Aamulla aurinko nousi kello 05.34 ja laskee kello 21.17. Päivän pituus on 15 tuntia 43 minuuttia. Päivän lämpötila on +4C - +13C. Puolipilvistä ja poutaa. Iltapäivällä mahdollisesti vähäistä sadetta. Tuuli etelästä, mutta tuulen suunta muuttuu päinvastaiseksi eli kello 16 aikaan alkaa tuulemaan pohjoisesta. Tuulen voimakkuus on 2m/s.
Nimipäiväänsä viettävät: Iivari ja Iivo.
Ylen Areenassa on nähtävänä tämä mielenkiintoinen ohjelma Maakallasta. Katson sitä yhä uudelleen ja uudelleen.
https://areena.yle.fi/1-3821821
Perämerellä, noin kuudentoista kilometrin päässä Kalajoen kaupungin rantaviivasta, sijaitsee kaksi saarta, joita hallitsevat kalastajat. Ihan kirjaimellisestikin, sillä vuonna 1771 Ruotsin kuninkaan säätämän lain mukaan Kallankarien asioista päättää karikokous. Saarten itsehallinto on tarkoittanut muun muassa sitä, että saarelaisten mukaan Kallankarit eivät liittyneet Euroopan Unioniin.
Ylen arkistosta löysin toisen Kallankareja käsittelevän ohjlemam, jota en ollut aikaisemmin nähnyt.
Kalakarin vaari
https://areena.yle.fi/1-4417127
Uutisvideo Kallan kareilta
https://areena.yle.fi/1-50886928
Kalajoen edustalla sijaitsevat Maakalla ja Ulkokalla ovat olleet kalastajien hallinnassa 250 vuotta. Kallankarit ovat Suomen valtion aluetta, mutta paikkaa hallitsee karineuvosto. Karikokous on korkein päättävä elin, ja haminamestari panee päätökset täytäntöön. Elämä saarilla on pysynyt pitkälti muuttumattomina.
Youtubesta löysin seuraavia videoita Kallasta
Kallankari. Merikalastusta Pohjanmaan kalastajakylässä vuonna 1938
https://www.youtube.com/watch?v=0unVlaN7DoM&t=292s
Suomen tuntematon itsehallintoalue Kallankarit
https://www.youtube.com/watch?v=Fc5a_XBiK_g
Visit Kalajoen video Maakallasta
https://www.youtube.com/watch?v=oTEegYtEegM
Kallan karien elämää säädeltiin tiukasti Ruotsin vallan aikaan. Kuria piti varsinkin kirkko. Kaarle XI:n holhoojahallitus antoi 1669 Hampne-Rättin, satamaoikeusasetuksen Suomen kalastuspaikoissa noudatettavaksi. Sen mukaan kalastajien oli käytävä joka sunnuntai kirkossa. Kolminkertaisesta laiminlyönnistä uhkasi karista karkotus. Maakallaan nousi kirkko, koska kalastajat olivat lainkuuliaisia ja jumalaapelkääviä miehiä. Kirkkorakennus oli melkoinen urakka, sillä puuttomalle karille oli kuljetettava kaikki rakennusaineet. Ensimmäinen kirkko valmistui 1680. Vajaan sadan vuoden kuluttua se kävi ahtaaksi. Kirkon 225 juhlia vietettiin viime vuonna 2005. Harmaaseen kahdeksankulmaiseen kirkkoon mahtuu jopa 250 ihmisistä. Penkit ovat hyvin tiheässä, ja niin kapeat, ettei kunnolla istumaan pysty. Alttaritauluna on pelkkä ikkuna.
Cunin:sen Maj:tin Uudistettu Hamina-Ordningi Eli Laki tuli voimaan 1771 ja koska sitä ei ole kumottu, se on voimassa vieläkin. Karikokous valvoo yhä järjestystä ja myöntää venekunnille hamina- eli satamapaikkoja. Kallan kareilla on myös 30 neliön pappila, johon on saatu mahtumaan kamari ja keittiö. Kamarin seinällä on valokopio Hamina Ordningista: Annettu Stockholmisa Neuvo Kammarissa sinä 24:pnä Tammi kuuta 1771.
Hiekkasärkkien synty ja luonto
Miten tämä kaikki hieno, pehmeä hiekka on muotoutunut dyyneiksi? Tuulen ja ajan saatossa. Hiekkasärkät ovat nimittäin lentohietikkoa. Lue tästä tarkemmin luonnon muovautumisen ihmeistä.
Kalajoen lentohietikko on yksi Suomen edustavimpia. Avoimen rannan osalta hiekkadyynialuetta on 120 ha, isoa osaa peittää kuitenkin metsä.
Hiekkasärkkien ydinalue käsittää noin kolme kilometriä pitkän ja puolisen kilometriä leveän lentohietikon, jota rajaa jopa 20 metrin korkeuteen kohoava kulkudyyni.
Kulkudyynin eteneminen on ollut nopeaa, noin 200 metriä runsaassa sadassa vuodessa. Nykyisin dyynin eteneminen on lähes pysähtynyt ja se verhoutuu hitaasti kasvipeitteeseen.
Hiekkasärkillä jo noin 300-500 vuotta sitten rannan tuntumaan kehittyneestä dyyniketjusta ovat muistoina Herrainpakat ja Tuomipakat.
Nykyisen Hiekkasärkkien alueen lentohietikon syntymisen syynä on arveltu olleen 1800-luvun puolivälin rajut metsänhakkuut, jotka käynnistivät herkillä hiekkakankailla hietikon liikkeellelähdön. Alueella on myös riehunut 1830-luvulla metsäpalo.
Hiekkasärkkien korkeimmat kohdat paljastuivat merestä noin 1000 vuotta sitten. Rantaviiva on siirtynyt reilussa sadassa vuodessa noin 50 metriä.
Sata vuotta sitten nykyinen leirintäalue oli vielä veden peitossa. Vuonna 1869 rantaviiva sijaitsi Tuomipakkojen juurella olevien lammikoiden tienoilla. Lammikoiden laidoilla on kasvanut rehevä rantaniitty, joka näkyy vielä 1960-luvun ilmakuvista. Niitty hävisi leirintäalueen perustamisen yhteydessä tehdyissä kuivatuksissa.
Maankohoaminen tarkoittaa maan hyvin hidasta kohoamista. Ilmiö esiintyy mannerjäätikön aikoinaan peittämillä alueilla muun muassa Pohjanlahdella. Ilmiö johtuu uusimmasta jääkaudesta, jolloin jäätikkö painoi maankuoren lommolleen.
Muutama tuhat vuotta sitten koko rannikko oli vielä veden alla.
Hiekkasärkkienkin kohdalla maa kohoaa edelleen hiljalleen.
Keskuskari
Idyllinen ja virkistävän tuulinen Keskuskari kalamajoineen on vanha kalastustukikohta.
Ennen vapaa-ajanviettäjiä, auringonpalvojia ja matkailijoita autioilla hiekkarannoilla kuljeksivat vain kalastajat, jotka kulkivat sen ylitse Keskuskarin kalamajoille, ehkä toisinaan pysähtyivät sinne päivää paistattamaan … (Kaiku-lehti 1929).
Keskuskariksi kutsuttu pieni kalastajien saari sijaitsee Hiekkasärkkien edustalla, ja alkuaan siellä oli vain kalastajien kalamajoja.
Myöhemmin siitä kehittyi kesämökkialue ja sinne rakennettiin pengertie mantereelta.
Keskuskarilla sijaitsee 2002 pystytetty Miinanraivaaja-patsas. Kalajoelta miinanraivaustöissä oli 16 miestä.
Nyt Keskuskarin vanhan sataman paikalle rakennetaan uutta vierasvenesatamaa aallonmurtajineen. Keskuskarin edustalle mantereen puolelle nousee uusi lomakylä.
Kallankarit
Kallankarit eli Maakalla ja Ulkokalla sijaitsevat Perämeressä 16 kilometriä mantereelta Kalajoen kaupungin edustalla. Saarilla on yhä kalastajien tukikohta.
Kallankarien erikoisuus on niiden luonnon lisäksi saarten itsehallinto, jonka ”ylintä päätäntä- ja tuomiovaltaa” käyttää karikokous. Itsehallinto on peräisin Ruotsin vallan ajalta ja pohjautuu kuningas Aadolf Fredrikin vuonna 1771 säätämään hamina-ordningiin, jossa karien hallinto määrätään kalastajien huostaan. Karikokous kokoontuu vuosittain Jaakon-päivää, 25. heinäkuuta, lähinnä olevana sunnuntaina.
Maakallassa on kalastajamökkejä, 1700-luvulla rakennettu puinen kirkko sekä Karimuseo, joka esittelee Kallankarien ja alueen kalastuksen historiaa.
Maakallaan järjestetään kesäisin veneretkiä Rahjan Konikarvon satamasta Plassin kyläyhdistyksen omistamalla kaksimastoisella kaljaasi Ansiolla.
Lue lisää Kallankarien historiasta ja luonnosta alta!
Kuvat Maakallasta: Kalajoen kaupunki. Kuvaaja Terho Männistö.
Kuvat Kaljaasi Ansiosta: Visit Kalajoki, Kalajoen Matkailyhdistys ry. Kuvaaja Harri Tarviainen.
Mustavalkokuva Ulkokalla ja majakka. Sari Alajoen kotialbumi.
Mustavalkokuvat Maakalla ja kirkko. Sari Alajoen kotialbumi.
(Sari Alajoki)
Kalajoen ulkosaaristossa Rahjan saariston edustalla parinkymmenen kilometrin etäisyydellä mantereesta sijaitsevat Kallankarit. Maa- ja Ulkokallan karut ja lähes puuttomat ulkoluodot ovat nousseet merestä noin 1400-luvun vaiheilla, ja vähitellen niistä muodostui Kokkolan ja Oulun välisen avomeren tärkein kalastus-, hylkeenpyynti ja merenkulkutukikohta.
Kalla merkitsee jääröykkiötä, joka talvella ilmaisee matalikon sijainnin.
1600-luvun taitteessa saarelle rakennettiin ensimmäiset asumukset. Kalastajia tuli saarelle kaukaa sisämaasta asti ja 1700- ja 1800-luvuilla saarella alkoi jo olla ahdasta.
Vuosisatojen kuluessa Kallan kalastajien kanta-alueeksi supistuivat Himankakylä, Rahja, Vasankari ja Yppäri. Edelleen mökit kulkevat suvussa ja ulkopuolisen on lähes mahdotonta saada saarilta mökkiä.
Muista Rahjan saariston saarista poiketen Kallankarit sijaitsivat kuninkaan yleismaalla ja siellä jokaisella oli kalastusoikeus.
Maakallaan kokoonnuttiin heinäkuun puolivälissä ja siellä viivyttiin syyskuulle saakka. Koska saarelle kertyi satamäärin pyyntimiehiä laajalta alueelta, karikunnan elämää säätelemään tarvittiin järjestys.
Ruotsin kruunu myönsi jo vuonna 1669 Kallankareille rajoitetun paikallishallinnon karikokouksineen ja haminaoikeuksineen.
Vuonna 1771 Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik vahvisti vielä nykyisinkin voimassa olevan karien satamajärjestyksen eli haminaortningin (Hamina Ordning). Edelleen karikokous kokoontuu joka kesä päättämään saaren asioista haminamestarin johdolla.
Maanmittari L.A. Runeberg mittasi ja kartoitti saaren vuonna 1766. Karilla oli tuolloin kolme satamaa, Isossahaminassa (nyk. Vanhahamina) oli 34 valkamaa, Itähaminassa (nyk. Kirkkohamina) ja Uudessahaminassa (nyk. Kolanlahdessa) yhteensä 23.
Kirkon ja pappilan lisäksi tupia ja aittoja oli kaikkiaan 99. Suuri osa karia oli varattu verkkotarhoiksi.
Maakallaan rakennettiin myös kirkko, jotta kalastajat voisivat täyttää kirkossa käynnin velvollisuutensa. Ensimmäinen kirkko valmistui 1680. Kellossa on kirjoitus: ”Jag Kallar folk i Kalla hamn Att falla Gud med bön i famn”.
Nykyinen kirkko valmistui 1780. Oktogonin muotoisen pienen kirkon suunnitteli kalajokinen kirkonrakentaja Simon Silvén. Kolmen vuoden kuluttua valmistui myös uusi, kaksihuoneinen pappila.
Täysin puuton Ulkokalla vallattiin kalastukselle 1776. Ensimmäisenä saarelle tulivat himankalaiset Hankosen, Roukalan ja Parkaan venekunnat.
Vuodesta 1856 Ulkokalla on toiminut majakkasaarena, nykyinen, jo käytöstä poistunut majakka (A. H. Dahlström) on vuodelta 1871.
Vuonna 1882 saarelle perustettiin ilmatieteellinen havaintoasema. Sotien jälkeen rakennetussa majakanvartijan talossa toimii nykyisin matkailuyrittäjä. Myös Ulkokallassa on majakan ympärillä säilynyt vanhoja kalastusmajoja.
Maakallan autioitumiseen herättiin 1950, jolloin alkoi rakennusten kunnostaminen. Maakallaan aloitettiin säännöllinen laivaliikenne 1966 ja samana vuonna käynnistyi saarella kesäinen rippikoululeiritoiminta.
Kallankarit kirkkoineen ja kalamajoineen on arvotettu valtakunnallisesti arvokkaiksi kulttuuriympäristöiksi.
Kallan kirkko
Perämerellä noin 18 kilometrin päässä mantereesta sijaitsevalla Maakallan luodolla on ollut oma kalastajien kirkko vuodesta 1680 lähtien. Nykyisen puukirkon on suunnitellut ja rakentanut vuonna 1780 kalajokinen kirkonrakentaja Simo Jylkkä (Silvén).
Kirkko on kahdeksankulmainen, hirsiseinäinen ja sisältä maalaamaton. Ulkoseinät on maalattu punamullalla. Kivijalka on koottu luodon kivistä. Kirkon vieressä on yksinkertainen kellotapuli, sekä pieni pappila. Kirkossa tehtiin peruskorjaus vuonna 1952.
Maankuulu leirintäalue on perustettu Hiekkasärkille jo 60-luvun alussa. Hiekkasärkät ja rannat olivat olleet jo pitkään suosittu matkailupaikka paikkakuntalaisille, lähialueelta ja kauempaakin tuleville matkalaisille. Ensimmäisiä matkailuyrityksiä oli jo toiminnassa.
Matkailua ryhdyttiin Kalajoella kehittämään kuntavetoisesti 1960-luvun alussa. Keski-Pohjanmaan matkailijayhdistys vuokrasi Etelänkylän jakokunnalta merenranta-alueen ja luovutti sen kunnalle 50 vuoden sopimuksella leirintäalueen perustamista varten.
Leirintäalueelle kunnostettiin tie ja rakennettiin myyntikioski, käymälät ja keittokatos. Ensimmäisenä kesänä yöpyjiä oli 2500.
Maakuntalehti haastatteli kesällä 1963 alueella yöpynyttä telttailijaa, myyntipäällikkö Paavo Pouttua, jonka mielestä ”Ollakseen näin suurenmoinen paikka se kyllä ansaitsisi huomattavasti enemmän mainosta, tuskinpa monetkaan ulkomaalaiset arvaavat tänne poiketa maantieltä sekä vaatimattoman kylätieviitan nähtyään.
Sama lehti kirjoittaa myös, että Tänä kesänä on saatu vielä tyylikäs sauna aivan niemen uloimpaan nenään, meren äärelle
ja jatkaa tulevaisuutta oivallisesti ennustaen: Se on paikka, joka kelpaisi vaikkapa edustussaunaksi diplomaattikutsuja varten.”
Siellä saunoikin vuonna 1966 presidentti Urho Kekkonen Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosyginin kanssa.
Apu-lehti kirjoitti 1967 ”Santapakat on kansallinen aarre, tulevaisuuden suurenmoinen kesä- ja talvimatkailukeskus; luonnon loistokeksintö, joka suorastaan kosii ihmisen yritteliäisyyttä. Se on köyhän Keski-Pohjanmaan kulta-aitta ja turismin kulmakivi tässä maakunnassa.”
Kunta rakensi alueelle vuonna 1968 Leiribaarin, jossa oli 40 asiakaspaikkaa. Samana vuonna painettiin alueesta ensimmäinen matkailuesite.
Hiekkasärkkejä ryhdyttiin markkinoimaan ulkomaista ennen kaikkea Norjaan. 1970- ja vielä 80-luvullakin Hiekkasärkät olivatkin ruotsalaisten ja norjalaisten matkailijoiden suosiossa.
Vuonna 1972 Hiekkasärkkien leirintäalue nousi Suomen suosituimmaksi. Yöpymisten silloinen Suomen ennätys, 90 000 matkailijaa, kirjattiin vuonna 1987.
Tuomipakat, Hietapakat, Herrainpakat... Mistä nämä nimet tulevat, ja miten ihmiset ovat näillä lämpimillä hiekoilla kesäjuhliaan viettäneet?
Katselet dyynien rinnettä nyt ylöspäin, vasemmalla näet Herrainpakat, oikealla Tuomipakat. Sukelletaan näkymään ja vielä aivan matkailun alkuvaiheisiin.
Jo ennen hiekkarantoja matkailijat olivat löytäneet Kalajoelta Rahjan saariston, jota jo vuonna 1879 mainostettiin sanomalehdissä oivalliseksi kylpypaikaksi.
Muun muassa Oulun Wiikko-Sanomia kirjoitti 7.6.1879: Uimamiehiä ja naisia kuulostaa tänne keräytyvän kosolta tänä kesänä. Täällä nimittäin on Rahja -niminen ranta, jossa Pohjanlahden laineet liikkuvat erinomaisen terveellisesti.
Hiekkasärkät tunnettiin alkuaan Tuomipakkain tai Hietapakkain nimellä. Tuomipakat ja vastapäinen Herrainpakat otettiin ensimmäiseksi matkailukäyttöön. Ihmiset saapuivat kesäisinä vapaapäivinä retkelle hiekoille eväiden kanssa.
Tuomipakat olivat saaneet nimensä alkukesällä kukkivista ja tuoksuvista tuomista, jotka olivat levittäytyneet Ison- ja Pikkupakan väliseen, Lemmenlaaksoksi nimettyyn notkelmaan.
Hietikoilla retkeili aluksi vain herrasväki, joka piti leiripaikkanaan Herrainpakkoja. Herrasväkeä seurasi vähitellen myös tavallinen kansa.
Paikkakunnan talolliset matkasivat perhekunnittain hevoskyydillä kerran kesässä hietapakoille viettämään yhden lomapäivän ennen heinäniitulle lähtöä. Rannalla riisuttiin sukat, käärittiin housunlahkeet, syötiin eväitä ja keitettiin merivesikahvit.
Hiekkasärkistä tulikin 1920-luvulta lähtien suosittu retki- ja auringonottopaikka, jonne saapui väkeä kauempaakin.
Hiekkasärkkien ensimmäinen matkailuyritys oli pieni Oskari Kärjän perikunnan laittama virvokekioski Tuomi- ja Herrainpakkojen välisessä laaksossa.
Paikallisesti ja maakunnallisesti Kalajoen hiekkarantojen suosio kasvoi etenkin juhannuksen viettopaikkana. Tuomi- tai Hietapakkoja alettiin 1930-luvun kuluessa myös yhä useammin kutsua Hiekkasärkäksi. Hiekkasärkät olikin ulkopaikkakuntalaisten käyttämä nimi. Kalajoella ei tunnettu sanaa särkkä, ja hiekka -sanan asemesta käytettiin sanaa hieta.
Hietapakoille matkustettiin juhannuksena joukolla koivunoksin koristeltujen kuorma-autojen lavoilla. Myöhemmin naisilla oli usein kansallispuku yllään.
Monet kalajokiset hankkivat lisätuloja pystyttämällä juhannuksena myyntikojuja alueelle.
Rahjalainen, vanhaa laivurisukua oleva Päiviö Rahja ja vaimonsa Anna Rahja olivat Kallan saaren matkailutoiminnan pioneereja. Rahjojen yritys Kallan Matkailu aloitti liikennöinnin leirintäalueelta Maakallan historialliselle kalastajasaarelle Kalla -laivallaan vuonna 1966. Laivalaituri rakennettiin alueen pohjoispäähän ja se oli 30 metriä pitkä ja vain metrin leveä. Matkustajamäärien kasvaessa liikennöinti siirrettiin Keskuskarin venesatamaan. Toiminta jatkui kahdessa sukupolvessa.
Herrain pakat
Hiekkasärkät tunnettiin alkuaan Tuomipakkain tai Hietapakkain nimellä. Tuomipakat ja vastapäinen Herrainpakat otettiin ensimmäiseksi matkailukäyttöön. Ihmiset saapuivat kesäisinä vapaapäivinä retkelle hiekoille eväiden kanssa.
Hietikoilla retkeili aluksi vain herrasväki, joka piti leiripaikkanaan Herrainpakkoja. Herrasväkeä seurasi vähitellen myös tavallinen kansa.
Tuomipakat ja Lemmenlaakso
Hiekkasärkät tunnettiin alkuaan Tuomipakkain tai Hietapakkain nimellä. Tuomipakat ja vastapäinen Herrainpakat otettiin ensimmäiseksi matkailukäyttöön. Ihmiset saapuivat kesäisinä vapaapäivinä retkelle hiekoille eväiden kanssa.
Tuomipakat olivat saaneet nimensä alkukesällä kukkivista ja tuoksuvista tuomista, jotka olivat levittäytyneet Ison- ja Pikkupakan väliseen, Lemmenlaaksoksi nimettyyn notkelmaan.
Kuka oli elämänmyönteinen ja toimelias Hilma ja ketä hänen kuuluisat vieraansa olivat? (Name dropping!)
Hiekkasärkkien ensimmäinen ravintola ja majoitusliike, Hilman hotelli, perustettiin 1930-luvun alussa.
Läheisessä Rahjan kylässä asuneet Hilma Sofia Rahja (1891-1972) jaJa akko Jyrinki (1873-1947) ostivat Santaholman sahan vanhan väentuvan, joka talvella kuljetettiin jäitä pitkin Plassilta Hiekkasärkille.
Alakertaan varustettiin ravintola ja yläkertaan majoitustiloja. Jaakko luopui myöhemmin osuudestaan ja Hilma ryhtyi emännöimään hotellia miehensä, jääkärivääpeli ja rakennusmestari Jalmari Pahikkalan kanssa.
Hilman täysihoitola oli yli kolmekymmentä vuotta ainoa majoitus- ja ravitsemusliike Hiekkasärkillä. Hotellin maine tunnettiin laajemminkin ja siellä vieraili moni kuuluisuus.
Paikka oli kotoisa ja kiireetön, ruoka maukasta ja palvelu hyvää. Hilma itse leipoi ja laittoi ruoan, lehmä laidunsi lammikoiden rannalla ja iltalypsyn aikaan kuului navetasta Hilman kaunis laulu.
Paikan hengen loi emäntä, joka tunnettiin supliikistaan ja elämänmyönteisyydestään. Hän oli hyvä keskustelija ja tuli erinomaisesti toimeen monenlaisten vieraiden kanssa. Hilma osasi myös soittaa ja laulaa. Hankalat asiakkaat hän sieppasi kainaloonsa ja tömäytti hietikolle, niin että pölypilvi vähäksi aikaa peitti näkymän lemmenlaaksoon.
Hilman hotellin vieraista on saatu tietoa vieraskirjoista. Sotavuosina 1944-45 hotellissa asui kirjailija Tito Colliander perheensä kanssa. Tito jatkoi Kalajoellakin kirjallista työtään. Laulajatar Anna Mutanen vieraili hotellissa ja lauloi sen parvekkeelta emännälle ja muille hotellivieraille. Samoin muusikot Marjatta ja Martti Pokela. Nimensä vieraskirjaan kirjoittivat myös näyttelijät Martti Katajisto, Tauno Majuri (Palo), Ansa Ikonen, Asta Backman, Sirkka Sipilä ja oopperalaulaja Wäinö Sola.
Kirjailija Ilmari Kianto löysi Kalajoelle ja Hilman hotelliin kollegansa Tito Collianderin kehoituksesta. Hän oli pitkään halunnut tehdä matkan seudulle, mistä hänen Calamnius-sukuiset esi-isänsä olivat kotoisin. Kalajoelle hän saattoi myös ottaa mukaansa ”sihteerinsä”, jota kirjailijoiden suosimassa Nummelan Päivölän lepokodissa ei suvaittu. Kianto on kertonut matkastaan, kuinka ”emäntä Hilma on vilkas ja ystävällinen sielu, rupesimme saamaan erinomaista ruokaa. Saimme tuoretta kalaa, viiliä, hylkeenlihaa, sianlihaa, joimme maitoa ja kirnupiimää. Isäntä on entinen jääkäri ja rakennusmestari, joka nyt kohentelee täällä paikkoja ja tekee parannuksia ja uudistuksia minkä ehtii.”
Talvisin Hilman hotellissa vieraili hiihtolomalaisia ja se toimi hiihtokilpailujen keskuksena. Monena vuonna hiihtojen kirkkain tähti oli Kalajoen oma poika Jussi Kurikkala, moninkertainen maailmanmestari, jonka sanotaan hankkineen kuntonsa Hiekkasärkiltä ja hyljejäiltä.
Pahikkaloiden jälkeen vuonna 1963 hotellin omistajaksi tuli Sotainvalidien järjestö, nimikin vaihtui _Meri-Baariksi. _Sotainvalidien osasto myi hotellikiinteistön vuonna 1976 Kalajoen kunnalle. Hotellin toimintaa jatkettiin, mutta rakennuksen kunto heikkeni. Sen sijaan, että se olisi kunnostettu, kunta päätti luovuttaa rakennuksen palokunnan harjoituskohteeksi poltettavaksi helmikuussa 1987.
Entiset nuoret muistavat Matkailijan ja vieläpä Matkailuhotellin, ja legendaariset juhlat jatkuvat edelleen Dyynissä. Mistä kaikki alkoi?
Kalajoki sai modernin majoitusliikkeen vuonna 1964, kun Suomen Matkailijayhdistys ja valtio rakennuttivat Tuomipakkain mäelle hotellitasoisen matkailumajan.
Kaikki eivät varauksetta hyväksyneet AI –anniskeluoikeuksin varustettua hotellia. Maalaisliiton paikallinen naisjaosto toimitti valtuustolle 1026 kuntalaisen allekirjoittaman vetoomuksen hanketta vastaan. Valtuusto äänesti anniskeluoikeuksien puolesta 16-3.
Matkailuhotelli sai korkeatasoisia vieraita alkukesästä 1966, kun Suomen tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin seurueineen vierailivat Kalajoella Pohjois-Suomen kierroksen päätteeksi. Kansainvälisiä lehtimiehiä oli tullut paikalle kolme linja-autollista. Päävieraat saapuivat vähän myöhemmin, he istuivat kuumissa autoissa paitahihasillaan.
Seurue siirtyi hotellilta Hiekkasärkkien rantasaunaan saunomaan ja uimaan. Suurlähettiläs Kovalevin mainitaan harjoitelleen uintiliikkeitä jo etukäteen. Seurueen käyttämät saunavihdat roikkuivat pitkään saunan eteisessä muistuttamassa arvovieraista. Illallinen syötiin hotellissa, isäntänä toimi Rautaruukki Oy:n hallintoneuvoston pj. Ahti Karjalainen, joka kohotti maljan Suomen ja Neuvostoliiton väliselle yhteistyölle.
Matkailuhotelli pääsi parrasvaloihin jälleen 1970 Veikko Huovisen Lampaansyöjät -romaanin myötä. Kirjan pohjalta filmattiin samanniminen elokuva vuonna 1972, jota kuvattiin myös Kalajoella. Elokuvan pääosissa olivat Leo Jokela ja Heikki Kinnunen.
Nykyinen Dyyni avasi ovensa huhtikuussa 2003 legendaarisen Musiikkiravintola Matkailijan tiloihin. Hiekkadyyni Oy:lla on Hiekkasärkillä muutakin monipuolista ravintola-, juhla- ja majoitustoimintaa.
Siikarysä
Vanhaa kalajokista ja plassilaista kalastajasukua oleva Esa Tanska siirsi Mehtäkylästä vanhan Nevanperän riihen Hiekkasärkille ja perusti siihen 1973 konstailemattoman kalaravintola Siikarysän.
Kalan ystäville on alusta saakka ollut tarjolla halstarilla hiillostettua siikaa voipaperilta nautittuna ja palan painikkeeksi olutta.
Matkailualue ympärillä muuttuu, mutta Siikarysän aito, rauhallinen tunnelma ja hyvä tuoksumaailma pysyvät.
Kylpylä SaniFani sijaitsee aivan Kalajoen Hiekkasärkkien matkailualueen sydämessä, Pohjanmaan aurinkorannikolla, vain vajaan kahden tunnin ajomatkan päässä Oulusta ja tunnin päässä Kokkolasta.
Rentoudu lempeissä löylyissä, kokeile ohjattuja vesiliikuntatunteja, ota testiin kylpylän lämpimät porealtaat tai treenaa uintia kuntouintialtaassa. Lapsille hauskaa tekemistä takaavat hurja vesiliukumäki sekä uimahyppylauta. Hulvattomat vesileikit ja polskiminen lasten kanssa tekevät kylpyläreissusta unohtumattoman!
Saman katon alta löydät myös hotellimajoitusta Santa's Resort & and Spa Hotel Sanista, herkullista ruokaa Ravintola Välkkeestä, uudistuneet hoito-, hemmottelu- ja kampaamopalvelut, keilahallin, pakohuonepelin sekä kuntokeskuksen. Vierestä löydät myös Kalajoen Hiekkasärkät!
Hotelli Sani
Merinäköala
Suomen kauneimmalle hiekkarannalle, ulkoilumahdollisuuksia vuoden
ympäri ja hemmottelua spa-osastolla – Kalajoen kylpylähotelli
kutsuu sinut rentoutumaan koko perheen voimin!
Santa’s Hotel Sani sijaitsee Kalajoen Hiekkasärkillä, ainutlaatuisen luonnon ja sporttisten aktiviteettien helmassa. Sieltä löydätkin kaiken, mitä tarvitset täydelliseen viihtymiseen. Rentoudu kylpylässä, nautiskele ravintolassa ja järjestä tärkeimmät kokoukset tai juhlat upeissa maisemissa!
Kalajoen hotellissa voit rentoutua jokaisen aistisi voimin – SaniFani-kylpylän monipuoliset altaat, lempeät poreet ja lämpimät saunat saavat sinut unohtamaan arjen kiireesi. Kylpylähotellin yhteydestä löydät rentouttavimmat spa-hoidot, hieronnat ja kauneuspalvelut, jotka kruunaavat hemmottelulomasi.
Kalajoen lomapäivät voit viettää nautiskellen siellä, minne fiilis sinut sillä kertaa kuljettaa. Olisiko kohteena vesielämyksiä koko perheen voimin, yhdessäoloa merimaisemien äärellä tai vauhdikas päivä luonnossa liikkuen? Mahdollisuudet ovat monet, ympäri vuoden – anna Kalajoen viedä sydämesi!
Suomen kesä ja tanssilava, sopiva pari. Ihmiset ovat aina halunneet tanssia, ja matkailun kehittyessä Hiekkasärkilläkin kaivattiin lisää tilaa tanssille.
Tanssipaikkojen puute korjaantui 1970-luvun alussa, kun nk. Järjestöyhdistys rakennutti Merisärkkien tanssipaviljongin. Se oli ajalleen tyypillinen, kesäkäyttöön tarkoitettu kevytrakenteinen, pyöreä rakennus.
Merisärkästä kehittyi viihdekeskus, joka veti ja vetää yhä tanssikansaa ja juhlijoita laajemminkin maakunnasta ja ympäri Suomen.
Matkailun ohjelmapalveluja suunnittelemaan perustettu Hiekkasärkät Oy vuokrasi Merisärkkäin tanssipaviljongin ja toteutti sinne viihdepuiston 1982.
Sen yhteyteen tuli kalajokisten voimin suunniteltu ja rakennettu Suomen pisin vesiliukurata, yhteensä 80 metriä. Rakennuksen sisällä oli sähköautorata ja ulkopuolella muita huvipuistolaitteita.
Kapearaitainen Rantajuna ryhtyi liikennöimään leirintäalueen ja viihdekeskuksen välillä 1984.
Merisärkkäin viihdepuiston viereen rakennettiin myös uusi kahvilarakennus.
Jukujukumaa, nykyinen JukuPark
Lomailevat perheet kaipaavat hauskuutta ja kuumat päivät virkistystä. Jo ennen nykyistä JukuParkia on dyynien rinteitä laskettu pitkää vesiliukumäkeä pitkin, ja lujaa.
Matkailun ohjelmapalveluja suunnittelemaan perustettu Hiekkasärkät Oy vuokrasi JukuParkin vieressä sijaitsevan Merisärkkäin tanssipaviljongin ja toteutti sinne viihdepuiston 1982.
Sen yhteyteen tuli kalajokisten voimin suunniteltu ja rakennettu silloin Suomen pisin vesiliukurata, yhteensä 80 metriä. Rakennuksen sisällä oli sähköautorata ja ulkopuolella muita huvipuistolaitteita.
Kapearaitainen Rantajuna ryhtyi liikennöimään leirintäalueen ja viihdekeskuksen välillä 1984.
Merisärkkäin viihdepuiston viereen rakennettiin myös uusi kahvilarakennus.
Merisärkän viihdepuiston korvasi uusi lapsille ja koko perheelle tarkoitettu huvipuisto JukuJukuMaa, joka valmistui 1986. Se saavutti suuren suosion jo heti ensimmäisenä kesänä.
Nykyisin puiston nimenä on JukuPark.
Lokkilinna
Merisärkän ja Rantakallan välille, kulkudyynin päälle on jo 1980-luvulla perustettu jäätelökioski ja näköalagrilli. Liike laajeni hotelli-ravintola Lokkilinnaksi 1991.
Avajaistilaisuudessa puhui Viron kauppaministeri Ants Laos ja musiikista vastasi kalajokisen Pekka Himangan yhtye. Ravintolassa oli kaksi ranskalaista huippukokkia, jotka olivat menestyneet kokkien maailmanmestaruuskilpailuissa ja tarjoilijoina neljä virolaista opiskelijaa.
Rakennusta on laajennettu myöhemmin. Lokkilinna on ollut alueen ensimmäisiä ohjelmapalvelujen tarjoajia ja kehittäjiä.
Olet nyt lähellä paikkaa, missä oli Kalajoen ja Hiekkasärkkien ensimmäinen uimahalli. Rantakalla on yksi matkailualueen vahvoista ja alkuperäisistä. Hengästyttävän hienon maiseman äärellä.
Hiekkasärkkien Tahkokorvain päähän valmistui Rantakallan matkailukeskus vuosina 1971-72.
Ensin valmistui motelli uimahalli-kahviloineen, vuoden päästä näköalapaikalle kulkudyynin päälle modernia 70-luvun arkkitehtuurityyliä edustava Hotelli Rantakalla.
Hotellin ravintolasalin ikkunoista näkyivät myös Tahkokorvain vanhat merenrantakämpät, joista muutama on edelleen jäljellä.
Hotellia kuvattiin ”kolmen kovan” yhteiseksi yritykseksi: perustajia olivat kalajokiset pankinjohtaja Aarne Isomäki, lääkintöneuvos Untamo Sorasto ja kunnan rakennusmestari Olavi Nikkarikoski.
Rantakallan läheisyyteen nousi keväällä 1972 Lomakylä Aurinkohiekat Oy.
Hotelli vuokrattiin 1978 Lomaliitolle ja 1984 sille siirtyi myös omistus. Nykyisin hotellin omistaa yksityinen taho. Vanha Hotelli Rantakalla ja sen ympäristö ovat uudistunut voimakkaasti viime vuosikymmenen aikana.
Samaan aikaan Rantakallan rakentumisen kanssa Hiekkasärkille rakennettiin yksityisten voimin dyynin päällä kulkeva Matkailutie. Se korvasi useat kauempana kulkevalta maantieltä erkanevat pistotiet.
Tien mutkaisuus johtui maapolitiikasta: tie tehtiin siihen, mistä maapohjaa saatiin hankittua. Vuonna 1971 valmistuneen tien otti myöhemmin hoitoonsa TVL. Tie oikaistiin myöhemmin dyynin päältä Rantakallan ja Merisärkän väliltä.
Lohilaakso
Entinen Ulkokallan majakanvartija Tapani Pirkola perusti Hiekkasärkkien pohjoislaidalle Tahkokorville, pienen lammen rannalle, kirjolohen kasvatus- ja ongintapaikka Lohilaaksoon vuonna 1978.
Kuten monet Hiekkasärkkien alkuperäisistä matkailurakennuksista, myös Lohilaakson päärakennus on siirretty ja koottu kierrätysrakennus, entinen riihi.
Nykyisin lohenonginnan lisäksi paikka toimii kalaravintolana.
Ravirata
Kalajoen Hiekkasärkkien ravirata perustettiin 1968 Kalajoen Hevosystäväinseuran toimesta. Seura on ylläpitänyt raviradan toimintaa siitä lähtien.
Kalajoella on mittavat hevosperinteet, onhan paikkakunnan suurmiehen Matti Salmen tallista ponnistanut mm. ihmeravuri BWT Magic, sekä huippusuomenhevoset Kihin-Muisto ja Kihin Hiski. Tuoreempiakin menestyjiä on.
Suosituksi perinteeksi ovat muodostuneet Kalajoen Juhannusravit.
Tapion Tupa
Historiaa henkivät hirsirakennukset, aito pohjalaistunnelma, lähiruoka, taidenäyttelyt ja perheyrityksen vahva visio. Ja paljon muuta on Tapion Tupa.
Tapion Tuvan perustivat kestikievariperinteen hengessä Allan ja Kaarina Seikkula valtatien varrelle vuonna 1979.
Perheyrityksen toiminta alkoi paikalle siirretyssä pohjalaistalossa, ja Tupa on vuosien saatossa saanut luontevia lisäosia ja kasvanut kokonaiseksi talonpoikaismiljööksi.
Päärakennus on Kokkolasta 1840-luvulta peräisin olevan kolmikerroksisen suolamakasiini, jonka kahdesta ylimmästä kerroksesta tehtiin vanhan maalaistalon tyyppinen kahvila. Ensimmäinen majoitustila rakennettiin päärakennuksen viereen, ja se sai nimekseen Wäentupa. Pihapiiriin alkoi ilmestyä aittamajoitusta ja 1983 alueelle tuotiin Alavieskasta tyylikäs pohjalaistalo, joka nimettiin Pytingiksi.
Nykyisin yritys muodostaa laajan lomakylätyyppisen keskuksen ravintoloineen, majoitustiloineen, vuokramökkeineen ja maauimaloineen.
Tapion Tupa tarjoaa myös taidetta eri muodoissaan näyttelyinä sisätiloissa ja mm. jää- ja lumiveistosten muodossa talvella.
Tapion Tuvalta lähtee maastopyöräily- ja patikointireittejä.
Mistä nimi tulee?
Paikkakuntalaiset löysivät 1960-luvun alussa metsästä Tapionpöytäkuusen, joka herätti ihmetystä. Kuusen ulkonäkö on erikoinen, koska sen oksat lähtevät samalta korkeudelta. Matala, mutta laajalle pitkine oksineen levittäytyvä kuusi toimi perimätiedon mukaan uhripuuna. Kuusi lienee peräisin 1900-luvun alusta. Kuusi kasvaa metsässä edelleen ja seisoo Tapion Tuvan läheisyydessä. Erikoisuutensa vuoksi kuusi on rauhoitettu. Tämän kuusen mukaan Tupa on saanut nimensä.
Keramiikkapaja, myymälä ja kahvila Seili
Keramiikka Iso-pahkala on vuonna 1972 perustettu korkeapolttoista kivitavara-keramiikkaa valmistava perheyritys Hiekkasärkkien läheisyydessä.
Keramiikkapajalla valmistetaan käyttökeramiikkaa, lahjaesineitä, liikelahjoja sekä uniikki- ja taide-esineitä.
Käytössä olevan saven raaka-aineet ovat puhtaita maaperän mineraaleja, joista kaoliini ja pallosavi tulevat Englannista ja kvartsi ja maasälpä Suomesta. Saven valmistamisessa pajalla käytetään omia reseptejä, ja lasitteet ovat pitkän kehitystyön tulosta.
Keramiikkapajan tilat jakautuvat kahteen erilliseen osaan: tuotanto/studiotiloihin sekä myyntinäyttelyrakennukseen.
Kalajoen Hiekkasärkillä on kiehtova ja monivaiheinen historia.
https://kalajoenhistoria.blogspot.com/2014/12/kalajoen-hiekkasarkilla-on-kiehtova-ja.html
Kalajoen matkailun historiaa osa 2
https://e-aho-kalajokiblog.blogspot.com/2023/05/kalajoen-hiekkasarkilla-on-kiehtova-ja_11.html
Raili Myllylän Kalajoki 500 -historialuento: Nälkävuosista ja kiertokoulusta peruskouluun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti