Lapin sota käytiin suomalaisten ja saksalaisten välillä vuosina 1944 - 1945. Lapin sodan aikana saksalaiset tuhosivat lapin infran ja suomalaisilla kesti vuosikymmeniä Lapin uudisrakentamisessa. 20. vuoristoarmeijalla oli sodan alussa Lapissa ja Pohjois-Norjassa yli 200 000 sotilasta, joiden siirtäminen Suomesta Norjaan kesti lähes kolme kuukautta. Sodan alussa sovittiin perääntymisestä rauhanomaisesti, mutta kun saksalaiset alkoivat tuhota infraa ja polttaa kaikki rakennukset maanteiden varsilla, se sai Suomalaiset käyttämään aseita. Lapin sota oli lappilaisille ja myös lähes kaikille suomalaisille katkeraa. Syksyllä 1944 Neuvostoliitto otti vennen Lapin sotaa väkisin Karjalan, Suomenlahden saaren sekä osia Kuusamo ja Sallan alueista. Lisäksi menetimme välirauhassa Petsamon alueen ja yhteyden Jäämerelle. Nämä yhdessä saivat Suomen polvilleen, mutta sisulla kansamme nousi ylös ja rakensimme Lapin ja koko Suomen uudelleen. Tässä videossa esittelen Lapin sotaa vanhojen valokuvien avulla, ne olen muuttanut värikuviksi kuvankäsittelyohjelmilla.

Lapin sota ?￰ﾟﾇﾮ | Pitkään vaiettu historia

https://www.youtube.com/watch?v=GHECOHu7T8k&t=75s

Lapin sodan tapahtumista puhuttiin Suomessa avoimesti vasta 1970-luvulla. Tähän oli syynä epäluuloinen Neuvostoliitto! Varsinainen Lapin sota käytiin 15.9.1944-27.4.1945. Tämä video kertoo Lapin sodan tapahtumat alkaen aina saksalaisten sotilaiden saapumisesta Lappiin ennen jatkosotaa! Alussa suomalaiset ja saksalaiset olivat aseveljiä keskenään, mutta Stalinin ja muiden liittoutuneiden painostuksesta Suomen piti katkaista välit saksalaisten kanssa! Vielä tämänkin jälkeen Suomi ja Saksa sopivat keskenään erikoisjärjestelyistä, jossa saksalaiset vetäytyisivät Suomesta ilman taisteluita! Kaikki kuitenkin muuttui saksalaisten tehtyä maihinnousun Suursaareen! Suomalaisten uhkarohkea maihinnousu saksalaisten selustaan Torniossa aloitti pitkän ja uuvuttavan takaa-ajon halki pohjoisen Suomen. Saksalaiset tuhosivat perääntyessään suuren osan tiestöstö. Lisäksi esimerkiksi Rovaniemi tuhoutui täysin! Lapin sota päättyi käsivarren asemasotaan. Tuolloin sekä suomalaiset, että saksalaiset asettuivat puolustusasemiin, eikä taisteluita enää käyty. Lopulta saksalaiset vetäytyivät Suomen alueelta 27.4.1945 Tämä video on luotettaviin lähteisiin perustuva dokumentti, eikä se sisällä väkivaltaista kuvitusta tai kuvailua. Se soveltuu mainiosta opetuskäyttöön! Itsenäisen

Suomen sodat -soittolista: • Itsenäisen Suomen sodat Timestampit:

0:00 Intro 1:21 Mitä saksalaiset tekivät Lapissa?

2:40 Suomalaiset kävivät kauppaa saksalaisten kanssa

3:39 Suomi soti Lapissa Stalinin käskystä

6:14 Syysmanööverit

7:56 Saksalaisten maihinnousu Suursaareen

10:50 Saksalaisten maihinnousuyritys Suursaaressa oli tuomittu epäonnistumaan

12:27 Liittoutuneiden valvontakomissio vaatii Suomelta toimia 13:51 Ensimmäiset Lapin sodan laukaukset

15:56 Uhkarohkea maihinnousu Torniossa

19:19 Kohti Rovaniemeä

20:20 Täysin tuhoutunut Rovaniemi

22:09 Neuvostoliitto ajoi saksalaiset pois Petsamosta

23:30 Käsivarren asemasota

26:10 Tapahtumat lapissa salattiin pitkään Yhteistyökumppani: Northcrypto (Sis. Affliate-linkin)

Aseveljistä vihollisiksi - Lapin sota pähkinänkuoressa

https://www.youtube.com/watch?v=49XcKoWCaUA&t=114s

Lapin sota syistä seurauksiin. Miksi Lapin sota käytiin? Mitä seurauksia sodalla oli? Miksi sota vaikuttaa vieläkin pohjoisessa?

Mitä tiedät Lapin sodasta?

https://www.youtube.com/watch?v=KDwGg7MUcaA

Talvisota

https://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisota

Jatkosota

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosota

Lapin sota

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lapin_sota

ITÄ LAPIN TALVISOTA - EASTERN Lapland Winter War

https://www.youtube.com/watch?v=Qq4QRiGOEq0&t=178s

In Eastern Lapland, the enemy could be stopped in Pelkosenniemi, Kemijärvi's Joutsijärvi and Mäntyvaara. Take a journey with the defenders of Finnish independence and evacuees. Discover the battles and reminiscences of those days. Itä-Lapin alueella vihollinen kyettiin pysäyttämään Pelkosenniemellä sekä Kemijärven Joutsijärvellä ja Mäntyvaarassa. Kulje matka Suomen itsenäisyyden puolustajien ja evakoiden mukana.Tutustu käytyihin taisteluihin ja ihmisten muisteluksiin noilta ajoilta.

Lapin sota - sota kahden aiemman varjossa

https://www.youtube.com/watch?v=8WlI9Yx706I

Lapin sodan yleisesittely, syiden ja seurauksien arviointia. Miksi Neuvostoliitto ei valloittanut Suomea kesällä 1944? • Miksi Neuvostoliitto ei valloittanut Suome... Kuinka Suomi sai koottua niin suuren armeijan jatkosotaan? • Kuinka Suomi sai koottua niin suuren armei... Kuinka kesän 1944 hyökkäys saattoi yllättää Suomen? • Kannaksen tulihelvetti 2#- kuinka venäläis... Neuvostoliiton tavoitteet Karjalan kannaksen suurhyökkäyksessä • Kannaksen tulihelvetti-Neuvostoliiton tavo... Kuinka venäläiset sotivat niin huonosti? • Talvisota: miksi venäläiset sotivat niin h... Kuinka Saksa pelasti Suomen kahdesti jatkosodan aikana • Kuinka Natsi-Saksa pelasti Suomen - ensin ... Miksi Suomea ei liitetty Neuvostoliittoon? • Miksi Suomea ei liitetty Neuvostoliittoon? Perikatoa kohti - miksi Saksa ei luovuttanut? Miksi se taisteli loppuun saakka 2. maailmansodassa? • Perikatoa kohti - miksi Saksa ei luovuttan...

Taistelu Rovaniemestä - Lapin sota

https://www.youtube.com/watch?v=lVnWQrWeSQs&t=99s

Videossa lyhyt kertomus Rovaniemen taisteluista Lapinsodassa Saksalaisia vastaan

Jatkosodan jälkeinen Kuusamon venäläismiehitys (1944)

https://www.youtube.com/watch?v=hN6NWtVR39E&t=56s

Suomen ja Neuvostoliiton solmittua aselepo neuvoteltiin Välirauhansopimus. Välittömästi sopimuksen asuttua voimaan Neuvostoliiton joukot vyöryivät Suomen rajan yli kohti Kuusamon ja Suomussalmen kyliä. Se johti syyskuun 1944 lopulla alkaneeseen Itä-Suomen osittaiseen venäläismiehitykseen. Tämä oli vastoin tehtyä rauhansopimusta. Mitä Stalin tällä tavoitteli ja koska joukot lopulta poistuivat Suomen valtakunnan alueelta? Tässä jaksossa puhumme Kuusamon ja Suomussalmen unohtuneesta miehityksestä. ► TILAA KANAVA: / @theytalksuomi Lukusuositus & lähteet: ► Kuusamo 23.9-18.11.1944 – Venäläisten miehitys https://www.tarinoitasotavuosilta.fi/... ► Neuvostoliiton miehitys Suomussalmen ja Kuusamon alueilla https://suomi-1944.weebly.com/neuvost...

Talvisota Sallassa ja Petsamossa

https://www.youtube.com/watch?v=hjuVH_MmLxI

Tällä kertaa tutustumme Sallan ja Petsamon Talvisodan taisteluihin. Marraskuun viimeisenä päivänä 1939 kolme Neuvostodivisioonaa hyökkäsi Lapin ja Petsamon alueille. Hyökkääjiä vastassa oli kourallinen rajavartiosotilaita ja muutama erillinen suomalaispataljoona. Talvisodassa Pohjois-Suomen ryhmää komensi kenraalimajuri Wiljo Einari Tuompo. Sodan alussa tähän ryhmään kuuluivat Lapin lisäksi Kuhmo, Suomussalmi, Kuusamo ja Petsamo. Joulukuussa 1939 Lapin ryhmä erotettiin omaksi taisteluosastoksi Pohjois-Suomen ryhmästä. Sen komentajaksi määrättiin kenraalimajuri Kurt Martti Wallenius. Hänen tilalleen tuli helmikuussa 1940 Pohjassa syntynyt ja Ruotsin armeijassa palvellut kenraaliluutnantti Ernst Linder. Hän toimi komentajana Talvisodan aikana noin 2500 ruotsalaiselle ja norjalaiselle vapaaehtoiselle. Lapin ryhmän komentajana oli ensin everstiluutnantti Oiva Willamo, mutta joulukuussa 1939 hän siirtyi kenraalimajuri Walleniuksen alaisuuteen. Kuusamoa puolusti Erillinen pataljoona 16, Sallaa erillinen pataljoona 17 ja Petsamoa Petsamon Harjoituskeskus. Lisäksi Petsamossa oli yksi Rajavartiokomppania. Talvisodan syttymisen jälkeen Lapin Ryhmää vahvistettiin Erillisten pataljoonien 25 ja 26 sekä Jalkaväkirykmentti 40 pataljoonilla. Petsamon suomalaispataljoonan nimi muuttui joulukuussa 1939 osasto Pennaseksi. Sallan puolustajista muodostettiin osasto Roininen ja Savukosken puolustajista osasto Suoranta. Videon valokuvat olen muuttanut kuvankäsittelyohjelmilla värikuviksi.

Mikkelin pommitus Loppiaisaattona 5.1.1940

https://www.youtube.com/watch?v=Ruy9PyEEGOA

Eero Kylliäinen ( s. 1931 ) kertoo Loppiaisaaton 5.1.1940 pommituksesta. Viiden laivueen voimin suoritettu pommitus yllätti mikkeliläiset täysin. Kuvaus Kari Nuolinko ja Hamid Al-Sammarraee. Mikkelin Elokuvaajat ry 2021.

Mikkelin pommitus Loppiaisaattona 5.1.1940

https://www.youtube.com/watch?v=59oyOMp1Iuk

Mikkelin loppiaisaaton pommitus 5.1.1940

https://www.youtube.com/watch?v=VOhEMp9pesI

Tie Jatkosotaan (Välirauhan aika)

https://www.youtube.com/watch?v=RepKWgHuk4E&t=158s

Talvisota päättyi Suomen rintamatilanteen kannalta viime hetkellä. 105 päivää urheasti taistellut maamme menetti Moskovassa sanellun rauhansopimuksen seurauksena kahdeksan prosenttia pinta-alastaa, 400 000 ihmistä joutui lähtemään evakkoon ja 25 904 suomalaista sotilasta ja 957 siviiliä olivat menettäneet henkensä. Rauhan tultua alkoi Neuvostoliiton jatkuva painostus. Saksa ja Neuvostoliitto miehittivät Euroopan maita ajaen maamme kauppayhteydet tukalaan tilaan. Kansamme hyvinvointi ja itsenäisyys olivat jatkuvasti uhattuna vuosien 1940 ja 1941 aikana. Tätä aikaa kutsutaan Välirauhan ajaksi. Miten Suomi ajautui tuon rauhan aikana uuteen konfliktiin Neuvostoliiton kanssa, siis Jatkosotaan ja miten Talvisodassa nihkeästi meihin suhtautunut Saksa olikin sotimassa samaa vihollista vastaan?

Silminnäkijä: Itsenäisyyden sinetti

https://www.youtube.com/watch?v=l_n8WSPmZzk&t=152s

Tornion Maihinnousu - Lapin sota

https://www.youtube.com/watch?v=HNP9-IiXoxk

Taistelu Torniosta - Lapin sota

https://www.youtube.com/watch?v=4OjHuGeZ8tw

Lapin sodasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 80 vuotta, ja sen johdosta järjestämme yhteistyössä Seinäjoen kaupungin kirjaston kanssa kolmen luennon sarjan, jossa käsitellään sodan keskeisiä tapahtumia ja niiden vaikutuksia. Luentosarja tarjoaa mahdollisuuden syventyä Lapin sodan eri vaiheisiin ja ymmärtää sen merkitystä Suomen historiassa. Ensimmäinen luento pidettiin 29. maaliskuuta 2025 klo 12.00 – ja sen aiheena oli “Lapin sota – miksi se syntyi ja syysmanööveri 1944”. Luennoitsijana toimi yhdistyksen puheenjohtaja Veli Suvanto, joka kävi läpi sodan syntyyn johtaneet tekijät ja tarkasteli syysmanööverin tapahtumia.

Suomen panssarivaunut rintamalla

https://www.youtube.com/watch?v=AwM1IAG0xZI

Lapin sota – miksi se syntyi ja syysmanööveri 1944

https://www.youtube.com/watch?v=Ox_iBs-k8Cg&t=4s

Lapin evakuointi ja sodan tuhot sekä tärkeimmät taistelupaikat

https://www.youtube.com/watch?v=VAjEBm7DYpQ

Yhdistyksemme ja Seinäjoen kaupunginkirjasto järjestivät keväällä 2025 kolmiosaisen luentosarjan Lapin sodasta. Tämä tallenne on sarjan kolmas ja samalla viimeinen osa, jossa yhdistyksemme puheenjohtaja Veli Suvanto pitää luennon aiheesta "Lapin evakuointi ja sodan tuhot sekä tärkeimmät taistelupaikat".

Viisi tarinaa vuosilta 1939-1945, osa 2. Ahti Okkonen - Lapin sodan veteraani

https://www.youtube.com/watch?v=85leAQxv8F4

Lapin sota, Tornion maihinnousu, talvisota, Nurmes. Tänä syksynä tulee kuluneeksi 80 vuotta Talvisodan alkamisesta ja 75 vuotta Jatkosodan päättymisestä ja Lapin sodan alkamisesta. Nurmeksen kaupunki ja Sotien 1939-1945 Nurmeksen perinnetoimikunta haluaa kunnioittaa nurmeslaisten ponnisteluja Suomen itsenäisyyden puolesta julkaisemalla syksyn kuluessa viisi dokumentaarista videoelokuvaa kaupungin youtube-kanavalla.

Iisalmi liekeissä - Suomen pahiten pommitettu kaupunki talvisodassa

https://www.youtube.com/watch?v=x9dHlqCX_Lg&t=43s

Iisalmi joutui Talvisodan viimeisinä viikkoina raskaiden pommitusten kohteeksi. Kaupunkia pommitettiin useasti. Pääkohteena olivat rautatieasema, ratapiha ja rautatiesilta eli sotilaskohteet, mutta kuten sodissa tyypillisesti - raskaimman hinnan maksoivat siviilit. Kajaanin ja Kuhmon pommitukset • Kajaanin ja Kuhmon pommitukset talvisodass... Miksi venäläiset sotivat niin huonosti • Talvisota: miksi venäläiset sotivat niin h... Talvisodan ihme • Talvisodan ihme: näin Suomi selviytyi ja s... Neuvostoliiton tavoitteet ja suunnitelmat sodan alkaessa: • Talvisodan alku - Neuvostoliiton tavoittee... Maailman reaktiot sodan alkamiseen • Talvisodan alku – tyrmistystä, suuttumusta... Soittolista: Talvisodasta 85-vuotta (n. 50 videota talvisodasta kronologisessa järjestyksessä) • Talvisodasta 85 vuotta

Verisin pommitus Suomessa - Elisenvaaran tuho

https://www.youtube.com/watch?v=inT-SCk6tHo&t=243s

20.6.1944 oli rankka päivä Suomelle monessa mielessä. Elisenvaaran rautatieasemalla koettiin kauheksia siviilien keskuudessa ja tämän lisäksi Viipuri vallattiin takaisin. Tällä videolla perehdytään Elisenvaaran tapahtumiin, kun Neuvostoliitto pommitti Elisenvaaran rautatieasemaa.

Elisenvaaran pommitus 20.6.1944

https://www.youtube.com/watch?v=Tp4q7RY61tI

Video on nauhoitettu toukokuussa 2025. Elisenvaara kuului Kurkijoen kuntaan, se sijaitsi 15 km Kurkijoelta luoteeseen. Talvisodan alla Elisenvaarassa asui noin 2000 asukasta, siellä oli 200 asuinta-loa, neljään suuntaan haarautunut rautatieverkosto, maanviljelysopisto, Karjanhoitokoulu, sekä kymmeniä palveluliikkeitä. Talvisodan aikana Elisenvaaran suuri rautatieasema ja kymmeniä asuin- ja liiketaloja tuhoutui Neuvostoliiton pommituksissa. Talvisodan rauhassa Elisenvaara jäi uuden rajan taakse Neuvostoliittoon. Jatkosodan alussa elokuussa 1941 Elisenvaara vapautettiin ja kylään rakennettiin sodan aikana kymmeniä uudistaloja ja entisiä rakennuksia korjattiin. Kesäkuussa 1944 alkaneen Neuvostoliiton suurhyökkäyksen jälkeen Elisenvaaran aseman kautta kuljetettiin tuhansia siviilejä ja sotilaita, sen vuoksi junaliikenne oli vilkasta. Kesäkuun 20. päivänä Neuvostoliiton 13. Ilma-armeijan syöksypommittajat ja hävittäjät hyökkäsivät Elisenvaaran aseman seudulle ja sen seurauksena kuoli arviolta 150–200 suomalaista, pääosan ollessa Kannakselta pakenevia siviilejä. Iskussa kaatuneista useita kymmeniä jäi tunnistamattomaksi ja heidät haudattiin tuntemattomina Kurkijoelle. Edellisenä päivänä alkanut Simolan pommitus tappoi toista sataa siviiliä, Neuvostoliitto kohteli siviilejä tuolloin samalla tavalla kuin nykyään Ukrainassa. Videon valokuvat olen värittänyt kuvankäsittelyohjelmilla värikuviksi.

Elisenvaaran pommitus 20.6.1944 - Suomen historian pahin siviileihin kohdistunut pommitus

https://www.youtube.com/watch?v=FcsOo5IVoZA&t=80s

Kahdeksankymmentä vuotta sitten Suomea kohtasi kaksi tragediaa: Viipuri menetettiin ja toisaalla Karjalassa venäläiset pommikoneet iskivät siviilejä täynnä olleelle Elisenvaaran rautatieasemalle. Suomen historian pahimmassa siviileihin kohdistuneessa pommituksessa sai surmansa ainakin noin 150 ihmistä. Miksi venäläiset iskivät alueelle? Oliko kyseessä sotarikos?

Helsingin ilmatorjuntavoitto

https://www.youtube.com/watch?v=peNbnI_iyKI&t=162s

Helsingin suurpommitukset helmikuussa 1944

https://www.youtube.com/watch?v=w1fQ8d4jAI8

Välirauhan rajaloukkaukset

https://www.youtube.com/watch?v=aSzRhSH8oqo&t=49s

Talvisota päättyi 13.3.1940 pakkorauhaan. Suomalaisten oli siirryttävä uudelle sovitulle rajalle kahden viikon aikana. Rajaa päästiin merkitsemään ja raivaamaan vasta kesällä 1940 ja sitä ennen useita suomalaisia tapettiin tai kaapattiin Neuvostoliittoon.

Pervitin ja Koivunen

https://www.youtube.com/watch?v=tL1neGju7UU&t=14s

Katkelma Koivusen viimeisestä partioreissusta

Mannerheim ristin ritari Viljo Suokas

https://www.youtube.com/watch?v=wLzm_8MS9PQ

Tällä kertaa tutustumme Mannerheim-ristin ritari vänrikki Viljo Suokkaan tarinaan. Viljo Suokas syntyi Harlussa 4. toukokuuta 1920 Juho ja Anna Suokkaan perheeseen. Perheen isä Juho työskenteli Harlussa ja Hämekoskella rautatietyöläisenä, perhe muutti Suojärvelle Viljon ollessa vielä pieni lapsi. Talvisodassa Viljo taisteli JR 34 ja Sissiosasto 12 joukoissa. Jatkosodan syttyessä vääpeli Viljo Suokas liittyi majuri Into Kuismasen kaukopartioon. Videossa kerron Viljo Suokkaan tekemistä kaukopartiomatkoista ja hänen viimeiseksi jääneestä partiomatkasta Segeen lentokentälle, jossa Viljo haavoittui vakavasti. Viljo menehtyi paluumatkalla Segeen ja Urosjärvien välisellä erämaa-alueella ja partiotoverit joutuivat jättämään pidetyn johtajan erämaalammen rannalle. Viljon kuolinpaikkaa on etsitty, mutta sitä ei etsinnöistä huolimatta ole löydetty. Videon valokuvat olen muuttanut värikuviksi kuvankäsittelyohjelmilla ja tekstit pääosin nettiselaimien sisällöistä.

Mannerheim-ristin ritari Einar Vihma

https://www.youtube.com/watch?v=R8NZrgv-vgs

Einar Vihma syntyi Kuopiossa 19. syyskuuta 1896. Hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 12. lokakuuta 1941 numerolla 22. Vihma ylennettiin kenraalimajuriksi 18. joulukuuta 1941. Vihman 6. divisioona siirtyi Karjalan kannakselle kesällä 1944. Kannaksella suomalaisjoukot perääntyivät sekasortoisesti kohti Viipuria. Satoja suomalaisia pakeni rintamalinjojen taakse myös Ihantalan ja Talin taisteluissa. Einar Vihman rykmentissä upseerit koettivat pysäyttää pakenevia joukkoja Pyöräkankaalla. Muutamia pakokauhuisia sotilaita sai tuolloin surmansa. Ampumistapauksia käsiteltiin myöhemmin oikeudessa. Vihma kaatui 5. elokuuta 1944 Ihantalassa. Hänet on haudattu Kuopion Sankaripuistoon. -Videoiden julkaiseminen jää hetkeksi tauolle

Mannerheim ristin ritari Erkki Raappana

https://www.youtube.com/watch?v=tI8RkveDi-g

Tällä videolla tutustumme eversti/kenraalimajuri Erkki Johannes Raappanan historiaan, hänen elämäänsä eri vuosikymmenten aikana. Pääosa tästä sisällöstä on otettu Wikipediasta, vanhoista sanomalehdistä sekä eri vuosikymmenten lehtiartikkeleista. Erkki Raappana siirtyi nuoruudessa monien suomalaisten miesten kanssa vuosina 1915-1916 Saksan Lockstedter Lager- nimiseen varuskuntaan. Siellä hänet koulutettiin ratsujääkäriksi Preussin kuninkaallisessa Jääkäripataljoona 27:ssa. Suomalaisesta vapaaehtoisjoukosta käytettiin nimeä Aus-bildungstruppe Lockstedt eli Lockstedtin koulutusjoukko. Samaan koulutukseen osallistui kymmeniä miehiä eri puolilta Suomea, heistä useista tuli jatkosodan aikaisia kenraaleita. Kesällä 1916 hänen osas-tonsa taisteli Venäjää vastaan Missejoella, Riianlahdella ja joulukuussa Aa-joella. Raappana palasi sisällissodan puhkeamisen jälkeen takaisin Suomeen ja osallistui Karjalan Kannaksen taisteluihin valkoisten puolella. Marsalkka Mannerheim oli Jääkäreitä vastassa Vaasassa, näiden palatessa tammi- helmikuun vaihteessa 1918 Suomeen. Ohessa lyhennelmä Mannerheimin puheesta; Minä tervehdin teitä jääkärit tervetul-leiksi isänmaahan. Aikana, jolloin isänmaan kohtalo näytti mitä syn-kimmältä, uskoitte te nuoret sen tulevaisuuteen. Te uhrasitte kotinne, onnenne, kaikki, voidaksenne rakentaa onnettomalle maallemme suu-ren ja onnellisen tulevaisuuden. Ja teidän johtotähtenne ei ole johta-nut teitä harhaan. Isänmaa tervehtii teissä parhaimpia poikiansa; Suomen nuori nouseva armeija näkee teissä sen opettajat ja tulevat johtajat. Nyt teitä odottaa suuri mutta kunniakas työ, yli koko Suomen luoda armeija, joka voi vapauttaa Suomen ja tehdä maastamme suuren mahtavan kansan. Olkaat tervetulleet joukkoomme. Eläköön jääkärit! Vapaussodan jälkeen Erkki Raappana siirtyi monien vaiheiden jälkeen Pohjois-Karjalan rajavartioston komentajaksi ja talvisodassa Pohjois-Karjalan ryhmän komentajaksi. Jatkosodan aikana hän toimi 14. divi-sionan komentajana ja häntä kutsuttiin myöhemmin korpikenraaliksi. Erkki Raappana nimettiin kolmantena sotilaana Mannerheim-ristin rita-riksi heti Ruben Laguksen ja Paavo Talvelan jälkeen. Pohjois-Karjalaa vuosia palvellut ja pidetty komentaja ylennettiin kenraalimajuriksi vuoden 1941 lopussa. Heinäkuun alussa 1941 Raappanan 14. divisioona taisteli Lieksa – Rukajärvi suunnalla. Aiemmilla videoilla olen julkaissut Rukajärven alueen kenttävartioiden ja kaukopartioiden kerto-muksia jatkosodan ajalta. Erkki Raappana täytti 50-vuotta 2.6.1943. Tämän videon tavoitteena on tuoda esille Raappanan 14. divisioonan sotilaiden vahva sitoutuminen ja osaaminen jatkosodan taisteluissa vuosina 1941-1944. Samalla haluan kertoa nuoremmille sukupolville Erkki Raappanasta sotilaana ja upseerina. Erkki Raappana joutui sodan jälkeen Valpon sekä asekätkennästä syytettyjen joukkoon muiden suomalaisten upseerien kera. Tänään tiedämme, että osa suomalaisis-ta poliitikoista mielisteli venäläisiä ja näin monet suomalaisupseerit joutuivat syytettyjen penkille ilman varsinaista syytä. Videon valoku-vat olen muuttanut kuvankäsittelyjen avulla värikuviksi.

Kuhmon Talvisodan taistelut

https://www.youtube.com/watch?v=mUKs_v0SJ0E

Talvisodassa puna-armeijan 54. Vuoristodivisioona ja JR 529 hyökkäsivät Repolan suunnalta Kuhmoon. Puna-armeijan tavoitteena oli vallata Kuhmo, jota kutsuttiin aiemmin Kuhmonniemeksi. Kuhmon valtauksen jälkeen puna-armeijalla oli tarkoitus edetä Sotkamon ja Kajaanin kautta Ouluun. Hyökkäys rajalta jatkui kahtena kiilana Saunajärvelle ja Kiekinkosken kautta Vääräjoelle. Erillisen pataljoona 14 vähälukuiset komppaniat pysäyttivät hyökkäyksen ennen Kuhmoa ja lisävahvistuksien saapumisen jälkeen venäläiset osastot saatiin motitettuina perääntymään lähelle nykyistä valtakunnanrajaa. Helmikuussa suomalaisosastot saivat tuhottua mm. Dolinin hiihtoprikaatin Kesselissä ja Vetkassa. Vihollisen tappiot Kuhmon rintamalla olivat noin 15 000 miestä kaatuneena ja saman verran haavoittuneena. Suomalaisten tappiot olivat eri tilastojen mukaan 1 300 -1 600 kaatunutta. Kuhmon taistelut yltävät yhdeksi talvisodan merkittävistä rintamalinjoista. Videon valokuvat on käsitelty kuvankäsittelyohjelmilla.

Rovaniemi rakentaa - Lyhytelokuva vuodelta 1945 Rovaniemen jälleenrakentamisesta

https://www.youtube.com/watch?v=IVUOiBMbRts&t=83s

Lappi rakentaa - Lyhytelokuva vuodelta 1946 Lapin jälleenrakentamisesta

https://www.youtube.com/watch?v=FNM06PdeK2o&t=11s

Kaksinkertainen Marskin ritari - Martti Aho

https://www.youtube.com/watch?v=SHTQ80IEUJU

Upseerina Suomessa ja Ruotsissa - Ernst Linder

https://www.youtube.com/watch?v=ymbOzO1DFLA

SUOMEN SALAISIN SOTILASOPERAATIO

https://www.youtube.com/watch?v=dkYdVpWaAxo&t=170s

Syksyllä 1944 Suomi oli veitsenterällä. Jatkosota oli juuri päättynyt, ja välirauhansopimus Neuvostoliiton ja Britannian kanssa oli allekirjoitettu. Vaikka Suomi säilytti itsenäisyytensä, sen asema oli epävarma. Neuvostoliiton valvontakomissio oli tulossa Helsinkiin valvomaan sopimuksen ehtojen toteutumista, ja tilanne herätti suurta huolta erityisesti tiedustelupiireissä. Pelkona oli, että Neuvostoliitto saisi käsiinsä salaisia asiakirjoja, jotka paljastaisivat Suomen ja Saksan välisen sotilaallisen yhteistyön tai tiedusteluagenttien henkilöllisyyksiä. Suomi oli kehittänyt sodan aikana poikkeuksellisen tehokkaan radiotiedustelujärjestelmän, jonka avulla pystyttiin seuraamaan Neuvostoliiton viestiliikennettä ja jopa ennakoimaan hyökkäyksiä. Tiedustelu oli ratkaisevassa roolissa esimerkiksi Tali-Ihantalan torjuntataisteluissa. Radiotiedustelu oli kerännyt mittavan tietopankin, joka sisälsi murrettuja koodeja, vihollisjoukkojen sijainteja ja strategisia suunnitelmia. Tällaisen materiaalin päätyminen Neuvostoliiton käsiin olisi ollut Suomelle kohtalokasta. Ratkaisuksi kehitettiin salainen operaatio Stella Polaris, jonka tarkoituksena oli siirtää tiedustelumateriaali ja asiantuntijat turvaan Ruotsiin. Operaation taustalla toimivat erityisesti tiedustelu-upseerit Aladár Paasonen ja Reino Hallamaa. Paasonen oli kokenut ja kansainvälisesti verkostoitunut tiedustelupäällikkö, kun taas Hallamaa oli radiotiedustelun kehityksen keskeinen arkkitehti. Ruotsin puolustusvoimat oli tietoinen suunnitelmasta ja tarjosi sille hiljaisen tukensa. Syyskuussa 1944 käynnistettiin salainen evakuointi, jossa satoja asiantuntijoita ja satoja laatikoita tiedustelumateriaalia kuljetettiin kalastusaluksilla Ruotsiin. Operaatio toteutettiin mahdollisimman huomaamattomasti Närpiöstä ja Uudestakaupungista käsin. Kun suomalaiset saapuivat Ruotsiin, operaation laajuus yllätti ruotsalaiset viranomaiset, ja se aiheutti hetkellisen kriisin. Lopulta materiaali ja henkilöstö sijoitettiin eri paikkoihin ja osa asiantuntijoista jäi Ruotsin puolustusvoimien palvelukseen. Suomalaiset tarjosivat tiedustelumateriaalia myös Yhdysvalloille ja erityisesti OSS (Office of Strategic Services) oli kiinnostunut aineistosta. Tilanne aiheutti Ruotsille poliittisia paineita, sillä se halusi säilyttää puolueettomuutensa, mutta ei myöskään halunnut päästää materiaalia Neuvostoliiton käsiin. Stella Polaris sai näin kansainvälisen ulottuvuuden, ja Suomesta evakuoitu tieto vaikutti lopulta laajasti länsimaiden tiedustelutoimintaan koko kylmän sodan ajan. Operaation seuraukset näkyivät myös henkilökohtaisella tasolla. Monet operaatioon osallistuneet joutuivat Suomessa erityistarkkailuun ja heidän uransa tyssäsivät. Osa jäi Ruotsiin, missä he jatkoivat työtään tiedustelun parissa. Stella Polariksen perintö jäi elämään. Osa tiedoista päätyi jopa CIA:n arkistoihin, mutta osa tuhottiin myöhemmin Ruotsissa, mikä jätti aukkoja historian ymmärrykseen. Vaikka operaatio oli äärimmäisen salainen, sen vaikutus ulottui laajalle. Se oli esimerkki siitä, miten pieni maa voi vaikuttaa suurvaltapolitiikkaan tiedon avulla. Muistoksi operaatiosta on pystytetty muistomerkki Närpiöön – sinne, mistä tämä salainen ja historiallisen merkittävä matka alkoi. Tämä video ei sisällä väkivaltaista kuvitusta tai kuvailua. Se sopii hyvin käytettäväksi esimerkiksi oppitunneilla!

Sodan jälkeinen aika, asekätkentä, sotakorvaukset ja jälleenrakennus Suomessa

https://www.youtube.com/watch?v=zocKWSpHnvU&t=301s

Jatkosodan lopussa Suomi taisteli Lapissa saksalaisia vastaan, samalla alkoivat valvontakomission ja Valpon sotasyyllisyysoikeudenkäynnit valtion johtajia ja armeijan upseereita vastaan. Asekätkennän paljastuttua Valpo etsi syyllisiä aikoen jakaa kansan kahteen leiriin. Vaaran vuosien aikaan maksoimme sotakorvauksia Neuvostoliittoon, vaikka talvisotaan syyllisenä sen olisi kuulunut maksaa korvauksia Suomelle. Jälleenrakennuskausi alkoi heti jatkosodan päätyttyä ja se jatkui 1960-luvun alkuun saakka. Sota-ajan jälkeen syntyneenä muistan hyvin arkisen elämän haasteet Neuvostoliiton pelossa ja jatkuvassa köyhyydessä.

SOTALAPSET - lyhytdokumentti

https://www.youtube.com/watch?v=5cNVWEvczvw

SOTALAPSET

https://www.youtube.com/watch?v=wo7ylu-oK-g

Suomen kansallismuseon kokoelmat: Evakkolasten tavaroita

https://www.youtube.com/watch?v=C85h4X5yr0k

Valde Sorsa - Ylivertainen ryhmänjohtaja

https://www.youtube.com/watch?v=wuYRhrBCfuU&t=5s

Sotakirurgi Simo Brofeldt - Sankari ilman asetta

https://www.youtube.com/watch?v=OAoC-bwgxfI

Sodan murtama mieli - Verner Viiklan traaginen loppu

https://www.youtube.com/watch?v=wOyd_7bmIh0

Seitsemän veljestä lähti sotaan - Yksi säilyi ehjänä

https://www.youtube.com/watch?v=pQbm0RFlqCk

Ilmari Juutilainen - Suomen Hävittäjä-ässä

https://www.youtube.com/watch?v=9tJIxQPXpXA

Talvisodan legendaarinen hävittäjä-ässä - Jorma Sarvanto

https://www.youtube.com/watch?v=uvH2BnJLpRk&t=109s

Talvisota - 105 kunnianpäivää väreissä

https://www.youtube.com/watch?v=ZpCvWxk7kPY&t=12s

Talvisodan syttyminen Kuhmossa osa 1

https://www.youtube.com/watch?v=aRYtLV84Ass

Talvisodan syttyminen Kuhmossa osa 2

https://www.youtube.com/watch?v=M6iPJkWwOwk

Talvisodan syttyminen Kuhmossa osa 3

https://www.youtube.com/watch?v=oQGBqxtVxnw

FIN MIX - Sotasankari Eversti Valo Nihtilä

https://www.youtube.com/watch?v=Nq8Q9dSlRqc&t=18s

Sortavalan valtaaja - Antero Svensson

https://www.youtube.com/watch?v=bsb6cm9vLbA

Kirjailija, heimosoturi, seuramies - Ilmari Kianto

https://www.youtube.com/watch?v=ZuAu0BKpmyg

Karjalan evakuointi sota-aikana

https://www.youtube.com/watch?v=Q-CBru3VQ_w&t=136s

Siirtoväen asuttaminen hankalaa

https://www.youtube.com/watch?v=tfye763eGBE

Siirtoväki raivaa ja rakentaa (osa 2)

https://www.youtube.com/watch?v=v7l_zugA5zg&t=154s

Uusi elämä alkaa

https://www.youtube.com/watch?v=ia_sTrTTp6g

Siirtoväki

https://fi.wikipedia.org/wiki/Siirtov%C3%A4ki

Sotalapset

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sotalapset

Pika-asutuslaki

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pika-asutuslaki

Tyyppitalo

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tyyppitalo

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön rakennusasian osasto

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kulkulaitosten_ja_yleisten_t%C3%B6iden_ministeri%C3%B6n_rakennusasian_osasto

Maanhankintalaki

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maanhankintalaki

Veikko Vennamo

https://fi.wikipedia.org/wiki/Veikko_Vennamo

“Karjalan evakot: Muutto ja sopeutuminen sodan varjossa”

https://suomenkenttalehti.fi/karjalan-evakot-muutto-ja-sopeutuminen-sodan-varjossa/

Arkistojen portti

https://portti.kansallisarkisto.fi/fi/aineisto-oppaat/luovutettu-karjala

Sotatalous Suomessa toisen maailmansodan aikana

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sotatalous_Suomessa_toisen_maailmansodan_aikana

Inkeriläiset

https://fi.wikipedia.org/wiki/Inkeril%C3%A4iset

Inkeriläisten siirrot Suomeen

https://tietava.finlit.fi/inkerilaiset/1000-vuotta-inkerin-historiaa/inkerilaisten-siirrot-suomeen/

Venäläisiä Suomessa, suomalaisia Venäjällä – inkeriläiset haluaisivat tulla tunnustetuksi osaksi Suomen historiaa

https://yle.fi/a/3-11002087

Inkeriläiset

https://sodanmuisti.fi/2024/05/21/inkerilaiset/

Inkeriläisten arki Suomessa 1943–1945

https://oulurepo.oulu.fi/bitstream/handle/10024/50743/nbnfioulu-202406184707.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Erkki ja Aarne Saaren muotokuvat ja historia

Erkki ja Aarne Saaren muotokuvat on maalannut taiteilija Rositsa Tancheva. Maalauksen koko 50x70 cm.

”Kesäkuun 9. päivänä 1944 alkoi kannaksella venäläisten suurhyökkäys. 23.6. jätettiin asemat Syvärin jokivarressa, vain muutama mies jäi asemiin joksikin aikaa ammuskelemaan, hämätäkseen asemien tyhjyyttä. Niin alkoi kiireinen perääntyminen, sillä samaan aikaan oli venäläinen noussut Tuuloksen ja Viteleen välillä maihin Laatokalla, eikä sitä oltu saatu torjutuksi, ja näin meiltä oli katkaistu perääntymistien ja mottiin jäänti oli ilmeinen. Monta vuorokautta tultiin yhteenmenoon, aina jokin pieni porukka, useimmiten joukkue jäi venäläisten etenemistä viivyttämään, että pääjoukko pääi pois edestä. Keskuun 27. päivä tulimme Viteleen joen yli, yhtä äkkiä venäläisten konetuliaseet alkaa pärrätä joka puolella, olimme motissa. Siinä tuli aikaimoinen hämminki, kun vielä selvisi, että pataljoonan komentaja oli kerennyt mennä ennenkuin motti sulkeutui. Luutnantti Korhonen otti porukan ohjaukseensa. Viteleen joessa oli sillä kohtaa mutka ja joessa oli uitto meneillään ja tukit olivat keräytyneet sellaiseksi sumaksi, että kun kovaa juoksi niin siitä pääsi yli. Koska oli keskiyö, niin oli aika hämärää. Korhonen määräsi joukot juoksemaan tukkisumaan pitkin takaisin vihollisen puolelle, sillä se kohta oli heikoimmin varmistettu, arvelivat kai että ei ne nyt ainakaan takaisin päin tule, rannalla oli kyllä harvahko ketju vartiomiehiä, mutta ensiksi yli päässeet tekivät ne toimintakyvyttömiksi. Täältä kiersimme metsiä myöten joen yläjuoksulle päin niin pitkälle, että voitiin joki ylittää rauhallisemmissa merkeissä nyt jo kolmannen kerran. Mottiin kyllä jäi kaatuneita ja haavoittuneita, lukumäärän en tiedä, mutta ainakin tynkäläinen Eino Kamunen sinne jäi ja himankalainen Vilho Tilus jäi haavoittuneena vangiksi, palautettiin rauhan tultua kotimaahan. Viteleen motista selviydyimme Miinalan joelle jossa asetuimme puolustusasemiin, siinä tulikin varsin kova taistelu, venäläisillä oli niin kova tykistö ylivoima, eikä se todellakaan ranuja säästellyt, siinä kaatui monia meidän komppanian miestä, ja rautioainen Martti Sipilä haavoittui. Venäläiset käyttivät lentopommituksiakin joukkojamme vastaan”, kirjoittaa sotaveteraani Veikko Murtoniemi Raution sotaveteraanimatrikkelissa.

Aarne Saaren veli Erkki Saari oli kaatunut 28.6. 1944 ja se vaikutti Aarne Saareen erittäin voimakkaasti. Aarnen veli Niilo makasi sotilassairaalassa haavoittuneena. Aarnea järkyttivät Erkin ja Niilo kohtalo samoin kuin erittäin vaikea tilanne rintamalla. Hän siirtyi 4.7.1944 etulinjasta hieman taaemmaksi ja pyysi saada levätä edes vuorokauden, jonka jälkeen voisi palata paikalleen.

Viime sodan aikana sai 18 000 suomalaista hoitoa psyykkisiin vammoihinsa, mutta hoidon tarpeessa olleiden määrä oli huomattavasti suurempi. Monet heistä leimattiin sotilaskarkureiksi. Aarne Saari ei saanut psykiatrista hoitoa. Hänet pidätettiin ja vietiin sotaoikeuteen. Hänet hoidettiin teloittamalla. Hänet tuomittiin kenttäoikeuden päätöksellä nro 2606 3.8.1944 sotapelkoruudesta kuolemaan. Nuorella 22-vuotiaalla sotilaalla, jonka pituus oli 166 cm ja paino 55 kg, oli tyttöystävä Typpön koululla tilapäisenä opettajana toiminut nuori neitonen. Hänet poika olisi halunnut vielä kerran tavata hänet, mutta siihen ei suotu tilaisuutta.

Aarne joutui 15. prikaatin teloitusryhmän eteen 3.8.1944 klo 21.00. Ennen kuolemaansa hän ehti kirjoittaa seuraavan kirjeen

3.8.1944

Rakkaat vanhemmat

Lähetän teille viimeiset terveiseni tämän kirjeen mukana. Kuten jo aikaisemmin kerroin teille, en kestä etulinjassa oloa enää. Ja palkkioksi siitä ja mitä aikaisemmista kärsimyksistäni täällä ollessani sain kuolemanrangaistuksen.

Olin tänään oikeudessa ja tuomio pannaan täytäntöön tänään klo 21. Minut ammutaan silloin. Älkää surko minua. Kuolen uskossa, että Jeesus antaa tämän minulle anteeksi. En ole mikäään pahantekijä. Joskin hermoni ovat pettäneet täällä paukkeen ja ryskeen keskellä. Ehkä joskus tapaamme ylösnousemuksessa ja saamme jälleen olla yhdessä. Olen varma siitä, että ne miehet, jotka minut ampuu tulevat sen jälkeenpäin monesti muistamaan, usein. He itse tietävät etteivät tee oikein, mutta heidän täytyy niin tehdä. He tietävät etten pysty olemaan edessä.

Olen syytön rikokseen, joskin lähdin sieltä jossa en voi olla. Ja Jeesus antaa sen minulle anteeksi. Uskon niin. En kuole murhamiehenä, vaan omien hermojeni uhrina. Uskoin aina, että jaksan ja kestän sodan loppuun vaan niin ei oltu määrätty ylhäältä. En tahdo tuomita ketään. Jeesus tuomitkoon meidät itsekunkin tekojemme mukaan. Hän on meidän tuomarimme.

Kuolen suomalaisena ja olen kiitollinen Jumalalle, kun hautani jää jo Suomen puolelle. Sillä parempi on kun on parhain loisto muualla, on kuolema omassa maassa. Minun on paha olla siitä, että teidän vaivanne täten palkitaan. Toivoin ja rukoilin Jumalalta, että saisin edes joskus teille palkita vaivojanne. Vaan niin ei saanut käydä. Surunne on raakaa. Nyt emme me Erkin kanssa palaa enään sinne kotiin. Mutta koettakaa rohkaista itseänne ja uskoa itsenne Jeesukselle. Hän auttaa myös teitäkin vaivoissanne ja surussanne lohduttaa. Uskokaa itsenne Hänen haltuunsa. Hän on pelastuksenne ja turvanne. Hänen huomassaan on teidän hyvä olla ja nukkua Hänen nimeensä.

Jospa voisitte antaa tämän minulle anteeksi. Jospa voisitte muistaa minua omana poikananne, aina elämässänne, Jospa Jeesuksen veri sovittaisi kaiken sen, mitä on edessänne ja mitä on jäänyt taaksemme. En saanut enää nähdä teitä. Emme aavistaneet että jäähyväisemme silloin keväällä oli viimeiset.

Tiedän, että rukoilitte aina puolestani, että saisin palata kotiin, vaan ylhäältä oli määrätty toisin. Tyytykää Herran tahtoon luottaen, että näin on parempi. Luottakaa Häneen aina, sillä Hän on turvanne ikuisesti. Hän jaksaa antaa meille kaiken anteeksi. Kunpa olisin saanut tuntea Hänet jo lapsesta lähtien. Ehkä Hän olisi ottanut jo aikaisemmin minut kurjan syntisen armoihinsa. Nyt voin nukkua Hänen armohelmaansa syntisenä. Mutta vakaana siitä, että hän ottaa minut suojaansa, omaksi lapsekseen. Sitten kerran hänen luonaan tapaamme iki-kirkkaudessa.

En jaksa nyt enempää, sillä elinaikani on lyhyt. Muistonne säilyy ikuisesti rakkaana mielessäni. Eläkää rauhassa luottaen Jeesuksen loppumattomaan armoon. Hän tukee teitä surunne ja ahdistuskenne aikana. Hyviä ja rakkaita vanhempia. Hyviä sisaria ja veljiä, sukulaisia ja tuttavia kaikkia teitä viimeisin terveisin muistaen poikanne Aarne.

Jeesus on meidän turvamme

Häneen uskoen saamme kaiken ajallaan.

Ja hänen helmaansa on meidän hyvä nukahtaa.

Hän puhdistaa meidät armollaan kaikista synnistä.

Kirjeen kirjoittamisessa häntä auttoi sotilaspastori Olavi Halme. Kahdeksalla laukauksella teloitettua rautiolaista ei sysätty mihinkään joukkohautaan, eikä hänen kohtalonsa ole ollut muutenkaan tuntematon – kuten monien muiden – vaikka siitä ei ole julkisesti paljonkaan puhuttu.

Aarne Saaren ruumiin Sievin asemalta haki isoisäni Eino Perttula toisen miehen kanssa.

Hautajaiset pidettiin Rautiossa, mutta niissäkin oli ikäviä piirteitä, koska eräät pitivät vainajaa kommunistina. Vainaja oli työläistaustainen, mutta hän ei ollut poliittisissa riennoissa mukana.

Aarne Saari on haudattu Raution kirkkomaahan, mutta ainakaan toistaiseksi ei kuitenkaan sankarivainajien rivistöön, joskin niiden lähelle.

Sotaveteraani Veikko Murtoniemi sanoo 8.11.2006 Kalajoenseudun haastattelussa, että ”me veteraanit pidämme kuolemaan tuomitsemista virheratkaisuna”. Sotaveteraani Veikko Murtoniemen mukaan hän olisi tarvinnut lääkärin tai psykiatrin apua, eikä teloittajia.

Aarne Saari määrättiin asepalvelukseen 1.4.1941 ja hänet siirrettiin reserviin asemasodan aikana 31.3.1943. Hän haavoittui talvisodassa Värtsilän tienhaarassa 9.7.1941. Hänet kutsuttiin uudelleen asepalvelukseen. Hän taisteli isänmaan puolesta lähes sodan loppuun saakka. Hän menetti hermonsa veljensä kuoleman seurauksena Neuvostoliiton suurhyökkäyksen erittäin vaikeissa olosuhteissa. Hän olisi tarvinnut psyykkistä hoitoa ennemmin kuin teloitusta. Mielestäni Aarne Saari on palvelut isänmaataan urhoollisesti useiden vuosien ajan. Hänet teloitettiin 3.8.1944 ja Mannerheimin valittiin Suomen presidentiksi 4.8.1944. Mielestäni Aarne Saaren hautapaikaksi kuuluu sankarihauta. Se on varmasti oikeudenmukainen ratkaisu asiassa, vaikka kenttäoikeus onkin tuominnut hänet kuolemaan sotilaspelkoruudesta. Hän ei siis ole sanan varsinaisessa merkityksessä sotilaskarkuri vaan urhoollisesti isänmaataan palvelut mielensä murtanut sankari.

Eino Takkunen kuoli kolme kertaa

Mannerheimin allekirjoittama kuolinilmoitus

Eino Viljami Takkusen lähtökohta maailman myrskyissä ei ollut kaikkein parhaimpia: huomattavan rautiolaismiehen avioton lapsi sai elää varhaisuotensa huutolaispoikana Kalajoen Metsäkylässä. Koulussa tämä lahjakasta ja valtameren takanakn kunnostautunutta sukua ollut poika menestyi kuitenkin hyvin ja 14-vuotiaania hän oli jo mukana vuoden 1918 kansalaissodassa toimien Valkoisten lähettinä muun muassa Vilppulan taisteluissa.

Eino oli äitinsä avioton ja ainoa lapsi. Varhaisin lapsuuden muisto oli koditon vaellus lumisilla teillä. Äiti kerjäsi elämisen tarpeita. Hän veti narusta kelkkaa, jossa pieni lapsi värjötteli muun omaisuuden päällä. Öiksi päästiin joskus lämpimiin tupiin, enimmin saunoihin. Aiti oli kalpea ja riutunut, kärsivä ihminen. Hän sairasti keuhkotautia. Hänen luonaan kävi miehiä, jotka antoivat hänelle rahaa. Hän oli kumminkin äiti, joka rakasti lastaan. Eino ei hänestä paljon muistanut eikä tiennyt. Äiti kuoli pojan ollessa viisivuotias. Hautajaisia ei pidetty, kukapa ne olisi järjestänyt huonona pidetyn naisen muistoksi. Pieni orpo oli entistä orvompi. Hänet pantiin ruokolla suuriin maalaitaloihin. Se elämä, jonka äiti ja joku tuntematon mies olivat panneet alulle, oli kaikille täysin arvoton. Mies muisti varuaantalon eräässä Kalajokivarren pitäjässä. Siinä hän oli muutaman vuoden ensi aikoina. Häntä kohdeltiin kuin kotieläintä. Hän sai itse hoitaa itsensä, kukaan ei välittänyt hänen puhtaudestaan, vaatteistaan tai muista tarpeistaan. Hiukset kasvoivat villinä, lika ja syöpäläiset vaivasivat. Öiksi hän järjesteli mukavan makuualustan tuvan ovenpieleen höyläpenkin päälle. Alusena käytettyä olkipatjaa säilytettiin päivisin kylmässä porstuassa, josta hän sen itse kantoi tupaan iltaisin. Peitteenä oli vanha haiseva hevosloimi. Hänelle annettiin vaatteiksi aikaisten riekaleita, Hän yritti itse korjailla niitä. Hihat ja lahkeiden suut hän katkoi itse kerihtimillä. Hän sai syödä uuninpenkillä ja käydä noutamassa syötävänsä muun väen pöydästä. Voi ja liha oli parempien ihmisten ruokaa. Häntä ivattiin hänen rääsyjensä takia. Jo varhain poika oppi tajuamaan senkin, ettei hän ollut muiden lasten kaltainen. Leikkitovereita ei ollut. Jos hän yritti lähestyä kylän lapsia, vanhemmat ajoivat hänet pois. He eivät sallineet lastensa seurustelevat rääsyläisen kanssa, joka joutui olemaan yksin, syrjäisenä. Isompana resuhuutolainen pantin paimeneen. Hän oppi rakastamaan luontoa, se oli hänen paras koulunsa. Syksyisin kun kylän muut pojat menivät kouluun, kenenkään mieleen ei edes juolahtanut pyytää huutolaispoikaa mukaan. Ei hän itsekään kouluun kaivannut. Hän ei kaivannut toisten lasten joukkoon. Kylän uusi kansakoulunopettaja huomasi ruokkolaisen ja vaati oppivelvollisuuslain nojalla hänetkin kouluun. Ruokkopaikan isäntä ei olisi tähän suostunut, mutta opettaja vetosi lakiin ja voitti. Eino oli silloin aloittanut toisen vuosikymmenensä. Koska hän osasi lukea sisälä, opettaja pani hänet toiselle luokalle. Hän oli yhä sama näivettynyt, nälkäinen ja ruokkoamaton huutolaispoika. Koulutoverit pilkkasivat häntä välitunneille ja katkeroittivat hänet perin juurin. Toisilla oli omat vanhemmat ja kodit, omat vaatteet. Hänellä ei mitään. Ei turvaa missään. Rippikoulunkin poika oli käynyt ruokkopaikastaan. Eino itse teettnyt säästämillään rahoilla puvun. Se oli hänen ensimmäinen oma pukunsa ja se oli nostanut hänen omanarvontuntoaan.

Seitsemääntoista ikävuoteensa asti Eino palveli yhteiskuntaa huutolaispoikana. Sen jälkeen hän haki vapaaehtoisen sotaväkeen. Hän yllättyi suuresti kun hänet kutsuttiin palvelukseen Viipuriin kenttätyksitörykmenttiin. Se oli hänen elämänsä ensimmäinen onnenpotkunsa. Kruunun kenttäharmaissa sivullisesta tuli kiinteän ja kurinalaisen yhteisön kelvokas jäsen. Sotaväen ohjesäännöt korvasivat hänelle isän ja äidin. Alokasajan jälkeen hänet kelpuutettiin aliupseerikouluun. Kun aliupseerioppilas palasi ryhmänjohtajana perusyksikköönsä, hän oli kuin uusi mies. Hän oli kohta alikersantti ja hän tunsi olevansa yhteiskunan ylemmillä askelilla. Hänet ylennettiin harvojen ikäluokkansa alikersanttien kansa kersantiksi. Patterin päällikkö kehotti häntä hakemaan avoimeksi tulevaa kanta-aliupseerin virkaa, ja hän puolsi hänen hakemustaan niin voimallisesti, että hänet hyväksyttiin. Mies palveli tutussa varuskunnassa, suoritti kanta-aliupseerien taistelukoulun ja paneutui kaikella innolla virkansa tehtäviin.

Ajatus sotilasurasta alkoi pian kiehtoa ja nuorukainen karkasikin Kalajoelta päästäkseen vapaaehtoisena sotaväkeen Ouluun, mistä jatkoi Markovillan taistelukouluun Viipuriin pyrkien ja päästen kanta-aliupseeriksi. Muutaman vuoden kuluttua hänen aselajikseen vakiintui tykistö. Armeijan ohessa Takkunen kävi 1920-luvulla Raahen Porvari-ja kauppakoulun. Hän menestyi erinomaisesti myös urheilijana päälajin olessa hiihto, missä parhaat sijoitukset Salpausselällä olivat lähellä kärkikymmenikköä. Urheilu oli Einolle kuitenkin vain keino ylläpitää kuntoaan, eikä hän koskaan harjoitellut kilpailuja varten.

Kaksinkymmenvuotiaana hän solmi avioliiton, josta ei tullut kuitenkaan tyydyttävää. Hänellä ei ollut minkäänlaisia kokemuksia naisten kanssa. Hänestä tuntui yllättävältä ja suuremmoiselta, kun ensimmäinen nainen, jonka hän tapasi, näytti välittävän hänestä. Vaimo oli häntä useita vuosia vanhempi ja Viipurin varuskunnan liepeillä kokenut yhtä jos toistakin. Sopeutumalla tämä epäsuhtainen avioliitto jotenkin meni. Nuorella kersantilla oli päivät päästään työtä, ja urheiluharrastus vei kaikki vapaa-ajat. Urheilu nosti Einon maan valioitten joukkoon. Hän korjasi haltuunsa useita armeijan mestaruuksi ampumahiihdossa, suunnistuksessa ja maastojuokussa. Talvisodan syttyessä marraskuun lopulla 1939 entinen huutolaispoika oli ylikersanti ja tulenjohtaja. Haavoittuminen todennäköisesti pelasti hänen henkensä Taipaleessa. Talvisodan loppuaika kului sotasairaalassa, Toivottuaan hän suoritti kesällä 1940 reserviupseerikoulun Niinisalossa ja läpäisi sen hyvin.

Talvisodan syttyessä 1939 Takkunen oli sotilasarvoltaan vääpeli. Hän osallistui moniin Kannaksen taisteluihin ja joutui rauhan tultua evakkotaipaleelle silloisesta Viipurin kodistaan. Välirauhan aikana Eino Takkunen suoritti Kankaanpään Niinisalon Sotakoulutuskeskuksessa RUK:n kurssin nro 46 , jolle suuri osa oppilaista saapui suoraan rintamalta, Jatkosodan hän aloitti luutnanttina haavoittuen elokuussa 1941 Nurmoilassa oikeaan jalkaansa. Nopean toipumisen jälkeen oli edessä paluu rintamalle ja ylennys kapteeniksi.

Kapteeni Eino Takkuselle jatkosodan ja monessa suhteessa hänen koko elämänsä ratkaisevin päivä oli 21. kesäkuuta 1944. 5.Divisioona, jossa hän toimi KTR 3:n kahdeksannen patterin päällikkönä, oli käynyt aamuvarhaisesta lähtien puolustustaistelua Syvärin luostarin suunnalla. Vihollisen hyökkäussuunnitelma oli ylittää Syväri Lotiananpellon alueella ja lyödä suomalaisten 5. Divisioona.

Kapteeni Takkusen viimeiset rintamakokemukset ja -muistot syntyivät Lotilanpellon ja Stroitsankonnun välisellä alueella, mistä puna-armeija oli vallannut kesäkuun 21. päivän aamulla nopeasti laajenevan sillanpääaseman. Suomalaisten patteristot olivat siirtyneet uusiin asemiin ja kapteeini Takkunen johti nyt raskaan kranaatinheittimen tulta.

Kun vihollisääniä pian alkoi kuulua myös selustasta, katsoi tulenjohtue parhaaksi vetäytyä. Kapteeni Takkunen lähti kuitenkin kolmen konepistoolimiehen kanssa auttamaan vaikeuksiin joutunutta vasemman sivusta tulenjotueryhmää. Yksi konepistoolimiehist oli Matti Simanainen, mestaripainija, joka saavutti 1950 maailmanmestaruuden. Tuohutumisvaarassa ollutta ryhmä taas johti Jouko Siipi, joka parikymmentä vuotta myöhemmin sai mainetta Suomen johtavana sosiaalipolitiikan tutkijana.

Eino Takkusen taistelut päättyivät Aunuksen kesäyössä: hän haavoittui, joutui erilleen muista suomalaissta ja kävi lopulta yksin oman kamppailunsa. Hän haavoittui ensin jalkoihin osuneesta pikakiväärisarjasta, joka repi oikean pohjelihaksen ja rikkoi sääriluiden välissä olevat hermokimput. Puusta kimmonnut luoti lävisti lisäksi posken, tunkeutui suuhun ja vei hampaan. Lopulta vihollisen luoti meni oikeasta olkapäästä solisluun yläpuolelta, lävisti kehkon pituussuunnassa ja tuli ulos selkärantan vierestä. Tämän jälkeen korviin kantautui vain aistiharjoja ja tajunta sammui. ”Kuulemani mukaan olin maanut kentällä yli vuorokauden." Hänen taistelulähettinsä sulki mustilla sormillaan hänen silmänsä. Sitä ennen oli joku vihollisista oli vetänyt teräaseellaan hänen poskensa, leukaperänsä, kaulansa solisluunsa auki. Ammottava haava ulottui ylimpien kylkipuiden tasolle. "Myöhemmin viholliset löysivät minut shokkitilassa kerätessään ruumiita.”kertoi Eino.

Eino Takkusen viipulaissyntyinen puoliso Annikki sai vastaanottaa kesäkuun lopussa marsalkka Mannerheimin allekirjoittaman viestin surunvalitteluineen. Eino Viljami Takkusen ilmoitettiin kaatuneen isänmaan puolesta 21.6.1944. Joku suomalainen partiomies oli nähnt liikkumattomana ja verissään maanneen kapteenin ja todenneen perääntymisensä kiireessä tämän kuolleeksi. Sankarivainaja siunattiinkin pian ”viimeiseen leponsa” Lahdessa, sen jälkeen pidettiin perunkirjoitukset ja nostettiin henkivakuutukset. Hautajaisten aikana ”vainaja” ei kuitenkaan enää ollut kuollut, vaikka hän olikin ottanut pari askelta sinne, mistä ei yleensä ole takaisin tulemista. Eino haudattin kentälle jääneenä Lappeenrannan sankarihautaan.

Pahasti haavoittunut Eino Takkunen joutui kokemaan sotavankeudessaan sekä epäinhimillisen julmat kuulustelut että hoitajien syvää myötätuntoa. Hänet siirrettiin kesän 1944 kuluessa Uralin yli Siperian Karakanndaan, lähelle Balhas-järveä. Tällä sotavankileirillä oli aluksi yli 300 suomalaisvankia, joista vain 27 palasi elävänä kotimaahansa. Takkunen kertoi sotavankeuden alusta jutun: Venäläisessä sotasairaalassa hänet katsottiin kuolleeksi ja siirrettiin kylmään ruumiskellariin muiden joukkoon. Hän heräsi siellä ja joutui koko yön tappeleen ison rottalauman kanssa joka yritti syödä hänet. Aamulla sitten huomattiin että hän onkin hengissä.

Myöhemmin saman vuoden kuluessa Takkunen kuljetettiin Tserepovetsiin, lähelle pohjoista Volgaa. Kyseessä oli erittäin suuri sotavankileiri, jonka listoilta löytyi 2700 suomalaistakin. Välirauhansopimuksen tultua solmituksi 19.9.1944 vankeja alettiin vähitellen vaihtaa. Kapteeni Eino Takkuselle paluu kotimaahan ajoittui vuodenvaihteeseen 1944-1945. Aluksi hän joutui olemaan kolmisen viikkoa Hangon karanteenikeskuksessa.

Sotavankeudesta kotimaahan päästyään mies kirjoitti heti vaimolleen. Tämä ei tullut häntä tervihtimään, ei vastannut edes kirjeeseen. Hän oli jo ehtinyt löytää toisen, eikä ollut kovinkaan kiinnostunut tai edes ilahtunut paluustani, toteaa Eino Takkunen. Vaimo asui miehensä kanssa heidän entisessä kodissaan Lappeenrannassa. Paljon kiinnostuneempi oli kommunistinen valtiollinen poliisi VALPO, mutta sen kuulustelijat eivät saaneet minusta mitään irti. Asiakirjoissa oli pitkään virallisesti kuollut; aluksi oli vaikeaa saada esimerkiksi papin- tai lääkärintodistuksia mihinkään takoitukseen, kun hakijakin oli jo haudattukn.

Eino Takkunen palasi Puolustusvoimien palvelukseen ja siirryttyään aikanaan eläkkeelle hän muutti Lappiin lähelle Inaria, Paikalliset asukkaat kertovat vieläkin miehestä, joka saapui mukanaan vain koira, pyssy ja porotokan verran muuta tavaraa. Pian hän oli kuitenkin rakentanut komean kämpän, muurannut kivistä piisin ja jänyt sinne asumaan.

Inarin vuosinaan everstiluutnantti evp. Eino Takkunen julistettiin jo toisen kerran aiheettomasti kuolleeksi. Hän joutui pahaan auto-onnettomuuteen, ja paikalle kutsuttu kunnanlääkäri totesii: ”Otsa sisässä, aivovaltimo syöksyy verta, nenäluu poikki, otsalla aivolimaa- tämä mies on kuollut tai ainakin kuolemaisillaan!”

Vieressä seisonut sairaanhoitaja tunsi kuitenkin jonkin verran Takkusen vaiheista ja totesi, ettei tämä mies niin vain kuolekaan, Hän olikin oikeassa, sillä nytkin ”vainaja” heräsi eloon ja toipui pitkän sairaalassaolon jälkeen, tosin tasapaino loppuiäksi osittain menetettynä ja ilman haju- ja makuaistia.

1960-luvulla Inarissa monissa luottamustehtävissä ja myös yrittäjänä sekä opettajana toiminut Eino Takkunen muutti 70 vuotta täytettyään takaisin Etelä-Suomeen ja asui 1980-luvun alusta lähtien Hämeenlinnassa lähellä Aulankoa, Osa Amerikan sukulaisistakin tunnusti hänet jo vertaisekseen ja kävi tapaamassa vanhaa miestä, mikä suuresti ilähdutti tätä yksinäistä kulkijaa, Lopullinen rahan hetki koitti Eino Takkuselle keväällä 1992, silloin jo lähes 90-vuotiaana.
Kun on saatu lisää tietoa Eino Takkusen elämästäni, niin voidaan sanoa, että kuoli neljä kertaa, sillä aikaisemmin ei ollut tietoa soravankileirillä kuolemisesta.

Veikko Nikolai Puskala

Veikko Nikolai Puskala (9. maaliskuuta 1911 Kalajoki – 6. lokakuuta 1989 Kokkola) oli suomalainen antikommunistinen tiedustelija ja toimitusjohtaja, joka toimi Suomen sosialidemokraattisen puolueen järjestösihteerinä 1946–1955. Hän loi puolueelle tiedusteluorganisaation kommunistien toiminnan vakoiluun. Tämä niin sanottu Puskalan toimisto eli Puskalan putiikki alkoi sittemmin elää omaa elämäänsä.

1950-luvun lopulta 1970-luvulle Puskala oli alan itsenäinen yrittäjä, ja hän keräsi ja toimitti tietoa Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) toiminnasta monelle eri taholle. Yhdysvallat tuki Puskalan toimintaa ainakin 1950-luvulla.

Tiedustelutoiminnassa hän käytti salanimeä Bror Eriksson.

Veikko Puskalan vanhemmat olivat talollinen, kalastaja ja maallikkosaarnaaja Erkki Puskala sekä Ida Johanna Nikodemuksentytär Isoniemelä. Puskala päätyi jo vauvana kunnan hoiviin ja sitä kautta huutolaislapseksi.

Puskala aloitti kommunistien vastaisen tiedustelutoiminnan 1940 perustetussa Suomen Aseveljien Työjärjestössä (SAT) sekä jatkosodan aikana toimineessa Vapaus, Isänmaa, Aseveljeys -järjestössä (VIA). Hän oli sotavuosina Metalliliiton toimitsija ja vuonna 1946 hänet valittiin SDP:n järjestösihteeriksi. Puskala oli myös SDP:n vt. puoluesihteerinä 1952–1953. Puskala luopui järjestösihteerin tehtävistä hävittyään 1955 puoluesihteerivaalissa Väinö Leskiselle

Puskalalla oli toimivat suhteet muun muassa 1952 perustettuun Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki (SYT) -säätiöön, jonka taustalla olleet teollisuuspiirit tukivat häntä. Puskala lähetti säätiölle tiedusteluraportteja, joita hän keräsi rakentamansa verkoston kautta. Puskalalla oli myös yhteyksiä suojelupoliisiin, armeijan tiedusteluun Kalle Lehmuksen kautta, Arvo Tuomiseen ja Urho Kekkoseen. SYT:n kautta hänen raporttejaan välitettiin edelleen eräille luotettavina pidetyille poliitikoille sekä työmarkkinajärjestöjen johtajille.

1950-luvun lopulla, kun ristiriidat skogilaisten ja leskisläisten välillä johtivat SDP:n hajaannukseen, Puskala siirtyi aluksi skogilaisten leiriin. Hän irtaantui kuitenkin pian näistä ja ryhtyi 1959 itsenäiseksi tiedustelualan yrittäjäksi käyttäen hyväkseen SDP:n tiedustelutoiminnan aikana vuodesta 1953 lähtien keräämiään kortistoja. Puskala lähetti edelleen raporttejaan SYT:lle, jonka kautta ne levisivät edelleen luotettavina pidetyille tahoille, kuten suojelupoliisille ja Kustaa Vilkunan kautta presidentti Kekkoselle. Puskala sai puolestaan rahaa työnantajilta SYT:n kautta ja myöhemmin Taloudellisen Tiedotustoimiston kautta.

Puskalan organisaatiolla oli Jarkko Vesikansan arvion mukaan 5–10 tiedottajaa SKP:n ja SKDL:n sisällä. Heistä tunnetaan ainakin ay-toimitsija ja SKP:n keskuskomitean jäsen Veikko Hauhia sekä SKDL:n kunnallisasiain sihteeri Jalo Lepola. Hauhian motiivina on arveltu olleen henkilökohtaiset taloudelliset vaikeudet sekä Stalinin terrorin paljastumisen aiheuttama katkeruus. Lepola puolestaan ei hallinnut alkoholinkäyttöään vaan saattoi kertoa humalassa ollessaan puolueen asioista avoimesti sivullisille. 1960-luvun alussa Puskala oli myös järjestämässä yhdessä SYT:n kanssa rahoitusta Jarno Pennasen toimittamalle Tilanne-lehdelle, millä pyrittiin hajottamaan SKP:tä. Lehden merkitys jäi vähäiseksi, mutta myöhemminkin SYT ja Puskala rahoittivat muita toimia, joilla pyrittiin saamaan aikaan hajaannusta SKP:n sisällä.

Työnantajajohto harkitsi 1970-luvun alussa, kannattaako Puskalan tiedustelutoiminnan rahoitusta jatkaa edelleen. Työnantajia edustaneet Pentti Somerto ja Leif Fast ottivat tämän vuoksi 1971 yhteyttä sosialidemokraattien johtoon. Silloinen SDP:n puoluesihteeri Kalevi Sorsa kertoi luottavansa edelleen Puskalan raporttien sisällön todenmukaisuuteen, ja hän suositteli Puskalan toiminnan rahoituksen jatkamista.

Puskala julkaisi 1974 Kauko Kareen Alea-kirjan kustantamana salanimellä Toveri X kirjasen Beljakov, Sinisalo ja Suomi: raportti kulissien takaa, jossa hän paljasti Neuvostoliiton entisen suurlähettilään Aleksei Beljakovin vuonna 1970 käymiä keskusteluja SKP:n johtajien kanssa. Teoksen tietoja pidettiin epäluotettavina. Puskala itse jäi eläkkeelle 1978, ja myös hänen merkittävin tiedottajansa Veikko Hauhia jäi eläkkeelle 1976. Puskalan organisaatio jatkoi vielä raporttien lähettämistä 1980-luvun alkuun saakka. Puskala itse muutti eläkkeelle siirryttyään Kalajoen Vasankariin ja asui siellä loppuvuotensa.

Veikko Puskala keskellä

Lähde Wikipedia

Risto Reuna kertoo kirjassaan Puskalan putiikki – vakoilija Veikko Purkalan kaksoiselämä seuraavaa Veikko Puskalan nuoruudesta:

Etelänkylässä asuivat Untiset, Amerikassa rikastunut äveriäs merenkävijän perhe, joka oli lunastanut velkaisen talonsa ja viereisen vararikkoisen torpan. Perhe, aikamiespojat ja kouluikäiset tytöt asuttivat päätaloa, alitalossa asuivat kunnalta huudossa hoitoon otetut Turkin sodan veteraani sekä pellavapäinen pikkupoika, Tämä oli katsottu leikkitoveriksi merenkävijän sairaaloiselle tyttärelle. Poikaa oli onnistanut, sillä vastaavaa yhtä virikkeellistä sijoituskotia löytyi tuskin seudulta.

Elettiin ensimmäisen maailmansodan loppuvuosi. Pikkumies sai vapaasti pyöriä tuvassa, höntä ei lähetetty töihin, hän ei punonut tai selvitellyt verkkoja, joita oli teetetty huutolaislapsilla, vaan hänen työnään oli tyttären seuranpito. Poika oppi kuitenkin, ettei hän ollut isäntäväkeä. Aina, kun tyttärelle sattui jotain pahaa, takapuolta kirvelsi. Untisen merimiesaikojen nurja puoli näyttäytyi perheessä muutenkin isännän kiivastuessa, jolloin hän nuiji nyrkein poikiaan. Aika Amerikan Untisilla jäi lyhyeksi, ja muutaman vuoden päästä pojan olless toisessa kasvattajakodissa hän näki, kuinka talo ränsistyi ja metsistä tuli raiskoita isännän jäätyä yksin tyttärensä kanssa.

Poika oppi lukemaan varhain, minkä ansioista hän suoritti ennenaikaisesti riipikoulun ja saattoi suorittaa hautomansa suunnitelman Kalajoelta karkaamisesta. Uskoneuroissa lukutaito syveni, kun hän kasvattikodissa luki ääneen raamatunhistoriaa ja teki kinkeriläksynsä. Normaaliin viikkolukemiseen sisältyi tuvan pöydäl auki ollut Raamatun teksti, joka aina sunnuntaisin aamupäivällä kuulusteltiin, minkä lisäksi piti lukea sunnuntaina Lars Levi Lestadiuksen huonepostillasta päivän epistola.

Ottopoika oli Kalajoen halveksittuja Puskaloita, joiden sukujuuret juonsivat isonvihan jälkeisiltä vuosilta sisämaasta rannikolle. Väkeä muutti uolloin perhekunnittain rannikolle jokia hyödyntäen. Merestä ammennettiin kyläkunnittain jokapäiväinen elanto ja lisäravinto. Niin Puskaloillakin, joista kalastaja-talollinen Erkki Puskala herätti maanlaajuista huommiota 1900-luvun alussa rysäänsä eksyneellä valkovalaalla, jota näytettiin maksua vastaan.

Erkki Puskala oli 1830-luvun puolimailla syntyneitä lautakuntamiehiä. Vaikuttajaisännän ensimmäinen avioliitto oli päättynyt vaimon kuolemaan 1890, ja lapset olivat hajaantuneet maailmalle , osa matkustanut uudelle manterelle asti. Kalajoki oli tuolloin lestadiolaisherätyksen puskurikunta uskontoriitojen keskellä. Sisämaasta levinnyt rukoilevaisuus pysähtyi korttiläisyyteen kunnan rajamaille Nivalaan. Vuonna 1911 syntyneen Veikko Nikolai Puskalan lapsuus kietotui kohtalokkaalla tavalla uskonliikkeiden sisäiseen vatakamppailuun. Isä-Erkki oli ollut ensipolven lestadiolaisherättäjä, jonka uuslestadiolaiset karkoittivat seuroista. Eristämisen seurauksena perhe menetti talonsa ja isäntä toisen avioliittonsa viiden alaikäisen lapsensa kanssa otettiin kunnan huollettavaksi. Veikosta sisaruksineen tuli huutolaisia.

Vasankarin Jumalan terve, maallikkosaarnaaja Erkki Puskala karkotettiin seksuaalisista syistä uskonseuroista. Hänet tuomittiin haureuden harjoittamisesta nuoren emäntäpiikansa Ida Iso-Niemelän kanssa, joka oli hänen toinen vaimonsa. Kuopukselle annettu nimi Veikko Nikolai viittaa epäsuosiolle olleen muitakin syitä. Nikolailla ei ollut suosittu kaiku, sellaisen ristimänimen antoi vain Venäjän kruunulle uskollinen isänt'. Kalajoellakin marraskuun 1905 suurlakko oli päästänyt itsenäistymistunnot irti, ja jokisuun markkina- ja satamapaikalla väki juhli lakkoa kansallishengen vallassa punaisiin rusettieihin ja tunnuksiin sonnustautuneina- Perustettu työväenyhdistys toimitti siellä avoimen kuntafoorumin tehtävää. Lastoo- ja ulkotyöväki ryhtyi rakentamaan jokisuulle toista kuntakeskusta työväentalosta, joka valmistuessaan 1912 oli hulppea näky ja veti koollaan vertoja kirkkorakennukselle. Erkki Puskalaa uskonjulistajana kansanvallan nousu ei vetänyt puoleensa.

Varsinaisena työväenaatteen levittäjän Kalajoelle toimi herätyspuhuja toimittaja J.A. (Jukka) Lankila, Hän oli yksi Kalajoen monista isättömistä, merille karannut ja kruununkyydillä palautettu maalarintyontekijä, joka agitoi sosialismia. Lankilasta tuli toimittaja ja kansanedustaja, jonka tie vei pois Kalajoelta, ja vuoden 1918 oikeudenkäynneissä hänelle langetettiin kuolemantuomio. Puskaloista ei hänen yhteydessään tiedetä muuta kuin, että markkinapaikka Plassin ”jumalattomien” työntrkijöiden villtijänä häntä vastustettiin kiivaasti rukoilevaisten seuroissa. Veikko tuskin edes kuuli Lankilasta ennen kuin Helsingissä.

Isä oli Veikon syntyessä 75-vuotias ja kykenemätön isännäksi, jolloin talo siityi pois häneltä. Isän uskonseuroista kakostetun maine seurasi sissarusparvea tummana varjona. Veikko muisti ikänsä huudot raitilla perässään: ”Kunnan elätti, kunnan elätti”. Kovan onnen sisarusparvessa yhden tyttäristä elätysisäntä hakkasi lehmänkettingillä vammaiseksi.

Sukulaistalossa renkilä työskennellyt Esko-veli kävi työväentalolla. Kun häntä ei päätetty nuorisoseuran talon iltamiin, veli puukotti hengiltä järjestymiehenä olleen talollisen pojan. Seurasi matka käräjille ja passitus kärsimään tuomio Vaasan vankilassa.

Elätekoti vaihtui usean kerran. Viattomien lasten päivänä poika käytettiin jälleen kouluikäisenä näytillä kunnantalolla, josta hänet huudettiin 15 kilomterin päähän pohjoiseen Metsäkylään Jylkkien Junnuntaloon. Isäntä oli hänkin Amerikan-kävijöitä. Muiden ilkeänä pitämä Tilda-emäntä suojeli Veikkoa kuin omaa lastaan ja jätti viemättä hänet kouluun. Poika välttyi siten kiusaamiselta ja naapuririidoilta. Uusi oppivelvollisuuslaki edellytti kaikkien ilmoittamista kouluun, joten Veikko suoritti kaksi luokkaa kevätlukukaudella,

Jotkin asiat tässä Risto Reunan kirjassa ja tekstissä vaativat tarkistuksia. Selvitän ja tarkennan ne tämän kesän aikana. Kokonaisuutena Risto Reunan kirja on erittäin hyvä kertomus Veikko Puskalan toiminnasta ja Suomen historiasta. Kalajoella Veikko Puskalan toiminta on ollut varjeltu salaisuus. Hankin tämän kirjan historiakirjastooni.

Salasanomia Helsingistä Washingtoniin

Amerikansuomalainen J. Raymond Ylitalo toimi 35 vuotta Yhdysvaltain hallituksen palveluksessa ja päätti uransa suurlähettilään virka-asemassa 1960-luvulla työskenneltyään maansa edustustoissa neljässä maanosassa. Hän aloitti diplomaattisen uransa Helsingissä, Yhdysvaltain lähetystön attaseana syksyllä 1946. Hän on todennäköisesti ainoa täysin suomalaista syntyperää oleva amerikkalainen, joka on toiminut maansa presidentin henkilökohtaisena edustajana, suurlähettiläänä, toisessa maassa.
Suurlähettilään isä säilytti pohjalaisen talonpojan perinnöstään ylpeänä nimensä senkin jälkeen kun hän muutti siirtolaiseksi vuonna 1909 Yhdysvaltoihin ja avioitui kuusi vuotta myöhemmin Minnesotassa Oulaisista kotoisin olleen Saima Pihlajan kanssa. Talo jossa hän syntyi ja jossa hänet ristittiin Juhani Jaakonpojaksi oli tavallista pidempi pohjalainen hirsitalo Raution Kärkiskylässä.

CIA:n agentti ?

J. Raymond Ylitalo oli FBI:n agentti. Hän on kirjoittanut kirjan Salasanomia Helsingistä Washingtoniin, muistelmia ja dokumenttejä vuosilta 1946-1948. Sodan jälkeiset vaaran vuodet oli kriittinen ja kiistelty ajanjakso ja sen tapahtuamt ja tunnelmat sekä kulissien takaiset kuiskeet amerikkalaisten diplomaattien kokemina ja raportoimina löytyy kirjasta. Kirja kertoo Suomen sopeutumisesta sodanjälkeiseen tilanteeseen, valvontakomission valtakausi, maassa risteilevät pelot ja toiveet yhteiskuntajärjestelmän muuttumisesta, YYA-sopimuksen synty, taustana toisen maailmansodan päättyminen ja vähitellen kiihtyvä kylmä sota idän ja lännen välillä. Näistä asioista kirja kertoo.

Yhdysvalloissa seurattiin tiiviisti mitä Suomessa tapahtui, paremmin ehkä kuin arvaattiinkaan. Yhdysvaltain ulkoministeriön 30 vuoden takaiset asiakirjat on vapautettu virallisen salaisuuden suojasta vuonna 1978. Asikairjat kertovatt omana tarinansa Suomen vaiekasta ajasta YYA-sopimuksen ja kommunistien vallankaappausta koskevien huhujen vuonna. Kirja paljastaa ajan salaiset raportit Helsingistä Washingtoniin.

Yhdysvallat ei harkinnut sodanjulistusta Suomea vastaan

Yhdysvaltain ulkoministeriön historiallisesta arkistosta löytyvät varsin täydelliset tiedot syistä Suomen suhteiden katkeamiseen 30.6.1944, missään ei ole mainittu ehdotusta, että Suomea vastaan julistettaisiin sota. Syynä siihen oli syvällinen ja kautta maan vallitseva hyvä tahto Suomea kohtaan. Suomen rohkea vastarinta talvisodassa oli vaikuttanut niin voimakkaasti amerikkalaisen yleisön tunteisiin, etteivät sotatilan muuttamat olosuhteet sitä pyyhkineet mielestä. Kieltämättä oli monia ärtymyksen aiheita, esimö Luftwaffen tukikohdat Suomessa. Saksalaiset pommituslennot näistä tukikohdista tuhosivat lukuisia amerkkilaisia rahtialuksia ja niiden miehiestöjä, jotka kuljettivat Lend-Lease-sopimuksen (lainaus- ja vuokrauslaki) perusteella rahtia Neuvostoliitolle Murmanskiin. Ensimmäisestä amerikkalaisesta laivastosaattueesta, joka lähti kohti Murmanskia tammikuussa 1942, upotettiin 28 alusta. Vain seitsemän palasi matkalta.
Sodan päätyttyä ja liittoutuneiden valvontakomission tultua Suomen ylimmäksi käskynhaltijaksi monet suomalaiset pitivät Neuvostoliiton edustajien hallitsevaa asemaa valvontakomissiossa huolestuttavana, He totesivat usein Yhdysvaltian lähetystön edustajille, että olisi olut parempi jos Yhdysvallat olisi ollut sodassa Suomea vastaan - eivätkä aina leikin vuoksi. Näin olisi Yhdysvallat tullut valvontakomission jäseneksi.

Amerikkalaisten apu näkyi jo ensimmäisen Export-Import-pankin päätöksestä myöntää lisää luottoja Suomelle. Pankki myösni 35 miljoonan dollarin luoton. Yhdysvalloista saapui myös yli miljoona lahjapakettia Suomeen vuonna 1946.

Kekkosen kanssa Ylpön saunassa

Ylitalo kirjoittaa, että muistan hyvin illan 16.3.1950 Helsingissä. Kekkonen muodosti seuraavana päivänä ensimmäisen hallituksensa. Naapurini professori Arvo Ylppö oli tapansa mukaan kutsunut minut kylpemään mainioon saunaansa lasstensairaalaan. Saavuttuani Ylpön luo hän toivoi etten tykkäisi matalaa vaikka hän oli kutsunut tosienkin saunavieraan, Professori Arvo Ylppö oli juuri palannut Neuvostoliiton lähetystön vastaanotolta. Kun hän oli maininnut tällä vastaanotolla tapaamalleen ystävälle, että amerikkalainen lähetystöattasea Ylitalo oli tulossa saunomaan, tämä oli suostunut tulemaan seuraamme. Tällä yhdennellätoista hetkellä, menestys jo näköjään varmsitettuna, hänellä oli aikaa tavata minua ja kysyä täysin vakavasti, kuinka Yhdysvallat mahtaisi suhtautua hänen johdollaan toimivaan Suomen hallitukseen, kysyi Kekkonen. Ensimmäinen rekationi oli kiusoitella häntä tavalla, joka oli hänelle itselleen tunnusomaista: " Vaivaako omatuntosi sinua?" Selitin sitten tietenkin, ilman tarvetta puhua edes Suomeen saapuneen lähettiläämme John Cabotin kanssa, että voin vakuuttaa Yhdysvaltojen hyväksyvän täydellisesti hänen hallituskensa, joka olisi riippumattoman maan parlamentaarinen hallitus.

Yhdysvaltain Suomen politiikka

Salainen Suomea koskeva lausunto, jonka on antanut Yhdysvaltain ulkoministeri, kuvaa selkeästi Yhdysvaltain Suomen politiikkaa: "Yhdysvaltain Suomen-politiikan kulmakiven mudostaa halumme taata, että Suomen suvereenin valtion todellinen itsenäisyys säilyy".

Yhdysvaltain ulkoministeriössä 15.7.1947 laadittu tutkimus Suomen tilanteesta

Suomen tilanne ei ole täysin vertailukelpoinen Itä-Euroopan maden ja Neuvostoliiton satelliittien kanssa. Suomea ei ole miehitetty, mutta se on aselepohallinnon pohjalla alistettu liittoutuneiden (neuvotoliittolais-brittiläiselle) valvontakomissiolle, jossa brittiläisellä osastolla oan toisarvoinen asema. Suomi ja Iso-Britannia ovat ratifioineet rauhansopimuksen, joka tulee voimaan Iso-Britannian ja Neuvostoliiton rafioinnin jälkeen, mutta Neuvostoliitto ei ole vielä sitä ratifioinut.

Strategisesti Suomi on Neuvostoliiton vallan piirissä. Porkkalan vuokra-alue sijaitsee tykinkantaman päässä Helsingistä ja hallitsee Suomenlahtea. Neuvostoliitto voi painostaa Suomea sisäpolitiikassa Suomen kommunistissen puolueen kautta. Sotakorvausvelvoitteet ovat Neuvostoliitolle tärkeä apuväline omien näkkantojensa voimaansaattamiseksi. Rauhansopimus antaa voimaan tultuaan Neuvostoliitole takuita, joiden suhteen se on käytännöllisesti katsoen ainoa tuomari.

Vastuussa olevat suomalaiset tajuavat, ettei suomalaisilla ole tässä tilanteessa muuta mahollisuutta kuin noudattaa Neuvostoliittoa tyydyttävää politiikkaa. Toisaalta on Suomen hallituksen sallittu tähän mennessä toimia aikaisempien perustuslaillisten linjojensa puitteissa. Ay-liikkeen vaikutusvalta on kasavanut suuresti, mutta se on toiminut jatkuvasti vakiintuneiden perinteidensä mukaisesti ja sosiaalidemokraatit ovat pitäneet kontrollinsa. Vapaat vaalit pidettiin huhtikuussa 1945. Kommunistinen puolue sai valituksi vain 39 kansanedustajaa 200:sta. Hajaannus ja epäjärejstys sosiaalidemokraattisessa puolueessa sekä se, että kommunistien katsotaan heijastavan neuvostoliittolaisia näkökantoja, ovat kuitenkin antaneet kommunisteille enemmän vaiktusvaltaa kuin tämä suhdeluku edellyttäisi.

Neuvostoliitolla voidaan olettaa olevan seuraavia tavoitteita Suomen suhteen:
1) Neuvostoliitolle myötämielisen hallituksen säilyminen
2) Suomen sotakorvasuten saanti ajallaan
3) Suomen asteittainen poliittinen ja taloudellinen kehittyminen kommunistiseen suuntaa.

Neuvostoliiton menetelmät tavoitteidensa edistämiseksi ovat toistaiseksi olleet suhteellisen maltillisia. Venäläiset tuntevat suomalaisen kansanluonteen je kunnioittavat heidän lujaa ja itsepäistä itsenäisyydenhaluaan. He ovat erittäin kiinnostuneita sotakorvausten jatkuvasta virrasta. He tajuavat, että väkivaltaiset toimenpiteet kuivattaisivat sotakorvausvirran ja vaatisivat lisäksi huomattavat miehitys- ja poliisivoimat. Niihin liittyisi vaikeita uusia ongelia ilman vastaavia etuja, ja niillä voisi olla kielteinen vaikutus suhteessa muuhun Skandinaviaan. Heillä on ollut aihetta uskoa, että nykytilanne takaa riittävän hyvin heidän pääasialliset etunsa ja että pitkän tähtäyksen tavoitteet voidaan jättää tulevaisuuden varaan.

Neuvostoliittolaistaminen ei ole Neuvosotliiton välitön tavoite, ja tämänsuuntaiset saavutukset ovat olleet mitättömiä. Vaikka SNTL on pinnallisesti hyväksynyt nykyisen tilan, on silti selvää, etteivät Suomen olosuhteet tyydytä sitä niin kauan kuin olot eroavat oleellisesti neuvostoliittolaisista.

Voimakkaat enuvostoliittolaiset vaateet tai vallankaappaus Suomessa ovat epätodennäköisiä, ellei jännitysken lisääntyminen muualla saata Neuvostoliitoa paniikkitilaan ja saa sitä olettamaan, että sen asema Suomessa on asetettu kyseenalaisekis, mihin olisi vastattava kontrollia tiukentamalla.

Vaikka neuvostoliittolaisen kaappauksen mahdollisuus Suomessa on jossain määrin etäinen, saattaa Neuvosotliiton nykyinen taktiikka, jos sitä jatketaan hellittämättä vuosikausia, johtaa samaan lopputulokseen jopa suomalaisesta vastustuksesta huolimatta.
Yhdysvaltain tulisi toimenpiteillään jatkuvasti auttaa suomalaisia vastustamaan epäoikeutettua neuvostoliittolaista painostusta
1) siten että kerromme kiinnostuksestamme vakaaseen demokraattiseen poliittiseen kehitykseen ja tuemm sitä, vapaaseen taloudelliseen järjestelmään ja Suomen normaaleihin multilateraalisiin kansainvälisiin suhteisiin
2) antamalla riittävää taloudlelista apua, jotta Suomi pystyisi jälleen elpymään itsenäiseksi tuotantoyksiköksi
3) piättymällä sellaisista toimista Suomessa, joita voidaan Neuvostoliiotssa kohtuuella pitää tämän oleellisten etujen asettamisena kyseenlaisiksi
4) varoittamalla suomalaisia heilahtamasta kovin näkyvästi ystäväsyyspolitiikastaan Neuvostoliiton kanssa, mistä voisi seurata neuvostoliittolaisten vastatoimia
5) suosimalla ja edistämällä selllaisa yleisesti vakakutavia tekijöitä kuin Suomen YK-jäsenyyttä ja normaalia kauppaa, matkailu- ja kulttuurisuhteita Yhdystvaltain ja Länsi-Euroopan kanssa. Jos Suomen asemaa voidaan vähitelleen vahvistaa ja normaalistaa, ilman uhmaa, joka johtaisia paniikinomaisiin vastatoimiin, suomalaisten voidaan olettaa vastustavan jatkuvasti kommunistein etenemistä.

Erkin kommnetti: J. Raymond Ylitalo on pystynyt hämmästyttävän hyvin saamaan tietoja suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen tapahtumista. Kirjassa on esitetty todella yksityiskohtaiset ja oikeat tiedot Suomen tilanteesta ja tapahtumista. Tärkeintä on kuitenkin ollut se, että J.Raymond Ylitalo on nähnyt mikä on suomalaisten etu ja miten Yhdysvaltain viranomaisten tulee toimia, että paras mahdollinen tulos suomalaisten kannalta asiaa ajateltuna saavutetaan. Ylitalo on nähnyt Neuvostoliiton roolin ja toiminnan oikein ja nähnyt mikä on mahdollista Suomessa ja mikä ei ole mahdollista. Mielestäni J. Raymond Ylitalon työpanos Suomen hyväksi on erittäin merkittävä.

Kolme virolaista merimiestä hukkui Kalajoen edustalla syksyllä 1943

Syyskuussa 1943 majakkalaiva Nahkiainen oli tavanmukaisella sijoituspaikallaan Nahkiaisten matalikolla. Sodasta huolimatta Pohjanlahdella majakkalaivat olivat ulkona, niin myös Raahen edustalla. Saksalaisten huoltokuljetukset Lappiin oli turvattava ja vaarallinen Naksilaisten matala täytyi merkitä majakkalaivalla.

Maanantaina 27.9.1943 aamuyöllä saapui majakkalaivan sivuun pieni soutuvene, jossa oli neljä miestä. Vene sidottiin laivan perään miehet nousivat alukselle. He kertoivat olevansa virolaisia merimiehiä, jotka olivat yöllä karanneet Raahen satamasta olevasta saksalaisesta höyrylaiva Karoliinasta.

Nouseva myrsky sai heidät hakemaan turvaa majakkalaivasta. Miesten tarkoitus oli yrittää veneellä Pohjanlahden yli Ruotsiin. Kohta huomattiin virolaisten kiinnitysköyden katkenneen ja veneen ajelehtivan tuulen mukana. Miehet pyysivät majakkalaivan soutuvenettä lainaksi, jotta he voisivat hakea karanneen veneen, kun moottorivene oli Raahessa muonanhakumatkalla. Virolaisten muona ja kaikki varusteet olivat karanneessa veneessä.

Kolme virolaista lähti hakemaan karannutta venettä, mutta neljäs jäi majakkalaivalla takuuksi siitä, että majakkalaivan vene palautetaan. Pohjoistuuli ei vielä tuolloin ollut kovin voimakas ja virolaiset saivat karanneen veneen kiinni ja alkoivat hinata sitä perässään kohti majakkalaivaa takaisin.

Nahkiaisen miehistö ja alukselle jätetty virolainen saattoivat vain avuttomina katsoa voimistuvassa myrskyssä etelään katovia veneitä.

Hukkuneet löytyivät Vihasniemestä ja Keihäslahden suulta

Kalajoen Vihasniemestä' löydettiin 30.9.1943 hukkunut mies ja tutkimuksissa todettiin hänen olevan yksi virolainen 28-vuotias Gunnar Holm. Samasta paikasta seuraavan päivänä hukkunut. Hän oli 26-vuotias Woldemar Seinberg. Miehet haudattiinjo sunnuntaina 3.10. klo 16.30 vanhan hautausmaan eteläpäähän. Saattoväen joukossa olli höyrylaiva Karoliinan kapteeni ja kaksi matruusia. Hautauksen toimitti kirkkoherra V.H.Kivioja viron kielellä. Kolams hukkunut löytyi 8.10,194 Keihäsojan suulta, Mies oli 25-vuotias Karl Markus Kabala ja hänet haudattiin kohtalotovereidensa viereen 10.10.1943.

Vajaan kahden kuukauden kuluttua tuona synkkänä syksynä tapahtui vielä julmempi onnettomuus kun Oulusta Kalajoelle matkalla ollut höyryhinaaja Oulu 2 katosi. Kateisiin jäi hinaajan koko 9 hengen miehistö.

Suomalainen Petroskoi ☆ Финский Петрозаводск

https://www.youtube.com/watch?v=Wueh1AQX9-A

Viipurista Viipuriin

https://www.youtube.com/watch?v=-ekO7qQSRv8

Viipurin valtaus

https://www.youtube.com/watch?v=Y0LMMQvLZJg

Viipurin valtaus jatkosodassa

https://www.youtube.com/watch?v=6Gtto6K3rq4

Varastettu Viipuri.

https://www.youtube.com/watch?v=9PUhRRN_TfE

Kesäkuun 1944 katastrofi: Suomi perääntyy ja menettää Viipurin

https://www.youtube.com/watch?v=6gtL9NaKMIw&t=112s

Venäläinen tykistö aloitti suomalaisten asemien moukaroinnin 9.6.1944. Suurhyökkäys käynnistyi seuraavana päivänä ja vain tunneissa ensimmäinen puolustuslinja murtui. Esitys suomalaisten perääntymisestä ja Viipurin menettämisestä. #jatkosota #sotahistoria #viipuri Kuinka Suomi sai koottua jatkosotaan niin suuren armeijan? • Kuinka Suomi sai koottua niin suuren armei... Rauhaa kohti - Mannerheimin nousu tasavallan presidentiksi ja aselevon solmiminen 4.9.1944 • Rauhaa kohti - Mannerheimin nousu tasavall... Miksi Neuvostoliitto ei jatkanut 1944 sotaa Suomen tappioon saakka? • Miksi Neuvostoliitto ei valloittanut Suome... Partisaani-iskut 1941-1944: sotilaallisen terrorin syitä, tapahtumia ja jälkipyykkiä • Partisaani-iskut 1941-1944: sotilaallisen... Miksi Saksa hävisi toisen maailmansodan? • Miksi Saksa hävisi toisen maailmansodan? (... Kuinka Saksa kuvitteli voivansa voittaa sodan? • Kuinka Saksa kuvitteli voivansa voittaa to...

Viipurin nousu ja tuho

https://www.youtube.com/watch?v=QGoWCJOT6LI&t=176s

Sotilaat kertovat: Onni Koivu 20 Pr

https://www.youtube.com/watch?v=t9lzLgrnCYo

"Kirma siinä lähettiupseereidensa kanssa katseli tilannetta ja sanoi sitten puhelimeen: Kyllä sieltä miehiä näyttää juoksevan. Hetken siinä keskustelivat, kun Kirman ääni lopulta sanoi: Ryssä on komentopaikassani! Puhelu katkesi." Viipurin taistelu käytiin jatkosodan perääntymisvaiheen aikana 20. kesäkuuta 1944. Se päättyi Viipuria puolustaneiden suomalaisten peräännyttyä lähes kokonaan ilman vastarintaa ja Neuvostoliiton joukkojen vallattua kaupungin. Viipurin puolustustaistelu kesti vain alle viisi tuntia, jonka jälkeen suomalaiset perustivat uuden puolustuslinjan Kivisillansalmen länsirannalle vajaan neljän kilometrin päähän kaupungin keskustasta. Ylipäällikkö Mannerheim piti Viipurin nopeaa menetystä ”sotahistoriallisena skandaalina”. Neuvostoliiton johdossa se taas otettiin vastaan juhlavasti, esimerkiksi Moskovassa ammuttiin tapauksen johdosta kunnialaukauksia. Yksitoista päivää aikaisemmin aloitettu Kannaksen suurhyökkäys oli Viipurin taisteluun asti ollut menestys, neuvostojoukot olivat edenneet vajaan 100 kilometrin matkan Valkeasaaresta Viipurin lähes keskeytyksettä noin 10–20 kilometrin päivävauhtia. Valtauksen jälkeen Neuvostoliitto jatkoi suurhyökkäystään, mutta se pysäytettiin Talin-Ihantalan, Vuosalmen ja Viipurinlahden taisteluissa. Viipurin puolustuksen nopea luhistuminen aiheutti Suomen sodanjohdossa suurta järkytystä. Kaupungissa taistelleen 20. prikaatin komentajana toiminut eversti Kemppi erotettiin jo kahden päivän kuluttua prikaatinkomentajan tehtävistä ja siirrettiin Kotijoukkojen esikuntaan koulutustarkastajaksi. Ylipäällikkö Mannerheim puolestaan määräsi Kempin sekä II pataljoonaa komentaneen majuri Bäckmanin asetettavaksi syytteeseen Sotaylioikeuteen. Aloitetussa tutkimuksessa Kempin ei kuitenkaan todettu syyllistyneen mihinkään. Hänen virheekseen katsottiin ainoastaan, ettei Kemppi ryhtynyt riittävän tehokkaasti järjestämään uutta puolustuslinjaa kaupungin menettämisen jälkeen. Tuomioksi hän sai 25 vuorokauden arestin. Bäckman sen sijaan vangittiin 10. heinäkuuta kahden kuukauden ajaksi ja lopulta hänet tuomittiin tammikuussa 1945 kahdeksan kuukauden kuritushuonerangaistukseen virkavelvollisuuden rikkomisesta. Alkoholiongelmasta kärsinyt Bäckman ampui itsensä vajaata viikkoa myöhemmin. Vuonna 2007 ilmestyneessä kirjassa Viipuri 1944 sotahistorian harrastaja Eeva Tammi esitti väitteen, ettei Viipuria ollut tarkoituskaan puolustaa. Yleisesti on oletettu, että kaupungin nopea menetys johtui lähinnä vastustajan ylivoimasta ja suomalaisten joukkojen puutteellisesta varustuksesta. Tammen tekemien tutkimusten mukaan oli kuitenkin kolmesta korkea-arvoisesta upseerista koostunut ryhmä, joka oli ylipäällikkö Mannerheimin tietämättä päättänyt luopua Viipurista ilman taistelua. Heihin kuuluivat kenraali Erik Heinrichs, kenraalimajuri Aksel Airo ja eversti Valo Nihtilä. Heidän mukaansa kaupunki oli väärällä puolella Viipurinlahtea, eikä sen puolustamisesta olisi mitään hyötyä. Mannerheimille suunnitelmasta ei kerrottu, koska hän ei olisi sitä kuitenkaan hyväksynyt. Tammi perustaa väitteensä muun muassa kenraali Airon läheisen ystävän sekä tuolloin 15-vuotiaan Erkki Laatikaisen lausunnoille. Laatikaisen isä on kenraali Taavetti Laatikainen, jolle Heinrichs, Airo ja Nihtilä olivat suunnitelmasta kertoneet. Tammen tulkinnoille ei ole pitäviä todisteita, mutta hänen asiaa käsittelevä kirjoituksensa on kuitenkin julkaistu professori Ohto Mannisen ja Suomen Sotahistoriallisen Seuran hyväksymänä.

Uuras: Viipurin portti maailman merille.

https://www.youtube.com/watch?v=Sp0wMhQsFlY&t=375s

RYSSÄNKIRKKOLAISET - dokumentti ortodoksievakkojen kohtaloista

https://www.youtube.com/watch?v=MmszKA5U3VM

Sotavankina Neuvostoliitossa

https://www.youtube.com/watch?v=uuQRyB8mHAo

Video on tehty toukokuussa 2025. Tapasin lapsuudessani Neuvostoliitossa sotavankina olleen ilomantsilaismiehen useita kertoja. Sotamies Arvo Pesonen palveli Jatkosodassa isäni kanssa samassa komppaniassa Syvärillä. Hänet kaapattiin vartiopaikaltaan Neuvostoliittoon heinäkuussa 1943 ja palautettiin Suomeen marraskuussa 1944. Matkustimme Arvon kanssa usein samassa linja-autossa kirkonkylälle. Arvo istui yleensä yksin linja-auton peräpenkillä. Mieleeni on jäänyt kuva alakuloisesta, omiin oloihin vetäytyneestä ihmisestä. Isäni kanssa hän kuitenkin jäi joskus keskustelemaan, mutta hän oli hyvin vähäpuheinen. Ilomantsilaisia jäi sotavangiksi talvi- ja jatkosodan aikana yhteensä 11 miestä, heistä kuusi ei palannut enää takaisin Suomeen. Toisen mahdollisen sotavangin tapasin Helsingissä kouluaikana. Hän oli salaperäinen ja todella laiha mies. Erään kerran työmatkalla hän kertoi, että oli viettänyt vuosia Siperian vankileirillä. Tarinan todenperäisyyttä en pysty jälkikäteen kuitenkaan todistamaan. Mutta kerron videolla kuitenkin hänen tarinansa. Videon valokuvat olen muuttanut värikuviksi.

Suomi sodan varjossa osa 1/3

https://www.youtube.com/watch?v=FQ--gYOZSb4

Ainutlaatuinen videodokumentti kertoo Suomen kohtalonpäivistä talvi- ja jatkosodan pyörteissä. Sodan synkkä varjo sävytti kansalaisten elämää rintamilla, kotona, evakkotaipalella, töissä ja vapaa-aikoina. Mitkä olivat tavallisten ihmisten tunnot sotaa käyvässä Suomessa? Millaiset olivat tunnelmat kotirintamalla? Mitä ajatteli suomalainen sotamies asemasodan pitkinä päivinä? Millaista oli elämä sotavuosien Helsingissä ja Viipurissa? KOTIRINTAMA KESTI, osa 1 Kotirintama seisoi jatkosodan vuosina taistelevien asevoimien tukena. Sen varaan jäi taisteluedellytysten luominen sekä suomalaisten maanpuolustustahdon ylläpito, Työt kotona oli tehtävä, vaikka miehet olivatkin siellä jossakin. Niinpä kotirintaman sankareita olivatkin paljolti naiset, joiden oli tartuttava elintärkeisiin toimiin sotilassairaaloisa, huoltojoukoissa, ilmavalvonnassa, tehdassaleissa, metsissä ja pelloilla. Tämä ainutlaatuinen dokumentti tuo tämän päivän katsojan ulottuville ajan tapahtumat ja tunnelmat, suomalaisten sisukkuuden, yhteishengen, urhoollisuuden ja kekseliäisyyden raskaiden vuosien pieniä iloja unohtamatta. Dokumentti vuodelta 1991.

Suomi sodan varjossa osa 2/3

https://www.youtube.com/watch?v=-H5AeSa-dSw

Ainutlaatuinen videodokumentti kertoo Suomen kohtalonpäivistä talvi- ja jatkosodan pyörteissä. Sodan synkkä varjo sävytti kansalaisten elämää rintamilla, kotona, evakkotaipalella, töissä ja vapaa-aikoina. Mitkä olivat tavallisten ihmisten tunnot sotaa käyvässä Suomessa? Millaiset olivat tunnelmat kotirintamalla? Mitä ajatteli suomalainen sotamies asemasodan pitkinä päivinä? Millaista oli elämä sotavuosien Helsingissä ja Viipurissa? TYYNTÄ MYRSKYN EDELLÄ, osa 2 Asemasodan vaiheet kestivät joulukuusta 1941 aina kesäkuulle 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäykseen asti. Videoelokuva kertoo jatkosodan tärkeimmät sotatapahtumat, näyttää Marskin rintamalinjoilla ja Hitlerin Suomen- vierailullaan, mutta pääpaino on sotilaidemme elämässä siellä jossakin näiden pitkien vuosien aikana, Millainen Oli asemasodan arki- ja millainen saattoi olla satilaan juhlahetki? Miten vietettiin sotajoulua, millaista oli elämä korsussa, miten saatiin jatketta niukkoihin muonavaroihin, minkälaisia puhdetöitä keksittiin ajankuluksi, miten pidettiin kuntoa yllä? Katsoja käy myös takaisinvalloitetussa Karjalassa: evakkoperheen riipaiseva paluu hyljättyyn kotiinsa, sotilaat ahertavat maataloustöissä. Ainutlaatuinen ajankuva sotiemme vuosilta tämän päivän katsojalle. Dokumentti vuodelta 1991.

Suomi sodan varjossa 3/3

https://www.youtube.com/watch?v=hDqj96KN-HU

Ainutlaatuinen videodokumentti kertoo Suomen kohtalonpäivistä talvi- ja jatkosodan pyörteissä. Sodan synkkä varjo sävytti kansalaisten elämää rintamilla, kotona, evakkotaipalella, töissä ja vapaa-aikoina. Mitkä olivat tavallisten ihmisten tunnot sotaa käyvässä Suomessa? Millaiset olivat tunnelmat kotirintamalla? Mitä ajatteli suomalainen sotamies asemasodan pitkinä päivinä? Millaista oli elämä sotavuosien Helsingissä ja Viipurissa? HELSINKI JA VIIPURI SODAN PYÖRTEISSÄ, osa 3 Kaksi suurta ja elinvoimaista suomalaista kaupunkia sodan jaloissa, kaksi tarinaa, jotka päättyivät erilailla. Helsinki oli maan pääkaupunkina pommitusten pääkohde, mutta hyvin johdetun ilmapuolustuksen ansiosta suurimmat tuhot onnistuttiin välttämään. Alituisen pelon ja ilmahälytysten keskellä helsinkiläisten elämän oli jatkuttava, tehtiin töitä, urheiltiin, kurjattiin pommitusten vaurioita, huviteltiin ravintoloissa ja ostettiin ruokaa kupongeilla. Rakastettu Viipuri sotien myllerryksessä on aivan muuta kuin vanha iloinen Viipuri. Sodan tuhot olivat ankarat, vallanpitäjät vaihtuivat, talvisodan jälkeen Viipuri luovutettiin raskain mielin. Jatkosota toi kaupungin takaisin - mutta vain tilapäisesti. Entinen Viipuri on muistojen kaupunki aika mennyt ei koskaan enää palaa - tämä ainutlaatuinen dokumenttielokuva tuo sen hetkeksi takaisin. Dokumentti vuodelta 1991.

1944: 80 vuotta suurhyökkäyksestä

https://www.youtube.com/watch?v=HQoUfZSRnNo&t=15s

Muistotilaisuus Oodissa 10.6.2024. Järjestäjinä veteraanijärjestöt Kansan Sivistysrahaston tuella.

Erkin blogi

tiistai 21. lokakuuta 2025

KE 22.10.2025 Lapin sota ja täydennyksiä Talvisotaan ja Jatkosotaan

Elisenvaaran pommitus 20.6.1944

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukijat

Blogiarkisto

Tietoja minusta