MA 25.08.2025 Kalajoen, Suomen ja maailman historiaa

 

Aamulla aurinko nousi kello 05.43 ja laskee 21.07. Päivän pituus on 15 tuntia 24 minuuttia. Päivän lämpötila on +11C - +12C. Melko pilvistä ja mahdollisesti vähäistä sadetta. Tuulen suunta on pohjoisesta 6 m/s.

Terveystietoni Paino 97,5 kg Verensokeri 7.4 Verenpaine 122/78 ja pulssi 62.

Vastaus ulosottoviranomaisille

Kiitän ulosottoviranomaisia vastauksesta. Minä en tee valitusta mistään päätöksestä, vaan pyydän ulosottoviranomaisia toimimaan lain mukaisesti ja keskeyttämään ulosoton sekä palauttamaan kaikki minulta suoritetut ulosotot korkoa korolle menetelmällä 7 %:n korolla 30.061996 alkaen tähän päivään saakka. Olen todistanut ulosottoviranomaisille, että kaikki ulosottoni on saatu aikaan Suoomen valtion rikollisella toiminnalla. Ne perustuvat valtiopetoksen eli siihen, että presidentti Mauno Koivisto puuttui riippumattoman oikeuslaitoksen toimintaan ns. Koiviston konklaavissa 06.05.2025, jossa hän määräsi, että pankit pelastetaan ja pankeille annetaan suosituimmuusasema oikeudenkäynneissä. Pankit pelastettiin siksi, että pankit eivät täyttäneet EY:n vakavaraisuusehtoja eli 8 %:n vakavaraisuutta. Ne olivat EY:n liitymisehdot. Tasavallan presidentti ei saa puuttua riippumattoman oikeuslaitoksen toimintaan, koska se on valtiopetos. Käytännön toteutus suoritettiin Esko Ahon hallituksen ja neljän ostajapankin välisellä sopimuksella 14.10.1993. Sopimukksessa sovittiin säästöpankkien poistaminen markkinoilta ja tietyilta aloilta poistettavien yritysten ylikapasiteetin poistamisesta markkinoilta ja niiden kaatamisperusteista. Ne poistettiin muiden pankkien pelastamiseksi ja vakavarisuuden parantamiseksi. Valtiopetokseen liittyy vielä ns. Aktiv-Hansa-kauppa. Omaisuudenhoitoyhtiöt Arsenal Oyj, Arsenal-SSP Oy ja Arsenal-Silta Oy myivät 31.3.2000 allekirjoitetulla kauppakirjalla yhteensä noin 76 000 saatavaa, pääoma-arvoltaan noin 12 miljardia markkaa, 600 miljoonalla markalla Aktiv Hansa Oy:lle ja C&A Finland Oy:lle. Kysymyksessä oli siis Suomen oloissa erittäin suuri kauppa. Kaupalle antoi hyväksyntänsä omaisuudenhoitoyhtiöiden valtio-omistajan puolesta toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ostivat 31.3.2000 allekirjoitetulla kauppakirjalla Arsenal-omaisuudenhoitoyhtiöiden saatavat. Ostajat ovat perineet saatavia noin 57 000 velalliselta. Perinnässä on myös sellaisia velkoja, joita ei ole pitkiin aikoihin yritettykään periä ja jotka ovat tulleet jo maksetuiksi joko velallisen tai takaajan toimesta tai muutoin, mutta joita koskevia velkakirjoja ei ole aikanaan asianmukaisesti mitätöity ja/tai palautettu velallisille. Toinen hämmästystä aiheuttanut asia on se, että Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ovat omaksuneet selkeästi muista velkojista poikkeavan menettelyn velkasovinnoissa. Nämä yhtiöt eivät tee ns. nollaohjelmia, eivätkä viittä vuotta lyhyempiä maksuohjelmia. Yleensä maksuohjelmat ovat kahdeksan vuoden mittaisia ja niissä on yleisenä pidettävästä menettelystä poikkeavia purkuehtoja.

Omistamani yritys PR-Teollisuus oli markkinoilta poistettavien listalla. Siitä on entisen kansanedustajan Markku Kosken kirjallinen todistus. Tämä asia liittyy kiinteästi valtiopetokseen. Euroni Oy:n (myöh. PR-Teollisuus Oy:n ja Alavieskan Puurakenne Oy.n välisissä sopimuksissa tehtiin törkeitä rikoksia, kun väliaikaiset pesänhoitajat myivät toisen kiinteään omaisuutta omanaan konkurssisäännön vastaisesti salaten kaupassa 48 miljoonan pantatut kiinnitykset ja ilmoittanen keskeneräisen tilauskanna 15 miljoonaan suuremmaksi kuin se todellisuudessa oli. Lisäksi kaupat tehtiin kauppakaaren ja maakaaren vastaisesti ja silloin voimassa olleen oikeustoimilain vastaisesti. Kaupat vahvisti silloinen Kalajoen piirin nimismies, joka toimi myöhemmin esteellisenä syyttäjän kaikissa oikeudnekäynneissä, joss käsiteltiin ko. sopimuksia. Lisäksi Alavieskan Puurakeen Oy:n konkurssipesä purki tekemänsä kauppasopimukset kahdella erillisellä kauppasopimuksella , toisen lain vastaisesti. Siitä huolimatta he hakivat väärillä tiedoilla PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin. Konkurssissa varatuomari Paavo M. Petäjä antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän lausuman ilman toimeksiantoja ja asianomaisten valtakirjoja. Silloinen asianajaja ja nykyinen varatuomari Asko Keränen totesi, että konkurssipäätös on väärä, koska kaupat oli purettu ja konkurssi on haettu väärillä tiedoilla. Hän pyysi ja sai avoimet valtakirjat asian hoitamiseen, mutta hän jätti asiat hoitamatta. Poliisi ei tutki asioita, eikä oikeus ota asioita käsiteltäväkseen. Laillisuusvalvonta ei näe asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan. Ylivieskan oikeusaputoimisto kieltäytyy avustamasta minua enkä saa myöskään asianajajaa, koska kukaan asianajaja ei halua ryhtyä käymään oikeutta Suomen valtiota vastaan. Siksi ulosottoviranomaisten on vietävä asia oikeuskäsittelyyn, koska ulosottoviranomaiset ovat saaneet vakavat rikokset tietoonsa ja heidän on toimittava lain mukaisesti. Valtiopetos ei vanhene koskaan ja ulosotto pitää rikokset avoimena.

Pyydän ulosottoviranomaisten vastausta asiassa ilman aiheetonta viivytystä.

Erkki Aho

Merenojantie 9 B 16

85100 Kalajoki

www.erkkiaho.com

Josef Stalinin BRUTAALI KUOL3MA

https://www.youtube.com/watch?v=d51bZNyqNKk

Vuosien tuhatyhdeksänsataaneljäkymmentäviisi ja tuhatyhdeksänsataaviisikymmentäkolme välillä Joseph Stalin muutti valtansa absoluuttiseksi henkilökohtaiseksi kultiksi. Hän eliminoi todelliset ja kuvitteelliset viholliset, suunnitteli salaisia puhdistuksia, joukkokarkotuksia ja etnisiä vainoja, samalla kun hänen terveytensä heikkeni hiljaisuudessa. Vainoharhaisuus kasvoi samaan tahtiin kuin hänen eristäytymisensä. Hän vakoili omia ministereitään, pelkäsi myrkytystä ja jopa vangitsi omat lääkärinsä. Neuvostovaltiosta tuli hänen sairaan mielensä heijastus. Maaliskuun yksi. päivänä tuhatyhdeksänsataaviisikymmentäkolme diktaattori romahti yksin asunnossaan. Neljä päivää hänen seurueensa epäröi toimia. Lääkkeet saapuivat myöhään. Politiikka vielä myöhemmin. Hänen tuskansa paljasti pelolle rakennetun hallinnon jättämän tyhjyyden. Stalin kuoli, mutta hänen varjonsa jäi: valtavat hautajaiset, kiivas valtataistelu ja käänteinen puhdistus sinetöivät hänen loppunsa. Kahdeksan vuotta myöhemmin hänet haudattaisiin uudelleen. Ei maan alle, vaan hiljaisuuteen. Kuka antoi Stalinin kuolla? Miten hänen ruumistaan käytettiin poliittisena työkaluna? Ja miksi valtio, jonka hän itse loi, päätti pyyhkiä hänet pois omasta historiastaan?

Kun Kustaa IV Aadolf menetti Suomen - Suomen sota 1808 – 1809

https://www.youtube.com/watch?v=tOudY-djmuc&t=505s

Kun Napoleon ei kyennyt nousemaan maihin Britanniaan hän päätti käyttää lyömäänsä Venäjää painostamaan Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolfia lopettamaan brittien tukemisen. Tilsitin sopimus oli aikansa Molotov / Ribbentropp sopimus joka päätti Suomen kohtalon. Kustaa IV Aadolf joka ei voinut sietää Napoleonia ei ollut painostettavissa ja se johti lopulta Aleksanteri I:n johtaman Venäjän hyökkäykseen. 1808 alkanut sota tunnetaan nimellä Suomen Sota ja kuten tiedämme sen lopputuloksena Suomi joutui Venäjän vallan alle. Tässä jakosssa käsittelemme sotaan johtaneita tapahtumia sekä itse sotaa taisteluineen ja sankareineen (Sandels jne).

Suomen pyövelit (Kuoleman virkamiehet)

https://www.youtube.com/watch?v=B7RdbbSng6c&t=207s

Ruotsin valtakunnan alaisessa Suomessa toimi 1600- luvulta aina 1800-luvun alun vuosikymmenille asti pyövelin ammattiryhmä. Tämä kalmankatuinen virkamiehistö oli tarpeellinen osa kuninkaan oikeutta ja tuomioiden jakoa. Miten tähän ammattiin päädyttiin ja millaista koulutusta henkilöltä vaadittiin? Näitä asioita pohdimme They Talk Suomen jaksossa maamme pyöveleistä. Tervetuloa mukaan perehtymään maamme historiaan.

Kalajoen mestauspaikka - Vuorenkallio

Kalajoen mestauspaikoista ja viimeisistä kuolemantuomioista

Kalajoen ensimmäinen mestauspaikka on perimätiedon mukaan sijainnut Vuorenkalliolla, tarkemmin kallion kaakkoispuolella. Myöhemmin mestauspaikan sanotaan siirretyn muutaman kilometrin päähän kirkolta etelään päin, Keihäsojan pohjoispuolelle, lähelle Simunansuota. Tämän mestauspaikan tarkka sijainti ei ole tiedossa.

1600-luvulla kuolemantuomiot pantiin täytäntöön kaupunkien toreilla ja pitäjien kirkkomäellä. Seuraavalla vuosisadalla mestauspaikat väistyivät asutustaajamien ulkopuolelle muutaman kilometrin päähän. Syynä tähän oli se, että kasvavat alueet tarvitsivat maa-alat hyötykäyttöön, kaupungeissa asuin- tai kauppatonteiksi, maaseudulla viljelykseen. Vaikka mestauspaikkoja siirrettiin 1700-luvulla syrjemmäksi taajamista, sijoitettiin ne kuitenkin yleisten kulkuteiden varsille, johonkin ympäristöstä erottuvaan paikkaan. Kalajoella Keihäsojan varsi, ehkä lähellä silloista maantietä, vastaa melko hyvin tätä kuvausta.

Suur-Kalajoen alueen viimeiset rauhanajan kuolemantuomiot pantiin täytäntöön Ruotsin vallan lopulla. Viimeinen Kalajoella mestattu mies oli 30-vuotias talollisen poika Juho Pekanpoika Räihä Rautiosta. Hänet tuomittiin kuolemaan isänmurhasta ja tuomio pantiin täytäntöön 26. kesäkuuta 1793. Ajan tavan mukaan miehet mestattiin lyömällä heiltä oikea käsi ja kaula poikki. Molemmat näistä naulattiin paaluun kiinni ja ruumis vedettiin teilipyörän selkään niin pitkäksi aikaa, kunnes se mätäni tai haaskalinnut kalvoivat sen puhtaaksi.

Kolme viimeistä Kalajoella rauhanaikana mestattua olivat kaikki lapsenmurhasta kuolemaantuomittuja naisia. He olivat Kreeta Sofia Niilontytär Nyman, Maria Tuomaantytär Nevanperä ja Liisa Antintytär Koivisto. Kreeta Sofia Nyman oli 22-vuotias sotamiehen tytär Kokkolan maapitäjän (myöh. Kaarlela) Kaustarin kylästä. Hänen tuomionsa pantiin täytäntöön 9. helmikuuta 1795. Maria Tuomaantytär Nevanperä oli 21-vuotias talollisen tytär Ylivieskasta. Hänet mestattiin 18. heinäkuuta 1801. Liisa Antintytär Koivisto oli 27-vuotias piika Ylivieskasta. Hänen viimeinen päivänsä koitti 19. syyskuuta 1803. Naiset mestattiin tuolloin katkaisemalla heiltä kaula ja polttamalla ruumis roviolla.

Liisa Antintytär Koiviston mestauksesta on säilynyt seuraava nimismies Penronin 9. syyskuuta 1803 päiväämä ja Ylivieskan kirkossa luettu kuulutus:

”Korkiasti ylistettävän kuningallisen majestetin ja valdakunnan Vasan hofrätin, sijnä 8na päivänä edes mennehesä elokuusa ulos annetun päätöxen jälkehen, tule sijnä yhdexäntenä toista kymmenentenä (19) täsä syyskuusa, joka on ensimmäisestä maanantaista vicko tykö, pika Lisa Koivisto, tavallisella mestaus platsilla täällä joen susa ulos seisomahan kuoleman rangaistukxen, jota varten Ylivieskan seurakunnasta, josa hän julman rikoxensa on harjoitanut, tämän kautta tulee käsketyxi ja määrätyxi, että mjes talosta löydyttä itsensä mainittuna päivänä varhain huomenelta, enin osa mestaus platsilla ja kolmekymmentä mjestä minun tykönä, kaikki varustettu teroitetuilla seipäillä; jotka välttämättömäxi jälkehen elämisexi ilmoitetakon.”

Kaikki mestaukset niin naisten kuin miestenkin olivat julkisia. Sen kyläkunnan talonisäntien, jossa murha oli tapahtunut, piti edesvastuun uhalla saapua tilaisuuteen neljä kyynärää pitkät teroitetut seipäät mukanaan. Seipäistä muodostettiin piikkiaita mestauspaikan ympärille. Kun tuomion täytäntöönpanon tuli olla pelotuksena muille, niin vain raajarikoilla, vanhoilla ja heikoilla oli lupa jäädä pois tilaisuudesta.

Kuolemantuomio käytännössä lakkautettiin Suomen suuriruhtinaskunnassa vuonna 1826 keisarillisella asetuksella ja armahdusmääräyksellä. Miesten kuolemantuomiot korvattiin tästä eteenpäin karkotuksella Siperiaan pakkotyöhön. Naiset tuomittiin kuoleman sijaan elinikäiseen pakkotyöhön kotimaassa. Suomen viimeinen rauhanajan lakien perusteella toimeenpantu mestaus tapahtui Pieksämäellä 8. heinäkuuta 1825.

Lisätietoja:

Suur-Kalajoen historia I, s. 260–270.

Suur-Kalajoen historia II, s. 217–219.

Noitavainoja Kalajoella

Noitaoikeudenkäynnit olivat vielä 1500- ja 1700-luvuilla yleisiä Suomessa. Pohjanmaan rannikkoseutu ja läntinen Suomi yleensäkin oli kärjessä noituudesta tai taikuudesta syyttämisessä. Epäilyyn ei paljon tarvittu, kun "vanhaa kerjäläisakkaa" Valpuri Tuomaantytärtä epäiltiin Kalajoella 1692 noituudella vahingoittamisesta ja tämä hämmästeli ääneen, että "mitä hittoa voi tapahtua pelkästä ilkeydestä", oikeus piti lausahdustas "melkein tunnustuksena".

Kalajoen Etelänkylää pidettiin ainakin 1500-luvun puolivälissä noituuden tyyssijana ja Antti Antinpoika Piilikouru tuomittiin 40 markan velhoussakkoon vuonna 1556.
Muutamaa vuotta myöhemmin epäilyt noituudesta kohdistuivat Rautia-nimistä tilaa Etelänkylässä isännöineeseen Martti Rautiaan, joka oli ison talon isäntä ja lisäksi osakkaana hylkeenpyyntiyhtiössä. Hän riitautui Kalajoen kirkkoherraksi tuleen Gregorius Henrikinpojan kanssa. Greus-pappi oli itse tuomittu 1568 aviorikoksesta kuolemaan, mutta oli selvinnyt lopulta korkeilla sakoilla. Martti Rautia sai yllytetyksi kalajokiset jäämään pois epäsuositun kirkkoherransa jumalanpalveluksista. Kirkkolakko kesti melkein kaksi kuukautta ja sen seurauksena Rautia tuomittiin 1572 kuolemaan kapinoinnista, mutta rangaistus muutettiin sadan markan sakoksi.

Seuraavina vuosina häntä syytettiin melkein kaikista kirkkoherralle sattuneista vahingoista. Talvikäräjillä 1574 Rautiaa syytettiin karhun nostamisesta Gregoriuksen karjaan. Näyttöä ei kuitenkaan noituudesta löytynyt.

Vuorenkallio oli Kalajoen mestauspaikka

Kalajoen käräjillä luettiin vuosina 1626-1712 eri syistä 28 kuolemantuomiota, joista ainakin osa pantiin täytäntöön Vuorenkalliolle pystetyssä hirsipuussa tai sen lähellä sijainneella mestauslavalla.
Rovasti Vilho Kivioja on kertonut kuulleensa nuoruudessaan iäkkäältä naiselta toteamuksen: "Tässä Vuorenkalliolla oli Kalajoen ensimmäinen kansanopetuspaikka. Mestauspölkky opetti oikeita tapoja."

Myöhemmin mestauspaikka siirrettiin Keihäsojan pohjoisrannalle, lähelle Simunansuota.
Kalajoella mestauksia 1600-luvun lopulla toimittanut Kruunupyyn pyöveli Heikki Hakalainen päätti myös monien noituudesta tuomittujen päivät. Hänen "uransa" alkoi 1660, jolloin Turun pyöveli vihki miehen tehtäväänsä leikkaamalla Hakalaiselta toisen korvan.
Kiihkeänä vainovuonna 1677 hänen mestauskirveensä teloitti kuusi noitaa Vöyrillä ja yhden sekä Mustasaaressa että Närpiössä.

Rautiolainen nuori mies Erkki Pekanpoika Räihälä tuomittiin kuolemaan 1577 aviorikoksestaan irtolaisnaisen kanssa. Hänet kuitenkin armahdettiin vaimonsa pyynnöstä ja sakko oli köyhälle miehelle vain 10 markkaa. Varakas pappi Gregorius Henrikinpoika joutui maksamaan vastaavasta palvelijattarensa kanssa tekemästään hairahduksestaan vuotta aikaisemmin 225 markkaa säästääkseen henkensä. Papin armahdusta perusteltiin hänen oman aviopuolinsonsa sairaudella. "Vaimo - kuten silmin saattoi havaita - oli sairas, halvaantunut, raihnas ja taitamaton vaimon tehtäviin niin, että kirkkoherra vain suurin vaivoin saattoi asua ja elää hänen kanssaan hyödyttömien elkeidensä vuoksi".

Jos kumpikin aviorikokseen syyllistynyt oli naimisissa, heidät tuomittiin armotta kuolemaan. Kalajoella tämän armottoman kova kohtalo tuli 1693 lautamiehen pojan Pekka Sipinpoika Untisen ja Kirsti Laurintyttären osaksi. Jälkimmäisen mies oli sotapalveluksessa Baltiassa ja vaimo piti laitonta ja riettaaksi muuttunutta krouvia Junnikalan maalla sijainneessa mökissään Etelänkylällä.

Kuolemanrangaistus seurasi myös sukurutsauksesta, jonka piiriin laskettiin pikkuserkutkin. Kalajoella ainoa tunnettu tapaus on vuodelta 1614, mutta pikkuserkkuansa lempinyt tynkäläinen armahdettiin.

Eläimiinsekaantujilla ei ollut missään tapauksessa toivoa armahduksesta. Heidän mestatut ruumiinsakin poltettiin roviolla. Vuosina 1692-1708 tämä tuli kolmen kalajokelaisen miehen kohtaloksi.

Lähdeainesto: Suur-Kalajoen historia, Lauri Järvisen kirjoitus Kalajoenseudussa

"Se oli yksi heilahdus ja kaikki oli ohitse" – Mikko Moilanen etsii Suomen vanhoja mestauspaikkoja

https://yle.fi/uutiset/3-9396883

Pohjanmaan pyöveleiden jäljillä

https://nakokulmiaarkistosta.blogspot.com/2014/01/pohjanmaan-pyoveleiden-jaljilla.html

Kalajoen ruotusotilastorpista ja sotilasnimistä

Kalajoen emäpitäjässä sijaitsi n. 30 ruotusotilastorppaa vuosina 1733–1809. Torpissa perheineen asuvat ruotusotamiehet kuuluivat Pohjanmaan jalkaväkirykmentin Lohtajan ja Pyhäjoen komppanioihin.

Alla lueteltuna sotilastorppien nimet, jotka olen poiminut Suur-Kalajoen historia II:sta sekä Ilpo Kojolan kirjasta ”Ruotusotilaat Kala- ja Pyhäjokilaaksoissa 1733–1809”. Kirja on erinomainen hakuteos kaikille sukututkijoille, joiden esi-isistä löytyy Kala- ja Pyhäjokilaaksoissa eläneitä ruotusotamiehiä. Lisätietoja Ilpo Kojolan nettisivuilta.

Kojolan kirjassa on lueteltu kaikki em. jokilaaksojen sotamiehet sotilasnimineen, perheineen (jotkut jopa lastenlapsiin asti), palvelusvuosineen, mihin sotiin osallistui, myönnettiinkö eläkettä jne. Kirjaan on myös liitetty jokaisen sotilastorpan katselmukset 1700-luvulta, joista käy ilmi mitä rakennuksia torppiin kuului, missä kunnossa ne olivat jne.

Näyttää siltä, että joistakin sotilastorppien nimistä on erilaisia tulkintoja. Osan nimi on vaihtunut ajan kuluessa ja osalla on käytetty useampaa nimeä samanaikaisesti rinnakkain. Joidenkin torppien sijainti on myös vaihtunut ajan kuluessa. Osa nimistä on tuttuja esim. sukuniminä, paikanniminä tai tonttien niminä.

Olisi mielenkiintoista tietää, onko noista sotilastorpista jäänyt mitään jäljelle näihin päiviin; perustuksia, kivijalkoja, takan tai uunin jäänteitä?

Kalajoen sotilastorpat vuonna 1737

Pohjankylä (sis. Plassi ja Vasankari)

• Siikakoski

• Manninen

• Sillanpää

• Vähälepistö

• Johdet

• Skraatari

Pitkäsenkylä

• Niskakaarta

• Koskikallio

• Kallio

• Riitahaka

Etelänkylä

• Patala

• Kannisto

• Nuorala

• Laivaniemi

• Huhta

Tynkä (sis. Kärkinen)

• Kylänväli

• Kalliolahti

• Huhtala

• Niva

• Haapala

• Kalliopylväs

Rahjankylä

• Kuivasuo

• Juntinniemi

Taluskylä/Mehtäkylä

• Huhtakangas

• Huhtamaa

Käännänkylä

• Arokaarta

• Rahkonmäki

• Moisala

Sotilasnimet

Sotilaiden liikanimet eli sotilasnimet otettiin käyttöön kuninkaan määräyksestä jo 1600-luvun lopulla. Koska ruotuarmeijan päällystö oli valtaosin ruotsinkielistä ja komentokieli ruotsi, täytyi sotilaillekin antaa helposti lausuttavat ruotsinkieliset sotilasnimet.

Sen kummemmin ei ollut ohjeistusta, millaisia sotilasnimien tuli olla. Vuonna 1752 aatelittomalle sotamiehelle kiellettiin antamasta aatelissukujen nimiä. 1700-luvun puoliväliin saakka sotilasnimet saattoivat olla kaksiosaisia porvaristyyppisiä nimiä, kuten esim. Lappström, Tallroth, Sahlström, Aspegren, Björndahl, Svedland, Blomström, Törnvall jne.

1700-luvun lopulla yleistyivät lyhyet, ytimekkäät, yksitavuiset sotilasnimet, niitähän oli komennettaessa helpompi lausua: Ahl, Asp, Berg, Beth, Blom, Borg, En, Ess, Falck, Fisk, Flink, Fors, Gadd, Gran, Grill, Gåås, Höök, Hurtig, Järn, Krut, Lustig, Lööf, Malm, Modig, Pamp, Rask, Rönn, Skog, Sten, Sved, Svärd, Törn, Örn jne.

Kun ruotuun otettiin uusi sotamies entisen tilalle, niin yleensä sotilasnimi periytyi entiseltä uudelle. Toisaalta sotilasnimet saattoivat periytyä myös sotamiehen jälkeläisille, vaikka nämä eivät ryhtyneetkään "tiet isäin astumaan" eli eivät jatkaneet perinnettä sotilasuralla.

Sotilasnimiä on tarttunut Kalajoen paikannimistöön. Esim. nimi Krillenmäki tulee Etelänkylän Kanniston sotilastorpassa asuneelta ruotusotamieheltä nimeltä Grill. Vasankarissa Johdetin sotilastorpassa taas asui sotamies nimeltä Örn, jonka jälkeen ko. paikkaa alettiin kutsua Örninmäeksi. Lontaani ja Lontaaninmutka tulevat ehkä nimestä Långdahl t. Liungdahl t. Ljungdahl, myöh Lundan, joka oli Alavieskan Pirkitanaution sotilastorpassa asuneen ruotusotamiehen sotilasnimi. Ehkä nimi on kulkeutunut Kalajoelle sotamiehen jälkeläisten mukana?

Mistä kalajokiset ovat peräisin?

Lueskelin erään Kalajoen kirkonkirjan sivulla olevia rovasti V.H. Kiviojan muistiinpanoja vuodelta 1945. Hän arvioi sen hetkisen Kalajoen väestön olevan alkuperältään:

12 % kainulaisia
12 % karjalaisia
50 % Vetelinjokilaaksosta
8 % Kokkolan seudun ruotsalaisia
4 % Etelä-Pohjanmaalta
7 % ”kappeleista”
7 % pohjoisempaa

Kappeleilla Kivioja tarkoittanee entisiä Suur-Kalajoen pitäjiä (pl. emäpitäjä Kalajoki): Rautio, Alavieska, Ylivieska, Sievi, Nivala, Haapajärvi ja Reisjärvi.

Kainuulla lienee alkujaan tarkoitettu Pohjanmaata, jotakin Pohjanmaan osaa tai Perämeren rannikkoseutua. Rannikkoseudun (alkuperäiset?) asukkaat olivat siten ”kainulaisia”. Teorioita on nykyään useampia. Keskiajalla Länsi-Suomessa tuli käyttöön termi ”Pohjanmaa” ja ”pohjalaiset”. Termit ”Kainuu” ja ”kainulaiset” tarkoittaen Pohjanmaata ja pohjalaisia säilyivät kuitenkin vielä tämän jälkeen, varsinkin Itä-Suomen murteissa. Myöhemmin Kainuu vakiintui nykyisen Kajaanin ja sitä ympäröivien pitäjien maakunnan nimeksi.

Vetelinjokilaakso kalajokisten alkuperänä on mielenkiintoinen. Sillä tarkoitetaan nykyistä Perhonjokilaaksoa. Kivioja on laittanut muistiinpanoissaan Vetelinjokilaakson kohdalle merkinnän ”mistä sinne?”. Kalajoen seurakunnan muuttokirjojen mukaan pitäjään muutti 5130 henkeä vuosina 1807–1850. Näistä 1026 tuli Perhonjoen laaksosta. Näistä reilusta tuhannesta 205 oli suomenkielisiä ja 821 ruotsinkielisiä. Laskelmat on tehnyt Kivioja. Hän toteaa myös että kaikista pitäjään muuttaneista n. 20 % ”muutti hetimiten takaisin tai muuanne pois”.

Vetelinjokilaakso (Perhonjokilaakso) puolen Kalajoen väestön alkuperänä vaikuttaa melko suurelta. Jos näin todellakin on, tuntuisi äkkiseltään siltä, että sieltä Kalajoelle suuntautuneen muuttoliikkeen on täytynyt olla paljon vanhempaa kuin 1800-luvulta.

Kivioja toimitti 3.8.1945 edellä mainitut luvut ja prosentit Karl Johan Miemoisille, joka oli toiminut Kalajoen kunnanlääkärinä vuosina 1921–1937. Miemois tarvitsi tietoja tuolloin valmistelemaansa väitöskirjaan. Saksankielinen väitöskirja ”Antropologische Untersuchungen von Volksschulkindern in den österbottnischen Kirchspielen Kalajoki und Himanka” on julkaistu vuonna 1948.