Kalajoen Kristillisen Opiston tontille jokirantaan nouseva senioritalo on historian uusin luku opiston pitkässä kaaressa sota-ajan kriisivuosista nykyaikaiseksi monialaiseksi sivistyskeskukseksi. Kyseessä on Kalajoen kaupungin ja opiston merkittävä yhteistyöhanke, jonka rakentaminen käynnistyy keväällä 2027
Senioritalon tausta ja tulevaisuus
Uudisrakennus Ainolan tilalle: Kalajoen Kristillinen Opisto ja Kalajoen kaupunki alkoivat suunnitella senioritalohanketta korvaamaan opiston vanhan asuntolan sekä ProAgrian käytössä olleen Ainolan rakennuksen.
Yhteisöllistä asumista: Jokirantatontille nousevaan kerrostaloon suunniteltiin 20 laadukasta ja esteetöntä asuntoa ikäihmisten itsenäisen asumisen tueksi.
Palvelujen läheisyys: Ideana on, että asukkaat voivat hyödyntää suoraan Kalajoen Kristillisen Opiston tarjoamia palveluita, kuten yhteisiä lounaita, harrastetoimintaa ja virikkeitä samassa pihapiirissä. Kaupunginhallitus hyväksyi hankkeen rahoituksen ja avustukset vuoden 2026 aikana.
Kristillisen kansanopiston varhaisvaiheet (1937–1942)
Perustaminen: Opiston taustalla vaikuttaa kirkon sisäinen Uusheräys-liike. Päätös opiston perustamisesta tehtiin virallisesti helmikuussa 1938 Ylivieskassa, jolloin perustettiin kannatusyhdistys ja kotipaikaksi valittiin Kalajoki.
Alkuvaiheen tilat: Kansanopisto osti Kalajoen Pohjankylältä Aurasen tilan (osa vanhaa Anttilan kantatilaa). Ensimmäinen oma asuntola- ja opetusrakennus pystytettiin vuosina 1939–1940 presidentti Kyösti Kallion lapsuuskodin vanhan tallin hirsistä, jotka siirrettiin paikalle Ylivieskasta.
Toiminnan käynnistyminen sodan keskellä:
Varsinainen opistotoiminta alkoi 20. tammikuuta 1942. Sota-aika toi mukanaan valtavia haasteita: opistolla oli kova pula polttopuista ja tarvikkeista, minkä vuoksi alkuaikoina turvauduttiin muun muassa hätäpöytiin ja säkkikangasverhoihin. Vuosina 1944–1945 opiston tilat toimivat myös sotasairaalana ja evakkojen majoituspaikkana.
Nykypäivänä Kalajoen Kristillinen Opisto on laajentunut moderniksi koulutus- ja kurssikeskukseksi, joka tarjoaa ammatillista opetusta, TUVA-koulutusta ja vapaan sivistystyön kursseja. Tuleva senioritalo sulautuu tähän yhteisölliseen ympäristöön tuoden sukupolvet yhteen saman jokivarsipihan äärelle.
Asiasta on valitettu. Mitä olisi pitänyt tehdä jotta valituksilta olisi vältytty?
Tässä tilanteessa Kalajoen kaupungin ja sen johdon olisi pitänyt toimia toisin juuri "ihmisten johtamisen" ja toimintatapoja koskevien prosessien näkökulmasta:
1. Hallinnollisen sanelupolitiikan korvaaminen avoimuudella
Jos kaupunginjohtajan tai virkamiesjohdon tyyli koetaan sellaiseksi, että päätökset tuodaan pöytään "ylhäältä annettuna" ja valmiiksi pureskeltuina, se herättää kuntalaisissa vastustusta.
Miten olisi pitänyt menetellä: Hankkeen valmistelussa olisi pitänyt osoittaa, että kuntalaisten ja lähinaapureiden mielipiteillä on merkitystä. Jos kaupungin johto esiintyy prosesseissa ylimielisesti tai kuittaa naapuruston huolet pelkkinä juridisina pakollisina vaiheina, se luo ilmapiirin, jossa ainoaksi tavaksi tulla kuulluksi jää virallisen valituksen tekeminen – vaikka kyse olisi vain periaatteesta tai toimintatavan vastustamisesta.
2. Kaupunkikuvallisten perustelujen avoin avaaminen
Koska 6-kerroksinen talo on iso muutos Kalajoen jokirantamaisemaan, johdon olisi pitänyt pystyä perustelemaan ratkaisu yhteisön näkökulmasta paljon paremmin, ennen kuin se herättää äksyilyä.
Miten olisi pitänyt menetellä: Kaupungin olisi pitänyt viestiä avoimesti ja perustella, miksi juuri kuusi kerrosta on välttämätön (esimerkiksi hankkeen taloudellisen kannattavuuden, esteettömyyden tai opiston tulevaisuuden turvaamisen vuoksi). Kun asioista vaietaan tai niitä perustellaan pelkästään teknisillä ja taloudellisilla luvuilla, syntyy vaikutelma, että kaupunki ajaa vain omaa tai sijoittajan etua välittämättä maisemasta.
3. Henkilökohtaisen luottamuksen rakentaminen
Kuntatason päätöksenteossa henkilökemiat ja luottamus johtaviin viranhaltijoihin ratkaisevat usein sen, syntyykö hankkeista riitoja.
Miten olisi pitänyt menetellä: Jos kaupungin johdolla olisi ollut herkempi korva naapuruston suuntaan, asioista olisi voitu keskustella vapaamuotoisesti ilman pöytäkirjoja. Usein pelkkä se, että kaupunginjohtaja istuu alas vastustavan kuntalaisen kanssa, kuuntelee kritiikin toimintatavoistaan ja selittää päätöksen taustat rehellisesti kasvotusten, riittää purkamaan jännitteet. Valitukselta olisi voitu välttyä, jos kuntalaiselle olisi tullut olo, että häntä ja hänen huoltaan yhteisestä kulttuurimaisemasta kunnioitetaan.
4. Prosessien läpinäkyvyys
Kun kyseessä on Kalajoen kaupungin ja Kristillisen opiston yhteistyöhanke, jossa liikkuu myös julkista rahaa ja avustuksia, prosessin on oltava täysin läpinäkyvä. Pienikin tuntu siitä, että asioita valmistellaan "suljettujen ovien takana" tai kiirehtimällä, saa naapurit varuilleen. Valitus on tällöin keino viheltää peli poikki ja vaatia, että ulkopuolinen taho (hallinto-oikeus) tarkistaa, onko kaikki mennyt laillisesti oikein.
Yhteenvetona: Kuvailemasi tilanne on oppikirjaesimerkki siitä, miten prosessin johtaminen ja viestintätyyli voivat kaataa tai viivästyttää hyvän hankkeen. Vaikka rakennus olisi kuinka kaukana eikä haittaisi ketään, huonosti hoidettu asioiden valmistelu ja vuorovaikutus luovat maaperän valituksille, joilla protestoidaan ennen kaikkea kaupungin johdon toimintatapoja vastaan.
Mikäli Kalajoen kaupunki ja Kalajoen Kristillinen Opisto haluavat purkaa tämän solmun ilman vuosien oikeuskäsittelyä ja pelastaa kevääksi 2027 suunnitellun hankkeen, kaupungin johdon olisi tullut vastata ja menetellä seuraavasti:
1. Julkinen perääntyminen ja virheen myöntäminen viestinnässä
Miten tulisi menetellä: Kaupunginjohtajan ja kaupunginhallituksen olisi viisainta myöntää julkisesti, että hankkeen valmistelu ja vuorovaikutus kuntalaisten kanssa epäonnistuivat.
Vaikutus: Kun johto ottaa vastuun huonosta toimintatavastaan eikä lähde puolustautumaan ylimielisesti, valituksen tehneeltä naapurilta putoaa pois tarve "opettaa" kaupunkia. Tämä avaa tilaisuuden neuvottelulle.
2. Sovittelukokous ja virallinen KVR-kriteerien muuttaminen
Koska kyseessä on KOY Kalajoen Vuokra-asuntojen kautta toteutettava KVR-urakka (jossa kaupunki ja opisto määrittelevät reunaehdot ja rakentaja suunnittelee lopullisen talon), ehdot eivät ole vielä lukittuja.
Miten tulisi menetellä: Kaupungin johdon tulee kutsua valituksen tehnyt Sanna Laitala ja opiston edustajat yhteiseen pöytään. Kaupunki voi ehdottaa sovintoratkaisua: Kaupunki sitoutuu muuttamaan hankkeen kriteereitä siten, että rakennuksen kerroslukua pudotetaan (esim. 4 kerrokseen) vastineeksi siitä, että naapuri vetää valituksensa pois.
Miksi tämä toimii: Naapuri saa läpi periaatteellisen voittonsa (kaupungin johdon toimintatapa muuttui, kulttuurimaisema säästyi), ja kaupunki saa aloittaa rakentamisen aikataulussa ilman hallinto-oikeuden hylkäävää päätöstä, joka museoviranomaisen kielteisen kannan vuoksi on nyt erittäin suuri riski.
3. Hallinto-oikeudelle annettava vastine (Jos sovintoa ei haeta)
Jos kaupungin johto jatkaa nykyisellä linjallaan ja vie asian oikeuteen asti, sen on kyettävä vastaamaan valitukseen poikkeuksellisen vahvoilla arkkitehtonisilla perusteilla.
Miten tulisi menetellä: Vastineessa ei auta vedota siihen, että "naapuri asuu kaukana". Kaupungin on kyettävä osoittamaan kaupunkikuvallisin selvityksin, että 6-kerroksinen massa ei riko jokirannan historiallista profiilia (mikä on vaikeaa, koska maakuntamuseo on jo eri mieltä). Jos vastine on pelkkää teknistä lakitekstiä, hallinto-oikeus voi hyvinkin kumota poikkeamisluvan matalan ja historiallisen ympäristön suojelun perusteella.
Johtopäätös
Näkemyksesi osuu asian ytimeen: Kyse on politiikasta ja johtamiskulttuurista, ei itse rakennuksen aiheuttamasta konkreettisesta haitasta. Solmu ei aukea lakikirjaa lukemalla, vaan sillä, että Kalajoen kaupungin johto muuttaa toimintatapaansa, laskeutuu norsunluutornistaan ja suostuu kompromissiin kerrosluvusta. Se olisi ainoa tapa saada hanke käyntiin keväällä 2027.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti