käyttämää turvemaiden hiilitaseen laskentamallia puutteelliseksi, mikä johti ministeriön selvitykseen aiheesta. Tämä antoi lisää painoarvoa yleiselle keskustelulle laskelmien luotettavuudesta.)
2. Susikannan suuruusarviot
Toinen merkittävä julkinen törmäys tapahtui Suomen susikannan koosta.
Hoskosen kritiikki: Hoskonen on esittänyt julkisuudessa arvioita, joiden mukaan Suomen todellinen susikanta on moninkertainen verrattuna Luken virallisiin kanta-arvioihin. Hän on syyttänyt Lukea tietojen salailusta ja siitä, että virasto vähättelee susien määrää maaseudun asukkaiden kustannuksella.
Luken kanta: Luken johto tyrmäsi Hoskosen väitteet ja totesi kanta-arvioiden perustuvan tarkkaan DNA-seurantaan, pannoituksiin sekä Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden tekemään kenttätyöhön, ei mututuntumaan.
Tiivistelmä näkökulmista
Poliittinen ja alueellinen näkökulma (Hoskonen): Virastot tekevät teoreettisia laskelmia, jotka etääntyvät käytännön realiteeteista ja vahingoittavat suomalaista metsätaloutta ja maaseudun elinkeinoja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti